Hupsuna hortensioihin

Hydrangea paniculata Pinky Winky 

oli aluksi limenvärinen, ennen kuin 

vaaleni ja nyt sen kukkien reunukset 

jo hieman punertavat.

Hydrangea paniculata Magical candle 

on tehnyt valtavan muhkeita kukkaterttuja.

Senkin kukat jo punertavat. 
Yöt ovat olleet jo niin viileitä. 

Nämä kaksi komeaa edellämainittua hortensiaa

sain esikoiselta äitienpäivälahjoiksi. 

Ne olivat alkukesän terassin puolella 

mutta nyt saapuneet kovat tuulet kaatoivat 

jo ne kumoon kertaalleen ja siksi ne piti siirtää 

portaikon puolelle turvaan senkertaiselta 

tuulelta, joka tietenkin ensi kerralla tuulee 

erilailla, suoraan portaisiin, mutta sitten tartun 

jälleen ruukkuihin ja vien hortensiat turvaan. 

Tuuli ehti jo tehdä tuhoja... 
 

Sinisen ruukun tarinaa... 

Jo neljä vuotta sitten veljeltä häälahjaksi 
saatu Hydrangea paniculata Grandiflora 

piti kaivaa pihasta kukkaruukkuun 

turvaan rusakoilta, jotka söivät jo 

sen kaverin kokonaan... =(

Terassilla tämäkin on hieman tointunut 

talttahampaiden hyökkäyksiltä. 

 Nyt kaikki kolme ihanaa hortensiaa pitäisi 

istuttaa kiireesti pihamaalle, että ne juurtuisivat, 
ja kestäisivät ensi talven, 
hyvin rusakoilta suojattuina.

Ennen lunta

Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,  

noiden mansikkalavan kirjavien lehtien 

ja punaisen pikkutalon seinän... 

Talon seinät on muuten 

tänä kesänä uudelleenmaalattu. 

Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka 

joiden lehdet ovat yhä vihreät. 

Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä. 

Aamun aurinko on niin vahva että 

vesi muuttaa muotoaan. 

Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi

akileijojen, muiden perennojen 

ja mansikoidenkin lehdille. 

Huuruisia ruusuja. 

Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita... 

Koiranruusuja.

Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet 

ruusuilta, eli taas nämä kuvat 

ovat historiaa 

noin reilun viikon takaa. 

Jäätynyt hortensia. 

k

Kaunopunahatun hattu taitaa 

olla myöskin mennyttä, 

eikä enää niin kauniskaan. 

En kerää näitä törröttäjiä 

tänä vuonna pois lainkaan. 

Kukaan ei ollut tilannut 

siemeniä tästä ja kokeilen  

kerrankin miten kasvi pärjää 

jos sitä ei syksyllä leikkele. 

Viimeiset raidan lehdet 

olivat näin hehkuvia eräänä

aurinkoisena syyspäivänä... 

Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat. 

Kookas raita kasvaa kauempana 

pihan perällä. 

Sieltä katsottuna talokin 

näyttää pieneltä. 

Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa. 

Lepän lehdet ovat jo lennelleet 

muille maille... 

Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen 

ainakin kaunista sinitaivasta vasten. 

Se ei haluaisi millään luovuttaa 

syksylle lehtiään. 

Se sanoo kyllä vasta talvelle 

ja sen pakkasserkulle. 

Viimeisiä orvokkeja... 

Valkoiset kaverukset... 

...ja nämä kirjavaksi muuttuneet, 

valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet... 

Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen 

joten saapa nähdä onko seassa jälleen 

sinikirjavia. 

Vaikka olin vannonut etten enää 

mitää sipuleita tänne pihaan istuttele, 

niin tein niin kuitenkin... 

(Talo kun on edelleen myynnissä.) 

Mutta kevät on jo sydämessä... 

Eräästä paikasta jouluamarylliksien 

sipuleita tilatessani sain samalla

hämmästyksekseni lahjaksi tämän 

suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita! 

Ihana yllätys! 

Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin! 

Kaikki sipulit ovat jo maassa 

kevättä odottamassa. 

Onneksi on vielä hortensioita!

Ah, näissä minun silmäni lepää. 

Vaikka tänä kesänä hortensiat eivät tehneetkään 

kovin komeita kukkaterttuja niin kuitenkin, 

nämä pienetkin, ovat hyvin rakkaita. 

Syyshortensia ja syyspäiväntasaus

Hydrangea paniculata Grandiflora 

Lapsuudenkodin pihalla kasvoi kaksi kookasta syyshortensiaa jotka 

puhkesivat aina kukkaan niin myöhään syksyllä että kylmät yöt 

muuttivat niiden kermanvalkeat kukat nopeasti punertaviksi.

Ja kun punertavuus on saapunut, kukka muuttuukin nopeasti koko-

naan ruskeaksi. Silti nuo pensaat olivat niin ihastuttavat että toivoin 

joskus omistavani ihan ikioman syyshortensian.

Rakas veljeni antoikin sellaisia meille häälahjaksi kaksi vuotta sitten kaksin kappalein. 

Ne voivat hyvin ja kukkivat komeasti tänä kesänä, aloittaen jo hyvissä ajoin 

kukintansa, ja sain nauttia kukkapaljoudesta todella pitkään.  

Kylmät yöt ovat muuttaneet hortensioiden kukat jo punertaviksi. 

