Hae tästä blogista

31.12.2015

Sadan kissan silitysyritys





Yritin ihan oikeasti olla silittämättä, mutta kyllä kissat tietävät, kuka on niiden hengenheimolainen.




Usein riitti vain katse, kissa hyrähti kuuluvasti lähtien juoksemaan minua kohti, tuli jalkaan kiinni häntä pystyssä kiehnäämään... Hanin manatessa vieressä kuinka kaikki ne tuleekin koko ajan kimppuuni. Hih! Mie olin kuin joku crazy cat lady kuulemma, jutellessani miltein kaikille tapaamillemme kissoille.



Joskus joku kissa lähti vierellämme hölköttelemään,
 jakamaan hetkeksi matkaa kanssamme, 
ihan ehdoitta... 

Tällä keltaraidallisella Tikrulla oli monta 
poikasta masussaan... 


Joka kerta mies vähän hiljaa manasi, kumartaessani ojentamaan jälleen sormenpääni jollekin tuntemattomalle kissalle, joka merkitsi minut hetkessä omaisuudekseen, kerjäsi silitystä ja tuli silitetyksi.



Näin monia ihania luottavaisia kauniita silmiä ja me puhuimme kansainvälistä kieltä hetken keskenämme ja ehkä tuo rakas mies oli siinä vieressä hieman mustasukkainen, koska ei itse ymmärrä kissojen kieltä.

Hän jutustelee ennemmin koirien kanssa.
Minä taas tanssisin kissojen kanssa.


Hani ojenteli minulle näiden kaikkien kohtaamisten jäljiltä hygieniapyyhkeitä, kuin tv-sarja Monkin bakteerikammoinen etsivä. Pyyhin aina nöyrän kiltisti sormet saamallani pyyhkellä yksitellen kuin myös lopuksi koko kämmenet, saaden sitten vasta luvan pujottaa jälleen käsivarteni miehen käsivarrentaipeeseen. Kunnes seuraava kissa ja minä kohtasimme, kissa sai kaiken huomioni ja mies huokasi vierellä toivottomana: "Voi ei!" kaivaen jälleen käsipyyhepakkauksen repustaan.



Voi kyllä. Kyllä näitä pehmoturkkeja ihaili ja silitteli mielellään.



Kyllä kissanystävä osaa lukea kissan kehonkieltä, mitä kissaa kannattaa tervehtiä ja mitä ei. Tällä reissulla näimme vain pari kissaa, joihin ei kannattanut edes yrittää luoda yhteyksiä, niin tiiviisti ne olivat keskittyneet toistensa rökittämiseen, ettei siihen kannattanut mennä väliin. 


Ihan sataa kissaa en sentään saanut silitettyä
mutta hyvällä alulla urakkani oli.
Aika vaan loppui kesken...



30.12.2015

Hyvää uutta vuotta!






Tämän vuoden viimeisenä päivänä kellon lyödessä kaksitoista keskiyöllä, tehdään perinteisesti lupauksia ja päätöksiä, jotka koskevat uutta, tulevaa vuotta. Päivä onkin nimetty Tee Päätös -päiväksi. Teetkö sinä uudenvuodenlupauksia? Jäävätkö vain lupauksiksi vai pyritkö toteuttamaan ne? 






Oikein hyvää tulevaa vuotta!  







Kolikon kääntöpuoli





Keräsin Torremolinoksen rantahietikolta simpukankuoria niin että lopulta Hani alkoi jo topputella, etten saa poimia niitä yhtään enempää.

-Miksen?
-No onko noin paljon edes laillista kerätä niitä, pelotteli mies.
-Ei tämä nyt paljon ole. Muutama...
-Miks sä keräät niitä? Mihin sä niitä tarvit?
-Muistoksi...
-Nehän painaakin ihan hirveesti! Saat itse kantaa ne omassa matkalaukussasi!
-No okei. Nää riittää... Tällä kertaa... =)



 Keräämäni simpukankuoret pestyinä hotellin kylpyhuoneessa... 
Ei niitä nyt NIIN kauheasti ole. Vai? =) 


Emme me pahemmin mitään tuliaisia tuoneetkaan tällä kertaa. Itselleni ostin pari puseroa, viime kesän hurjassa remontissa tuhoutuneiden tilalle. Mies osti fleecepusakan. Koetin saada hänet menemään espanjalaiselle parturille, jotta he olisivat leikanneet hänelle kivan, ihan uuden hiusmallin ja ajaneet partansakin, mutta ei tuo vanhoillinen mieheni suostunut. =)



Kaikki ei suinkaan tässä maassakaan ole paratiisia. Kerjäläisiä oli jonkin verran joka päivä jossakin päin, varsinkin kaupungeissa.
Syrjäkylillä emme nähneet kerjäläisiä. Hani ei koskaan anna mitään kellekään kerjääjälle, mutta minä aina hellyn. Voin niin samaistua siihen heidän olotilaansa...

