Tepi

Novitaprinssi. 

Hän on Tepi. 


Tepi istuu, 
Tepi makaa, 
Tepi edestä 
ja Tepi takaa. 

 Tepi on 

keltaraidallinen vintiö. 
Hän on kuulemma nelivuotias.  

Tepi on asustanut esikoisemme

Jaken luona jonkin aikaa mutta 

Jake on kovin allerginen kissoille 

ja poikaparka oli siksi ihan tukkoinen.  

Kissan piti alunperin mennä 

toiseen perheeseen mutta se 

jäikin Jaken luo. Ehdotin, että 

jospa me voisimme ottaa kissan. 

Niinpä se muutti ykskaks meille. 

Tepi nukkuu tosi paljon. 

Yleensä koko päivän... 
Toisinaan tuntuu siltä kuin kissan 
ikä olisi paljon enemmän, sillä 
nukkuessaan hän menee ihan 
koomaan moneksi tunniksi... =D 

Iltayhdeksältä Tepi alkaa puhdistamaan 

kovasti turkkiaan.  

Iltayhdeltätoista aletaan kasata mattoja 
ja leikkiä raisusti leluilla 
joita nyttemmin olemme 
Tepille hankkineet. 

Tepi myös juttelee kovasti. 

Varsinkin aamuisin. 

Aamuisin se suostuu 

kehräämäänkin. 

Tepi on tosi suloinen kissa. 

Yhdessä viikossa 

voi menettää sydämensä... 

Se on myös hyvin utelias kisu. 

Sen täytyy saada nuuhkia 

kaikkea ja sen pitää kiivetä 

ihan kaikkialle, ainakin kerran... 

Teknologiasta se ei tunnu 

olevan kiinnostunut. 

Kissapelit lähinnä nukuttavat sitä. 

Akvaariokaloja se kyllä tykkäsi 

katsella Hanin kännykästä. 

Ja taas vähän nukuttaa! 

Välillä pitää mennä 

yläkertaan katsomaan 

mitä uutta sieltä voisi löytää. 

Se ei halua ulkoilla, 

ei valjailla eikä ilman, 

mutta ikkunasta on 

turvallista tutkailla kaikkea.

Koska yöllä olisi meistäkin mukava 

nukkua, koetamme välillä herätellä 

lempeästi kisua päivänokosilta 

kaikella mahdollisella. 

Tässäkin Hani leikittää Tepiä. 

Tai Tepi meitä, ihan miten vaan. 

Tässä saavat lankakerät kyytiä. 

Mutta...

Uskottava se on. 

Vaikka kissat ovat kuinka ihania, 

eivät minun allergiani ole mihinkään 

kadonneet, eivätkä parantuneet, 
saatikka viimeksi mukaan 
ängennyt astma... 

Lapsena sentään nukuinkin 

välillä kissojen, koirien, 

ja jopa kesyn hanhen vieressä... 

Myös Hani on ihan tukossa, 
antihistamiineista huolimatta. 

Tämä on tosi surullista, 

myös kissan kannalta, 

sillä sille pitää nyt jälleen 

etsiä uusi koti. 

Keltaisia ruusuja

To my Mom 

from Love 

ovat nämä keltaiset 

ruusut parin viikon 

takaa. Jännästi ne 

jossakin valaistuksessa 

näyttävät persikanvärisiltä 

ja toisinaan taas keltaisilta. 

Keltaisilta ne kaupassa 

näyttivät.

Pidin ruusuja muutaman 

kylmän yön terassilla, 

hankin niiden joukkoon 

hieman lisää oksia 

ja pihalta vuorenkilven lehtiä, 

ja sitaisin villalangalla kimpuksi. 

Hetki ennen kuin lähdimme 

muutaman Murusen kanssa 

Mamaa onnittelemaan... 

Mama pitää kovin punasipulichutneysta 

jota koetin hänelle tehdä muutaman purkillisen. 

Laitan ohjetta jakkas löydän sen... 

Tuollaisen virkatun huivin myös 

vein mennessäni hänelle. 

Olen näitä ilokseni virkannut 

muutaman maailmalle... 
Lankana Novita Elegia. 

Kurpitsasadostamme vein 

yhden viisikiloisen Mamalle, 

koska hän rakastaa kurpitsapikkelssiä 

ja vain hän osaa sen juuri oikeanlaisen... 

Mitä sitä köyhä runoilija muuta 

kuin jotain itsetehtyä veisi 

lahjaksi. =) 

Viimeiset pionit

Tämä postaus on jäähyväinen 

tämän kesän pioneille. 

Rikkaat, rakkaat pionit ovat 

lakanneet kukkimasta. 

Viimeisinkin on kukkinut 

ja nyt kukkapaljoudesta on jäljellä vain 

varret ja komeat vihreät lehdet. 

Aika aikaa kutakin, 

vai kuinka se vanha sanonta 

menikään? 

Ne kukkivat ihanasti koko heinäkuun ajan!  

Ajattele, neljä viikkoa ihania pioneja! 

Ah! 

