Tuonpuoleiseen menneitä

Kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla eri puolilla maailmaa. Sen huomaa hyvin tähän aikaan vuodesta. Siinä missä meillä ollaan hartaita ja juhlavia, on toisella puolen maapalloa hyvinkin erilainen tunnelma. 

 

Día de Muertos – kuolleiden päivä – sulauttaa yhteen vuosisatojen perinteet, kun kuolleiden sielut palaavat vierailemaan elävien valtakunnassa.

 Kuolleiden päivää vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa sekä osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.

 

31.10. - ”Víspera de Todos los Santos” (kaikkien pyhien päivän aatto): Pyhäinpäivänä meksikolaiset kunnioittavat kuolleita lapsia, joita he kutsuvat nimellä angelitos – pienet enkelit. Haudat koristellaan orkideoilla ja harsokukilla. Lapsensa menettäneet tekevät samettikukista polun, joka johtaa kotiin. 

1.11. - ”Día de los Angelitos” (pienten enkelien päivä): Meksikolaiset uskovat, että taivaan portit avautuvat keskiyöllä, ja kuolleet lapset voivat etsiä tien kotiin kukkapolkua pitkin. Myöhemmin samana päivänä myös aikuisten sielut pääsevät piipahtamaan perheensä kotialttarin eli ofrendan luona. 

2.11. - ”Día de Muertos” (kuolleiden päivä): Juhlallisuudet huipentuvat kuolleiden päivänä. Ennen aamunkoittoa meksikolaiset kokoontuvat hautausmaille, missä lyhdyt ja kynttilät pitävät pahat henget loitolla. Sukulaiset kunnostavat haudat ja viipyvät niiden ääressä, kunnes aurinko nousee ja on aika lähteä kirkkoon. Myöhemmin pahat henget ajetaan pois kulkueilla ja musiikilla.

Päivän viettoon kuuluu kuoleman hyväksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille. 

  🧡

 Meksikolaiset juhlat yhdistyvät kristillisen pyhäinpäivän juhlintaan sekä Mesoamerikanalkuperäiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien, perinteisiin. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myös paljon pääkalloaiheita, kuten nykyajan kuolleiden päivässäkin. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin.

Kuolleiden päivää juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä. Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti. 

 

 

Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan

 🧡

Rakkaille vainajille pystytetyssä kotialttarissa on pöytä tai muu taso, jolle levitetään puhdas valkoinen pöytäliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvän fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidän uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myös valokuvia vainajista tai pyhimyksistä sekä kukka-asetelma, usein keltaoransseista samettikukista tehty. Kukkien terälehdistä sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lähellä voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita, joiden avulla vainajat löytävät lahjansa. Alttarilla on yleensä puhdistavaa suolaa sekä vettä laseissa. Ruoka ja juomat syödään juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niistä

Kynttilöiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan 

Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertävät ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytäen ruokaa palkkioksi. 

  🧡

Guatemalassa kuolleiden päivään liittyy suurten leijojen lennättäminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisiä rituaaleja. 

Muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa kuolleiden päivän juhlinta ei ole yhtä riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta. 

Nykyisin kuolleiden päivän yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ”karkki vai kepponen” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviämässä Meksikoon

 

Halloweenia vietetään Suomessa usein samaan aikaan kuin pyhäinpäivää. Halloween tuntuu useiden mielestä
sopivan myös meidän syksyymme. 

Vuonna 2025 virallinen Halloween osuu perjantaille 31.10. 

 

 🧡

Miltä näyttää suomalainen Halloween?    

 

- Pukeudutaan naamiaisasuun.
- Kaiverretaan kurpitsoja ja laitetaan niihin valo.
- Koristellaan koti hämähäkinseiteillä,
kumisin lepakoin ja kynttilöillä.
- Järjestetään juhlia, pelejä ja herkkuja
- Joissain paikoissa käydään
“karkki vai kepponen” -kierroksella
– usein aikuisten kanssa. 

- Hyvän tavan mukaista on koputella vain niille oville,
joissa on Halloween-koristeita.  

 

  

 

 

Pyhäinpäivä on tänä vuonna lauantaina 1.11.2025. Päivän ajankohta vaihtelee vuosittain lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä, sillä sitä vietetään aina lauantaina.

 

Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä sytyttämällä kynttilöitä, kukkia tai seppeleitä vainajien haudoille ja muistomerkeille. 

