Pientä tuliaista

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Miun rakkaat Mama, Pikkusisko, Veikka, ja Maman kaveri
keräsivät miulle etukäteen ennen reissua syntymäpäivälahjarahakolehdin,
jonka nöyrin ja kiitollisin mielin otin mukaani reissuun.

Kiitos vielä te suloiset!
En oikeastaan kyllä osannut ostella itselleni mitään erityistä...

Vaikka esimerkiksi kenkiä olisi saanut saarelta halvalla. 

Tai astioita. 

Tai krumeluureja.

Vaatteita?

Sisustukseen jotakin uutta ja hauskaa?

Tai ehkäpä hieman taidetta?
Olisin halunnut tuon oven.
En taulua joka näyttää ovelta,
vaan oven joka näyttää taululta. =)

Karkkia ja suklaata,
jota tuollainen rasia tuotiinkin... 

Toin lähimmille armaille pieniä tuliaisia: 

T-paitaa, kollegepusakkaa, helmirannerenkaita, helyjä,
toffeeta, pienen pieniä kirjailtuja pöytäliinoja.

-Jotain mikä ei nosta paljoa matkalaukun painoa,
(yhden hengen ruumaan menevät matkatavarat saavat painaa 20 kg) 
ettei täydy maksaa sakkoja.

Kun jo itse matkalaukku ja vaelluskengät painavat miltein kolmasosan
tuosta painosta ja siihen omat vaatteet yms henkilökohtaiset päälle,
niin ei siihen laukkuun paljon lisää mahtunut.
Hani osti ennen reissua meille matkalaukkupuntarin, joka
oli hyvä ostos kyllä... 

Kotiin Pikkutaloon ostin muutaman pirteän keittiöpyyhkeen, 

hieman mausteita ja metallisia muffinivuokia. 

Ja sit mie löysin Madonnan!

Tai oikeammin säätä ennustavan Fatiman.
Tai vielä oikeammin Fatiman kylän Neitsyt Marian... 

Nyt hänen viittansa on olohuoneen lipaston päällä seisoskellessaan
ja rakkaiden kuvia vartioidessaan vaaleansininen,
joka merkitsee puolipilvistä säätä.
Niinpä, kyllä sellainen sää näkyykin ulkona vallitsevan,
-kohtalaisen tuulen kera.

Ja saarelta ostin muistoksi lumisadepallon... Tietenkin. 

Se oli ensimmäinen asia jota ihan etsin.

Rakkaat lumisadepallot. ♥

Itse sain kotiin palatessamme
Esikois-Jakelta myöhästyneenä synttärilahjana
tämän ihanan ison soittorasia-lumisadepallon
joka soittaa What A Wonderful World-sävelmää, 
ja jossa istuu valkoinen kissa! 

Se on ihana! 
Just täydellinen. 
Kiitos Poikanen!

♥ ♥ ♥ 

Lumisadetta vain pallossa

Vaikka pohjoinen Suomi
on jo lumen peitossa, maa
täällä eteläisessä Suomessa
 on vielä lumeton,
likaisenharmaanvihertävä ja sataa vettä.



Menin vintille etsien joulukoristeet esille,
vain katsellakseni ja tutkaillakseni niitä siinä vinttihuoneen lattialla.
Tarkistaakseni, ovatko kaikki huolella viime tammikuussa talteenlaitetut
koristukset yhä ehjiä.

Lämpötilojen vaihtelut eivät tee hyvää muutamille koristeille
eikä tavaroiden säilytyspaikkana toimiville pahvilaatikoille.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Onneksi kaikki joulukuusenoksahassutukset ja muutkin joulu-joulu-jutut olivat tallella. Ne pari rakasta jouluista lumisadepalloanikin, joita erityisesti kaipailin, noiden muiden, jo esilläolevien hilepallojen seuraksi.
♥

On aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä jouluiset koristukset, lisättynä tietenkin sillä yhdellä, joka joulun ihan uuden uutukaisella kuusenkoristeella. Se tämän tulevan joulun uusi koriste on jo ostettu. Löytyi Robin Hoodista viimevuotisten koristeiden aleunnuslaatikosta toissapäivänä.

