Rakastan tällaisia näkymiä teiden varsilla.
Unikot kasvoivat herneiden syleilyssä...
Rakastan tietenkin myös kauniita puita...
...ja kauniita sileitä teitä...
...joita on miellyttävää ajella...
13.7.2020
Tie on pitkä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kauniita ajatuksia!
..mainitsemisista asioista ����ei voi olla pitämättä!!
..Kuuntelen aika useasti youtubista Jari Lappalaisen Kaiken kauniin rinnalla..
kuvattu maalaismaiseman kapealla mutkikkaalla tiellä,Siinä on jotain joka sykähdyttää..tuntuu kuin itse ajais ,tai seisois "pikku-tyttönä tien vieressä ihmettelemässä..moottoripyörän menoa :))
Toivotan kauniita tasaisia kyläteitä...turvallisia kilometrejä...
Halauksin Liisa 🧡
Liisa 🧡
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. 🧡 🧡 🧡 🧡 🧡
Samoin, onnellista kesää siulle. Kesäähän on vielä puolet jäljellä. =)
Ihanat tiet ja unikkopellot! Tuli ihan viime kesän Puolan-matka mieleen noista pelloista (unikko on Puolan kansalliskukka). Nautitaan kukitetuista teidenvarsista kulkiessamme!
Ihanat unikkopellot. Onko kuvattu Suomessa...itse olen nähnyt tuollaisia vain Virossa.
❤️
Lähetä kommentti