Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarhamme. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarhamme. Näytä kaikki tekstit

21.8.2018

Ukonhattuja ja ritarinkannuksia





Englantilaiseen puutarhaan sopivia 
korkeita kukintoja tuottavat mm nämä 
valkoiset ukonhatut sekä ensimmäistä 
kesäänsä kunnolla kukkivat ritarinkannukset. 



















Näiden kukkiessa iskee innostus 
perustaa sellainen puutarha, 
mutta saan moisen ajatuksen aina 
pian pois mielestäni. =) 





2.8.2018

Haukkaa, haukkaa hedelmää




Omenaa tai päärynää...
Menee vielä aika ennen kuin näitä voi haukata. 

Vielä muutama ämpärillinen vettäkin... 
Oikeastaan kaikki pihakasvit ovat eläneet tämän oudon kesän kastelun varassa. 

Nurmikkoa emme ole kastelleet, 
mutta sekin pitää leikata oikeaan 
aikaan, ettei se pala keltaiseksi. 



Ylimmässä kuvassa oli päärynän- ja tässä omenan alkuja.


Kaikki pienet päärynänalut on suojattu 
pitsikankaasta ommelluilla pussukoilla. 

Etteivät räksät ja 
 harakat huomaisi niitä... 






Omenapuiden kaikkia hedelmiä ei voi mitenkään 
suojella mutta niistäkin on muutamia pussitettu 
samasta syystä kuin päärynätkin... 

Harakat ja räksät ovat ihan mieliharmeja 
tässä pihassa, käpytikkojen ohella. 





27.5.2018

Puutarhaa, aurinkovoidetta ja kadonneita lapsia








Tänään vietetään 
Kansainvälistä puutarhapäivää

Mikä sen ihanampaa, 
ainakin minulle! 
Voisin viettää sitä joka ikinen päivä!





Ulkomaillakin on pakko aina
käyskennellä sekä puutarhoissa 
että villissä luonnossa. 
Pakko nähdä mitä kaikkia kasveja 
ja puita kussakin paikassa kasvaa. 




Luonto voimaannuttaa. 
Luonto parantaa.  
Luonto auttaa. 

 




Samalla tänään vietetään myös  
Rusketushan sinänsä on jo ihovaurio.
Muista aina aurinkosuojavoide, 
sekä aurinkolasit! 
Suojaa erityisesti lapset!  







Tänään vietetään 
myös





16.7.2017

On tullut pionien aika loistaa






Saan sielulleni voimaa 
näistä kukkien täyttämistä päivistä. 
Pitkä pioninkukkien odotuksenikin 
on nyt viimein ihanasti palkittu.

Nämä runsaat vesisateet ovat
saaneet luonnon muhkean reheväksi.
En muista kesää jolloin olisi ollut näin
vihreänvehreää ja kaikki kasvit hyvinvoipia.
Vaikka joku ihmisistä ei sateesta pitäisi
niin luonto rakastaa sitä. Aina.
Vesi on kaiken elämän perusedellytys.




Kahdeksas päivä heinäkuuta aukesi 
yksi nuppupallo kukaksi 
ja siitä se 
sitten lähtikin kukoistamaan 
koko pionipalleroiden 
uusi uhkeampi elämä. 


Avoimien kukkien 
ilotulitusmainen vyöry 
on samalla juhlavaa ja 
kutkuttavan ihanaa. 

Hädintuskin maltan 
tähän aikaan vuodesta 
edes nukkuakaan! 

Aamulla ennen naapurin 
kukonlaulua on jo oltava usein 
pihamaalla katselemassa 
mitä muuta uutta ihanaa 
kesä on tuonut tullessaan. 



Kyllä näitä 
silkkimäisiä kukkia taas 
niin jo ehdinkin kaivata 
ja odottaa sekä hekumoida 
niiden ihanasta tuoksusta. 



Rakastan pioneja! 



Ne ovat niin hurmaavia!



Pionissa on lempeä 
ja hienostunut tuoksu. 





Niissä on nuppuja vielä paljon, paljon... 



Pihamme pionipenkissä 
on yhteensä 10 pionia. 

Niistä on tänä kesänä kukassa 
kuusi pionipuskaa.



