Luonnon ja puutarhan kasvit, jotka ovat haitallisia tai jopa myrkyllisiä:
Alastonimpi (Colchicum autumnale) eli Syysmyrkkylilja, jonka nimikin kertoo sipulikasvin olevan erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Jo kolme lehteä voi aiheuttaa kuoleman. Pienikin
syöty määrä voi aiheuttaa vakavia vatsaoireita,
verenpaineen laskua, harhoja, tuntohäiriöitä, sydämen tykytyksiä,
hengityslamausta ja munuaisten vajaatoimintaa, oksentelua, vatsakipua, ripulia, hengitysvaikeuksia ja sydämen rytmihäiriöitä. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen.
Aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Alppiruusu (Rhododendron) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Apila (Trifolium) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Atsalea (Rhododendron) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Belladonna (Atropa belladonna) on erittäin
myrkyllinen. Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja myrkytysoireita
jo pienen määrän syöneelle. Jos kasvia on syöty, ota yhteys
Myrkytystietokeskukseen
Esikot (Primula) ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Hajuherne (Lathyrus odoratus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Heliotrooppi (Heliotropium arborescens) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Hevoskastanja (Aesculus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Tämän puun kookas siemen ei ole syötävä!
Hortensiat (Hydrangea) ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Hullukaali (Hyoscyamus niger) on
erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen jo pienen
määrän syöneelle. Hullukaalin syöminen voi hulluruohon tapaan aiheuttaa
myrkytyksen. Oireisiin kuuluvat sekavuus, uneliaisuus, kuume, punotus,
suun kuivuminen ja pahimmillaan kouristukset ja tajuttomuus. Oireita
osataan hoitaa, jos ne huomataan ajoissa.
Hulluruoho, okahulluruoho (Datura stramonium), voi aiheuttaa myrkytyksen, jos sitä syö. Myrkyllisimmät osat ovat kukat, siemenet ja lehdet. Tyypillisiä
myrkytysoireita ovat silmäterien laajeneminen, kasvojen punoitus, suun
kuivuminen, kuume, hiljentyneet suoliäänet, takykardia ja hypotensio. Pahimmillaan myrkytys voi aiheuttaa kouristuksia, levottomuutta, sekavuutta, tajuttomuutta ja hallusinaatioita. Kasvia syöneelle annetaan lääkehiiltä. Oireita osataan hoitaa, jos ne huomataan ajoissa.
Hyasintti (Hyacinthus orientalis) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Iiris (Iris) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Inkalilja (Alstroemeria) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Jouluruusu (Helleborus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Jättiputki (Heracleum) aiheuttaa kosketuskohtiin ihon punoitusta, palovammoja ja rakkuloita auringonvalon vaikutuksesta
Kalliokielo (Polygonatum) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kanerva (Calluna vulgaris) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kataja (Juniperus communis). Katajanmarja on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Suurina annoksina
katajanmarjan käyttöä tulee välttää erityisesti raskaana olevien ja
munuaissairauksista kärsivien kohdalla. Marjat sisältävät eteerisiä öljyjä, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä ja suurina annoksina munuaisvaurioita.
Kellokanerva (Erica) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Ketunleipä (Oxalis acetosella) eli käenkaali on
myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kasvin sisältämä oksalaatti voi suurina määrinä syötyinä aiheuttaa
hypokalsemian ja munuaisvaurion. Kohtuullisesti käytettyinä ei aiheuta myrkytysvaaraa. Runsaasti kasvia syöneelle annetaan kalsiumpitoista juotavaa ja lääkehiiltä.
Kevättähti (Scilla) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kielon (Convallaria majalis) kukat, lehdet, marjat ja juuri ovat myrkyllisiä. Kielon
sisältämät saponiinit ärsyttävät vatsaa. Suurina määrinä syötynä niiden
sisältämät sydänglykosidit voivat aiheuttaa sydänoireita ja
vakavammankin myrkytyksen.
Kissanminttu (Nepeta) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Klematikset (Clematis) ovat paikallisesti ärsyttäviä kasveja.
Koiranputki (Anthriscus sylvestris) on paikallisesti ärsyttävä kasvi.
