Oikeita piparkakkutaloja

Minä olen nähnyt oikeita piparkakkutaloja.
Vai oletko samaa mieltä? 

Kuvissani niistä toinen. =)

Niiden sisälle voi mennä huoletta, sillä niissä ei asu pahaa noitaa 

joka työntäisi lapsia uuniin, niin kuin Grimmin sadussa
Hannu ja Kerttu. 

Seiniä oli ihan pakko koskettaa varovasti todetakseen, 

ettei se ole piparkakkua... 

Niin eläväiseksi ne on tehty.

Piparkakkutalot ovat Güellin puiston pääsisäänkäynnin

kaksi satumaista paviljonkia joista toinen on 103 vuotias
ja toinen jo 104 vuotias rakennus.

Ne toimivat alunperin talonmiehen asuntona
ja isännöintirakennuksena. Valitettavasti minulla ei
siitä toisesta ole juuri kuvia, koska
ihastuin yksipuolisesti juuri tähän piparkakkutaloon.

Itselläni olisi kauhia himo ruskeisiin piparkakkuihin...
Voin muutaman niitä syödä kyllä.

Olisipa aineksia nyt juuri tässä niin leipoisin
tähän meidän pikkutaloon
ihanaa piparkakun tuoksua...


Piparkakkujen tuoksu, 
jos mikä, 
tuo joulun.



Paviljongit ja puiston jossa ne sijaitsevat, 
omisti aikoinaan liikemies nimeltään Eusebi Güell i Bacigalupi.
Lainaukset Wikipedia  

Sagrada Familia

Näimme häämatkallamme tämän ihmeellisen vähän pelottavan, mielikuvituksellisen goottirakennelman, roomalais-katolisen kirkon nimeltään Temple Expiatori de la Sagrada Família. 
Kirkon nimi merkitsee "pyhää perhettä". Ylläolevasta videosta näet, miten rakennus tulee muuttumaan kun sitä vielä ainakin 11 vuotta rakennetaan ja viimeistellään.

Katalonialainen arkkitehti Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet s. 25.6.1852, k. 10. 6. 1926, tuttavallisemmin Antoni Gaudi suunnitteli tämän ihmeellisen surrealistisen katedraalin.

Kauempaa rakennus on kuin taidokkaasti kosteasta merenrantahiekasta tehty jättimäinen hiekkalinna... Olisiko esikuvana ollutkin juurikin hiekkalinna, sillä Gaudi etsi muutenkin esikuvia töilleen luonnosta.

Gaudi sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkailijan, mikä näkyy myöhemmin hänen arkkitehtuurissaan. 
Gaudí valmistui arkkitehdiksi 1878, ja koulun johtajan kerrotaan sanoneen Gaudín valmistuessa: ”Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää...”. 
Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan äidinkieltään katalaania, vaikka se aiheuttikin käytännön vaikeuksista – rakennustyömailla hänen työohjeensa oli usein tulkattava espanjaksi  ei-katalonialaisille työmiehille. 
 

Arkkitehti alkoi suunnitella Sagrada Familiaa vuonna 1884 uurastaen itse rakennuksen parissa 40 vuotta, samalla muokaten ja muunnellen piiruustuksiaan, suunnitellen siitä todella monimutkaisen. Gaudi jopa asui keskeneräisessä tornirakennelmassaan erakkona elämänsä viimeiset 16 vuotta.

Gaudi kuoli traagisesti raitiovaunuonnettomuudessa. Merkillisen rakennuksen monimutkaiset piirustukset löydettiin ja rakentamista päätettiin jatkaa. Gaudi itse on haudattu rakennuksen kryptaan.

Gaudin syntymästä on tähän mennessä ehtinyt kulua 163 vuotta ja kuolemasta 89 vuotta mutta Sagrada Família on yhä kesken siitä huolimatta että sitä on rakennettu jo n 130 vuotta, niin monimutkainen se on. Sagrada Familian on luvattu olevan valmis v 2026, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta Gaudin kuolemasta. 

Keskeneräisyydestä huolimatta rakennuksessa järjestetään miltei päivittäin messuja. Paavi Benedictus XVI vihki keskeneräisen Sagrada Famílian käyttöön 7. marraskuuta 2010. Kirkko sai samalla basilikan arvon. 

Antoni Gaudi 
valmistuttuaan arkkitehdiksi
26-vuotiaana, vuonna 1878.

