Mustikkapiirakkapäivä

  

  

 

 

Mustikkapiirakka
on rakkautta
Varsinkin itse leivottuna

- Una Reinman 

 

 

 

🫐

 

 

Mustikat tai tähtimarjat,
kuten amerikan alkuperäiskansat 

niitä kutsuivat, 

ovat yksi luonnon omista 

superfoodeista. 

Runsaasti antioksidantteja ja vitamiineja sisältävät
ja erittäin terveelliset mustikat ovat yksi luonnon monista
hyvistä lahjoista, joiden avulla ihmiset voivat luoda 

lukemattomia herkullisia reseptejä! 

 

 

🫐

Meille mustikkapiirakka on kansallisruokaa. Kansallista mustikkapiirakkapäivää juhlittiin ensimmäistä kertaa 6. 8. 2017 osana Suomi 100 -juhlavuotta.

 

🫐

 

 

🫐 Perinteinen, pullataikinaan tehty mustikkapiirakka /Valio 

 

 

🫐 Myllyn paras / 

Mustikkapiirakka 

🫐 Kotiliesi/ 

Mustikkapiirakkapäivä, elokuun paras päivä 

🫐 Kotikokki/ 

Muromustikkapiirakka 

🫐 Maailman helpoimmat

mustikkamuffinit

 / Kodin kuvalehti 

  

🫐  Eräs gluteeniton mustikkapiirakka. 

  

PS:

 

Älä koskaan taita mukaasi mustikanvarpuja, koska kasvilta menee vuosikymmen kasvaa siihen paikkaan uudelleen! Sitäpaitsi puuvartisten varpujen kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin!! 

 

 🫐 🫐 🫐 🫐 

Mitä on itsenäisyys?

 Vietä päiväsi vapaana. 
Sitä on itsenäisyys. 

-Una Reinman- 

Lauri Schreck - Finlandia

Upea, erilainen, hieno esitys. 
Kiitos Lauri! 

Tiesitkö, että alunperin Finlandia-hymnin nimi ei toki ole ollut sama, vaan se oli eräänlainen
protestilaulu, jonka nykysanat, jotka me
tunnemme ja tiedämme, on siihen
tehty vasta n 60 v sitten. Eli sanatkin olivat aluksi varsin erilaiset. Nämä nykyisetkin voisi jälleen päivittää.

Sibeliuksen syntymäpäivä on
muutaman päivän päästä, 8.12.

Ei SUOMI täytä 100 vuotta...

...vaan Suomen itsenäisyys. 
Monessa paikassa on 
väärin kirjoitettuna tämä asia. 
Nyt ei ole Suomen syntymäpäivä. 





SUOMI, FINLANDIA, 
on ollut olemassa ikuisuuden, 
minkä näkee vanhoista kartoista. 
Ihana FINLANDIA, kaunis maa,
on ollut tässä paikoillaan
jo tuhansia vuosia, ja 
maapallon syntygrafiikassa 
Suomi erottuu selkeästi 
miljardien vuosien takaa. 

Suomen kielenkin on todettu olevan
yli 6000 vuotta vanhaa. 
Ei siis todellakaan mikään 
syntymäpäivä, varsinkaan 
vain 100 vuotta. 




 Mutta... 
länsinaapurimme pitää meitä yhä
näpeissään niin kuin on pitänyt jo satoja vuosia.
Suomalaiset unohtavat ne yli 600 vuotta 
historiastamme, kun ruotsi hallitsi 
tätäkin maata.

- Niin sen kuulemma unohtavat
ruotsalaiset itsekin...

Länsinaapurimme koitti orjuuttamisensa lisäksi 
kitkeä ja kieltää kansaamme 
puhumasta suomea, jopa lailla, 
joka aataminaikaisena pykälänä on yhä 
 riesanamme ja vitsauksenamme.
Kunpa moinen kielilaki vihdoin 
lakkautettaisiin maastamme. 