  

Monissa kirkoissa järjestetään pyhäinpäivän messuja ja kynttilähartauksia, joissa muistellaan vuoden aikana kuolleita seurakunnan jäseniä.

Joissakin tapauksissa päivään voi kuulua myös konsertteja, kuten Requiem-konsertteja. 

Päivää vietetään usein rauhallisesti perheen kesken. Päivään kuuluu myös usein rauhallinen, hartaaseen tunnelmaan sopiva illanvietto. 

 

 

  

Monet nauttivat pyhäinpäivänä perinteisiä, pitkään haudutettuja pataruokia ja herkullisia kakkuja. 

Minulla on aina ikävä heitä 

Toiseen ulottuvuuteen menneitä 

Tänään sytytän heille kynttilöitä

katsellen lepattavia liekkejä

miettien kanssaan vietettyjä

kaikkia hyviä hetkiä

hymyillen hellästi

kipeänhaikeille muistoilleni

- Una Reinman 

 

 

 

 

 

 

Pistetäänkö pystyyn omat kekkerit eli kekrit? 

 

 

Kekrillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenakin vuonna maatalon syystoimien loppumisen mukaan. Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiestenpäivään, eli se alkaa 29. syyskuuta ja päättyy lauantaihin, joka ajoittuu 31. lokakuuta – 6. marraskuuta. Siihen liittyivät juhliminen, herkuttelu ja taikojen tekeminen satovuoden varmistamiseksi sekä palvelusväen vapaaviikko ja uuden työn etsintä. 

 

  

 

 

Aiemmin samoista aiheista mm:  

 

Muistelupäivä  

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween? 

Halloween & Dia de los Muertos  

Happy Halloween  

Poisnukkuneiden muistelua & sadonkorjuujuhlaa 

Syksy kääntyy hartaasti talveksi  

 

Historia.net

Wikipedia

DOTY  

 

 

 

Jos vain

 

♡ 

Voi jos sinut vain 

tänään tapaisin 

Lujasti halaisin 

Sydämesi 

ääntä kuuntelisin 

Omaa sydäntäni 

ehjemmäksi parantelisin 

Una ♡ Reinman 

Onneksi...

 

Jonakin päivänä
kun tuntuu
ettei mitään ole enää jäljellä
olet siellä kuitenkin
sieluni perukoilla
asut muistoissani
hymyilet valokuvissani

- Una Reinman  

Kotoillaan!

Ota rennosti
ja laita villasukat
jalkaasi

-Una Reinman- 

Kotoilu on mukava
kotoisa sana
kuvaamaan leppeää
kotona
olemisen ihanuutta.

Ei me tarvita siihen  
mitään vierasmaalaisia 
sanoja. =) 

Kodin
pitää olla 
omannäköinen paikka,
jossa meillä on hyvä 
ja turvallinen olo. 

Koti on turvapaikka
maailman myrskyistä.



***************

Muita teemoja tänään: 


Maailman vapauden päivä 


Kaaos ei koskaan kuole -päivä 

Pohjoismainen arkistopäivä 

 sekä 
 

Maailman adoptiopäivä, 

World Adoption Day 

Adoptiota harkitseville

Adoptio on hieno tapa tulla perheeksi! Sen rikkautta on perheytymisen tuoma onni sekä turvallisten vanhempien ja kodin saaminen lapselle. Adoptioprosessin lopputuloksena on omia lapsia ja oikeita vanhempia eli perhe kaikessa ainutlaatuisuudessaan.

Adoptioperheet ry

***************

Tänään on lisäksi  

Berliinin muurin murtumisen 
30 -vuotispäivä 

Muistelupäivä

Terveisiä sinne
minne emme voi nähdä
kaikille heille
joita meillä on ikävä

-Una Reinman  

Lisää runojani 
Runosivustollani.

 Suomessa vietetään Pyhäinpäivää, 

eli pyhäinmiestenpäivää nykyään aina lauantaina, 

aikaisintaan 31. lokakuuta 

ja viimeistään 6. marraskuuta.

Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 

1955 lähtien ja samalla Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille.

Suomessa katolinen kirkkokin viettää samalla Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina Kaikkien pyhien juhlaa eli Pyhäinpäivää.

  

Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä (esp. Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain Día de Muertos) on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta. 

Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä.

Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla.

 

Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä. 

Halloween eli vanha pyhäinpäivän aatto on kuitenkin anglosaksisten maiden tapaan yhä 31.10. eli viimeistään pyhäinpäivänä, joskin käytännön syistä Suomessa tätä epävirallista päivää juhlitaan eniten jo edeltävänä lauantaina tai vasta pyhäinpäivänä.

