Uuden pikkumetsän etsintää

Entisen kodin lähistöllä oli 

alunperin kaksikin pikkumetsää, 

joista toinen tuhottiin uuden tehtaan-

omistajan toimesta, koska tehdas 

ei kai näkynyt maantielle tarpeeksi 

metsikön läpi, jolloin puut saivat mennä.

Samalla meiltä meni tuulen- ja melunsuoja sekä kesäinen auringonvarjostus... =( 

Tehtaanomistajapariskunta myös erityisesti niitti aluskasvillisuuden rujoksi

raadellusta metsiköstä, tuhoten samalla puolukanvarvut, valkovuokot jne...  

Toinen - kuusimetsikkö - sai olla 

melkein rauhassa. 

Joku tosin kävi kaivamassa rikki

sen komeaa muurahaispesää... 

Uudelta asuinpaikalta metsikköä 

etsiessämme löysimme tämän paikan. 

Metsikön vaahteroiden lehdissä 

oli mustia täpliä... 

 

”Mustat täplät saa aikaan kotelosieni Rhytisma acerinum, jota aiheuttamiensa oireitten mukaisesti kutsutaan vaahterantervatäpläsieneksi. 

Mustissa laikuissa muodostuvat sienen itiöemät. Syksyllä ne eivät kuitenkaan ole vielä kypsiä, vaan vasta keväällä itiöt vapautuvat itiökoteloistaan ja nousevat ilmavirtausten mukana ylös, ja jos onni suosii, itiöt takertuvat juuri puhjenneisiiin vaahteranlehtiin. Koska itiöt nousevat maasta puuhun, eniten täplälehtiä on puun alaosassa.

Talvehtimistapa tekee myös torjunnasta helppoa. 

Vaahteranlehdet kannattaa haravoida syksyllä ja kompostoida riittävän kaukana vaahterasta. Tauti ei tosin paljonkaan haittaa vaahteraa ja monet pitävät ruskaisia mustatäpläisiä lehtiä kauniina.” 

/Seppo Vuokko

Metsikössä vanhan tien päässä 

näkyi sinne hylätty autonromu... 

Romusta oli viety melkein kaikki 

mitä siitä oli irti lähtenyt. 

Ihme etteivät renkaat olleet 

kelvanneet... 

Tämä ei taida olla 
vielä meidän metsämme. 
Etsintä jatkuu... 

Runouden ja metsän päivä

Metsien määrä on vähentynyt ihmisen toiminnan tuloksena erityisesti trooppisella vyöhykkeellä. Metsiä kasketaan pelloksi, erikoispuita (esimerkiksi mahonki, tiikki) etsitään yhä kaukaisemmilta seuduilta, sellu- ja paperitehtaita sekä sahoja rakennetaan jatkuvasti lisää erityisesti kehittyviin maihin ja niin edelleen. Toisaalta istutusmetsien määrä lisääntyy jatkuvasti. Suosituimpia ovat nopeakasvuiset eukalyptus ja kontortamänty massapuuksi. 

Suomessa istutetaan joka vuosi miljoonia puuntaimia, 
pääasiassa mäntyä, kuusta ja koivua. Tammen, lehtikuusen ja erilaisten jalokuusten (joulukuusipuita) viljely on lisääntynyt. 

Suomi on yksi harvoista maista 
missä metsien määrä ei ole vähentynyt. 

Vuonna 2015 julkaistun arviolaskelman mukaan maapallon metsissä on noin kolme biljoonaa puuta. Ihmiset kaatavat noin 

15 miljardia puuta vuodessa ja istuttavat noin 

viisi miljardia puuta kaadettujen tilalle. /Wikipedia 

Tänään vietetään Maailman metsäpäivää.    

 

Tänään on myös kansainvälinen Downin syndrooma -päivä,

Tavallisen huomaavaisuuden päivä, 
Kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi,  
Ranskanleipä- tai patonkipäivä,  
Muistipäivä, 

sekä Hajuvesipäivä.   

Endometrioosiviikko alkaa nyt, 
 21.3. - 25.3.2019  

Lisäksi tänään on 

World Poetry Day

eli Maailman runouden päivä 
joka on YK:n teemapäivä. 
(UNESCO) 

Laitetaan nyt lopuksi oma 
metsään sopivasti 
liittyvä minirunosenikin tänne... 