Juha Hurme: Suomen kieli on erityisoikeutemme. 
Suomen puhuminen ei tee meistä juntteja. 
Kaksikielisyys pois lakipykälistä!
Ei ruotsi ole mikään kotimainen kieli vaan
vieras kieli, jonka ylläpito on ihan turhaa. 

Tämän kansanhan piti olla vapaa? 
Vapautta on myös se, 
haluammeko puhua ruotsia vai emme. 

Englanti voisi olla toinen kielemme.
Myös venäjän kieltä tarvitaan 
yhä enenevämmässä määrin.
Missä ruotsin kieltä muka tarvitaan?
- Hehän puhuvat itsekin mm työkielenä 
englantia meikäläisten kanssa.
Englanti onkin kansainvälinen työkieli.

Ylioppilaskirjoituksissa huomaa, miten 
maamme nuorisokin on viimein tajunnut
tämän pakkokielen turhuuden.  
Englanti on myös opiskelukieli. 
Englanniksihan ne useat päättötyötkin tehdään.

Ruotsalaiset pitäessä pientä maatamme
ikeensä alla he mm lähettivät suomalaiset 
puolestaan sotiin. Niinhän he nytkin haluaisivat 
suomalaisten puolustavan itseään! 
Historia kertoo mitä tapahtui 1800 -luvulla,
kun ruotsi oli pitänyt tätä maata 
hallussaan satoja vuosia:

Napoleonista tuli 1800-luvun alussa Ranskan sekä myös Saksan hallitsija. Solmittuaan Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa rauhan ja liiton, nuo kaksi suurvaltaa jakoivat Euroopan keskenään.

Ruotsi koetettiin pakottaa mukaan Britannian kauppasaartoon. Diplomaattisen taivuttelun osoittauduttua tuloksettomaksi Aleksanteri joutui Napoleonin painostuksesta julistamaan vuonna 1808 Ruotsille sodan, joka tunnetaan Suomen sotana. Sodan seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää. Suomesta tuli tällöin Venäjän vallan alainen ja 1809 perustettiin Suomen suuriruhtinaskunta. -Wikipedia- 


Venäjä pelasti meidät ruotsilta!
Muuten olisimme tänä päivänä osa sverigeä.
Kauhea ajatus! Emme saisi 
edelleenkään puhua suomea,
ääntämyksestämme ei saisi kuultaa 
suomalainen ruotsalaisten halveksima 
ääntämys ja meidän pitäisi ruotsintaa 
jopa tyypilliset suomalaiset sukunimemme... 

Venäjän alaisia olimme vain 100 vuotta.
Venäjä antoi meille autonomian, 
sekä Suomen senaatin 
eli oikeuden päättää omista asioistamme,
jollaista ruotsi ei ollut koskaan meille antanut, 
ja näin syntyi Suomen suuriruhtinaskunta. 


Jostain ihmeen syystä kansa täällä 
ja muualla muistaa vain tämän ajan...




Emme unohtaneet juuriamme
emmekä kaunista kieltämme.
Jo kauan sitten sai alkunsa suomalainen SISU, 
joka meillä on jo äidinmaidossamme. 
Emme unohtaneet keitä olemme.
Itsenäistyimme. 
Jouduimme maailmansotien 
pyörteisiin. SISU voitti jälleen...


Nyt Suomi-neito on nukkunut 
100 vuotta kuin prinsessa Ruusunen. 
Nyt sen on vihdoin aika herätä 
ja muuttua oikeaksi suomalaiseksi. 

Huomaamattamme olemme siis tauon 
jälkeen yhä ruotsin hallinassa: he 
ostavat tehtaitamme ja tietotaitoamme...
Suuri osa mediastamme on ruotsalaisten 
käsissä...  

Meillä kumarrellaan ihan liikaa länteen. 
Ruotsi ei ole meitä parempi. 
Ruotsissa ei mene hyvin.
Missään tapauksessa ruotsista ei
kannata ottaa esimerkkiä.
- Missään asiassa.
He ovat itsekin todenneet tämän. 

Napanuoran länteen saisi 
leikata jo mieluusti.  



