Unan blogi : mielenrauha

Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenrauha. Näytä kaikki tekstit

21.11.2017

Sano jotain kaikille

Kokeile mitä tapahtuu jos tervehdit tänään

aivan kaikkia jotka tapaat.

On nimittäin Maailman tervehdyspäivä.

Tervehdys:
tavattaessa tai erottaessa

käytetty ilmaus tai ele.
-Wikipedia-

Tästä päivästä alkaa myöskin

Mielenterveysviikko, 21.11.- 27.11.2017.

Tietoa mielenterveydestä

Maailmassa on joskus haastavaa elää ja löytää oma paikkansa. Vastoinkäymiset ovat osa elämää, eikä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Joskus saattaa kohdata hyvin vaikeitakin asioita eikä aina tiedä, miten selviytyä. Tärkeintä on puhuminen vaikeista asioista, tabuistakin. Jos vaikeista asioista ei puhuta, niihin ei myöskään voida löytää ratkaisua eikä niihin kohdistuvia mahdollisia ennakkoluulojakaan pystytä murtamaan.

Mieli voi sairastua

Ihmisen mieli voi sairastua siinä missä kehokin. Yhdellä on vikaa keuhkoissa tai sydämessä, toisella voi olla sairautta mielessä. Masennus on Suomen yleisin psyykkinen sairaus.

Mielen sairauksista voi parantua. Vaikka ei kokonaan paranisikaan, voi elää hyvää elämää myös lääkkeiden ja muun hoidon avulla. Mielen sairautta ei tarvitse hävetä, vaikka sairastunut käyttäytyy joskus eri tavalla kuin mikä on tapana. Erilainen käytös voi olla sairauden yksi oire. Mielen sairastuminen ei ole kenenkään syytä. Kaikki ihmiset voivat sairastua, myös lapset ja nuoret.

Mielen sairauksia voidaan hoitaa, ja niistä voi parantua. Toisaalta on myös sairauksia, jotka eivät koskaan parane kokonaan, mutta oireita voidaan yhä paremmin lievittää. Näin voi sairaudesta huolimatta elää elämää hoidon ja läheisten tuen avulla.

Välillä jokainen tuntee olonsa huonoksi, yleensä se on ohimenevää ja luonnollista. Jos tilanne kuitenkin kestää kauan ja vaikeuttaa elämää, kannattaa hakea apua.

Mielenterveyden keskusliitto

16.5.2017

Äitienpäivä metsässä

Ensin aamulla aikaisin kävimme äitiäni halaamassa, vein hänelle kukkia, äp-kortin (kortit ovat tärkeitä!!) 💗 virkkaamani
hartiahuivin ja hieman
reissutuliaisia, samoin Veljelle
pienen muistamisen, kiitokseksi talonvahtina olosta reissumme aikana.

~♡~

Sitten palasimme kipin kapin kotiin, jos vaikka minun Muruseni tulisivat syömään & äitienpäiväkahville...

~♡~

Mutta kukaan ei saapunut...

~♡~

Odotimme ja odotimme...

Kun kello löi kolme iltapäivällä,
Hani yritti piristää minua, ehdottaen että tekisimme eväät ja lähtisimme metsään?

No, ei kai tässä muuta voi. Niinpä mie tein eväät, vaihdoimme
päällemme metsään sopivaa kampetta ja
hyppäsimme autoon.

Päivä oli vaelteluun mitä sopivin.

Metsä oli tyhjä, melkein autio, koska kaikki muut olivat viettämässä perheineen varmaan äitienpäivää...

Puut nojailivat hiljaa toisiinsa,
kuitenkin kunnioittaen toistensa tilaa.

Ihanaa sammalta polun molemmin puolin...

Minulle tulee aina
sammaleisista metsistä
mieleen lapsuuden sadut.

~♡~

Sammaleella voi
levätä mitä tai mikä tahansa...

Ihan varovasti olivat
jo lämpimissä laaksopaikoissa
hiirenkorvatkin esillä.

Metsä lohduttaa.

Metsä parantaa.

~♡~

Oli ihana paikka
syödä eväitä ja juoda
murukahvia.

Ehkä tuossa kannossa on
ennen kasvanut pikkukuusen
esi-äiti?

Poikanen saa yhä voimaa
tervaskannon rippeiltä...

~♡~

Ihailen aina näitä
tällaisia pikkukuusia.
Sisimmässäni asustava joulunhenki
koristelee niitä mielessäni
jollain hersyvällä,
(ihan vähän vaan)
ja näen ne koristeltuina sieluni silmillä. ;)

~♡~