Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auton ikkunasta kuvattua.... Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auton ikkunasta kuvattua.... Näytä kaikki tekstit

10.9.2020

Kurkikin jo lähti

 

 

 

 

 


 

Kurjen vartalo on pääosin vaaleanharmaa. Sillä on musta pää ja kaulan yläosa sekä valkoinen poski. Takaraivolla kurjella on punainen paljas laikku, jonka koko vaihtelee. Nuorten kurkien pää on yksivärinen ja ruskehtava. Useilla pesivillä kurjilla selkä on ruosteensävyinen, koska se tahriutuu rautapitoiseen tai saviseen suoveteen linnun hautoessa.

Kurjen pituus on 96–120 cm ja siipien kärkiväli 180–222 cm. Kurjen äänet ovat raikuvan voimakkaita. Poikaset ja nuoret linnut vinkuvat korkealla ja kuuluvalla äänellä.

Vanhin suomalainen rengastettu kurki on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 25 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin.

Kurki on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Marokossa, Etiopiassa, Pakistanissa, itäisessä Kiinassa ja Etelä-Euroopassa. Keväällä kurjet saapuvat huhtikuun puolivälin paikkeilla, ja syksyllä ne lähtevät syyskuussa ja lokakuun alkupuoliskolla.

Kurjet lentävät V-muotoisissa auroissa, joissa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä. Auran kärjessä lentävää vaihdellaan. Suurimmissa auroissa voi olla satoja lintuja. 

Kurjet viihtyvät soilla ja rantaniityillä. Pesintä järvien ja merenlahtien ruoikoissa lisääntyy kaiken aikaa.

Muuttoaikoina kurjet viihtyvät vilja- ja perunapelloilla. Kurki on Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu. Kurki on aiheena myös Tervolan vaakunassa. Suomessa ylivoimaisesti suosituin kurkien levähdyspaikka on Vaasan kaupungin vieressä sijaitseva Söderfjärdenin peltoaukea, jossa kurkia voidaan tavata syksyisin jopa 10 000. 

Kurkien saavuttua pesimäsoilleen ne esittävät upeita soidintansseja ja trumpettimaiset törähdykset kuuluvat kauas. Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen. Ne alkavat pesiä  4–6-vuotiaina. Pesä rakennetaan usein suon tai ruoikon vaikeapääsyisimpään kolkkaan. Pesä on laajahko keko ruohoja, sammalia, oksia ja muita kasvinosia. Pariskunta rakentaa pesän yhdessä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa usein jo huhtikuussa, mutta kylminä keväinä vasta toukokuussa. Munia on yksi tai kaksi, pohjaväriltään vihertäviä tai ruskehtavia tummin laikuin. Molemmat puolisot hautovat yhteensä yli 4 viikkoa. Poikaset osaavat jo hyvin pieninä uida ja juosta lujaa ja oppivat lentämään 2,5 kuukauden ikäisinä. /Wikipedia


 


 

 
Hani pysähtyi pellonreunaan automatkallamme että sain kuvattua tämän pienen kurkiparven. Yhteensä parvessa oli 10 yksilöä mutta koska kuvasin kaukaa tien reunasta, ette näkisi kuvassa paljon mitään joten piti hieman suurentaa ja rajata reunimmaisia koikkelehtijoita pois kuvasta...

 

 

Tietenkin ne epäluuloisina ja arkoina lintuina alkoivat heti panikoida... 

 

...ja nousta siivilleen... 

 




Pian pelto oli tyhjä kaikista kurjista.
=D


Otsikko tulee tietenkin 

tästä runosta: 


Syksy

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy

yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.

”Täytyy tästä …”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.

”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata.”

 

-Lauri Pohjanpää 





 

Tuolla pellollakin on kurkia... 

Tämä on liikkuvasta autosta kuvattu... 

 

 

 


Hänetkin bongasimme eräältä pellolta... 



 

 


 


 

 

 

7.9.2018

Syyskuvia





 Eiväthän ne loistavia ole, autonikkunasta liikkeessä 
näpsityt kuvat, mutta niitä mie aina vaan harrastan... 

Kuvat puhukoot puolestaan. 













17.10.2017

Kuvia kylältä


















Kuvissa ruskaa viime viikolta. 
En usko että monikaan näistä 
puista (lehtipuista ja lehtikuusista) 
enää omaa lehtiään. 
Tai ehkäpä muutaman. 

Jokaisessa vaahteranlehdessä 
näillä seuduilla, oli musta täplä... =/ 


26.9.2016

Hämäläisen tien näkymiä




Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 
ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,
- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 
niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?


Tietenkin ihania sänkipeltoja, 
joista tulee lapsuus mieleen... 



Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  


Samoin sukunsa mustia lampaita... 



Nautaeläimiä myöskin... 


Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 



Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 
koska täälläpäin ei sellaista tänä 
vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 
Sitähän sanotaan että kunnon 
ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 



Tällaisia kauniita metsämaisemia...


Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  



Komeita kallioleikkauksia... 




Lahden Nastolassa on tämän seudun 
kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 
Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 
yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 
on vuosia kun asuimme Nastolassa... 





Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 
oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 
Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 
häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 
mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 
Me vaan emme olleet ajelleet siellä 
pitkiin aikoihin... 


26.2.2016

Pikku linna






Pikku linna Andalusiassa.

Ehkä se ei ole edes linnakaan
mutta minulle se sellaisena näyttäytyi.
Monesti tiellämme esittäytyi.  

Tuonne muuttaisin 
jos voisin.
Sieltäpä olisi näköalat
varsin komeat.

Istuttaisin linnanseinämille köynnösruusuja
ja ruusupensaita koko pihan täyteen
kukkiaan ihaillen,
kuin prinsessa Ruusunen.
Mutta linna taitaa olla 
jo varattuna 
niin kuin yleensä kaikki hauskat paikat
tässä maailmassa. =)



https://www.facebook.com/Una-Reinmanin-runot-121762977864133/?fref=photo

Ja koska tänään on Kerro satu -päivä
niin runoillaanpa hieman.

Tänään olisi myös Kilttien tekojen päivä.
Hmmm täytyypä miettiä mitä tekisin... =)


25.2.2016

Kännykkäräpsyjä auton ikkunasta




Kuvat on napsittu Hämeenlinnan ja Mäntsälän seuduilla 
13.2.2016. Ylimmän kuvan lisäsin Fb-sivullenikin, tekstillä: 
"Ihan satumaisen kaunis päivä."




Liikkuvasta autosta kuvaaminen 
on hiukan haasteellista, sillä juuri kun olet 
nähnyt jotain mikä on ehdottomasti 
ikuistettava, saattaa tiessä olla kuoppa 
tai kuski kääntääkin autoa jotenkin niin, 
ettei se tietty näkymä enää näy... 
Silti olen aina räpsimässä kuvia. 
Tällä kertaa näin talvisia, 
muutamalta automatkalta.






10.1.2016

Vaarat tiellä vaanii




 Kaikenlaista väisteltävää ja 
varottavaa siellä vuoristossa olikin: 
esimerkiksi lapsia. 




Tie voi olla liukas sateella. 

(Aika pahasti menee sitten renkaat! ) 


Kauriita... 



Lunta ja jäätäkin joskus. 



Sortumavaara. 




Tiellä voi olla myös lehmiä... 



 Tai sitten tuuli voi olla erityisen voimakasta. 

Kova tuuli tosiaan voi napata kiinni autosta. 
Olen itsekin kokenut joskus sellaisen ilmiön. 



PS:
Voi siellä tiellä olla myös vaikkapa
haikara jonka puoliso on jo ehtinyt ylittää tien...