Suomen pitäisi olla vapaa maa.
Nostakaamme päämme pystyyn
ja kerätkäämme itsetuntomme.
Me olemme ainutlaatuisia ja erityisiä.
Olkaamme ylpeitä
suomalaisuudestamme.  
Tehkäämme asiat suomalaisittain.
Lakatkaamme nöyristelemästä 
ja kyyristelemästä ja vilkuilemasta 
mihinkään ilmansuuntiin.
Olkaamme suomalaisia.


Maamme näennäinen
itsenäisyys viettää vuosipäivää 
6.12.2017. 

Juhlitaanhan me toki sitä. 
Vaikka itsenäisyyspäivän juhlintakin 
meillä on tönkköä, riippuen ehkä pohjoisesta 
sijainnistammekin ja siihen vedetään mukaan  
talvisodat ja jatkosodat ja unohdetaan, 
etteivät ne (yksin) tehneet maastamme 
Suomea. 

Suomi on paljon muutakin.
Maamme ei ole vain satavuotias. 
Se on ikivanha. 


Suomalaisuus 
on mielentila.



Tässä vielä Joel Hallikaisen 
esitys satavuotiaalle Suomelle: 
Finlandia hymni erilaisilla sanoilla. 
 

Hakusanat: 

100 vuotta, Finland, Finlandia, Itsenäisyyspäivä, 

Prinsessa Ruusunen, suomalaisuus, suomen kieli, 

Suomi, Suomi 100, Suomi on suomalainen, 

suomenkielinen, kirjallisuuden Finlandia     

Tuntematon sotilas

Kansa poistui vakavina ja hiljaisina teatterista. Osa silmät kosteina kuten mekin.

Minä katselen yleensä aina kaikkia ohjelmia ja elokuvia kuvaajan silmin ja pidin erityisesti tämän elokuvan kameratyöskentelystä. Mika Orasmaasta vielä tullaan kuulemaan paljon lisää. Luontokuvaukset olivat lohdullisen kauniita sodan rumuuden ja armottomuuden keskellä. Suomi on kaunis maa. Onneksi meillä on luonto. Luonto parantaa...

Näin naisena en olisi halunnut katsoa sotimista niin kauan, enkä niin tarkasti ja katselinkin välillä muualle, kun ammukset, jyminä ja raadollisuus täyttivät valkokankaan. Toisaalta jos elokuvan nimenä on mikä tahansa sotilas, mitä muuta voit odottaa kuin sodan kauhujen kuvausta. Hyvin pelottavan toden tuntuista. Monesti, vaikka tiesin mitä elokuva sisältää, säikähdin illan aikana jotakin. Ihan syystä elokuvan ikäraja on 16 v. 

Yksi nainen käveli pois leffan puolivälissä eikä palannut enää takaisin. Itsekin pohdin kauan elokuvaan lähtöä, saatuani sattumalta liput kahdelle elokuvaa katsomaan, koska en ole halunnut niitä kahta muutakaan versiota tästä aiheesta katsoa kuin kerran.

Onneksi päätin mennä.  

Jussi Vatanen oli loistavan hieno Koskelan roolissaan.

Pidin myös Aku Hirviniemestä Hietasena.  Hani piti kovasti Rokan osaa esittävästä Eero Ahosta. Loistavia olivat myös Johannes Holopainen Kariluotona, Max Ovaska Määttänä, Samuli Vauramo Lammiona, Akseli Kouki Salona, Mikko Kouki Korpelana, Andrei Ale'n Rahikaisena, Joonas Saartamo Lahtisena, Hannes Suominen hihittelevänä Vanhalana, Severi Saarinen Lehtona (vaikka en siitä hahmosta pidäkään), ja Eino Heiskanen Riitaojana, Hemmo Karja Mielosena, Pirkka-Pekka Petelius, kapteeni Kaarnana, kaunis Diana Potzharskaya Verana,  Annika Stenvall Raili Kotilaisena, Arttu Kapulainen jotenkin ressukkana Sutena ja Juho Milonoff, jolle jotenkin loistavasti matsasi Honkajoen hahmo jousipyssyineen. Janne Virtanen melkein (anteeksi vain) koomisena everstiluutnantti Karjulana oli myös aikamoinen...

