Päivä Rondassa

25.04.2017:

Lähdimme ajamaan aamusta kohti vuoristoa. 

Tässä seuraavaksi kuvia siitä mitä 
matkallamme näimme. 

Tai lähinnä minä, koska miehen 
piti pitää katse tarkasti auton 
näkymissä ja kädet ratissa. 

Matkalla Rondaan näkyi mm tällaisia maisemia. 

joitakin kotkia

Ja viimein itse Rondaa  

joka on rakennettu korkealle 

jyrkänteelle 

Rondan rotko ja sen hieno silta 

Lounasaika...

Ja siesta 

Katusoittajiin törmää kaikkialla. 

Myös metroon niitä saapuu ihmisten 

iloksi. Heille voi antaa muutaman lantin, 
mutta vain jos haluat, ei ole pakko...

Kaikkea ihanaa myytävänä 

Rondan vanha kaupunki jäi nyt 
vielä näkemättä mutta onpahan jotakin 
odotettavaa seuraavalle kerralle. 

Ihmeen paljon oli turisteja jo nyt 
huhtikuussa liikkeellä. 

Härkätaistelija on eräänlainen 

härän manipuloija. Sen voi aistia 

tästä veistoksestakin. 

Espanjan vanhin härkätaisteluareena sijaitsee 

juurikin Rondassa.

Hän soitti jotain haikeaa 

sydämeen käypää rakkauslaulua... 

Magnoliatkin olivat kukassa. 

Jännitämme Maman kanssa, 
kestikö hänen mökilleen viime 
syksynä istutettu magnolia talven. 

Kotimatka kulki mm tällaisissa maisemissa. 

Noihin opuntioihin ei halua kukaan kaatua. 

Jossainpäin opuntioita oli tontin rajoilla 

aitoina. Tehokkaina sellaisina. 

Taas näimme turkoosin laguunin... 

ja Aguzaderas'in komean linnan...  
(Castillo de las Aguzaderas)

Tässä sattuu olemaan video 
jossa näkyy linnan sisälle. 
 Sielläkin kävimme.

Kauniita pelargoneja. 

 

Salkoruusutkin olivat jo jollain kukassa! 

Me tosiaan teimme aikaharppauksen 
Suomen huhtikuusta heinä/elokuuhun. 
Ainakin kun katsoo näitä meillekin 
tuttuja kasveja. =) 

PS:
Lähetämme aina postikortteja reissuilta
kotimaahan,
vaikka ne eivät kai enää olekaan in...
Laitamme usein myös testikortin omaan
kotiin, saadaksemme selville kuinka
kauan postikortit viipyvät matkalla.
Ensimmäiset kortit tällä kertaa lähetimme 20.4. ja
tänään 8.5. saapui siitä erästä meille testikortti.
Joskus kortit ovat olleet ennen meitä perillä,
joskus taas eivät. =) 

Alatskiven linnakartano

 Entinen linnakartano on nyt hotelliravintola 

Alatskiven linna 
on 1500-luvulta peräisin oleva kartano, 
joka entisöitiin 1800-luvulla uusgoottilaiseen tyyliin. Tarjolla on klassisesti sisustettuja linnahuoneita, joista 1 sijaitsee tornissa. Jokaisessa huoneessa on ilmainen WiFi.

Kaikki linnan huoneet ovat tilavia, ja niissä on puiset kalusteet. 

Kaikissa huoneissa on oma kylpyhuone.

Alatskiven linnassa on vehreä puutarha ja ilmainen pysäköintimahdollisuus. 

Myös hierontahoitoja on tarjolla lisämaksusta. 

Hotellin ravintolassa tarjoillaan aamuisin buffetaamiainen.

Peipsijärvi on 3 km:n päässä hotellista.

Viite: Booking.com. 

Linna entisöitiin Arved von Nolckenin toimesta 1885. 

Mallina on käytetty kuningatar Victorian kesälinnaa 
Skotlannin Balmorassa. 

Edustustilat sijaitsevat alakerrassa. 

Kahden kerroksen läpi ulottuvassa aulassa on 

pylväsparvekkeet ja kaksi isoa takkaa. 

Salia koristavat uusklassiseen tyyliin rakennetut korinttilaiset pylväät, kuvagalleriaa uusrenessanssityyliset tummat puupaneelit jne. Rakennuksessa on hyvin säilyneitä laadukkaita puusepän- ja stukkotyönäytteitä Tarton ja Riian mestareilta; näyttäviä takkoja, uuneja sekä kaakeleista valmistettu lämpömuuri.

Aitat, navetat ym. talousrakennukset sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta. Pienin kivin koristellulla laastipinnalla päällystetty tilanhoitajan talo entisöitiin v. 1929 kouluksi. 

Linnaa ympäröi suuri kuvauksellinen linnanpuisto. 

Kartanorakennus seisoi kymmenen vuotta tyhjänä, ennen kun v. 1999 kunnanhallitus yhteistyössä virolaisrunoilija Juhan Liivin museon kanssa rupesivat sitä entisöimään. 

Viite

Virolaisten kartanoiden ja linnojen tapaan myös Alatskivi meni huonoon kuntoon Neuvostoaikana. Viron saavutettua uudelleen itsenäisyyden Alatskivi oli hetken suomalaisomistuksessa. 

Nykyisin sen omistaa Viron valtio. 

