Päijät-hämeen talvea

 

 

 

 

 

Kuvia joulukuulta Hollolan, Lahden ja Asikkalan seutuvilta
eräänä aurinkoisena talvipäivänä.

Nämä suloiset terijoensalavat aloittavat kuvakavalkaadin.
Ne sijaitsevat Hollolan Messilässä, Vesijärven rannalla.
 

Järvenranta olisi kaunis puistoalue, jos siitä saisi slummin, eli kaikki asuntovaunut ja -autot vaikkapa Pirunpesän lähelle metsään. 

Jotkut näkyvät asuvan asuntovaunussaan läpi vuoden... En halua edes kuvata niitä rumiluksia. 

Nurmikkoa ja kukkia niiden vaunujen tilalle ja penkkejä ja suuri, ihana uimaranta esiin. 

Voisihan siellä rannalla olla vaikkapa suuri sauna pukkareineen 
ympärivuotisesti, sekä avantouimareille
että sulakauden uimareille. 

 

Ja juhannuksena siellä olisi haitaristi, viulisti, laulaja,  tanssilava ja kokko... 

💙 

 

 

Näiden muutaman puukuvan takana pilkottaa Hollolan keskiaikainen
kivikirkko, Pyhän Marian kirkko. 

On jännää ajella näissä lapsuuden maisemissa...

Pakkaspäivään sisältyi kirkasta säätä ja sumua vuorotellen.

Päivä oli nopeasti ohi ja kun ajelimme Asikkalan seudulla, 

aurinko päätti jo reittiään... 

 

 

 

 

Rakkaat puut

Puut ovat elintärkeitä maapallon hyvinvoinnille.

Montako puuta sinä olet istuttanut?

Itse olen päässyt reiluun 20:een, mutta se on aika vähän kyllä...

Siinä on mukana kaikkiin asumiini paikkoihin istuttamani puut...

Kahteen asuinpaikkaan istutin kyllä kymmeniä koripajujakin aidanteiksi,  mutta ne on varmaan seuraavien asukkaiden toimesta poistettu.

Joihinkin pihoihin jäi Linnunlaulupuu, joihinkin hedelmäpuita ja jonnekin jopa havupuu... 

Linnunlaulupuu = Terijoensalava 

Lapseni nimittivät erääseen   Tuusulalaiseen pihaan istuttamaamme puuta niin. Siitä asti olen mielessäni nimittänyt Terijoensalavia aina Linnunlaulupuiksi.

 

 

Hämeenlinnan ilta

Aulangolta matkamme jatkui kohti linnaa...

Hämeen linna se siellä ylvästelee uhkeana, 

joen partaalata kuvattuna. Minusta se 

näytti kyllä enemmänkin vankilalta ja Hani 

totesikin linnan olleen joskus vankila... 

 Itse en mennyt tämän lähemmäksi koska 

oli hirmuisen porottava päivä ja pelkäsin että 

palan, kun olin unohtanut lippikseni

kotiin...  

Minulla on aurinkoon viha-rakkaus-suhde...

Jäin siis varjoihin kuvaamaan kaikkea muuta sillä 

aikaa kun Hani rohkeana meni kuvaamaan linnaa. 

Auto ja minä odottelimme ihanien terijoensalavien alla. 

Hirmuista mukulakivetystä pitkin köröttelemällä 

näki vanhoja tosi hienoja taloja... 

 

 Ihana portti suojaisaan sisäpihaan. 

 Joenrannan kukat kyllä jotenkin vetivät 

minua puoleensa... Ruusu on aina ruusu. 

 Joenrannalla kukkivat iloisen 

tietämättöminä mm nämä jättibalsamit. 

Minusta ne ovat kauniita. 

- Kuin orkideankukkia... 

 Balsameja kasvoi myös aikoinaan lapsuudenkodin 

pihamaalla. Eivät ne minnekään levinneet kasvupaikaltaan 

koska ne niitettiin syssymmällä... 

Kutsuimme niitä poks-poks-kukiksi. 

Joka tuntee kasvin, tietää kyllä mistä nimi tulee. 

Kun siemenpalko on valmis, se on 

herkkä kosketukselle. Se poksahtaa 

auki pienestäkin kosketuksesta ja lennättää 

siemeniä luotaan pois. 

Kun kuvasin näitä, eräs vanhempi nainen tuli 

kysymään mitä kuvaan. Hän ei tunnistanut näitä. 

Kun kerroin niiden olevan jättibalsameita, hän peruutti 

taaksepäin ja tokaisi: Ai niitä myrkyllisiä! 

Rauhoittelin etteivät ne todellakaan ole myrkyllisiä. =) 

Komeita virmajuuriakin siellä kasvoi. 

Sananjalat ovat nyt vielä ihanan vihreänvehmaat, 

kunnes koittavat ensimmäiset pakkasen puolelle 

kylmenevät yöt... 

Vielä on kesää jälj... 

Tuoksuvatukka 
elikkäs koristevadelma omaa 

soman kukinnon. 

Näitä olisin halunnut edellisen 
kodin pihalle... 
Jäivät sitten hankkimatta.

Kevään viimeisiä talvikuvia

Tässä viimeisen isomman lumimyräkän jälkeisen 

aurinkoisen päivän kuvia pihamaalta. 

Nyt näistä lumista on enää muisto vain, mutta 

olin unohtanut kuvat kameran sisuksiin... 

 Terijoensalavat ovat mukavasti kasvaneet 

pituutta kesä toisensa jälkeen.

Kesällä ne muodostavat lehtineen ihan 

mukavan näkösuojan.  

 Takapihan raita tuolla salavien takana 

kurkottelee sinitaivasta.

Etupihan yksi koivu 

on saanut jo pesäpönttöönsä 

tiaisasutusta.  

Kesäasukkaat ovat siis saapuneet. 

Hopeapajumme sai arboristilta nuorennusleikkauksen 

ja sen ikä näin piteni, eikä ole vaaraa, että 

oksat halkeaisivat tai myrskyllä kaatuisivat 

autojen, ihmisten tai rakennusten päälle, 

niin kuin naapuripihoissa on käynyt... 

Tästä se keväällä ja kesällä piristyy kasvattamaan 

uusia oksia ja virkeitä lehtiä. 

 Sähkölaitoksen miehen turhaan katkoma kuusenlatva 

on vielä ihan pirteänä. Se olisi ensi jouluna ollut 

hyvä joulukuusi...

Vanhan pihlajan 

ja hieman nuoremman pajun latvuksia.

Minä en halua pyöräillä talvella, 

tapaturma-alttiina tyyppinä... 

Pyörämme olivat koko talven 

terassin suojassa. Nyt ne ovat jo 
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina. 

Takapihan epäluuloisen naakan katse... 

Etupihan lintubaarissa on 

käynyt paljon siivekkäitä 

tämän talven aikana. 

Saldo kaksi x 25 kg auringonkukansiemeniä, 

paljon talipalloja ja pussikaupalla erikoissiemensekoituksia. 

Keltasirkku ihmettelee mitä 

kurkistelen olohuoneen ikkunasta... 

Vielä niitä lumisateita sataa muutama 

tällekin näkymälle, ja sitten saadaan 

odotella kevätkukkien pilkistystä maasta...