Hanin mielestä ohjaaja Aku Louhimies on selkeästi opiskellut Veteen piirretyn viivansa ja Pelastakaa sotamies Ryaninsa hyvin. Ne sotakuvat tulivat varsinkin alussa hänen mieleensä. Suurimmaksi osaksi elokuvan innoittajana on toki kuitenkin Väinö Linnan Sotaromaani, eli v.2000 julkaistu sensuroimaton versio v.1954 julkaistusta Tuntemattomasta sotilaasta.  

Jokainen suomalainen tietää mistä Tuntematon sotilas kertoo, mutta jos ei tiedä niin tässä muistutus: Elokuva kertoo Rokan, Kariluodon, Koskelan, Hietasen ja heidän taistelutovereidensa tarinan – miten toveruus, huumori ja halu jäädä henkiin yhdistävät miehiä matkalla sinne ja takaisin. Sota mullistaa niin yksittäisen sotilaan kuin kotirintamalle jääneidenkin elämän ja jättää jälkensä koko kansakuntaan.-Tuntematon sotilas 2017-

Oli tärkeää tuoda elokuvassa esiin miten naiset tekivät tärkeää, väsymätöntä työtään, miten lotat uurastivat rintamalla, miten kotiväki, pääasiassa naiset, jäivät pitämään huolta karjasta, pellosta, lapsista ja taloista ja miten sota kosketti myös naisia. 

Tämän "Vesalan"  tilalla Rokan vaimona olisi kuitenkin voinut olla joku oikea näyttelijä, jonka ei olisi tarvinut ihan pakosti laulaa, eikä näyttää omaa omituista näkemystään saunassa vihtomisesta, 

(ohjaajan haastattelusta myöhemmin kuulin että se kaikki oli  esiintyjän omaa valintaa, hah!)0
Vesalan saunakohtaus oli elokuvan turhin kohtaus jota ei olisi tarvittu lainkaan. 

Tämä elokuva on aivan selkeästi (ja loistavasti) tehty kansainvälisille markkinoille, joten jotkut julkkiskasvot esiintyvät siinä ehkä markkinointikikkana. 

 

Voi olla että Robin Packalenkin oli tällainen kikka mutta hienostihan nuorimies Hauhiaa näytteli, ja hänen kohtalostaan tuli ihan suru. 

(Muutenkin kyynelehdin ja pyyhin silmiäni vähän väliä kaulaliinaani. Asiaa ei silmien kirvelyssä ja kurkun karheudessa parantanut se, että viereeni istui nainen, joka selkeästi asustaa hometalossa. 
-Minä niin tiedän sen hajun... =/ Valitettavasti. Niin tietävät lapsenikin...
Mietin, pitäisikö naiselle sanoa jotain siitä asiasta... 
En sanonut. Kuuntelin vaan sisimmässäni huolissani hänen pahalta kuulostavaa yskäänsä... 

- Voiko ylipäätään kenellekään sanoa töksäistä että hei, tiedätkö että asut hometalossa?

Palataanpa elokuvaan. Pidimme kovasti Lasse Enersenin musiikista. Se oli loistavaa, kansainvälistä laatua. Äänitys - kuten elokuvan alusta selviää - oli sekin tehty huolella. 

Ehkä joidenkin vuorosanat tosin olivat jollain oudolla murteella ja jopa slangilla, jota en ole koskaan oppinut tulkitsemaan, vaikka itsekin puhun sekaisin monen murrealueen sanoja. 

-Toisaalta, sodan melskeessä varmasti kaikki kuulevat huonosti. 

Venäjänkielisiin sanoihin kaipasin tekstitystä vaikka jonkun sanan sieltä täältä ymmärsinkin. 

Saksankielisiin sanoihinkin olisi voitu laittaa teksti suomeksi, sitä kieltä en osaa. 

- Ai niin, tämä on Suomi 100 -elokuva.