Malagan lentoasemalle oli eniten kerjäläisiä. He penkoivat avoimia roskalaatikoita joihin turistit heittivät roskansa ja puoliksi juomansa juomat pahvimukeissa. Näimme, miten nämä ihmispoloiset kulkivat roskalaatikoiden reittiä, joivat muiden ihmisten juomien jämät ja laittoivat suuhunsa jonkun jättämän sämpylänpuolikkaan, tonkivat roskia...

Kentällä jaoin kaikki loput kolikkoni pois. Kuuromykkä mies sai kolikkoannoksen, nuori mies sai pari euroa kahviin, kuumeinen mies sai kourallisen kolikoita kun Hanin silmä vältti. Kuumeinen otti kämmenistäni kiinni kuin siunaten ja minä olin pahoillani ettei minulla ollut antaa enempää...





Kauheita makuelämyksiä




Crohnintautini ei pidä jouluruuista. Mieskään ei pidä niistä, paitsi erittäin hyvin paistetusta joulukinkusta.
Poikkeuksena Mamani tekemät Selma-mummon reseptillä leivotut wanhan ajan joulutortut, ne tuovat lapsuuden mieleen. Tai siis nehän kyllä ovat jouluherkkuja, eikä varsinaisesti jouluruokaa. Mutta ne tulevat joulusta minulle aina mieleen.
Mepä päästiin kokonaan karkuun jouluruokien teolta eikä meillä todellakaan ollut mitään jouluruokaa omassa pöydässämme. Riisipuuroa en laske jouluruuaksi ja siitä miun masuni tykkää vaikka joka päivä.

Reissulla eräässä tapaspaikassa maistoin espanjalaisten ylpeyden aihetta, iberiankinkkua... ja syljin sen samantien pois! Kauheaa! Se maistuu juuri sille, mitä se onkin: muumioitununeelle raa'alle sianlihalle! Se on maku, johon pitää tottua ihan lapsesta saakka. Sitä ei takuulla opi noin vaan myöhemmin syömään. Minä ainakin rupean heti täyskasvissyöjäksi jos tuota pitäisi jossain ikinä syödä. =D

Tavarataloissa ja kaupoissa oli järjettömän paljon näitä kuivia muumiokoipia, joita aloimme nimittää Ötzin jaloiksi. Jotkut paikalliset kahmivat niitä jopa kolmekin kappaletta ostoskärryihinsä. Kaikilla miltein, oli ainakin yksi Ötzin jalka kärryissään... 

Tuolleen ne jotkut jalat ovat jopa paketoitu punaiseen, vihreään yms kreppipaperisukkaan... 
Suomalaisesta joulukinkustahan tämä poikkeaa muutenkin täysin 
mutta lisättäköön, että näissä on vielä jopa 
sorkka kynsineen tallella...  Ugh.



Toinen kauhea makuelämys  olivat Dusseldorfin kentällä kamalat kalpeat makkarat, ihan raa'an tuntuiset, liikayrttisen makuiset, jotka haisivat ihan possulle, lisukkeenaan makeaa vetistä sinappia ja jotain makeaa hilloa, sekä tuo kivikova mauton känttyrinkeli... Nuo ovat varmaan saksalaisten ylpeyksiä mutta eivät taivu kyllä suomalaiseen makuun. Puraisin noita vain kerran...

Piti vaihtaa kentällä toiseen kuppilaan
jossa saatiin vahvaa kahvia huuhtomaan nuo maut pois suusta. =D 

Makuasioista ei voi kiistellä,
mutta joitakin makuja voi väistellä 
jos niistä ei pidä. =) 


Pitää tässä vielä mainita, että noin yleisesti kaikki muu mitä 
reissulla maisteltiin, oli hyvää. =) 





29.12.2015

Jossain kukkivat ulkona joulutähdet


☆..☆..☆


Olipa ihastuttavaa ihailla kaduilla, puistoissa, katujen varsilla, 
parvekelaatikoissa, hotellin aulan koristeena kymmenittäin ruukuissa, 
pylväissä, istutuksissa, ihan kaikkialla,  
näitä ihania joulutähtiä. 


Katso, tässäkin niitä on pienen pellon verran
pyörätelineiden vieressä... =)

Ja ne olivat tosi kookkaita yksilöitä, 
eikä mitään rimpuloita! 


Joka paikassa oli tätä ihanaa punaista tähtisadetta.
Ja mikä ihaninta, ne saavat kukoistaa rauhassa ilman
ilkivaltaa...

Voi suloisuutta! 

Tähtiä siellä täällä... 



Kukkakaupan ovi voi tässä maassa olla apposen auki
jouluna ja kaikki punaiset tähdet näkyvillä...

Isonkaan joulutähden hinta ei ollut kuin muutama euroa,
mutta sellaista, yhtäkään, olisi ollut vaikea saada ehjänä
tuotua kotiin. Harmi. Siksi kuvasin niitä muistoksi.




Dusseldorfissa saksassa, tulomatkan
koneenvaihtopaikassa oli kahvittelupaikan
pöydillä sitten jo paljon pienempiä 
ja mitättömämpiä tähtiä. 