Olin jo unohtanut, mitä kaikkea meillä onkaan jouluisen ajan koristukseksi olemassa, vaikka tuo miekkonen tosiaan tuntee suorastaan jostakin ihmeen käsittämättömästä syystä vastenmielisyyttä joulua kohtaan. Myös kodin koristelu oli hälle ensi alkuun hämmennystä aiheuttava seikka. On se miun seurassani näinä vuosina oppinut joulua jotenkin sietämään. Ihan inasen. =)

Kolme pahvilaatikollista joulusomisteita
odottaa nyt olohuoneen nurkassa sitä hetkeä,
kun rohkenen ottaa ne esille
ja miettiä, mitä laitan minnekin.
Mutta hys-hys siitä vielä... =)

♥ 
Minun jouluni 
on tunnetta,
kodikkuutta,
lapsellista hassutusta
 ja valoa pimeydessä... 
♥

Luulin, ettei meillä ole enää yhtään ulkovalonauhoja joten menin ja ostin viime viikonloppuna yhdet sellaiset. Ripustelin ne sitten vesisateessa haravanvarren avulla pihamaalle pystyttämiini muutamiin kaasulinjalta haettuihin, jonkun miekkosen syyskesällä järeällä raivaussahalla kaatamiin haapoihin. Mielestäni valonauha tuli ripusteltua haapojen oksille kauniin tähtimäisesti, mutta kun sen päivän iltahämärä saapui, näytti lamppurivistöasetelmani keittiön ikkunasta katsottuna valaistulta nuolelta, joka osoittaa alaspäin!

 Onneksi Goce-satelliitti  joka todisti ettei maapallo olekaan pyöreä, jo putosi vaaraa ihmisille aiheuttamatta ihan muualle, ettei valonuoleni toiminut sen laskeutumisvalona. Satelliitin viimeisiä päiviä tuli mielenkiinnolla netin kautta seurattua. Se kulki meidän pienen maamme yli aina hujauksessa, vajaassa parissa minuutissa... Hurja mikä vauhti sillä oli päällä viimeiseen asti.

♥

Toisaalta tämän pihamaan ikuinen tuuli muuttaa kuitenkin joka puuskutuksellaan valonauhojeni paikkoja hitusen, joten lamppujen yhä uudelleen ja uudelleen muodostama kuvio on siten kuin elävä taideteos. Ehkä lamppujen kuvio tänään ei enää muistutakaan nuolta, vaan jotain aivan muuta. Ripustelen ne toiset, joulutavaralaatikoista löytyneet pihavalot jonnekin muualle, sillä ne ovat liian erilaiset lamppujensa lämpösävyltä noihin uusiin verrattuna, että ne tappelisivat vaan turhaan keskenään samassa puussa roikkuessaan.

♥

Lauantaina etsimme lähikaupoista Myllyn parasta torttutaikinaa mutta sepä oli loppu ja sunnuntaina ei ikäväkseni lähikaupat olleet auki, ja kun mää sille päivälle olin suunnitellut meidän kahden ihan pikkuruista pikkujoulua. Onneksi Hani tiesi työmatkareittinsä varrelta pienen kyläkaupan, jonne sitten ajeltiin, jossa toden totta olikin ovi auki, autoja pihamaalla ja asiakasjonoa kaupan perälle saakka. Sieltäkään en juuri sitä valmistaikinaa löytänyt mutta Myllyn paras lehtitaikinaa löytyi ja ne tortut (tosin hiukan kuivakat) saatiin paistettua ja tuoksuva talviherkkujen kausi avattua.

Pikkujouluksi riittää, 

että pöydällä on kynttilä tai pari palamassa 

ja kahvin kanssa on näitä
ruotsalaisten haukkumia joulutorttuja. 

Ei tarvita muuta. 

No ehkä pari oman kullan suukkoa. =)
 ♥♥

♥

Oikeaa lunta odotellessani voin
varovasti ravistella lumisadepalloja 

kuvitellen itseni sisään niiden maailmaan 

ja toivoa kaikesta huolimatta vähälumista talvea. 

Tämä kostea keli saisi vaihtua jo pikkupakkasiin.

Loppuisi nenun niiskutus. 

Saisin tuulettaa taas petivaatteita ja mattoja pihalla. 

Sillä tavalla tehtynä ulkoilman sisälletuominen raikastaa kaiken. 

Ajatuksetkin.
♥

♥♥♥♥

PS:
Joulu saattaa olla täällä etelässä lumeton...