Kuulemma maailmalle on leikattu oma, kaksituntinen versio elokuvasta?  Hyvä se olisi tämäkin ollut ihan tällaisenaan maailmalle saakka...  

Sodan melskeen, ammusten, 

komentojen ja tuskanhuutojen keskellä 
kauhun pauhu työntyy taka-alalle ja 

voit kuulla, miten kovakuoriainen kävelee. 

 Tai miten lumi ja sade rummuttavat korsun kattoa, 

sotilaan metallista kypärää. 

 

Surun ja tuskan voi aistia sotamiehen ilmeessä, lottien väsyneissä kasvoissa, venäläisnaisen silmissä, kuolevan viimeisessä silmäyksessä kohti puiden latvuksia. 

Laulavatko linnut silloinkin,  kun tykit ja muut aseet räjähtelevät? 

Sota on aina turha. 
Kukaan ei voita sotimalla. 

Sota on yhtä kuin kaiken kattava 
valtaisa suru, kipu ja häviö. 

Kiitos ohjaajalle, kuvaajalle, näyttelijöille, 

avustajille ja aivan kaikille. 

Teitte dramaattisen todentuntuisen elokuvan. 

Muistutuksen siitä, miten turhaa sota on.  
Mikään ei voi parantaa sodan arpia. 

 

Aku Louhimiehen
Väinö Linnan Sotaromaanin perustuva
Tuntematon sotilas
oli parempi kuin Edvin Laineen
tai Mollbergin ohjaamat.

*******************

PS1: 


Mutta... kun aikanaan maaliskuussa 2018 
Suomen elokuva-alan Jussi-patsaat 
jaettiin, katsoin elämäni ensimmäisen 
ja viimeisen kerran sen "gaalan". 

Oikeasti se koko tilaisuus oli tämän elokuvan 
sekä ohjaajan joukkolynkkaamista. =( 

Aku Louhimiestä puhuteltiin 
pelkäksi Akuksi jne, eikä omituinen kulttuuri- 
ministerimme (en minäkään halua mainita hänen nimeään) 
halunnut lapsellisesti ojentaa Louhimiehelle edes 
vaatimatonta taulua (?) kansan valitsemasta 
parhaan elokuvan maininnasta!!!???!!!!!  

Argh! Hoh hoijaa!!!! 

 Tuntemattomalle sotilaalle olisi 
kuulunut Jussipatsas parhaasta 
elokuvasta, (ne muutkin nähtyäni) 
sekä ehdoton Jussi parhaasta kuvauksesta 
ja musiikista. 

Sivuosa-Jussin olisi pitänyt mennä 
Aku Hirviniemelle.
Parhaan ohjauksen 
pystin olisi kuulunut mennä 
Aku Louhimiehelle 
tästä nimenomaisesta 
elokuvasta!

 On hävettävää että tämä upea 
elokuva samalla lytättiin ihan
tarkoituksella 
juuri ennen Jussi-gaalaa 
kun muutamat 
näyttelijät alkoivat suureen ääneen syyttää 
Aku Louhimiestä vuosien takaisista 
heidän omien rooliensa ohjauksista, joissa 
näin jälkeenpäin ajattelivat yllättäin tulleensa 
jollain lailla nöyryytetyiksi, 
ja tämä kaikki sekoitettiin ihan eri asiaan, 
amerikkalaisten Me Too-kampanjaan ... 

Jotkut näyttelijöistä kuitenkin ovat olleet 
Louhimiehen ohjauksessa uudelleen ja 
uudelleen, 
- eivätkä ole saaneet suutaan 
aiemmin auki...?!!!!!!!!!!! 

Ai niin- yksi mieskin - joka paremmin 
tunnetaan laulajana, 
on myös nyt vuosikymmeniä myöhemmin 
ilmoittanut tyytymättömyytensä 
Louhimiehen metodeihin...  
Hänkään - puhetyöläisenä - 
ei sitten aiemmin osannut puhua... =(

-Miksi tämä joukko ei  
puhealan ammattilaisina saaneet suutaan 
auki jo silloin, vuosia sitten suoraan ohjaajalle? 