Kotona vaaleanpunainen tähtöseni oli
kasvattanut uusia versoja poissaollessamme.
Olin tehnyt sille vesialtaasta ja villalangasta
sellaisen kotokutoisen kasteluautomaatin,
ja sehän toimi. =)



28.12.2015

Seimen äärellä






Joulun pääsankari kangasjulisteena
espanjalaisen kujan seinämällä.





Malagan keskustassa on kirkko johon olisimme päässeet katsomaan hienoa seimeä, 
mutta sinne oli aikamoinen jono joten jätimme moisen reissun toiseen kertaan.
Kuvassa ihana hälisevä koululaisjoukko koulupuvuissaan menossa kirkkoon. 



Kaupoissa olisi ollut seimihahmoja myytävänä
edullisesti ja vielä edullisemmin.
Tässä posliinisia hahmoja.





Malaganäkymiä.



Löydettiinpä tuon niminen katukin Tarifasta. 




Joulutunnelmia Espanjasta






Joskus kaikki suunnitelmat menevät uusiksi.
Hani sai neronleimahduksen ja tilasi meille matkan.
Hän kun ei jouluihminen edes ole.
Olinko lie pelästyttänyt hänet kaikilla joulusuunnitelmillani
ja kodin koristelullani?





Mutta kamerani löysi joulua etelästäkin.
Tällaisia maisemia näimme äkkilähtöreissullamme.

Tästä pikkurahalla jouluinen posliinipatsas...

No en ostanut. =)




Katselin kaihoisasti näitä lumisadepalloja mutta en tällä kertaa 
lähtenyt niitä käsimatkatavaroissa tuomaan. Oli 
tarpeeksi hankalaa keväällä tuoda sellainen Barcelonasta. 



Jonkun tavaratalon soma poro ja kuusi somiste.



Tavarataloissa oli upeita joulukuusia.



Tämän tavaratalon kuusen alla oli lisäksi pieni seimi.




Joulukoristeet halpenivat mitä lähemmäs tuli 25.12. 
jolloin tietenkään eivät kaupat ole Espanjassakaan auki.


Pukilla ei aina tarvitse olla punainen nuttu. 
Kaikki muutkin värit ovat yhtä uskottavia
kuin se perinteinen punainen.


Jouluporo. Tai jotakin...


Tässä pukissa oli punaistakin.


Tekokuusikin voi olla suloinen. 


Kadut oli koristeltu upein jouluisin koristein 
joihin iltahämärissä tuli valaistus. 



Tässä joulukuusi jossa oli joulun 
ja uudenvuoden tervehdyksiä. 



Porot vetävät jouluvaloissa lahjarekeä.
Valitettavasti kuvattuna vaan nyt päiväsaikaan... 


Tarifa, Gibraltarinsalmen kaupunki jossa Välimeri ja
Atlantin valtameri kohtaavat. Tämä meri on Atlanttia.
Joulukuusi hiekkarannalla... 



Joulun täysikuu ja jouluvaloja katujen yllä Torremolinoksessa.




Malagan joulukatu avattiin iltaisin upein menoin 
josta voisivat suomalaisetkin kaupunkien joulukadut ottaa mallia.


Tässä joulukadun valokate oli jo täysvalaistuksessaan.



Joulu on etelässä iloinen juhla
samoin laulut ovat iloisempia kuin meillä.
Meillä yleisimmät joululaulut
ovat lähinnä raskaita virsiä... =)


Kotiin päästyäni sain ihan kamalan flunssan ja yskän,
jota nyt poden, koko kroppa särkyillen,
minä lepään ja kuumeilen...
Laitan lisää kuvia kun jaksan.
Nyt pitää välillä mennä nukkumaan
pois kuumetta... 







25.12.2015

Paperitähtiä



 Jos niitä ei jo aiemmin ole tullut leikeltyä ikkunoihin joulua koristamaan,
niin 27.12.2015 olisi oikea Paperitähtien leikkaamispäivä


Olenpa nähnyt sellaisenkin ikkunan, johon oli teipattu värikkäitä lamppuja ja niiden väleissä lasiin kiinni teipattuina leivinpaperista leikattuja paperitähtiä jotka yhdessä muodostivat kuusimaisen kuvion ikkunaan... Se oli tosi nätti. =) 





24.12.2015

Rauhaa, iloa, hyvyyttä, onnea







Viimeinen joulukalenterin luukku
tältä vuodelta.





 Ihan ensiksi linkki ihanaan Club For Fiven Jouluenkeli -lauluun... 
Se on niin suloinen!  
Enkelistä äiti näkee unta...
Saisi tänne eteläänkin 
sataa hieman lunta... 







Olkoon joulusi hyvä ja hellä. 






Tänä yönä on taivaalla
kokonainen kuupallo ilonamme,
juhlistamassa jouluamme.







Eikä se mitään haittaa,
vaikkei tänne Etelä-Suomeen lunta sataisikaan,
ilman luntakin voit loihtia jouluntunnelmaa...

Pieni punainen talo
ja sen asukkaat vaikenevat
ja toivottavat kaikille hyvää
rauhallista, kaunista 
ja onnellista joulua!