Värejä teiden varsilla

Mitä kaikkea voi nähdä ajellessaan pitkin 

Suomen maanteitä heinäkuisena päivänä? 

Jossain kohdin tienvarret ovat hempeän punaisina 

maitohorsman viimeisimmistä kukista. 

Ne aloittivat kukintansa tänä kesänä todella 

aikaisin...

Ihan ylimmät kukat ovat enää jäljellä 

kukkatertuissa. Kauniit sellaiset. 

Tienpenkat voivat olla myös keltaiset...  

Syysmaitiainen on aloittanut 

niin ikään aikaisin kukintansa tänä kesänä. 

Jotkut maitiaisen kukat ovatkin jo 

kasvien viimeisimpiä. 

Ihan pian senkin kukinnot ovat hahtuvapalloja, 

jollaisia kukkineet ohdakkeiden entiset 

kukatkin jo ovat.

 Keltainen pietaryrttikin kukoistaa 

komeana ja pystypäisenä siellä täällä.

Punaiset pellot puolestaan ovat tulvillaan 

 puna-apilaa, jota käytetään 

viherlannoituskasvina, parantamaan 

peltomaan ominaisuuksia.

 

Niidenkin kukinta on jo pian kukittu. 

Apilapellot tuoksuvat makealle 

ja näyttävät ihanille. 

Voisin kuvitella että lähistön mehiläistarhurit 

saavat tältä kesältä ihanaa kukkaishunajaa!

Arvaatko mikä tämä violetti pelto sisältää? 

Siinä kasvoi mitä luultavimmin ruisvirnaa, joka on kovasti hiirenvirnaa muistuttava rehu- ja viherlannoituskasvi. 

Niiden seassa tukikasveina seisoskeli auringonkukkia, 

jotka sentään eivät vielä olleet kukassa, 

mutta ihan pian nekin aloittavat 

keltaisten aurinkojensa hehkun. 

Myös peltosauniota näkee useilla pelloilla. 

Sitä toki kasvaa myös teiden varsilla ihan viljelemättä. 

Ja ne pellot... 

Osa näyttää jo ihan tuleentuneelta 
ja suorastaan puintikelpoisilta! 

Tässä kukoistaa vehnä. Vai...? 

Nämä tähkät olivat hyvin kauniita. 

Tässä puolestaan ehkä ohrapelto.  

Vai ruis? Miten erotan ne toisistaan? Apua!
Kyllä mie ne ennen lapsena, maalla asuessani tunnistin... 

Onko minusta tullut liian kaupunkilainen?

Tämä ainakin on ihan vaan kaunista heinää...

Puukujat viilentävät tielläkulkijaa. 

Ehkä joihinkin jokiinkin voi jopa pulahtaa? 

- Jos on uikkarit mukana. =) 

Koivun hiirenkorvien taika

Se on nyt. 

Koivuissa on kasvupaikasta riippuen 

jo erikokoisia korvia, täällä eteläisessä Suomessa.

Tällaisia hiirenkorvia oli Pukkilassa 25.4.

Tämän saman pikkukosken maisemissa 

olemme olleet jo viime syksynä, 

sekä talvella. 

Joka vuodenaikana maisema on hieman 

erilainen. Keväällä se on tällainen. 

Tulemme taas kesällä uudelleen. 

Vanha tuomikin on jo nupuilla... 

Pienet pelto-orvokitkin ovat jo heränneet... 

Orvokki-sanan toi suomen kieleen Elias Lönnrot kasviossaan Flora fennica vuonna 1860. Aivan kokonaan hän ei silti sanaa keksinyt, sillä kansa puhui jo ennestään ”orvon kukasta”.  /Suomen luonto

 

Pikkukäenrieskakin jo kukkii. 

Ne ovat kuin minipäivänliljoja 

tai minimininarsisseja... 

Kallion päällä kukki komeaksi kasvanut 

posliinihyasintti. 

Kevättaskuruohon kukkia on 

tänä keväänä yllättävän paljon! 

Se on tosin niin pieni kukka, 

muistuttaa kauempaa valkoapilan 

kukkaa, että saattaa jäädä 

huomaamatta monilta. 

Kevättunnelmia... 

Metsäkurjenpolvetkin aloittelevat 

jo kasvuaan. 

Samoin poimulehdetkin heräilevät...

...ja valkovuokot... 

Pajut kukkivat hurjasti. 

Kunnon sade puhdistaisi 

maailmaa ja tekisi hyvää 

rutikuivalle luonnolle 

muutenkin... 

...ja perhoset...  

Niin yö- kuin päiväsemmoiset. 

Erityisen paljon näkyy sitruunaperhosia. 

Tämän erikoisen kiitäjän/yökkösen

kuvasi Hani miun kamerallani.  

Sen selässä on sydän. <3 

Harmaiden lehtien seasta nostaa päänsä 

myös lupiini. Toisten iloksi ja toisten riesaksi. 

Sanotaan että se ei ole Suomen luonnon kasvi... 

On se täällä niin kauan kasvanut että annetaan sen 

jo olla. Niin moni muukin meillä kasvava on 

alkujaan kulkeutunut tänne omia reittejään... 

Antaa kaikkien kukkien kukkia. 

PS: lupiini on helppo pitää kurissa 

pihapiirissä. KUN se on kukkinut, 

leikkaa sen kukkaset pois. 

 Näin se ei leviä muualle vaan 

kasvaa vain sillä omalla kasvupaikallaan. 

Jäätyneitä maisemia

Näillä seuduilla käväisimme viimeksi lokakuussa 

kameroita ulkoiluttamassa. 

Maisemat olivat verhoutuneet nyt niin paksuun 

lumeen että kahlaaminen oli osittain mahdotonta. 

Varsinkin tien pientareilla oli niin paljon 

lunta etten päässyt mm lähemmäs jokea. 

Kuvasin myös kauniita pihoja...

Puitakin tuli ihailtua...

Tuollakin kävimme lokakuussa viimeksi.

Lokakuun toinen viikonloppu

Tässä hieman sumuisia näkymiä lähiseuduilta viime viikonlopulta. 

Ihana mustarastas kierteli omenapuiden 

viimeisten omenien kimpussa. 

Sain siitä kuvan napattua sen istuttua 

yhteen lehdettömään puuhun... 

Ihan liian pian kaikki puut 

ovat lehdettömiä...