 Eikö olisi ollut reilumpaa setviä 
näkemyserot silloin kun tilanne oli 
akuutti? Kieltäytyä mahdollisesti 
ohjausmetodeista? 
- Tai jopa roolista? 

Miksi JUURI nyt, kun Tuntemattoman
sotilaan ja sen koko tiimin olisi
kuulunut saada sille kuulunut maine,
kiitos ja kunnia? 

Tämä oli näiltä henkilöiltä 

ihan tarkoitushakuista, tällainen salakavala kosto?  

Muutama naisnäyttelijä 
esitti gaalassakin mielenosoituksiaan, 
- poistuen samalla katsojien 
lempinäyttelijöiden statuksista. 

Ainakin minun.




Me katsojat olemme sitä
mieltä, että Tuntematon oli vuoden
2017 Paras elokuva.

Kiitos Aku Louhimies,
ja koko Tuntemattoman työtiimi. 

-Ja miten minusta tuntuu että olen ainoana koko Suomessa häntä puolustamassa????!

	Ps2:  31.12.2018  Eilen Yle alkoi näyttää Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta viisiosaisena sarjana.  Sarjana tämä tarina on hieman erilainen kuin elokuvana, jo alku oli erilainen, mutta katsomme koko sarjan maratonina sitten kun kaikki osat ovat boxilla.  Katsoimme maratonina boxiltamme  10.2.2019 Tuntemattoman sotilaan tv-sarjana.  Oli se... Olo oli sanaton...  Se on hieno teos.  En voinut katsoa uudelleen sitä  ambulanssikohtausta.  Pakenin keittiöön kokkaamaan.  Kyyneliltä en välttynyt kuitenkaan.  Sota  On  Niin  Turhaa... :(  Mutta elokuva  sekä sarja ovat upeita.

PS3: 

Uskomattoman vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin että koko elokuva nähtiin  televisiosta vasta yli kaksi vuotta ensi-iltansa jälkeen, 6.1.2020... 💔

Keliakia- ja ravitsemusviikko

Tänään alkaa Keliakiaviikko

4.-10.9.2017 

 Viikon teemalla halutaan madaltaa keliakiaa sairastavien ja muiden gluteenitonta ruokavaliota noudattavien kynnystä ruokailla kodin ulkopuolella.

Tarjoamme ammattikeittiölle tietoa gluteenittoman ruokavalion turvallisesta toteuttamisesta ja teemme uutta Gluteenittoman palvelun merkkiä tunnetuksi sekä ravintoloille että asiakkaille.

Keliakiayhdistykset järjestävät viikon aikana eri puolilla Suomea ruokailu- ja muita tapahtumia, joissa päästään nauttimaan yhdessä gluteenittomia herkkuja ja keskustelemaan kodin ulkopuoliseen ruokailuun liittyvistä teemoista.

Tapahtumat eri puolilla Suomea
/Keliakialiitto 

 

Tänään alkaa myöskin  

Päijät-Hämeen Ravitsemusviikko 

Päijät-Hämeen alueen toimijat toteuttavat asukkailleen  hyviä ruokatekoja. Tavoitteena on sadan hyvän teon toteutuminen Suomi 100 -teemaan liittyen. Asukkaita kannustetaan syömään yhdessä ja tekemään pieniä ja hyviä ruokatekoja itselleen ja läheisilleen. Teoissa voi korostua esim terveellisyys, kotimaisuus, ”paluu juurille” sadan vuoden taakse, ruokateot lapsista ikääntyneisiin ja yhteisöllinen syöminen. Ravitsemusviikon tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan enemmän ruuasta ja ravitsemuksesta ja tekemään pieniä asioita oman hyvinvointinsa edistämiseksi. 

 Lue lisää Syödään yhdessä ravitsemusviikosta 

Syö ulkona -päivä

Yhdessä syöminen lisää monin tavoin hyvinvointia, ja 

kaikki pitävät siitä. Suomessa syödään yhdessä vähemmän 

kuin missään muussa Euroopan maassa! 