Tänään vietetään myöskin kansainvälistä 
Yksinhuoltajien päivää. 
Been there - done that. 

Vuosi sitten olen kertonut 
tänä päivänä mm näin...

 

 

Joulunjälkeistä elämää

Vaikka joulu on jo pois kerätty, silti 

jotkin asiat vielä muistuttavat siitä. 

Viikonlopun aurinko hellitteli olohuoneen 

ikkunalaudan viherporukan hehkumaan. 

Varisemaan alkaneet pikkukuuset 

kestävät vielä hetken pakkasessa 

ja somistavat pihapiiriä. 

Lumi tulee vuosi vuodelta myöhemmin. 

Avaruus muuttuu ja muuntuu, samoin 

maapallo joka elää omaa elämäänsä 

meistä ihmisistä riippumatta. 

Ilmastonmuutos on käsitteenä 
keino syyllistää ihmisiä. 

Ilmastonmuutokset ja lämpenemiset 
ovat maapallolle tuttu ilmiö 
koko maapallon olemassaoloajalta.
Miettikää nyt vaikka jääkausia 
ja niiden sulamisia... 

On ihan sama mitä ihmiset tekevät, 

maapallo muuntuu ja muuttuu.

Se kylmenee, se lämpenee, 
säät vaihtelevat... 

Ainoa mitä ihmiset voivat tehdä 

on rakastaa tellusta, lakata roskaamasta 

ja turmelemasta maapalloa ja sen meriä, 
suojella sitä päästöiltä ja saasteilta, 
että se säilyisi jälkipolville... 

Punaisen Pikkutalon pihapiiri 

on aina jouluisen näköinen. 

Koska säät vaihtelevat 

on mm jäälyhtyjen teko osoittautunut 

oikukkaaksi, niiden vuoroin jäätyessä 

ja vuoroin sulaessa. Nämä ovatkin 

jo kolmannet jäälyhdyt tänä vuonna.

Joulukuusemme nököttää lumen 

koristelemana grillikatoksen luona. 

Ostimme Tokmannista joulunjälkeisestä alesta 

valonauhaa jolla valaisimme grillikatoksen 

ja sen lähipuut. 

Valaistus ilahdutti meitä niin kovin, 

kun ennen tämä piha on ollut talvisin 

seudun pimein piha, että ostimme lisää 

valonauhaa jolla koristelimme myös 

terassin, ja pihan valoisuus ja kauneus 

kovin vielä lisääntyi. 

Sähkölaitoksen tyypit kävivät yhtäkkiä 

tämän vuoden ensimmäisellä viikolla

katkaisemassa erään kuusen latvan... =( 

Latva ei ollut lähelläkään sähköjohtoja! =( 

Turha kuusenlatvan katkaisu ja vielä 

joulun jälkeen harmittaa yhä. 

Ennen joulua olisin tehnyt siitä 

meille kauniin joulukuusen... 

Se saa seistä nyt lintujen suojapaikkana 

lintulaudan vieressä. Pikkulinnut 

tykkäävät syödä auringonkukansiemenensä 

suojaisessa paikassa, pensaan tai puun oksalla.

Takan päällä asui joulunajan 

tonttuja ihan omassa uudessa talossaan. 

Siellä ne hengailivat enkelien kanssa. 

Ikivanha paperitähti on vielä 

kirjanurkkauksen koristeena...

Makuuhuoneen valonauha saa vielä 

olla tunnelman luojana. 

Lähimetsässä

Luonto odottaa lunta

ihan tyynesti ja hiiskumatta. 

Sammaleiset tutut kuusimetsän tunnelmat

ovat enää hetken näkyvissä.
Muurahaiset nukkumassa.
Muuttolinnut jossain lämpimässä.
Sienet
- toivottavasti -
paleltuneet ja kadonneet.
(Crohnikon vatsaa koskee
jo pelkkä ajatus sienistä!)

Ensilumi on jo harjoitellut 

myös täällä eteläisessä Suomessa 

maisemien peittämistä.