Koivua ei suositella sisäiseen käyttöön raskaana oleville eikä diabeetikoille, koska se saattaa alentaa verensokeria yllättävästi
Konnanmarja (Actaea) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kortteet (Equisetum) ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Kultasade (Laburnum) on hyvin myrkyllinen. Koko kasvi sisältää sytisiini-alkaloidia, jolla on nikotiinin kaltainen vaikutus. Sitä on eniten siemenissä.
Oireet alkavat n: 15–60 minuutin kuluessa ja niitä voi tulla lapselle jo yhden tai kahden siemenen syömisestä. Ensioireita
ovat pahoinvointi, syljenerityksen lisääntyminen, uneliaisuus,
päänsärky, kalpeus, lihasheikkous ja koordinaatiokyvyn heikkeneminen,
tiheä hengitys, takykardia ja hypotensio. Vakavassa myrkytyksessä
kouristelut, tajuttomuus ja hengityslama ovat mahdollisia. Lääkehiiltä
annetaan yli viisi siementä syöneille.
- Lapsia kannattaa varoittaa hernettä muistuttavista siemenpaloista, joissa myrkylliset siemenet sijaitsevat.
Kurkkuyrtti (Borago officinalis) eli rohtopurasruohon kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä eikä sitä suositella käytettäväksi sisäisesti!
Lehdet ja kukat sisältävät maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia
pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka aiheuttavat koe-eläimille myös
perimävaurioita. EU:n komissio toteaa, että
kurkkuyrtillä on vakavia haittoja, eikä minkäänlaista hyväksyttävää
käyttötarkoitusta. Kasvin sisältämiä myrkkyjä ovat muun muassa intermediini, lykopsamiini, amabiliini ja supiniini.
Myös piikkisen kasvin koskettaminen paljain käsin voi aiheuttaa iholle allergisen paloreaktion. Käsittele kasvia aina käsineet kädessä! Hävitä kasvi puutarhasta, varsinkin jos sinulla on pieniä lapsia!
HUOM: MEHILÄISTEN TÄSTÄ KASVISTA TEKEMÄ HUNAJA VOI MYÖS OLLA VAARALLISTA IHMISILLE!
Kuusamat (Lonicera) Sinikuusaman pitkulaiset, mustikoita muistuttavat marjat ja lehtokuusaman punaherukannäköiset marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Onneksi kuusamien marjat ovat karvaan makuisia. Syötynä siemenet aiheuttavat vatsaoireita ja lääkehiiltä suositellaan, jos on syöty enemmän kuin kymmenen marjaa.
Käenkaali (Oxalis) on oksalaattia
sisältävä kasvi. Kohtuullisesti käytettyinä se ei aiheuta
myrkytysvaaraa. Oksalaatit voivat suurina määrinä syötyinä aiheuttaa
hypokalsemian ja munuaisvaurion. Runsaasti kasvia syöneelle annetaan
kalsiumpitoista juotavaa ja lääkehiiltä.
Lumikello (Galanthus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Lumimarja (Symphoricarpos)
Valkolumimarjan (Symphoricarpos albus) marjat ovat
lievästi myrkyllisiä. Syötynä siemenet aiheuttavat vatsaoireita ja
lääkehiiltä kannattaa ottaa, jos marjoja on syöty yli kymmenen.
Lumipisara (Leucojum) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Lyhtykoiso (Physalis) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Kypsät marjat ovat myrkyttömiä.
Maahumala (Glechoma hederaceae) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Malva (Malva) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Marjakanerva (Pernettya mucronata) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Marjakuusi (Taxus) on
erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen jo pienen
määrän syöneelle. Jos kasvia on syöty, ota yhteys
Myrkytystietokeskukseen. Marjan malto on myrkytön. Eläimille kasvin nauttiminen voi olla tappavan myrkyllistä.
Marjakuusen neulasissa ja rikkipureskelluissa siemenissä on myrkyllistä
taksiinia, joka voi olla eläimille tappavan myrkyllistä.
Mesiangervo (Filipendula ulmaria) sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.
Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) on paikallisesti ärsyttävä kasvi. Kasvia
käsiteltäessä iho on suojattava hyvin, sillä ihokosketus kasviin
aiheuttaa allergisen reaktion erityisesti aurinkoisella säällä (fytofotodermatiitti). Käsittele kasvia aina käsineet kädessä! Myös lapset on syytä pitää kasvista loitolla.