Viite

Alatskivi-linnan ravintola

Alatskiven linnassa yhdistyvät kolme erilaista kulttuuria; skottikulttuuri, joka on vaikuttanut linnan arkkitehtuuriin, virolainen talonpoikaiskulttuuri, joka edustaa aikaa jona ihmiset elivät ja työskentelivät linnassa ja kartanon mailla, sekä saksalaisaatelistokulttuuri, 

joka edustaa vanhoja saksalaisia perinteitä. 

Ravintola tarjoaa vieraille kolmen kulttuurin yhdistelmän

ruokalistan ruokavalikoimassa. 

Vieras voi lisäksi poimia ruokalistalta perinneruokalajeja. 

Viite

Linnakartanon tiluksilla on lampi jossa 

uiskenteli huhtikuun alussa kyhmy- ja laulujoutsenia 

hanhien ja sorsien kanssa sulassa sovussa.

Linnan pihapiiri tuntui olevan ihanine vanhoine suurine puineen 

oikea lintujen paratiisi. Ilman täyttikin rastaiden ja monien muiden 

lintujen laulukuoro.

Tässä olisi kolopesijöille kerrostalo.

Tiluksilla on useita piharakennuksia joista 

tämä oli mielestäni mielenkiintoisin. 

Siihen voisi tehdä vaikka asuntoja. 

Olisi huisin upeaa asua siinä.

Kevätpuut ovat hieman tarunomaisia. 

Linnakartanon kappelipuutarha

Tällaista linnaa teki Hanin mieli mennä katsomaan lähempää, usein työreissuillaan tienviitan tästä nähtyään. Nyt sitten menimme pihaan kurkkimaan. Komeaa oli. Ihan valtava päärakennus aivan hervottoman suurine oviaukkoineen. Tuosta oviaukosta voi kantaa helposti vaikka flyygelin... =)

Netistä löysin tietoja joiden mukaan tämä Laitsen kartano on alunperin rakennettu vuonna 1642, ja nykyinen asu on 1890-luvulta. Woldemar von Uexküllin vuonna 1892 rakentama (vai remontoima) kartano kuuluu uusgoottilaiseen tyylisuuntaan ja muistuttaa ritarilinnaa. 1990-luvulla rakennus on täysin uusittu sisätiloistaan. Kartano on toiminut viime aikoina mm hotellina sekä häiden ja muiden juhlien pitopaikkana. Yhden yön yöpyminen on maksanut kuulemma viime vuonna tässä paikassa 120 euroa. Nyt paikka ei ollut avoinna muuten kuin että ulkoapäin sai tutustua. Matala osio lienee ollut ennen muinoin hevos- ja nyt autotallina.

 Hani sai kuvaan koko linnakartanon, tai kartanolinnan, kuinka vain. 

Minä keskityin yksityiskohtiin. Tässä yksi kartanon ikkuna.

Pihan tuijia... 

 Lisää ikkunoita...

 Puutarhassa on valkoinen kappeli, 

erikoisine vinovesikouruisine kattoineen.

 Paimenpatsas pihamaalla katselee kohti kartanoa.

 Patsaalla oli muuten aikamoisen kookkaat kädet.
- Suuret kädet ovat ahkeruuden merkki. =) 

Kaikki pensasaidat olivat ihanaa lumimarjaa.

Olen tehnyt lumimarjasta joskus runonkin...

Jos miulla oisi puutarha
siellä syksyisin hehkuisi lumimarja
Tuo lumipallopensas ihana
tuttu jo lapsuudesta
Sitä syksyin herkistyen ihastelin
Minilumipalloja varoen silitin
Niille vauvakieltä juttelin
Niinpä teen yhä vieläkin 

Una Reinman 
(10.10.2007) 


Meillä ei muuten ole vieläkään lumimarjaa... =) 

Valkoisen kappelin ovi ja koristeellinen ikkuna.

Näkemiin Laitse ja ihana piha.

Toivottavasti trombit
eivät kaada lisää puita pihaltasi. 

Haikaravartija ja linnoituksia

Castell sijaitsee Itä-Virossa Narvan Hermannin linnoituksen pihapiirissä. 

Kun ovesta astuu sisään, joutuu samalla ihan eri vuosituhannelle... 

Sisäkuvia Castellista.  

 

Humoristinen jouluhaikara toivotti tulijan tervetulleeksi. 

Tai ehkäpä se vartioi paikkaa joulumielellä tonttulakissaan 

ja punaisessa kaulaliinassaan, kuka sitä tietää... 

Kahvilasta siirryttäessä oikealle, voi nähdä suuren linnan 

joka on samalla museo. Kesäisin linnan pihalla esitetään työnäytöksiä 

vanhaan malliin, mutta kun nyt oli talvi niin näkymät ovat vähäisemmät.

Narvan linnoitukseen kuuluu kaksi linnaa. 

Tämä Viron puolella Narvajokea sijaitseva pienempi 

ja yksinkertaisempi Hermannin linnoitus.

Se vaurioitui pahoin toisen maailmansodan aikana
ja sitä kunnostetaan edelleen. 

Sekä joen toisella puolen, Venäjän maaperällä sijaitseva suurempi

ja komeampi Ivangorod eli Iivananlinna, viroksi Jaanilinn.

Kuvassa vasemmalla näkyy hieman Hermannin linnoituksen
muureja ja Narvajoen toisella puolen Ivangorod.

Eräs Hermannin linnoituksen komeista ovista.

Kivi on kaunista. Ikiaikaista.