Gaudi vältteli kameroita koko ikänsä 

ja siksi hänestä on olemassa vain muutama valokuva. 

Gaudi on hyvin arvostettu tietenkin koko maailmassa, mutta erityisesti kotikaupungissaan Espanjan Barcelonassa ja hänen teoksensa ovat upeasti ja hyvin vaalittuina esillä. Barcelona on paitsi Katalonian pääkaupunki, myös mitä suurimmassa määrin Antoni Gaudin kaupunki.

Gaudín töistä seitsemän (Güellin puisto, Güellin palatsi, Casa Milà, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló ja Colònia Güell) on lisätty Unescon maailmanperintöluettelooon.

Meistä turisteista on valitettavasti myös haittaa, sillä esimerkiksi Güell Parkia on massaturismi jo alkanut vahingoittamaan ihmisten ajattelemattomuuden ja hoopojen selfieiden vuoksi... 

Itselleni ei tulisi mieleenkään pilata upeaa ainutlaatuista reissukohteen kuvaa omalla naamallani. =D 





Kuva ja lainaukset Wikipedia

Mielikuvituksellinen puisto

Piparkakkutalo 

on tässä mutta missä ovat Hannu ja Kerttu? 

Tai olihan tuolla varmasti ihmisvilinässä useitakin 

Hanskeja ja Kerttusia tuonakin päivänä.

Kyseessä on toinen yli 100 vuotta sitten
valmistuneen Güellin puiston piparkakkumaisista rakennuksista.
Puiston suunnitteli Barcelonan kuuluisa katalonialaisarkkitehti A. Gaudi. 

Kaupunki on syystäkin hyvin ylpeä tästä miehestä, ja joka paikassa
törmää johonkin asiaan, joka kantaa Gaudin nimeä.

Tänne laajaan puutarhaan ei ole huonojalkaisilla 

mitään asiaa. Raput oli tehty ihmeen pitkäjalkaisille. 

Täälläkään emme menneet sisälle minnekään rakennuksiin
koska jo puutarhan kakkososaan joutui maksamaan ja odottamaan
väestöryntäyksen vuoksi muutaman tunnin ennen kuin sinne osaan pääsi.

En edes halunnut tietää, mitä sisäänpääsy olisi
rakennuksiin maksanut. Se pieni reissubudjetti nääs... =) 

 Puiston polut houkuttelivat välillä 

katsomaan löytyykö kukkia, 

ja löytyihän sieltä. 

Kukista postaan vähän myöhemmin.

 

Kiipeilyä ja taas kiipeilyä.
Nuoriso lauloi paikan korkeimmalla
kahdella ristillä merkityllä kohdalla.
Se oli kaunista ja kuului kauas! <3 


Tämä alue oli ilmaista puutarhaa, 
nyt siirrytään maksulliselle puolelle:

Onneksi välillä voi pysähtyä kuuntelemaan mustarastaita 

ja ihailla kukkia tai jotain aivan muuta. 

Nämä suoraan maaperään pala palalta kaivetut 

ja paloista jälleen muuratut kaariholvit olivat kuin tarua. 

Kaaret jatkuvat ja jatkuvat ja niiden koko on kolossaalinen! Kuinkahan 

monta vuotta näiden kymmenien kaarien rakentamiseen oli mennyt? 

Suunnittelijalla on todellakin ollut mieletön mielikuvitus!
Pylväät näyttävät pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä.

Tässä laajassa puistossa on vähän kaikkea... =) 

Ihmisiä oli toisinaan ihan liikaa... 

Joskus salaa toivoin olevani ihan kahdestaan 

Hanin kanssa tuolla...kin. =) 

Olisin muun muassa saanut paremmin kuvattua 

tämän mosaiikkisalamanterin. 

Harvemmin kuvaan ihmisiä, mutta näissä kohteissa heitä 

tupsahti ihan väkisin kuviini vaikka kuinka yritin odottaa 

hetkeä, jolloin ihmisiä olisi kameran linssissä vähemmän
tai ei ollenkaan.

Joskus ihmisetkin ovat kuvauksellisia, 

kuten tässä kuvassa nämä naiset. <3 

Mosaiikkikoristelluin kaarevin kaitein varustettu aukio.
Yleensä sieltä näkee Barcelonan mutta nyt savusumu 
peitti kaupungin...