Muratti (Hedera helix) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Myrkkykatko (Conium maculatum) on erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen jo pienen määrän syöneelle. Myrkkykatko on jopa kaksimetriseksi kasvava myrkyllinen sarjakukkaiskasvi. Se
aiheuttaa syötynä nopeasti oireita, kuten polttavan tunteen suussa ja
nielussa sekä oksentelua. Sen sisältämä koniini vaikuttaa nikotiinin
tavoin. Myrkytykset ovat kuitenkin epätodennäköisiä kasvin pahan maun ja
hajun takia. Oireet alkavat nopeasti. Näitä ovat muun muassa polttava
tunne suussa ja nielussa sekä oksentelu. Alun hypertensiota ja
takykardiaa seuraa hypotensio ja bradykardia sekä mahdollinen
hengityslihasten halvaantuminen. Vähäisenkin määrän tätä kasvia
syöneelle annetaan lääkehiiltä. Muu hoito on oireenmukaista. Myrkkykatko
on niin myrkyllinen, että ruokalusikallinen sen hedelmiä voi tappaa
ihmisen. Myrkky lamauttaa lihaksia, ja pahimmassa tapauksessa uhri
tukehtuu hengityselimistön halvaantuessa.
Narsissit (Narcissus) ovat
myrkyllisiä, myös sipulit, siksi myyrät, hiiret ja peurat eivät koske
niihin. Kasvit sisältävät lääkkeenäkin käytettävää galantamiinia, joka
on antikoliiniesteraasi. Pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin
oireita.
Neilikka (Dianthus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Niittyleinikki (Ranunculus acris, syn R. "acer") on myrkyllinen,
sillä sen sisältämän ranunkuliinin hajoamistuotteena syntyvä
protoanemoniini aiheuttaa kosketusallergiaa ja sisäisesti nautittuna voi
aiheuttaa kammiovärinää ja hengityselinten vajaatoimintaa. Pahan
makunsa vuoksi karja ja hevoset jättävät sen syömättä. Kuivattuna
niittyleinikin myrkyllisyys ja paha maku katoavat, joten sen joutuminen
rehuheinän joukkoon ei haittaa.
- Jos lapsi on syönyt niittyleinikkiä, suu kannattaa heti huuhdella huolellisesti puhtaalla vedellä.
Näsiä (Daphne mezereum) on
myrkyllinen ja aiheuttaa voimakasta limakalvoärsytystä. Koko kasvi
sisältää iho- ja limakalvoärsytystä aiheuttavaa metseriiniä ja
dafnetoksiinia. Sen marjat ovat erittäin myrkyllisiä. Marjojen siemenet sisältävät muun muassa myrkyllistä diterpeenialkoholeihin kuuluvaa metsereiiniä.
Nätkelmä (Lathyrus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Oleanteri (Nerium oleander, Thevetia peruviana) on erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja myrkytysoireita jo pienen määrän syöneelle. Oireisiin
kuuluvat sydämen rytmihäiriöt, ärsytys limakalvoilla, vatsakivut,
päänsärky, sekavuus, tietoisuustason lasku ja kouristukset. Jos kasvia on syöty, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen.
Omenapuu(n siemenet) (Malus) ovat myrkyllisiä,
samoin kuin päärynän, aprikoosin, persikan, kirsikan, luumun ja karvasmantelinkin siemenet. Näiden Prunus-suvun lajien siemenet sisältävät yhdistettä nimeltä amygdaliini.
Elimistössä hajotessaan amygdaliini synnyttää syanidia. Se on tappava
myrkky. Syanidia vapautuu murskatuista ja pureskelluista siemenistä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Onnenapila, eli Onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Oravanmarja (Maianthemum bifolium) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Pasuunakukka (Brugmansia) on erittäin myrkyllinen ja voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen jo pienen määrän syöneelle. Kasvi sisältää hyoskyamiinia, skopolamiinia ja atropiinia. Pasuuna
voi aiheuttaa okahulluruohon oireita, joihin kuuluvat sekavuus,
uneliaisuus, kuume, punotus, suun kuivuminen ja pahimmillaan jopa
kouristukset ja tajuttomuus.
Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvi. Sen maanpäälliset
vihreät osat kuten lehdet ja perunan marjat ovat syötäväksi
kelpaamattomia ja kitkerän makuisia, sisältäen myrkyllistä solaniinia. Myrkky voi aiheuttaa esimerkiksi vatsa- ja suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita.
Perunan mukuloidenkin solaniinipitoisuus nousee, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin mukulat samalla vihertyvät valoa saaneilta osiltaan, eivätkä kelpaa syötäviksi. Siksi perunaa pitää mullata
kasvukaudella, eli lisätään multaa taimien juurelle. Taimet tulee
mullata, kun perunan varret ovat tulleet kunnolla esiin. Multaamalla
mukulat pysyvät mullan peitossa, eikä valo pääse vihertämään perunoita.
Multaaminen myös parantaa sadon kokoa, poistaa rikkaruohoja ja
kuohkeuttaa maata. Multaus kannattaa tehdä pari kertaa kesän aikana.
Ruokaperuna katsotaan laadultaan vialliseksi myös, jos perunaan on kehittynyt yli 5 millimetriä pitkiä ituja, koska iduissakin on solaniinimyrkkyä. Jos idut ovat tätä pienempiä ja peruna tuntuu muutoin kovalta ja käyttökelpoiselta, sen voi kuoria ja käyttää.
HUOM: Alle 1-vuotiaille lapsille ei saa antaa lainkaan pieniä uusia perunoita.
Pietaryrtti, (Tanacetum vulgare, syn. Chrysanthemum vulgare) Kasvin sisältämä tujoni on myrkyllistä: myrkytysoireina ovat kouristukset, huimaus ja jopa kuolema. Kasvin myrkyllä on myös abortoiva vaikutus. Kasvin rohtokäyttö on kielletty nykyisin monissa maissa.
Pikarililja (Fritillaria) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Pikkusydän (Dicentra) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Pioni (Paeonia) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Pujo (Artemisia vulgaris) eli rikkapujo sekä meripujo (Artemisia vulgaris var. coarctata). Pujo aiheuttaa voimakkaita siitepölyallergioita, sekä sisältää myrkyllistä tujonia ja on varsin karvaan makuinen. Pujon versoissa on myös borneolia, farnesolia, absitiinia, vulgariinia ja sitosteriinia.
Pujon eteeristä öljyä ei pidä käyttää raskauden aikana keskenmenoriskin
takia. Suuret yliannokset saattavat myös aiheuttaa kouristuksia sekä
maksa- ja munuaistulehduksia.
Omalla
pihalla pujosta olisi hyvä hankkiutua eroon ennen kuin se kukkii. Paras
tapa pujon hävittämiseen on repiä se irti maasta. Pujo on tyvestään
puutunut ja laajajuurakkoinen, joten sen kokonaan pois saaminen voi olla
kovan työn takana. Toinen hyvä keino estää pujon kukinta ja sitä myötä
siitepölyn leviäminen on leikata pujo puutarhasaksilla poikki varresta,
aivan maanpinnan yläpuolelta. Toimenpiteet joutuu luultavasti toistamaan
vuosittain kasvin sitkeyden vuoksi. Allergiaoireisiin hävittäminen ei
välttämättä auta, sillä pujon siitepöly kulkeutuu tuulen mukana jopa
kilometrien päähän. Meripujon kukinta alkaa muutamaa viikkoa myöhemmin
kuin rikkapujon, ja se on yhtä allergisoiva kasvi.
Puksipuu (Buxus) on
lievästi myrkyllinen. Ihan pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin
oireita. Puksipuun tuoksu voi tuntua epämiellyttävältä. Tuoksu tuntuu
voimakkaimmin pensasta leikattaessa. Käytä kasvia leikatessasi käsineitä
jos saat helposti allergiaoireita.
- Tuhoeläimet jättävät pensaan tuoksun vuoksi yleensä rauhaan.
Päivänkakkara, eli ahopäivänkakkara (Leucanthemum vulgare) sisältää viittä pyrrolitsidiinialkaloidia, jotka ovat maksalle myrkyllisiä.
Päivänlilja (Hemerocallis) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Raparperi (Rheum rhaponticum) on myrkyllinen kasvi, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Etenkin lehti on myrkyllinen, koska se sisältää runsaasti myrkyllistä oksaalihappoa.