Venäjällä pyhäinpäivää nimitetään Vanhempienpäiväksi. Silloin on vanhastaan käyty haudoilla ja muisteltu kuolleita ystäviä ja sukulaisia.

Tänään on myös 
Dynaamisen harmittomuuden päivä 

 

Hautausmaalla on oma tunnelmansa

Katolisilla hautausmailla 

on kaunista. 

Rakkaus ja kaipaus 

näkyvät monin eri tavoin 

heitä kohtaan 

jotka ovat siirtyneet 

 rajan taa. 

Tunnelma on hauras 

ja kunnioittava. 

Lähdit kosketukseni 

 silmieni 

ulottumattomiin 

Mielessäni elät 

 ikuisesti 

Tuhansissa muistoissani 

-Una Reinman 

Osittain kauneus 

näillä hautausmailla 

on uskonnon 

aikaansaamaa.

Mutta suurin syy 

kaikelle 

kauneudelle 

 on rakkaus. 

Vielä hieman huhtikuuta...

Vielä löytyi kuvia huhtikuun puolelta, 

Jaken syntymäpäivältä. 

Heinäkuussa lahjaksi saamani orkidea 

ryhtyi kukkimaan uudestaan. 

Olen bongannut lankaköynnöksen aina 

vain syksyisin ja nyt vihdoin sellaisia oli 

myynnissä näin keväälläkin. 

 Pitäähän sitä nyt juhlistaa hieman 

synttärisankariakin... 

Mansikkabanaanikermakakku 

oli Jaken oma toive.  

Sankarin synttärikakku oli tietenkin 

gluteeniton, niin kuin ne ovat olleet 

meillä jo kohta 12 vuotta. 

Vaikka Jaken Miihkali-veli vitsailee aina, 

että iik, hän on allerginen gluteenittomille 

niin hyvin teki kakku kauppansa. Yhtään ei 

jäänyt meille enää kakkua kaappiin... 

Miihkalin mukana lähti maistiaispala 

Satuselle ja loput kakusta Jaken 

mukana hänen herkutteluhetkiinsä. 

Silloin pitää nauttia hetkestä 

kun on kakkua tarjolla. =) 

Haudanhiljaisuus

Vuosia sitten kävimme äiti-Mamani kanssa Caprin saarella  hautausmaalla ja se kokemus oli jotain aivan erityistä. Etelän maissa kaivattu vainaja on esillä kuvana hautakivessä tai -paadessa, kukat olivat tuoreita ja monella haudalla paloi ikuinen liekki. Äitini löysi saaren ulkomaalaisten hautausmaalta paaden, jossa oli sivukuva nuoresta naisesta, joka oli äitini mielestä minun näköiseni. Se hautausmaa oli täynnään valkoista marmoria. 
Kaikki oli häikäisevän vaaleaa ja hyvin kaunista. 

Tällä pohjois-Italialaisella hautausmaalla pääväritys oli tummanharmaa graniitti. Varmasti viereisten vuorten ansioista. Täälläkin paloi ikuisia liekkejä, hautakivissä oli kuvia ja kukat olivat tuoreita. Käyntimme aikana tuotiin uusia kukkia hautapaasille sekä lipastomaisille hautasijoille, joiden kukkienvaihto onkin astetta haasteellisempaa, koska siinä tarvitaan tikapuitakin...

Hautausmaalla kävely tekee mielen hartaaksi. Kaikenlaisilla hautausmailla siis. Olen usein samaan aikaan kävellyt kotomaassakin hautausmailla, kun muut ovat olleet paikallisissa kirkoissa syystä tai toisesta. Itse kirkot ovat usein aika painostavia paikkoja, joissa ei edes ilma liiku, joten niissä en oikein viihdy. 

Mutta surevien tarhat houkuttelevat minua 

sitäkin enemmän luokseen. 

Vanhemmilla haudoilla oli enemmän 

uskonnollisia elementtejä...

Niin kaunista ja samalla hyvin surullista. 

Kaipaavien suru on suunnatonta.

Uudemmilla haudoilla oli vain kukkia.  

Näin jouluna vaikkapa 

kauniita jouluruusuja. 

 

 

Sotien aikoina ei ole ollut varaa 

kuin pieniin kiviin eikä niihinkään 

ole mahtunut paljoakaan kirjoitusta.