Suomi 100-juhlavuonna tähän tehdään yhteisvoimin 

pysyvä muutos. Syödään yhdessä -teemavuotta vetää 

ELO-säätiö eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö. 

Monet ihmiset ovat lähteneet mukaan kokoamaan perhettään,

tuttaviaan ja työtovereitaan yhteisten pöytien ääreen. 

Satojen juhlavuoden tapahtumien teema on  
#syödäänyhdessä.  

Syödään yhdessä -tapahtumat, ovat osa Suomi 100 -juhlavuoden

ohjelmaa. Luvassa on monenlaisia pieniä ja suuria tapahtumia,

joissa ihmiset naapurustoissa, yhteisöissä, kylissä ja kaupungeissa

syövät yhdessä. Jokainen on kutsuttu mukaan syömään yhdessä 

ja luomaan omia tapahtumia!  

Tänään on myöskin Syö ulkona -päivä.

Sadekaan ei haittaa 

kun tunnelma on kohdillaan. =) 

Heiluttele varpaitasi ja mussuta mustikkapiirakkaa

Kuvassa esikoisen jalanjälkiä
ja varpaat joskus... =)



Mikä onkaan 
nautinnollisempaa 
kuin lomapäivä, 
kesänlämpöinen sää 
ja paljaat varpaat. 

Maadota itsesi maaemon kanssa ja voit paremmin. 

Heiluttele tänään varpaitasi! 

Tänään on myös Mustikkapiirakkapäivä! 

Mustikkapiirakka on yksi suomalaisten tärkeimmistä perinneherkuista. Tänään, sunnuntaina 6.8. vietetään ensimmäistä kertaa kansallista mustikkapiirakkapäivää, joka on samalla Suomi 100 -juhlavuoden Syödään yhdessä -hankkeen elokuun juhlapäivä. Nauti juuri kypsyneestä sadosta lähtemällä sunnuntaina metsään, leipomalla mustikkapiirakka ja herkuttelemalla yhdessä läheistesi kanssa!

-Suomen luonto-

Tänään on 
myöskin 
Siskojen päivä. 


Sisaruksista kannattaa 
pitää kiinni. 

Sisaruus 
on ihmisen 
pisin ihmissuhde. 

<3

Sinivalkoista

Tänä kesänä monella kasvaa pihassaan sinivalkoisia 

kukkia, vaikka ne eivät olekaan enää elossa 

joulukuun kuudentena.

Meille sinivalkoisuus ilmaantui salaa. 

Minulla oli terassilla roikkumassa valkoisia 

surfinioita, joita hankin kolme kappaletta 

ennen juhannusta lähikaupasta. 

Ne ovat kukkineet runsaasti ja iloisesti 

siitä saakka.  

Parvekelaatikoihin olin puolestaan istuttanut 

kruunuvuokkoja, Anemone coronaria, 

 eli anemonioita, kuten 

itse tykkään sanoa. Siinä kaiteella 

kukkiessaan ne sulautuivat yhteen 

valkoisten surfinioiden kanssa 

luoden meillekin esiin jotakin sinivalkoista. 

Perennapenkissä kasvaa vuohenkelloa ja 

haaleaa isotähtiputkea muodostamassa omaa 

sinivaaleuttaan...  

Erityisherkkyyksiä

Erityisherkkyyksiä:  

ISBN 9789522363923

Nidottu, sivuja: 82  
Mediapinta 
Julkaistu 2017-01 

Runokirja on 
omistettu kaikille 
erityisille 
ja herkille 

Erityisherkkyyksiä kertoo 
herkkyyksistä, ihmiselämän moninaisista 
tuntemuksista, joista suurin on rakkaus, 
luonnosta, yksinäisyydestä ja yhdessäolosta. 


Introvertin ja erityisherkän runokirja on
saatavana kaikista nettikirjakaupoista 
ja tilaamalla kivijalkakirjakaupoista.  

Erityisherkkyyksiä, Mediapinta 

Erityisherkkyyksiä Adlibriksessä