Raparperia ei pidä syödä raakana, koska lehtiruotikin sisältää oksalaattia, eli oksaalihappoa, joka voi aiheuttaa monenlaisia yleisoireita, myös munuaisvaurion sekä pahentaa kihti-, sappikiviongelmaisten,reumapotilaan, suolistosairautta ja niveltulehdusta potevan vaivoja.
Oksaalihapon pitoisuus syötävissä raparperin lehtiruodissa on pienehkö.
HUOM: Alle 1-vuotiaille lapsille ei saa antaa raparperia laisinkaan.
Raunioyrtti (Symphytum) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Kasvin koskettelu saattaa aiheuttaa ihoärsytystä. Käsittele kasvia aina käsineet kädessä!
Risiini
(Ricinus communis) on myrkyllinen, etenkin sen siemenet, joissa on runsaasti
risiini-valkuaisainetta, ja voivat aiheuttaa hengenvaaran. Lehtien tai
parinkin siemenen syöminen voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Myrkky
ei imeydy kokonaisista siemenistä, mutta pureskeltuja siemeniä ei
tarvitse syödä kuin yksi tai kaksi, jolloin annos voi olla lapselle
hengenvaarallinen.
Oksentelu ja ripuli alkavat 6 tunnin sisällä kasvin syömisestä. Sytotoksiset vaikutukset, muun muassa munuais- ja maksavaurio sekä keskushermosto-oireet, ilmenevät 2 - 5 vuorokauden kuluessa. Tuntemukset voivat olla pahoinvointia, päänsärkyä, sydänhäiriöitä tai ongelmia virtsantulossa. Siemeniä tai runsaasti muita kasvinosia syöneille annetaan lääkehiiltä.
- Kauneudenhoidossa
käytetty risiiniöljy ei ole myrkyllistä. Risiini on vesiliukoista.
Siksi sitä ei ole risiinikasvista valmistetussa öljyssä lainkaan.
Ritarinkannus (Delphinium) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Ruttojuuri on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Ruusupapu (Phaseolus coccineus) on raakana myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Palot
ovat keitettyinä syötäviä, kun ne ovat vielä litteitä ja korkeintaan n.
16 cm pitkiä. Sitä isommista, jo pullistuneista paloista otetaan pelkät pavut talteen
ja keitetään.
Siankärsämö (Achillea millefolium) on hyvin vanha rohdos-ja maustekasvi. Kaikille laji ei kuitenkaan sovi: osa ihmisistä saa ihottumaa jo kasvin
koskettelusta. Jos tiedät saavasi oireita pujosta tai kamomillasta, saatat saada oireita myös siankärsämöstä. Sisäisesti nautittuna kasvi aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä. Raskaana olevien kannattaa välttää siankärsämön syömistä.
Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Marjat ovat myrkyttömiä.
Sinisade (Wisteria sinensis) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Sinisarja (Agapanthus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Sormustinkukka (Digitalis) on kokonaan myrkyllinen. Yksikin
sormustinkukan lehti voi aiheuttaa syötynä vakavan myrkytyksen. Kasvin
vaikuttava aine, digitalisglykosidi, voi aiheuttaa sydänoireita (1. - 3. asteen AV-katkos, bradykardia ja eteis- ja kammioperäiset rytmihäiriöt) muutaman
tunnin kuluessa kasvin syömisestä. Sormustinkukan myrkyt aiheuttavat myös keskushermoston oireita, kuten kouristuksia, tajunnan heikkenemistä sekä vatsaoireita. Muita oireita ovat heikkous, päänsärky, värinäön häiriöt ja hallusinaatiot. Kasvia syöneelle annetaan lääkehiiltä. Vakavissa myrkytyksissä voidaan harkita digitaliksen vasta-ainetta.
Sudenmarja (Paris quadrifolia) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Suolaheinä (Rumex) on
myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Suolaheinien sisältämät oksalaatit voivat suurina määrinä syötyinä
aiheuttaa hypokalsemian ja munuaisvaurion. Runsaasti kasvia syöneelle
annetaan kalsiumpitoista juotavaa ja lääkehiiltä.