Tänäänkin se harjoitteli.
Päälleni valkoisia muruja ripotteli
kun pihaa haravoin
lumisateelle luvan sadella antaen.

Tämä soi tänään päässä: 

Paula Vesala: Älä droppaa... 

Luonto parantaa

Sisäinen kompassi 
alitajunnassani 
on hieman epäkunnossa 
Se korjaantuu 

kävelemällä luonnossa 

Tärkeintä 

on pitää elossa 

sisäinen musiikki 

sieluni sopukoissa 

- Una Reinman 

Terazza

Kärkkäisen pihamyynnistä löytyi tämä suloinen pelargoni, 

joka oli pakko saada vaikka minun täytyi pitää se sylissäni 

autossa ettei sen kukkavarsille vaan tapahdu onnettomuuksia. 

Jalkojen välissä oli samalla toinen ruukku jossa oli 

keltainen pioni, fasaanin pois kaiveleman ja tuhoaman tilalle.

Sitten on jälleen 10 pionia penkissään. 

Hauskoja nimiä oli pioneilla: 

Jalkavaimo nousee kyvystä taisi olla yksi. 

Kertoo hiukan Kiinan historiasta,

pioni kun on alunperin sieltä kotoisin...

Olemme lisänneet terassille hiukan näkö- ja tuulisuojaa, 

kun Pikkumetsä, jonka piti olla terassin suojana 

melulta, katseilta ja tuulelta, raivattiin muiden toimesta pois. 

Pelargonit ovat venähtäneet pitkänhuiskeiksi ja voit kuvitella 

ettei sisältä enää nähnyt ulos
kun ikkunalla oli valoa kurkottelemassa tuollaisia kasveja. 

Olen siirtänyt pelakuut ulkoruukkuihin ja istutellut niitä sekaisin. 

Kirjavalehtinen kuunlilja odottaa pihalle istutusta. 

Se on ostettu Lidlistä kauppareissulla. 

En näköjään voi vastustaa kukkia... 

Muratinalun olen tuonut joskus 

etelänreissulta. Se odottaa 

paksua rautalankaa josta teen sille 

kiipeilytelineen... 

Lähi S-marketissa oli dahlioita eurolla paketti joten ostin niitä kymmenkunta. 

Ovat nätisti lähteneet kasvamaan. Kesäkuun 10.s on perinteisesti päivä jolloin 

kesäkukkia voi istutella pihalle, koska hallaöiden pitäisi sitten olla jo ohi...

Silloin dahliatkin pääsevät kukkapenkkiin. 

Toinen syyshortensia kuoli talven jäljiltä. =( 

Toisen sain elvytettyä siirtämällä sen ruukkuun, leikkaamalla 

ja kastelemalla ja ehkä myös vähän oli vaikutusta 

myös rakkaudella... 

Sen voisi istuttaa pihalle takaisin mutta kokeilen, 

kuinka se pärjäisi ruukussa terassilla.

Tässä se uusi nimetön pelargoni taas keikkuu. =) 

Sen lehdet muistuttavat miulla joskus ollutta riippapelargonia, 

joten voi olla että kohta kukkavarret 

alkavat tavoitellakin taivaan sijasta
terassin lattiaa. 

Talvetetut pelargonit
olisi keväällä pitänyt leikata lyhyiksi 

mutta en raaskinut. 

Siksi niitä nyt piti vähän tukea jotta tuuli 

ei kaataisi niitä kumoon. 

Kuusi ja sen kaverit

Meillä on kolme vihreää joulupuuta.

Voi että, ajattele mikä ihana tuoksu niistä saapui kun ne kaikki oli tuotu sisälle, ja istutettu vesipyttyihinsä.

Ah, kuin pala Maman pikkuista 

taikametsää.

Tämä on niistä suurin ja somistaa olohuonetta.

Sen koristeena on kaikenlaista valkoista.

Valkoiset nallet maalasin aiemmin pahvieläimistä 

ja alunperin niiden piti suunnitelmani mukaan olla

meidän joulujuhlapöydässä paikkamerkkeinä, jokaiselle omansa...

Mutta suunnitelmat muuttuivat eikä niitä

näin ollen tarvita paikkamerkkeinä joten ripustinkin nallet kuusenkoristeiksi.

