Appelsiinintuoksua pelakuunlehdissä

Tämä Orange Fizz Geranium pelargoni tuoksuu sitrukselle, 

tai siis nimensä mukaisesti appelsiinille 

lehtiä hiukankin hypisteltäessä. 

Tämän pelargonin lehtiä voisi jopa syödä, 

esim salaatissa, 

mutta enpä minä raaski riipiä sen lehtiä meidän ruuaksemme, 

kun oikeaa salaattiakin on olemassa. 

Nämäkin kaksi pelakuuta ovat Plantagenin pikkuruisista kevättaimista.

Näiden kukkimisen odottaminen on ollut hartaan pitkäaikaista.

Miten kesän viileys ja pimeys vaikuttikin niin ihan kaikkiin pelargoneihini, 

ettei mikään niistä meinanut kukkia millään, ennen kuin nyt vasta elokuussa.
Kasvoivat vain pituutta kamalasti.

Nyt ne vihdoin ihan varovasti kurkistelivat ensin, 

uskaltaako tänne kukkiaan laittaa lainkaan.
Onneksi vihdoin uskalsivat.

Osa pelakuista onkin jo nostettu sisätiloihin ikkunalaudoille lämpimään,
nuppujaan avaamaan, koska yöt ovat jo aika kylmiä, siitä huolimatta että
sääennusteet ehdottelivat meille trooppisia lämpimiä öitä...
- Mutta onhan tropiikissakin yöt kylmiä!  =D

Kylmässä pelakuu ottaa itseensä, ja kun sen sitten vasta tuo sisätiloihin,
se tiputtaa loukkaantuneena kaikki lehtensä.

Jotkut yksilöt eivät valitettavasti mahdu sisälle millään
ja ne joutuvatkin uhrautumaan ikuisiksi tämän kesän 2015 ulkokukiksi. 

Jospa tulisi se paljonpuhuttu leuto pitkä syksy.
Joskus syksyt tosiaan ovat jatkuneet tammikuulle saakka.
Olen nähnyt komeita pelargoneja ja muhkeita muratteja ulkoruukuissa 

vihreinä mm Lahden Sibeliustalon edustalla vielä tammikuussakin,
kunnes joku on ne korjasi pois...  =)

...koska kerran piditte edellisestä niin...

...tässä lisää Kuningatar Maryn kuvia. He ovat muuttaneet terassilta sisään ikkunalaudalle, huoneeseen josta tulee nyt peräkammari ja jakkas saadaan sisustettua se,
niin näytän huoneesta enemmänkin.

Oma Mamani tänään käväisi ja ihastui huoneeseen.

Äiti-pieni oli kerännyt minulle punaisia, mustia ja valkoisia herukoita, kun en itse ehtinyt viikonloppuna mennä niitä keräämään, ja toi ne sitten minulle. Olin ihan hämilläni kun tiedän, miten Maman jalat ovat kipeät ja miten kauan marjojen keräämisessä aina menee. Vaikka jopa istuisikin  kerätessään, niin herukoiden keruu on aina hiukan tylsää, juu-juu ainakin oli lapsena...

Siksi tässä pihassa ei ole yhtään herukkapensasta. =)

Mama toi myös ihanan vahvasti tuoksuvan jättimäisen liljankukan,
tuon suuren. Se peittoaa minun pihaltamme sisään
jo toissapäivänä hakemani meidän pihan suurimman liljan... =)

Mepä istuimme siis puolivalmiissa peräkammarissa kaffeella...

Herukoista tehty mehu on kyllä ihan herkkua, sekä vispipuuro jne, sitten talvella.
Mehukeitintä minulla ei ole, mutta teen aina ns pikamehua, eli kiehautan jäiset marjat kattilassa pienessä vesimäärässä, siivilöin pois kuoret ja lisään seokseen sokeria, kiehautan,
laitan kannuun ja jäähdytän. Säilyy lanttaamattomana jääkaapissa n viikon.

Teen tätä pikamehua flunssakaudella.
Meillä ei ole kylmäkellaria eikä jääkaapissakaan kovin paljoa
ylimääräistä tilaa, joten en keittele mehua pulloihin valmiiksi
syksyisin. En myöskään täytä pientä pakastintamme marjoilla,
koska minulla ei koskaan ikinä ole heinäkuussa rahaa ostella
mansikoita. Saahan niitä sitten talvellakin joko tuoreena
tuontitavarana tai sitten valmiiksi pakastettuina. =)

Mutta hei, palatakseni muihinkin kuningattariin,
niin näissä kuvissapa niitä.  

Mamakin näihin ihastui kovin.
Yhden valkoisen Kuningatar Maryn saan ehkä talvetettua.

Samoin yhden vanhanroosan Mårbackan...

ja ehkä yhden hailean violetin Prinssi Nikolain... 

Paljon näitä kukkaruukkuja ei vintin ikkunoiden ääreen talvetukseen
mahdu, mutta sopu antaa joskus sijaa...

Tässä keittiön ikkunaa
juuri tältä hetkeltä.
Mårbackoja ja prinssejä. =) 

Kuningatar Mary

Näistä olenkin jo hieman aiemmin vihjaillutkin:

Kuningatar Mary on valkea,
hieman vihreään vivahtava pelargoni.

Kuningattarien alut olen keväällä hankkinut Plantagenista,
silloin taimet olivat pikkuriikkisiä, n kolmen senttimetrin kokoisia.

Nyt ne kuukausien odottelun jälkeen
vihdoin kukkivat. 

Ikinä ei ole kesällä ollut näin vähän kukkia pelargoneissa, 

kuin nyt, kun kasvukauden ajan oli pimeää, harmaata ja viileää.

Pelargoni rakastaa aurinkoa 
lämpöä ja vettä 
mutta sopivassa suhteessa. 

Nyt se suhde on ollut karikolla. 

Remontin aikana kuningattaret olivat ensin kasvamassa kasvihuoneessa,
jossa ne venähtivät vain pituutta. 

Nyt kuningattaret
- tässä vielä niin ihanan nuppuiset -
kurkistelevat terassilta elämää pihassamme,
ja nyökyttelevät maltillisen majesteetillisesti kaikelle.