Syklaami (Cyclamen) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Särkynytsydän (Lamprocapnos, Dicentra) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Terttuselja (Sambucus racemosa) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Tomaatti (Solanum lycopersicum). Kasvin vihreät osat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Kannattaa syödä vain kypsiä kasviksia.
Tuhkapensaan (Cotoneaster spp.) marjat ovat lievästi myrkyllisiä ja aiheuttavat syötynä vatsaoireita. Yli kymmenen marjaa syöneen kannattaa ottaa lääkehiiltä.
Tuija (Thuja) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Tulilatva (Kalanchoë blossfeldiana) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Tulppaani (Tulipa) erityisesti sipuli, on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Tuomi (Prunus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Kypsän marjan malto on myrkytön.
Ukonhattu (Aconitum) koko kasvi sisältää hermomyrkky akonitiinia, joka jo maisteltuna voi aiheuttaa systeemioireita ja hengenvaaran. Akotiinia on eniten juurakossa. Se imeytyy ruoansulatuskanavasta, limakalvoilta ja iholta, mutta tappava annos ei ole todennäköinen, ellei kasvia ole syöty.
Hengenvaarallinen määrä akonitiinia on 3 - 6 mg (1 g tuoretta kasvia sisältää 2 - 20 mg akonitiinia). Ensioireisiin,
jotka alkavat noin 10 - 20 minuttia altistuksesta, kuuluvat polttava tunne, pistely suussa, ihon tunnottomuus, kihelmöinti ja tuntoharhat raajojen
ääreisosissa sekä nielemisvaikeudet.
1–6 tuntia kasvin syömisen jälkeen
oireisiin voivat kuulua myös hikoilu, vilunväreet, vatsaoireet,
lihaslama ja sydämen rytmihäiriöt, jano,
kylmyyden tunne, hengenahdistus, kuulo- ja näköhäiriöt. Vaikea myrkytys
johtaa kuolemaan sydämen pysähtymisen tai hengityksen lamaantumisen
takia. Kasvia syöneelle annetaan lääkehiiltä.
Kasvin lehtien pitkäaikainen ihokosketus aiheuttaa myös myrkytyksen. Käsittele kasvia aina käsineet kädessä!
Ukonputket (Heracleum) ja sen eri lajit, kuten jättiputket, karhunputket ja koiranputket, ovat. Vakavaa myrkytystä kasvi ei aiheuta, mutta sen koskettaminen tai syöminen voi aiheuttaa voimakkaan ärsytysreaktion iholla.
Reaktion
ukonputkesta voi saada esimerkiksi silloin, jos raivaa kasvia pusikossa
paljain käsivarsin tai jos kasvia syö runsaasti. UV-valon vaikutuksesta
ukonputkien vaikuttavalle aineelle, psoraleenille, altistunut ihoalue
saattaa 1–3 vuorokauden aikana mennä rakkuloille ja alkaa punoittaa.
Oireita
voi välttää suojaamalla ihon UV-valolta vähintään 48 tunnin ajan
pukeutumalla pitkähihaisiin. Oireita hoidetaan samaan tapaan kuin
palovammaa tai auringonpolttamaa ihoa. Käsittele kasvia aina suojavarusteissa!
Unikot (Papaver) ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Villiviini (Parthenocissus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
*****************************************
Mitä tehdä, jos on syöty myrkyllisiä kasveja?
Soita
myrkytystietokeskukseen ja anna kasvinosia syöneelle reilusti
hiilitabletteja. Lääkehiili imee myrkyn itseensä sen sijaan, että se
imeytyisi potilaan kehoon.
Hiilitabletteja
sekä lemmikeille helpommin annosteltavaa raemaista lääkehiiltä on hyvä
olla varalla kodin ja mökin lääkekaapissa. Lääkehiiltä saa apteekeista
ilman reseptiä.
Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on 09 471 977 tai 09 4711 (vaihde).
Myrkytystietokeskuksen päivystys on avoinna ympäri vuorokauden.
Hengenvaarallisessa tilanteessa
soita aina hätänumeroon 112
Lähteet:
Myrkytystietokeskus HUS
Meillä kotona
Iltalehti
Kotiliesi
Duodecim
Tieteen Kuvalehti
Yrttitarha
Local Wild Edible Plants
UPM Bonvesta
Evira
sekä Wikipedia
Muualla blogissa: