Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja
pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä
tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai
loukkaamaan toista. Se merkitsee usein myös uhrin eristämistä luokan,
ryhmän tai virtuaaliryhmän sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Kiusaamistilanne ei ole koskaan tasa-arvoisten ja yhtä voimakkaiden
nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön suhteessa
kiusaajaan.
Huomio myönteisiin tavoitteisiin
Kiusatuksi tai loukatuksi tuleminen vaikuttaa merkittävästi oppilaan
viihtymiseen ja oppimiseen koulussa. Suuri osa kiusaamisesta jää koulun
aikuisilta piiloon. Tutkimusten mukaan oppilaat kokevat aikuisten
toiminnan kiusaamistilanteissa usein tehottomaksi. Oppilaat ja aikuiset
myös määrittelevät kiusaamisen usein eri tavoin. Ongelmakeskeisen,
kiusaamisen vähentämiseen pyrkivän lähestymistavan sijaan on perusteltua
lähestyä kiusaamisen ehkäisyä keskittymällä ensisijaisesti myönteisiin
tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Keskittymällä hyvinvoinnin tukemiseen
voidaan ehkäistä myös muita kiusaamiseen limittyviä ilmiöitä kuten
syrjintää, häirintää ja vihapuhetta.
Kiusaamisen lisäksi kaikenlaisen loukkaavan kohtelun tunnistaminen
kouluyhteisössä on tärkeää, sillä kiusaamisen polttoaineena toimii
ilmapiiri, jossa sallitaan muiden loukkaaminen tai toista halventava
puhetapa. Myönteisiin tavoitteisiin keskittyminen sitouttaa koko
kouluyhteisön kiusaamista ennaltaehkäisevään työhön. Kaikki
kouluyhteisön jäsenet voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen,
minkälainen vuorovaikutuskulttuuri kouluun muodostuu, millainen käytös
on yhteisössä sopivaa ja miten muita kohdellaan.
Kiusaamisesta ei kerrota
Opettaja ei aina huomaa kiusaamista. Kiusattu oppilas ei itse siitä
välttämättä halua kertoa aikuiselle, että häntä kiusataan. Kiusatuksi
joutuminen saatetaan kokea häpeänä, asian käsittely pelottaa tai sitten
pelätään, että aikuiselle kertomisesta ei ole apua, vaan kiusaaminen
päinvastoin pahenee entisestään. Vain noin puolet kiusatuista nuorista
kertoo jollekulle kiusaamisesta.
Epäsuorasta kiusaamisesta kerrotaan opettajalle harvemmin kuin
suorasta ja avoimesta. Kiusaamisesta kerrotaan todennäköisemmin kotona
kuin koulussa. Mitä nuorempia koululaiset ovat, ja mitä useammin heitä
kiusataan, sitä todennäköisemmin he kertovat kiusaamisesta. Yksi syy,
miksi nuoret eivät kerro kiusaamisesta on se, etteivät he usko kenenkään
puuttuvan asiaan. Vain noin puolet kaikista oppilaista uskoo, että
opettaja puuttuu kiusaamiseen.
Opettajan seurattava, mitä oppilaiden välillä tapahtuu
Vaikka oppilaat eivät useinkaan kerro kiusaamisesta luokassa,
opettaja voi pyrkiä ottamaan selvää luokan tilanteesta seuraamalla
erityisen tarkasti, mitä oppilaiden välillä tapahtuu välitunneilla,
koulun käytävillä tai oppituntien alussa ja niiden aikana. Jätetäänkö
joku oppilas jatkuvasti valitsematta ryhmiin? Nauretaanko jonkun
vastauksille toistuvasti? Viettääkö joku oppilas välituntinsa aina tai
lähes aina yksin?
Tällä päivämäärällä on monta teemaa.
On vakavia aiheita kuten
Itse olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Siitä jää ikuinen arpi sielunpohjalle.
Myös lapsiani on kiusattu koulussa...
*******
Tänään on myös
sekä
