Punapäitä & villieläimiä

 

 Hauskaa punapääpäivää,
#WorldRedheadDay

Olen kirjoittanut tästäkin teemapäivästä täällä 

blogissani aiemminkin, mm näissä jutuissa: 

Punaiset hiukset rules 

Punaiset hiukset ovat harvinaisia 

Kiss a ginger day 

 Punapääpäivä 

Rakasta punaisia hiuksiasi 

 

 

 

 Tänään alkaa myös 

 puutarhojen villieläinviikko, 

ajalla 26.5.- 1.6. 2025

 
#GardenWildlifeWeek

 

Mitäs villieläimiä siellä puutarhassa voi sitten olla? 

No, vaikka mitä! Kaikenlaisia, pieniä ja suuria lintuja, oravia, villiintyneitä kissoja,  jäniksiä, kettuja, peuroja, näätiä, hiiriä, myyriä, rottia, kotiloetanoita, siilejä, perhosia, pölyttäjähyönteisiä, hämähäkkejä, sammakoita, kyykäärmeitä, vaskitsoja, rantakäärmeitä, muurahaisia, sisiliskoja, punkkeja... Jne... 

 

 

 

Näistä meidän mökkipihallamme ovat vierailleet nuo kaikki muut, mutta kertaakaan emme ole - valitettavasti - siilejä täällä havainneet. Siksipä kotiloetanoita onkin pihassa valtavat määrät keväisin ja niiden koko on aivan huikea ja vaikka yritämme kerätä niitä etikkapönttöihin, jostain niitä silti koko kesän ilmaantuu ja syksyllä kasveja ja kukkia tuhoavat joukolla aivan tavalliset, erittäin runsaslukuiset etanat. Eli: oispa siilejä! Tai kanoja! Tai hanhia/ankkoja!  

Onpa olemassa puutarhoja joissa säännöllisesti vierailee karhu, susi, ilves, villisikoja, hirvi tms eli monta astetta eksoottisempia ja samalla vaarallisempia villieläimiä.

 

Aiheesta aiemmin: 

Puutarhurointia 

PS: 

Lisäksi pihalla vierailee toisinaan muilta karanneita koiria sekä naapurien ulkoilevia kissoja... 

 

 

 

 

PS2: 

Tänään on kuulemma myös paperilennokkipäivä! 

Onneksi niiden rakentamiseen ja ylläpitoon ei tarvita ilmailun huoltoteknikkoa, sillä nämä taitetusta paperista valmistetut purjehtijat on helppo rakentaa ja lennättää. Paperilennokkien lennättäminen on edullinen, terveellinen ja virkistävä viihdemuoto. Päivän tehtävänä on kannustaa kaikkia nuoria ja vanhoja laskemaan älypuhelimensa ja iPadinsa, poistumaan Internetistä, laskemaan portaaliaseensa ja lähtemään ulkoilemaan & heittelemään paperilennokkeja ympäriinsä.  

Paperilennokin suunnittelu vaikuttaa sen lentoon. Sen kulkema matka riippuu sen aerodynamiikasta: siinä ei saa olla paljon vastusta ja sen pitää olla riittävän kevyt, jotta painovoima ei pudota sitä heti. Jotta paperinen lennokki voisi lentää pitkän matkan, siinä on oltava tasapaino nostovoiman, työntövoiman, painovoiman (painon) ja vastuksen välillä. Nosto, veto ja paino ovat synnynnäisiä paperilennokkien suunnittelussa, mutta toisin kuin moottorikäyttöisessä lentokoneessa, paperilennokilla ei ole työntövoimaa. Työntövoiman antaa sen heittäjä. 

#PaperAirplaneDay
 

 

Sivun ispiroi DOTY  

Uniikkipäivä

Tänään, 

maaliskuun kolmantena päivänä 

 on muun muassa 

 Uniikkien nimien päivä, 

#UniqueNamesDay. 

Miten on sinun sukunimesi laita?

Kuuluuko se harvinaisiin 

vai suosittuihin 

ja sitä myöten yleisiin?

Kun kansamme pääsi viime vuosisadan alussa itsenäistymisentuntoonsa kiinni, ihmiset ottivat itselleen ja perheilleen suomalaisia sukunimiä ja keksivät usein uuden sukunimensä Suomen luonnosta tai ihan siitä omasta pihapiiristä. Niinpä syntyi paljon Lahtisia, Virtasia, Niemisiä, Järvisiä, Laaksosia, Jokisia jne, kotomaamme rakkaiden paikkojen mukaan.