Tässä keskikokoinen kuusipuu,

somistaa yläkerran portaiden tasannetta.  

Koska tämä pitäjä on tunnettu hevosistaan,

piti minukin muutama hevonen

hankkia taloa somistamaan.

Sellaista oikeaa en sentään... 

Meillä ei taitaisi olla tilaa 
edes ponille. =) 

Tässä on pienin kuusemme, ja se

nököttää olohuoneessa kaapin päällä

jossa vaihtuu kausikoriste säännöllisen

epäsäännöllisesti. Sen nosti Hani maasta 
Maman luvalla juurineen, ja se on siksi 
altakasteluruukussa. Tarkoitus on saada 
sekin pysyttelemään hengissä kevääseen ja 
istuttaa keväällä se jonnekin pihalle, niin kuin 
jo kolmena vuonna on tehty.  

Yleensä nimittäin kuuset 
alkavat kasvamaan sisätiloissa. 

Kuusi jatkaa sitten hetken nikottelun jälkeen 
elämäänsä pihallamme. Jee. =)

Esillä on kaikenlaisia uusia ja vanhoja

muistoja. Kaapin yläpuolella seinällä

sijaitsevassa, tämän talon nurkista

löytyneessä renginkaapissa

on askartelutarvikkeitani.

Renginkaapinoven kranssi on tehty kukkapenkin

helminukkajäkkärästä, erään blogiystävän vinkistä.  

Matkaikoni on seurakunnan kirpputorilta. 

Ai niin, onhan tämä laiha neljäskin
pieni joulupuu olemassa. 

Se kurkottelee keittiössä sinne tänne. 

Terassilla on vielä yksi ihan pieni näre,
joka odottelee talvea. 

Hyvästi pikku taikametsä!!!

Noin lähellä metsuri kävi pikkutaloamme...

Noista ikkunoistamme minä pelokkaasti katselin,

kaataako hän aivan kaiken... =(

Tiistaina aamukahdeksalta alkoi kuulua liian läheltä moottorisahan meteliä!?? 

Katsoin pahaa aavistaen olohuoneen ikkunasta, ja mitä näenkään?   

Pikkumetsässä, siinä  taikametsässämme, oli joku mies oranssissa turvakypärässä ja sadetakissa 
moottorisahan kanssa puita kaatamassa!

Tämä 3.11.2014 kuvattu näkymä taikametsään, 
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...


Rakas pikkumetsä, taikametsä   
jossa tykkäsin kävellä 
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti meitä ja 
pikkutaloamme auringolta, liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa 
sitä pois!!!???!

Viime sunnuntaina, kun 
 katselin yläkerran ikkunasta
metsikköä,
    näin jonkin ruskean vilahtelevan

edestakaisin parissa havupuussa pikkumetsän rajamailla.

Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi, kuin tuossa muutaman vuoden takaisessa pihakuvassa. 

Se pieni orava katkoi pikku hampaillaan pieniä oksia
lähimännystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...

Koetin silloin kännykällä
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään. 

- En silloin voinut tietää että kuvissa on viimeisiä taikametsän olemassaolon hetkisiä... 

Tässä puolestaan punarinta joka kesäisin aina pesi taikametsässä. Kuvattuna pihamme rhodon alla. 

Ja nyt joku pas... ilkimys on metsän kimpussa.... =(

Hetken moottorisahamiestä ikkunasta katseltuani
etsin nopeasti hanin tavaroista lippusiimarullan, jonta hän on
varmaan rallikisoja varten joskus hankkinut ja lähdin solmimaan nauhaa puihin,
joita en halunnut kaadettavan,
ja vein samalla lintulaudalle auringonkukkiensiemenien
joukkoon pähkinöitä.

Onneksi oravan  talvipesä sijaitsee kuusessa 
joka ON meidän puolellamme, 
mutta eivät tunnu tonttien rajat olevan 
muutenkaan tiedossa 
uudella naapurillamme... =/ 


Jossain vaiheessa 
oranssiasuisia miehiä oli kaksi ja
he osoittelivat turvanauhojani... 