Talvi tekee syksyisen mutkan 
kautta tuloaan pikku hiljaa. 

Tänään 22.9. on Rakas päiväkirja-päivä, 

samoin valkoisen suklaan päivä.

Valkoisesta suklaasta en välitä, se kun ei ole suklaata lainkaan,
- koska tummaa sen olla pitää! - 
mutta päiväkirjat ovat minulle olleet
hyvinkin rakkaita. Tämä blogi on
nykyään päiväkirjani...


Syyspäiväntasauskin 
on tänään. Se päivä
 sanoo kesälle 
näkemisiin... 

Terazza

Kärkkäisen pihamyynnistä löytyi tämä suloinen pelargoni, 

joka oli pakko saada vaikka minun täytyi pitää se sylissäni 

autossa ettei sen kukkavarsille vaan tapahdu onnettomuuksia. 

Jalkojen välissä oli samalla toinen ruukku jossa oli 

keltainen pioni, fasaanin pois kaiveleman ja tuhoaman tilalle.

Sitten on jälleen 10 pionia penkissään. 

Hauskoja nimiä oli pioneilla: 

Jalkavaimo nousee kyvystä taisi olla yksi. 

Kertoo hiukan Kiinan historiasta,

pioni kun on alunperin sieltä kotoisin...

Olemme lisänneet terassille hiukan näkö- ja tuulisuojaa, 

kun Pikkumetsä, jonka piti olla terassin suojana 

melulta, katseilta ja tuulelta, raivattiin muiden toimesta pois. 

Pelargonit ovat venähtäneet pitkänhuiskeiksi ja voit kuvitella 

ettei sisältä enää nähnyt ulos
kun ikkunalla oli valoa kurkottelemassa tuollaisia kasveja. 

Olen siirtänyt pelakuut ulkoruukkuihin ja istutellut niitä sekaisin. 

Kirjavalehtinen kuunlilja odottaa pihalle istutusta. 

Se on ostettu Lidlistä kauppareissulla. 

En näköjään voi vastustaa kukkia... 

Muratinalun olen tuonut joskus 

etelänreissulta. Se odottaa 

paksua rautalankaa josta teen sille 

kiipeilytelineen... 

Lähi S-marketissa oli dahlioita eurolla paketti joten ostin niitä kymmenkunta. 

Ovat nätisti lähteneet kasvamaan. Kesäkuun 10.s on perinteisesti päivä jolloin 

kesäkukkia voi istutella pihalle, koska hallaöiden pitäisi sitten olla jo ohi...

Silloin dahliatkin pääsevät kukkapenkkiin. 

Toinen syyshortensia kuoli talven jäljiltä. =( 

Toisen sain elvytettyä siirtämällä sen ruukkuun, leikkaamalla 

ja kastelemalla ja ehkä myös vähän oli vaikutusta 

myös rakkaudella... 

Sen voisi istuttaa pihalle takaisin mutta kokeilen, 

kuinka se pärjäisi ruukussa terassilla.

Tässä se uusi nimetön pelargoni taas keikkuu. =) 

Sen lehdet muistuttavat miulla joskus ollutta riippapelargonia, 

joten voi olla että kohta kukkavarret 

alkavat tavoitellakin taivaan sijasta
terassin lattiaa. 

Talvetetut pelargonit
olisi keväällä pitänyt leikata lyhyiksi 

mutta en raaskinut. 

Siksi niitä nyt piti vähän tukea jotta tuuli 

ei kaataisi niitä kumoon. 

Hortensiat kukassa

Vuosi sitten häälahjaksi saadut hortensiat kukkivat 

pihalla ihan pienesti ja herkästi. 

Toivottavasti ensi talvi menee niillä jo rutiinilla 

eivätkä kuivattaisi enää latvojaan 

niin saisi sitten seuraava talonomistaja ihailla kukkiaan...

Kukkia kaupan

Ajatella että jossain jo kukkivat 
syreenit ja pionit! 

Oi, meillä menee vielä jonkin aikaa tuohon ihanaan hetkeen, 

että saa nuuhkia syreenin tummaa tuoksua
ja ihailla herkkien pionien suloisia kukkia.

Kaupungissa oli runsaasti erilaisia 
pieniä kukkapuoteja. 

Käytiin näitäkin kurkistelemassa ja ihailemassa.
Vaikka keltainen ei edelleenkään ole
silmääni miellyttävä väri niin
oli nämä auringonkukat vähän somia. 

Harmi vaan kun kukkia on hankala lentokoneessa tuoda mukanaan. 

Varsinkin kun käsimatkatavaroissa oli jo jotain jota piti suojella. 

Hurmaavia hortensioita oli eri väreissään myynnissä, 

ja hinnat suurinpiirtein samat kuin Suomessa, 

kuten kaikissa ruukkukukissa. 

Leikkokukat olivat edullisempia 

kuin Suomessa.

Samoin myynnissä oli kaikenlaisia 

eri versioita pelagoneista. 

Niitä näki runsaasti myös ihmisten parvekkeilla. 

Tämä ihana ruukku oli jonkun yksityisellä ranskalaisella 

parvekkeella, jonka ohi kävellessäni kuvasin.

Anopeille oli jakkaroita monissa kaupoissa. 

Tässä niitä on liikenneympyrän keskustassa. =)