Aukio oli alunperin suunniteltu markkinatoriksi mutta
se ei sellaisena saavuttanut suosiota.
Aukion penkilliset kaarevat reunukset alhaaltapäin kuvattuina.

Mosaiikkikaideaukiota kannattelevat mahtavat pylväät 

alapuolelta... Joku ennätti siihenkin kuvaan liittää oman nenänsä.

Pylväiden mosaiikkia...
-ja jonkun selfiekeppi... ;D

Mosaiikin ja muratin peittämillä kaiteilla sai istua
ja hiukan lepuuttaa jalkojaan. 

On ihan merkillistä 
miten joku on voinut 
sekä suunnitella 
että tehdä 
yli 100 vuotta sitten 
jotain näin modernia...! 



Tänään on Maailman astmapäivä.

Muuta en halunnut kuin meressä kahlata

Eihän se meidän häämatkakassapurnukka täyttynyt,
eikä edes sen pohja peittynyt, 

koska emme järjestäneet mitään 
sirkusluontoisia esitysnäytöshäitä

 viime kesänä. 

Mutta pääsimme 

me silti häämatkallemme! 

Kymmenen kk häistämme! ;) 

Ensin piti vähän säästää rahaa... 

Hani kysyi mihin maahan mie haluaisin ja vastasin ettei ole väliä. 

Se oli ainoa toiveeni, että pääsen kahlaamaan mereen. Mieluiten Välimereen. 

Niinpä lomareissun kohdemaaksi valikoitui Espanja,
ja Katalonian pääkaupunki Barcelona.

Hani ei mantereen puolella ollutkaan ennestään piipahtanut.

Samana päivänä kun näimme Sagrada Familian  olin ensimmäistä kertaa ikinä eläissäni metrossa. Mennessämme alas maanalaisiin metron tunneleihin ensimmäisen kerran, vastaan leyhähti selkeästi Nerjan tippukiviluolien tuoksu. Olen sen tuoksun haistanut 10-vuotiaana. Hajumuistot ovat hassuja. Pullahtavat esiin tuosta vain ihan varoittamatta vuosien takaa.

Kun nousimme ylös metron rappuja maan alta, Hani vilkaisi taakseen, kehottaen minuakin vilkaisemaan. Siinä se nyt oli. Pelottavan ja samalla satumaisen näköinen mystinen goottikatedraali, suunnittelijansa Antoni Gaudin viimeisten 16 elinvuoden erakkomainen asunto, eli pyhälle perheelle suunnittelemansa kirkko, joka toki nyt on eri näköinen kuin se oli 1900-luvun alussa. Katedraalin pitäisi olla valmis 11 vuoden päästä. Saapa nähdä onko... Silloin neron ja omalaatuisen suunnittelijan kuolemasta on kulunut 100 vuotta. 

Rakennus itsessään on silloin jo 144 -vuotias.

Me emme menneet jonottelemaan kilometrin mittaiseen sisäänpääsyjonoon.
Niukka reissubudjettimme ei edes olisi sallinut sellaista.
Meiltä kahdelta olisi kierros katedraalissa
maksanut n 70 euroa... Iiik!

Näimme ulkopuolelta ihan tarpeeksi.

Kuin joulukuusi ja rauhankyyhkyt?
Reilut sata vuotta ovat tummentaneet
rakennuksen pintaa sieltä täältä... 

Merkillisesti Gaudi yhdisti patsaat sulautumaan katedraalin tornien 

seinämiin. Vai seinämätkö sulautuvat patsaisiin?

Joidenkin tornienhuipulla
on ihan kuin ilmapalloja... =)

Kuin satua ja unta sekaisin, 

joka on muuttunut todeksi...

Vaikka katselisin tätä kaikkea kymmenen vuotta
läytäisin siitä aina jotakin uutta.

Suuressa neroudessa
on
aina ripaus
hulluutta...

Näimme ulkopuolelta rakennusta kiertelemällä sen mitä olin toivonutkin. 

Katedraalin uhkean todellisen koon ja sen mielettömät muodot.



 .¸.•♥•.¸.

Katedraalin lähellä oli parkkeerattuna useita TV-yhtiöiden busseja. 

Seuraavana aamuna hotellihuoneen televisiosta olimme ymmärtävinämme,
että katedraalissa olisi tuolloin ollut myös muistomessu Alppien
lentoturman uhrien omaisille.

Osanottomme heille kaikille.

