Hämeenlinnan ilta

Aulangolta matkamme jatkui kohti linnaa...

Hämeen linna se siellä ylvästelee uhkeana, 

joen partaalata kuvattuna. Minusta se 

näytti kyllä enemmänkin vankilalta ja Hani 

totesikin linnan olleen joskus vankila... 

 Itse en mennyt tämän lähemmäksi koska 

oli hirmuisen porottava päivä ja pelkäsin että 

palan, kun olin unohtanut lippikseni

kotiin...  

Minulla on aurinkoon viha-rakkaus-suhde...

Jäin siis varjoihin kuvaamaan kaikkea muuta sillä 

aikaa kun Hani rohkeana meni kuvaamaan linnaa. 

Auto ja minä odottelimme ihanien terijoensalavien alla. 

Hirmuista mukulakivetystä pitkin köröttelemällä 

näki vanhoja tosi hienoja taloja... 

 

 Ihana portti suojaisaan sisäpihaan. 

 Joenrannan kukat kyllä jotenkin vetivät 

minua puoleensa... Ruusu on aina ruusu. 

 Joenrannalla kukkivat iloisen 

tietämättöminä mm nämä jättibalsamit. 

Minusta ne ovat kauniita. 

- Kuin orkideankukkia... 

 Balsameja kasvoi myös aikoinaan lapsuudenkodin 

pihamaalla. Eivät ne minnekään levinneet kasvupaikaltaan 

koska ne niitettiin syssymmällä... 

Kutsuimme niitä poks-poks-kukiksi. 

Joka tuntee kasvin, tietää kyllä mistä nimi tulee. 

Kun siemenpalko on valmis, se on 

herkkä kosketukselle. Se poksahtaa 

auki pienestäkin kosketuksesta ja lennättää 

siemeniä luotaan pois. 

Kun kuvasin näitä, eräs vanhempi nainen tuli 

kysymään mitä kuvaan. Hän ei tunnistanut näitä. 

Kun kerroin niiden olevan jättibalsameita, hän peruutti 

taaksepäin ja tokaisi: Ai niitä myrkyllisiä! 

Rauhoittelin etteivät ne todellakaan ole myrkyllisiä. =) 

Komeita virmajuuriakin siellä kasvoi. 

Sananjalat ovat nyt vielä ihanan vihreänvehmaat, 

kunnes koittavat ensimmäiset pakkasen puolelle 

kylmenevät yöt... 

Vielä on kesää jälj... 

Tuoksuvatukka 
elikkäs koristevadelma omaa 

soman kukinnon. 

Näitä olisin halunnut edellisen 
kodin pihalle... 
Jäivät sitten hankkimatta.

Aurinko

Teemapäivissä vuorossa
Pysy poissa auringosta -päivä.

Auringossa paistattelu voi tuntua mukavalta sillä hetkellä ja auringonoton vaikutukset voivat näyttääkin kivalta, hetken aikaa. Kääntöpuoli asialle on se, että auringolle altistuminen kasvattaa soluvahinkojen, ikäläiskien ja aktiinisen keratoosin riskiä, aikaistaa ryppyyntymistä, sekä lisää ihosyövän, mukaanlukien melanooman, syntymisen todennäköisyyttä. 


Rusketus on kehon tapa torjua UV-säteitä ja suojata ihovaurioilta. Ruskettunut iho voi jonkun mielestä näyttää kauniilta, mutta väri joka näkyy, on epidermiksen eli orvaskeden vahingoittumisen seurausta. 

Altistuminen auringolle kiihdyttää ihon ikääntymistä ja lisää ihosyövän riskiä. Tästä syystä tulisi käyttää aina ulkona aurinkovoiteita, joiden suojakerroin on yli 15, tai jos on herkkä palamaan, suojakerroin yli 30. 

(Oma melasmaihoni suojellaan voiteella, 
jonka sk on 50.)  

Punoitus ja lievä kipu ovat palamisen merkkejä. Palaminen tarkoittaa ihon vaurioitumista UV-säteistä. Yleisimmät palamisen oireet ovat punoitus, arkuus ja lievä kipu, jolloin puhutaan ensimmäisen asteen palamisesta; vain ihon uloin kerros on vaurioitunut. Palamisen jäljet ilmestyvät muutaman tunnin kuluessa ja parantuminen kestää muutamasta päivästä jopa viikkoihin. Hoitoon voi käyttää kylmäkääreitä, aloe veraa, hydrokortisonia ja kosteuttavia voiteita, sekä kivunlievitykseen ibuprofeiinia.

Rakkulat muodostavat suojaavan kerroksen iholle. Toisen asteen palovamma vahingoittaa ihon syvempiä kerroksia sekä hermopäätteitä ja on yleensä kivuliaampi kuin ensimmäisen asteen palovamma. Myös sen parantuminen kestää pidempään. Tyypilllisimmät oireet ovat punoitus, turvotus ja rakkulat. Jos rakkuloita ilmestyy, niitä ei tule puhkaista, sillä se voi aiheuttaa tulehduksen. Rakkuloiden ilmestyessä tulisi myös harkita lääkärissä käyntiä.

Rypyt ovat yleisimpiä kasvoissa, niskassa ja käsissä – paikoissa, jotka altistuvat eniten auringolle. Auringon säteet tekevät ihosta vanhemman näköisen ja ryppyisemmän paljon aikaisemmin kuin pitäisi. Yli 80 prosenttia ihon ikääntymisen merkeistä ovat teinivuosien rusketusten tulosta. Tämä johtuu siitä, että ajan myötä auringon ultraviolettivalo vahingoittaa ihon elastiinia. Kun elastiini pettää, iho alkaa notkua, venyä ja se menettää kimmoisuutensa. 