Lopun päivää istuin olohuoneessa, vatsa solmussa, neulomassa joululahjasukkia ja
kurkin ikkunasta,  moottorisahan raikuessa tuntikausia, toivoen, että lippusiima suojelee
 edes ne tietyt puut...  

Iltaan mennessä pikkumetsästä 
oli kadonnut yli puolet. =( 

Eikö metsien reunamilla asujia 
suojaa mikään siltä,
että metsänomistaja saakin yhtäkkiä 
päähänsä kaataa kaiken pois!? 

Tämä on niin väärin! 

Pikkumetsä oli yksi syy, 
joka vaikutti aikoinaan osaltaan 
tämän talon ostopäätökseen, 
kun luulimme sen olevan tuossa aina, meitä suojaamassa... 

Eräs pikkumetsäkuva... 

- Olisipa tuo ollut valkoselkätikka... 

Tänään, keskiviikkoaamuna pikkumetsän tuhoaja palasi
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(

Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.

Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama puu... =(

 
Pikkumetsä on kadonnut. 😭

Tuhoaja on viereisen tehtaan uusi omistaja, joka ei osaa ajaa nurmikkoaan, vaan 

piha alueensa on jättikotiloiden paratiisi.  Sieltä ne kotilot ovat rynnineet meidänkin pihallemme kukkia ja kasveja tuhoamaan, eikä kallis kotilomyrkky rajallamme auta siihen invaasioon yhtään mitään! 

Mutta metsikön hän osasi sitten tuhota! 

Inhottavaa!!! 

Tämän naapurin puolelta on siis odotettavissa pelkkää harmia! 

Esim se vuvuzelaepisodi... 

Voi miten minä sitä pikkumetsää rakastin!!!

Tämä tuho on niin väärin!!! 




Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle. Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle...

Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(

Minkähän linnun pesä 
tämä maahan kaatuneiden puiden 

mukana pudonnut on ollutkaan...? 💔

Mustarastaan pesä varmaan! 

Varisten pesäpuu oli myös tuhottu... 

Tässä tuhoajametsuri on osittain meidän
ja osittain VR:n puolella raivaamassa pihan toisella laidalla! Tuhoa tulvi siis kahdelta puolen... 

Tuo lehtikomposti hänen vieressään on meidän puolellamme. 

- Hän seisoo VR:n puolella! 

Koetin mennä häätämään häntä mutta
hän sattui näkemään minut tuolla hetkellä
kun kuvasin häntä kännykällä, ja hän lähtikin... 

Torstaihin 13.11.2014 mennessä
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella... Saamme nyt mm nauttia erään autopurkaamo/korjaamon näkymiä 

tahtomattamme vaikkapa terassillamme... =(

Muutama puu on enää jäljellä. 

Kauheaa hävitystä! 😭

Onneksi taloa lähimmät puut
säästyivät (turvanauhani ansiostako) auringon paahteen suojina talollemme, ja se
oravanpesäkuusi...

Pikkumetsää ei enää ole.
Siitä on vain rippeet jäljellä...
Olen tästä niin pahoillani... =(

 
Pikkumetsä oli minulle rakas. 

Nyt valitettavasti kuuluu 
liikenteen äänikin sisälle tien risteyksestä pahemmin.

Nyt tuulee vielä enemmän 
muutenkin tuulisella pihalla.

Ja se metsä,
joka piti olla vasta valmistuneen
terassimme näkösuoja,
on nyt poissa...


Missä punarinta, 
varis ja mustarastaat 
nyt pesivät?  

Jossain muualla... =( 

Edit 5.11.2015:

Rakastan punarintaa, mutta ne eivät tulleet tänä kesänä lainkaan, koska meillä ei ole enää sitä suojaavaa pikkumetsää... 

Myös mun nimikkovaris Ville muutti muualle. Niidenkin pesä oli useana kesänä pikkumetsässä ja sieltä ne toivat lapsensa mun päivähoitoon monena kesänä... 💔

Mustarastas samoin, muutti kauemmaksi... Kaipaan niin mustarastaan ja punarinnan laulua... 😭

Tämä asuinpaikka menetti paljon taikametsän kadotessa... 😭

En taida tykätä tuosta tuhoajanaapurista!