.¸.•♥•.¸.

Sagrada Familia kohoaa 170 metriin ja näkyy kauas...  

Tuossakin se on, kuvan keskivaiheilla. 

Espanjaan päädyimme siksikin kun Hani on opiskellut pari vuotta harrastuksekseen espanjaa.
Minä olen samalla oppinut pari sanaa hänen kerratessaan ääneen läksyjään, ennen kielituntiaan.
Tosin minua hämää se, että olen joskus lukenut italiaa, ja koko ajan muistan enemmän sanoja
italiaksi kuin espanjaksi. =) Sellaista sekoitusta ei tosiaankaan saa puhua kummassakaan maassa,
sillä nämä maat ovat ylpeitä omasta kielestään eikä siihen saa sekoittaa vieraita aineksia.
Se onkin aivan oikein! =D 

♥

Ensin Hani sai idean pohjois-Espanjasta, kun ihailin tavattomasti espanjalaista
tv-sarja Gran Hotellia, joka tuli Teemalta vuoden vaihteessa. Joka ikisen jakson katsoin
telkun ääressä kuin tatti ja elin henkilöiden mukana innostavaa romanttista jännitysseikkailua
joka tosin viimeisessä jaksossa lopahti. Olinpa jopa miettinyt ääneen, voisikohan tv-sarjassa hotellina
toimivaan entiseen kuninkaalliseen kesäpalatsiin, Palacio de la Magdalenaan
oikeasti mennä vaikkapa kahville?

Hani, tuo rakas mies, joka täyttää kaikki lausumani ja melkein lausumattomatkin toiveet,
mahdollisuuksien mukaan tietenkin, harkitsi ensin ihan vakavasti jotta mehän menemme
talvilomallaan Bilbaoon, sieltä matkustamme vuokra-autolla Santanderiin ja vierailemme
siellä sijaitsevassa Gran Hot... eikun Magdalenan palatsissa... =)

Mutta kaipasimme myös lämmintä ja Välimerta, 

vaikka sielläkin on nyt tragedioita tapahtunut =(. 

Ylvään Katalonian pääkaupunki Barcelona on myös yhden lempikirjani Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon tapahtumapaikka. Pidän muistakin Zafónin kirjoista, kuten Enkelipelistä ja Taivasten vangista. (Marinan aion ostaa heti kun tililläni jälleen on hieman ylimääräistä rahaa, näillä näkymin ehkä heinäkuussa...)

Luin kirpputorilta alunperin löytämäni Tuulen varjon ensimmäistä kertaa vuosi sitten Madeiran matkallamme. Aloitin kirjan lentokoneessa, ja koska Hanille ei tullut lukemista mukaan, luin menomatkalla Lissaboniin kirjaa hänelle ääneen.
-Voi anteeksi vaan kanssamatkustajat,
mutta eipä kukaan teistä käskenyt minun olla hiljaa.
Ehkä ääneni nukutti läsnäolijat. =)

Tuo kirja (Hanin ohella) lohdutti minua vuoden takaisella reissulla kamalassa influenssassani niiden kuumeisten lomapäivien aikana. Koetin pitkittää kirjan loppumista, ja luin vain tietyn määrän sivuja päivässä ja hetkeksi Zafónin teksti vei minut pois homeelta haisevasta kosteankylmästä silloisesta lomahotellista, lakkaamattomasta niistelystä, kuumehorkasta ja kammottavasta yskimisestä.

Ehkä kuumehorkassani ja sekalaisissa unissani kuvittelin tarinaan lisäosia, koska uudelleen hiljattain kirjan lukiessani, tuntui että jotakin puuttui, enkä enää löytänytkään ihan sitä samaa tunteen paloa kuin ensimmäisellä lukukerralla. Merkillistä. Ja minä kun tulin hankkineeksi saman kirjan parille muullekin...

Mutta tosiaan,
Espanja on ihan selvästi kuitenkin salaa kutsunut meitä
tavalla ja toisella jo muutaman vuoden verran.
 

Katalonian reissu oli mukava kokemus.
Kerronko lisää? Kuvia tuli otettua reilut 1000 kpl...

Tänään 3.5. on Espanjassa Äitienpäivä. 

Onnea heille sinne, kaikille ihanille, 

ahkerille ja hiukan kovaäänisille äideille. =)

Matkailu avartaa mielenpohjaa 

ja maailmankatsomusta.