Auringon polttamat lapsuusaikana ovat kaikista haitallisimpia iholle. Paras keino ehkäistä auringonpolttamia, ennenaikaisia ryppyjä ja muita haitallisia vaikutuksia on pysytellä poissa auringosta, etenkin keskipäivän auringosta. Jos on pakko olla auringossa, tulee käyttää aurinkovoiteita, jota kannattaa lisätä säännöllisesti, hattua ja aurinkolaseja, sekä pukeutua peittäviin vaatteisiin. 
 
Tohtori.fi: Tiedä tämä auringon vaaroista  

Olkihattupäivä

Minun olkihattuni oli kirpputoripöydällämmekin myynnissä 

ne kaksi kuukautta, vaan kukaan ei sitä ostanut. 

Taidan siis pitää sen vielä ihan itse. 

Huomenna 
15.5.2016 
on  
Olkihattupäivä. 

Minulla on yli 17 vuotta ollut 

kiusallinen melasma, eli ihon
liikapigmentoituminen riesanani,
erityisesti kasvoissa, 

ja siksi pakoilen aurinkoa kaikin tavoin 

(säleverhot, lippikset,
aurinkolasit... jne.)

Korkeasuojakertoimisella 

aurinkovoiteella läträäminen kuuluu 

päivittäistoimenpiteisiini 
niin kesät kuin myös talvet. 

Suvussa on paljon mm ihosyöpätapauksia,
joten kenenkään Mamani jälkeläisen ei todellakaan
kannata riskeerata auringon kanssa...

Pitänee lisätä olkihattuuni nauha

leuan alle niin se pysyisi päässäni 

pihan puutarhapuuhissa.

Mikäs sen kesäisempi
ja romanttisempi päähine!? =)




Tänään 14.5.2016 on 
Leikkipäivä,
joten minäkin voin leikkiä
kukkia hatun nauhaan lisäten 
ja vähän tuunaten 
vaikka kukkahattutätiä. :D

Varo mitä toivot

Lapsena ihan pikkuisen karehdin heitä joilla oli kesakkoja kasvoillaan, koska minusta kesakot olivat hauskoja. Mie toivoin niitä niin kovin, että kerran piirsin sellaisia ruskealla tussilla naamaani mutta Mama sattui näkemään kasvoni juuri ennen kuin livahdin kouluun, ja kutsui luokseen näyttämään mitä ihmettä miulle on tapahtunut. Yritin selittää että ne on nyt niitä kesakkoja, koska olin Mamallenikin kertonut monesti tuosta toiveestani. Mutta Mamaa ei juksattu vaan hän komensi minut pesemään heti kasvoni. Fairyllä tussi ei lähtenyt, joten Mama laittoi rättiin hankausjauhetta ja sillä ne sitten lähtivät. Aika punainen oli tämän tytön naama kun sitten vihdoin pääsin kouluun, mutta eipä ollut enää niitä omatekoisia kesakkoja. Pahus.




Tänään on Pysy poissa auringosta -päivä, joka sopii minulle erittäin hyvin. En ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Ihotautilääkärit varoittavatkin, ettei auringossa lojuminen ole kenellekään terveellistä edes D-vitamiinin saannin nimissä. Varsinkin, jos suvussa on mitä tahansa syöpää, on erityinen riski ottaa aurinkoa, sillä sellaiset sukugeenit voivat muuntautua helposti ihosyöväksi.

Lapsena paloin kesäisin perheemme suurilla kasvimailla niin pahasti että lopulta iho kesi pois, mm kasvoista. Ja iho muistaa... Nyt aikuisena olen jo yli 16 vuotta kärsinyt melasma-nimisestä ihovaivasta. Melasma eli ihon liikapigmentoituminen on kesakkojen sukua mutta sen aiheuttama vaalean- tai tummanruskea läiskä peittää yhtenä suurena pisamana, eräänlaisena ruskeankirjavana ihonaamiona symmetrisesti suuriakin alueita erityisesti kasvoista, ja tekee mm pigmenttiviikset ylähuulen päälle erittäin helposti, nopeasti ja vaivihkaa.

Melasmaläiskä ei ole maksaläiskä, vaikka niinkin virheellisesti jossain on meille kerrottu. Maksaläiskä on siellä täällä, yleensä iäkkäällä, paljon elämässään auringonvalolle altistuneella iholla esiintyvä epäsymmetrinen pysyvä tummanruskea ihovaurio. 

Melasmaläikät sitä vastoin mieltä huojentavasti vaalenevat talvella, kun iho saa vain vähän tai ei ollenkaan aurinkoa.
Melasma kuitenkin valitettavasti aktivoituu heti keväällä pienimmästäkin auringonvalosta ja se muuntaa muotoaan, valloittaen vuosi vuodelta enemmän uusia alueita.

Aurinkovoide on jokapäiväinen kauneus- ja ihovoiteeni ja itse aurinko on henkilökohtainen viha-rakkaus-tragediani. Olisi ihanaa löytää jokin turvallinen oikeasti melasmaihoa vaalentava ihovoide. Kaikki sellaiset voiteet on kokeiltu, joita minulla on ollut varaa hankkia ja testata. Ulkomaailmassa kuitenkin joutuu oleskelemaan päivisin syystä tai toisesta, enkä voi verhoutua valitettavasti peittävään naamioon tai huiviin. Välttelen kyllä aurinkoa mahdollisuuksien mukaan, enkä kenellekään ikinä suosittele auringossa löhöilyä.

Mutta siis, pitää tosiaan varoa mitä toivoo. 

Minä toivoin pieniä söpöjä kesakkoja
ja sainkin,
jättimäiset kesakkopläjäykset.