Kiitos pionit. 

Olitte hurmaavia, 

kuten olette aina! 

Ensi kesää odotellessa 

voin ihailla kuvia... 

 

 

Aika kuluu

Vuosi tuli jälleen lisää 

omaan elämänpyörään. 

Minun pitäisi kohta olla 

jo viisas ja aikuinen. =) 

Sain äidiltäni lahjaksi kimpullisen vaaleanpunaisia 

ruusuja, paksun kirjan sekä suloisen kortin. 

Hiljattain havaitsin postikorttilaatikkoani tutkiessani 

minulla olevan tallessa kortteja lapsuudesta saakka... 

Kortit ovat tärkeitä virstanpylväitä. 

Pikkusisko lähetti postise ihanan sisustuslehden 

ja monta pussia kukkien ja yrttien siemeniä. 

Kakkua jäi yli näin paljon 

joten annoin sen pihalinnuille. 
Ne olivat hetken iloisia. 

Juu, tiedän, ei se nyt ihan 
linnuille sopivaa ruokaa ollut mutta 
löytäväthän ne muutenkin 
kaikenlaista... 

Tämä oli gluteeniton ja 
laktoositon joten siitä 
ei pitäisi tulla vatsavaivoja 
edes pihalinnuille. =D 

Lauantaina kaksi Murua kävi 

esittelemässä lentohärveliä 

ja toivat suloisia tulppaaneja. 

Nyt tässä talossa on hetken 

ihanasti kukkia. 

Hanin joulu-, synttäri-, jne lahja on vielä jonkin aikaa
suuri varaus ja lupaus... =D

Kukista tulee kesänkaiho, 

muiden kaihojen rinnalle, 
mutta kesänkaiho on 
kevyt kantaa ja ajatella. 

Mansikanmakuisia pumpernikkeleitä

 Ystävänpäiväksi kaivoin pakastimesta loput piparkakkutaikinat 

ja tein niistä isojen sydänmuottien avulla suuria sydänpipareita. 

Jäähdyttyään tein sydämiin ensin elintarvikevärillä 

vaaleanpunaiseksi värjäämästäni 

tomusokerikuorrutteesta kuorrutteelle rajat,
eli sydänkuvion sydämen päälle. 

Seuraavaksi pursotin piparien päälle mansikanmakuista 

tomusokerikuorrutetta, jonka heti levittelin kakkulapion 

avulla reunarajausten sisäpuolelle. 

Näiden keksien teossa oikeasti tarvittaisiin 

apukädet. Mulla ei nyt ollut sellaisia 

joten jälki ei ole kauhian viimeisteltyä. 

Tuli vähän kiire nimittäin välillä... =) 

Lopuksi ripottelin kuorrutteen päälle 

nopeasti hieman nonparelleja.
Kuorrute kovettuu päältä yllättävän
nopeasti mutta hitaammin sisältä.

Seuraavaan vuorokauteen ei sitten ollut 
kiire minnekään, vaan pumpernikkelit
kuivuivat rauhassa leivontatason päällä
keittiössä. 

Nämä pumpernikkelien tapaiset isot piparit 

ovat herkkua kahvin kera. Varsinkin kun olen kahviini 

löytänyt tällaisen täyteläisen laktoosittoman cafe-maitojuoman!

Tuoreina ne kait ovat kaikki leivonnaiset 

parhaimmillaan, ja siksi äkkiä katosivatkin 

tarjoilulautaselta. 

Osa pipareista laitettiin purnukkaan 

odottamaan jos vaikka joku sattuisi 

taas kyläilemään täällä päin... Piakkoin. =)

Oi pelakuu

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.  

Vaaleanpunaiset Mårbackat, Veerat ja
melkein valkoiset prinssi Nikolait
sulassa sovussa keittiön ikkunalla. =) 

Näille pitää myös jutella

jotta ne jaksaisivat kukkia. =)

Prinssi Nikolai. 

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. 

Ainakin toistaiseksi puhe on tehonnut. 
Toivon että kaikki olisivat kukassa
vielä 15 päivän päästäkin... =) 

Madeiran riippapelakuukin kukkii edelleen, parhaillaan 

viiden avonaisen kukan ja muutaman nupun voimin.

Luulen tosin, ettei se osaa suomea.

Lausunkin sille obrigada aina välillä... =) 

Tässä eräänä päivänä posti toi ihanan
pistokaslähetyksen 

Pelargonit Pohjolan puutarhassa

nimiseltä puutarhasivustolta... =) 

Se oli ihana yllätys. =) 

Kokonaista seitsemän uutta pelakuulajiketta, 

ja jokaikinen niin huolellisesti nimettynä! 





EDIT: 
Valitettavasti jokaikinen 
näistä postitse saapuineista pistokkaista 
kuoli talven aikana. =(
Itse aina otan pistokkaita pelakuista
keväällä, jolloin niiden hengissäpysyminen
on huomattavasti luultavampaa,
kuin syyspistokkaista.

Harmi kun nuo pohjolan pistokkaat menivät hukkaan...

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.