Oma sukunimeni Reinman on aikalailla harvinainen, koska Reinmaneja on Suomessa tällä hetkellä yhteensä vain 34 kpl. Miehillä Reinmaneja on nimenä 15 kpl, sisältäen minun kaksi poikaani ja naisilla Reinman on nimenä 19 henkilöllä, sisältäen omani ja tyttäreni sukunimet. Alunperin se ei ihan olekaan suomalainen nimi, vaan jäljet johtavat idän suuntaan.

Tänään on myös
#WildlifeDay, 

Maailman villieläinten päivä, 

sekä Kansallislaulupäivä, 
 #AnthemDay 

Maaliskuu maata näyttää

Emme antaneet kolean luoteistuulen 

masentaa ajellessamme sunnuntaina 

pitkin eteläistä Suomea 

erityisen aurinkoisen ja kauniin sään

innostamina kameroidemme kanssa. 

Pukkilan kohdilla 

 melkein törmäsimme tien yli

kirmaaviin valkohäntäpeuroihin.

- Vai mitä rotua sitten lienevätkään.

Hassua kuinka monen eläimen nimi on

muuten yhtäkkiä väännetty ihan muuksi kuin

se ennen oli... No, onneksi emme törmänneet

noihin ihaniin pomppijoihin jotka vilistivät

karkuun minkä kerkesivät, hyvä että sain

muutaman kuvan napattua niistä

kun olivat niin pian jo poissa. 

Jonnekin tänne pellolle ne juoksivat 

ja siitä metsään piiloon... 

Tuosta on mennyt kettu ja tehnyt

meille katsojillekin kysymysmerkin. 

Pukkilassa oli jo näin keväistä

ja toisaalta lumi oli täällä ihanan

puhdasta ja valkoista. Toisin kuin

meidän taajamassamme... 

Tämä valo ihan häikäisi 

pimeään ja harmaaseen tottuneita 

silmiämme. 

Minä kuvasin virranpartaalla 

Hania ja hän minua.

Ihana historiallinen pieni siltakin löytyi... 

Jotkut ovat keksineet kiinnittää

lemmenlukkoja tännekin.

Näiltä oli palanut käämit... =)

Talventörröjä...

...kuten tässsäkin... 

Hieno valkoinen puukirkko näkyi 

Artjärvellä jo kauas ja houkutteli lähelleen

kuvaamaan. Luulin sitä kauempaa

nimittäin joksikin kartanoksi...

Hauska laiha ja korkea talo... 

Ei se ihan taida

tuo se lintutorni olla vaikka

kyllä VOISI se olla sekin. =)

Tämä oli kuin entisajan kartanon 

tie, koivuineen, yms puineen ja tuijineen. 

Tiestä tuli mieleen mustavalkoiset 

Suomi-filmin elokuvat... 

Kevät tulee kohinalla. 

Kiurujakin on menneenä viikonloppuna 

havaittu monessa paikassa. 

Yksinäisen ystäviä

Siellä se ihanuus on vielä 

mutta ihan kohta se lähtee 

etelään 

ja minulle 

tulee niin ikävä... 

Pihalla puuhaillessani, 

kitkiessäni mansikkapenkkiä

tai maalatessani piharakennuksia, 

on lähelläni ollut tällainen,
pieni ihana, peloton punarinta.

Se seuraa touhujani joskus ihan likeltä, 

mutta eipä sitä kameraa ole käsillä silloin kun 

keikkuu tikkaiden varassa maalaamassa 

seinää tai kun kitkee rikkaruohoja. 

Yläkuva on jo vanhempaa perua.
Tässä pihassa kun pesii joka kesä 
iloksemme punarintapariskunta. 

Niiden liverrys on suloisuutta. 
Samoin kuin vähän kauempana 
pesivien mustarastaiden laulukin...

Tässä muutama sumuinen
tuoreempi kännykkäräpsy 

ihanasta pikkukaverilintusestani.

Siellä se pikku Robin lavojen päällä seuraa
piharakennusten seinänmaalaustaukoani.
Nyt nekin on siis virallisesti
huoltomaalattu kaikki,
tältä kesältä. 

Lavat olen nostanut sivuun maalauksen tieltä, 

en suinkaan niistä mitään askarrellakseni.
Nou, nou, ne ovat meillä tallessa vain siksi, 
että polttopuukuorma on hyvä kipata niiden 
päälle, josta klapit kannetaan sitten 
puuliiteriin ja lavat menevät takaisin
odottamaan seuraavaa työpaikkaansa. 

Ja kun meinaan napata kottikärryt, 

on ihana Robin myös siellä odottamassa 

mitä tehtäisiin seuraavaksi. 

Niin että jos luulette että itsekseni pihalla juttelen 

niin jollekin eläväiselle mie yleensä. 

Jos en perässäni seuraavalle varikselle, 

niin punarinnalle, kulkukissalle, 

siilille tai ketulle... 

No joo, tai puille, kukille, 

tai jopa tuulelle...