Ne loput neljä on istutettu niin 
hiljattain etteivät ne vielä kuki. 
Joskus pionin kukkimista saa odottaa vuosia. 
Eikä pioni pidä siitä että sen juuriin kosketaan. 
Siksi se loukkaantuu istuttamisesta ja 
varsinkin siirtämisestäkin niin että 
nikottelee vuosia.




Ihan pikkusen hirvittää nuo 
hassut pihamme variksenpoikaset 
jotka viihtyvät pionien läheisyydessä 
kuin vartioiden niitä. 
Ne syövät pois pioneita vaivanneita 
muurahaisia kasveista, kukista ja 
mullasta kasvien alta. 



Samalla ne kaivelevat kyllä 
multaakin, tehden itselleen 
mukavia makuupaikkoja. 
Se lämmin multa siinä 
ympärillä tuntuu varmaan 
pesän lämmöltä. 
Nautiskelkoon. 

Itse linnut ovat niin 
rohkeita ja hauskoja 
seurattavia etten ala niitä 
ajamaan pois pionien läheisyydestä. 



Joka aamu aukeaa uusia kukkia. 
Keskellä penkkiä on vanha päivänvarjo 
suojaamassa hieman sekä auringolta 
että liialliselta sateelta, sillä vaikka 
sade on tärkeää, pisarat saattavat tiputtaa 
pioneista terälehdet ennen aikojaan. 

Päivänvarjo on kuin pionien 
salainen kauneudenhoitoväline. =) 



Voi että ne ovatkin kauniita! 
Tällä luonnon kauneuden ylitsepursuavalla 
hetkisellä pärjään taas pitkän aikaa. 
Minä lupaan...



Olen raaskinut vain muutaman 
kukan poimia ja tuoda sisälle 
iloksemme. 


Tuntuu että pionin kukka 
kestää paljon kauemmin omassa 
varressaan pihalla kukkiessaan kuin 
taitettuna pois muiden kauniiden kukkien 
joukosta sisätiloihin nostettuna. 

Silti ihan hieman pitää ruokkia 
oman sielunsa kauneudenkaipuuta 
tämän ihanuuden terälehtiä 
maljakossa ihailemalla... 



1.7.2017

Pihalla parhaillaan





Pionit ovat onneksi vielä tässä 
pompulavaiheessa, niistä olisi lähtenyt 
kaikki terälehdet jos ne olisivat olleet 
eilen auki, tuon kamalan myrskyn 
kourissa! 





Kuvattu toissapäivänä.  



Jos väsyttää 
istu tähän 
terijoensalavan alle. 
Se on yksi lempipuuni, 




Jalostettuja akileijoja 
kaikkien muiden 
siemenistä kasvatettujen 
akileijojen joukossa. 




"Tavallisia" akileijoja... 


Tai ei niinkään tavallisia. 
Eikö olekin kuin 
joutsenlauma? 




Vaaleanpunaisia akileijoja... 







Ja taivaansinisiä samanlaisia.






Mausteisensävyisiä tiikerinliljoja.  




Murusilta sain tämän 
ihanan vihertävän ruusun. 
Minulla oli joskus 
tällainen ja kovasti 
olenkin salaa toivonut 
että saisin joskus sellaisen 
uudelleen. 

Joskus salaa toivomisesta 
on hyötyä. Joskus ei... 




Satunen oli itse siemenistä 
kasvattanut keijunmekkoja 
ja minä sain yhden niistä. <3 

Kiitos vielä. 
Tämä on yksi 
lempikesäkukkasistani. 



Nämä vaaleanpunaiset 
orvokit sain 
Mamaltani. <3 




Tämän kesän 
kesävarikset. 
Niitä ei ole 
koskaan ollut 
näin vähän, 
vain kaksi. 

Ovat tosi uteliaita. 
Emot jättävät ne 
pihallemme 
"päivähoitoon" 
koska ovat itsekin 
varmaan poikasina 
viettäneet ensimmäiset 
viikkonsa tässä pihassa, 
jossa niitä ei häädetä 
eikä niille olla ilkeitä. 




Toinen poikanen 
pihan hopeapajussa 
kurkkimassa mitä teen... 




Särkyneestä sydämestä 
tuhoutui talvella 
3/4... =( 
Sitä on vaan rippeet jäljellä. 








Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....