Värejä teiden varsilla

Mitä kaikkea voi nähdä ajellessaan pitkin 

Suomen maanteitä heinäkuisena päivänä? 

Jossain kohdin tienvarret ovat hempeän punaisina 

maitohorsman viimeisimmistä kukista. 

Ne aloittivat kukintansa tänä kesänä todella 

aikaisin...

Ihan ylimmät kukat ovat enää jäljellä 

kukkatertuissa. Kauniit sellaiset. 

Tienpenkat voivat olla myös keltaiset...  

Syysmaitiainen on aloittanut 

niin ikään aikaisin kukintansa tänä kesänä. 

Jotkut maitiaisen kukat ovatkin jo 

kasvien viimeisimpiä. 

Ihan pian senkin kukinnot ovat hahtuvapalloja, 

jollaisia kukkineet ohdakkeiden entiset 

kukatkin jo ovat.

 Keltainen pietaryrttikin kukoistaa 

komeana ja pystypäisenä siellä täällä.

Punaiset pellot puolestaan ovat tulvillaan 

 puna-apilaa, jota käytetään 

viherlannoituskasvina, parantamaan 

peltomaan ominaisuuksia.

 

Niidenkin kukinta on jo pian kukittu. 

Apilapellot tuoksuvat makealle 

ja näyttävät ihanille. 

Voisin kuvitella että lähistön mehiläistarhurit 

saavat tältä kesältä ihanaa kukkaishunajaa!

Arvaatko mikä tämä violetti pelto sisältää? 

Siinä kasvoi mitä luultavimmin ruisvirnaa, joka on kovasti hiirenvirnaa muistuttava rehu- ja viherlannoituskasvi. 

Niiden seassa tukikasveina seisoskeli auringonkukkia, 

jotka sentään eivät vielä olleet kukassa, 

mutta ihan pian nekin aloittavat 

keltaisten aurinkojensa hehkun. 

Myös peltosauniota näkee useilla pelloilla. 

Sitä toki kasvaa myös teiden varsilla ihan viljelemättä. 

Ja ne pellot... 

Osa näyttää jo ihan tuleentuneelta 
ja suorastaan puintikelpoisilta! 

Tässä kukoistaa vehnä. Vai...? 

Nämä tähkät olivat hyvin kauniita. 

Tässä puolestaan ehkä ohrapelto.  

Vai ruis? Miten erotan ne toisistaan? Apua!
Kyllä mie ne ennen lapsena, maalla asuessani tunnistin... 

Onko minusta tullut liian kaupunkilainen?

Tämä ainakin on ihan vaan kaunista heinää...

Puukujat viilentävät tielläkulkijaa. 

Ehkä joihinkin jokiinkin voi jopa pulahtaa? 

- Jos on uikkarit mukana. =) 

Erään pyöräretken kuvasatoa

Tiedäthän millaiselle apila 

tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona 

kertaisena! Se on tämän niityn ansiota. 

Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta 

pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan 

on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen. 

- Tai oikeammin tässä on apilapelto, 
sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,  
kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi. 

Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen 

tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta, 

joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!? 

Pillike, Galeopsis, on yleensä 

maaseudulla vain rikkakasvi...

Vaikka olen kotoisin maalta, en ole 

koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena, 
ihan kuin viljeltynä, 

eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään 

valjennut minulle, mutta eihän se 

oikeastaan olekaan minun ongelmani. =) 

Vai onko tässä vain niin luomu 
pelto ettei pillikettä häädetä siitä syystä? 
Ken tietää? 
 

Puna-apilan mesituoksua

Olen aina pitänyt puna-apiloista ja
yrittänyt siirtää niitä vaihtelevalla
menestyksellä kasvamaan jopa kukkapenkkiin.


Puna-apila (Trifolium pratense)

on monivuotinen ruoho, ja 

maailman tärkeimpiä rehukasveja.

 Puna-apila on tärkeä kasvi myös hunajan tuotannolle.

Puna-apila vaatii ristipölytyksen. Sen kaksineuvoiset pienet,
kapeat ja pitkät kukat vaativat paljon pölyttäjiltään.
Pölytyksen onnistumiseksi runsaan mehiläis- ja kimalaispopulaation
on oltava läsnä kukinnan alkaessa, koska pölytyksen on tapahduttava
2-4 päivän kuluessa kukan avautumisesta.

Koska puna-apila hyötyy pitkäkielisestä pölyttäjähyönteisestä,
kimalaiset ovat sen tehokkaimpia pölyttäjiä. Huolimatta lyhytkielisyydestään
ja hitaammasta kukkavierailusta, myös mehiläiset ovat erittäin
tehokkaita puna-apilapellon pölyttäjiä. Mehiläiset pölyttävät puna-apilaa
sen tehokkaammin, mitä houkuttelevampi pelto on - kuiva kasvusto
ajaa mehiläiset muille mesikasveille. Mehiläiset saattavat myös
ryöstellä mettä pölyttämättä kukkaa.

Ruuaksi tai juomaksi ihmisille en apilaa suosittelisi koska se on myrkyllinen kasvi.

Puna-apila kasvaa usein pientareilla, mutta
sieltä ei kasveja kannata ruokapöytäänsä kerätä: tienvierillä
kasvavat apilat keräävät itseensä haitallisia aineita, kuten kadmiumia
ja asfalttipölyä. 

Puna-apila kuluu palkokasveihin

 ja jos sitä syö liikaa, se voi aiheuttaa ilmavaivoja. 

On myös hyvä tietää, ettei puna-apilan lehtiä suositella 

nautittavaksi suuria määriä niiden suuren 

kumariinipitoisuuden vuoksi, eikä Puna-apilaa 

tulisi käyttää raskauden aikana. 

 

Itse en käyttäisi sisäisesti lainkaan! 

 

 

 

Mutta kosmetiikassa puna-apilaa on käytetty ihoa puhdistavien,
pehmentävien ja supistavien ominaisuuksiensa ansiosta kasvovesiin,
 ihoöljyihin, kylpyihin ja höyrytyksiin. 

Se on hellävarainen mutta tehokas puhdistaja, ja sitä käytetään
ulkoisesti haavojen ja ihohalkeamien hoidossa.

'

Kasvista tehtyä puurohaudetta on 
käytetty pehmentämään ihon kovettumia. 

 

 

 

Apiloiden tuoreista lehdistä saadaan myös vaalean kellanvihreää 
väriä kasvivärjäykseen. 

Lähteet: 

Wikipedia, LuontoPortti, Yrttitarha, 

Suomen Mehiläishoitajain Liitto, Frantsila
ja Martat