Voikukka on muinainen euraasialainen kasvi, jolla on 30 miljoonan vuoden historia. Fossiilit ja geneettiset todisteet osoittavat, että Taraxacum-suku syntyi Euraasiassa noin 30 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen kuin ihmiset alkoivat käyttää kasvia. Sieltä voikukat levisivät lauhkealle pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja eurooppalaiset uudisasukkaat kuljettivat niitä myöhemmin tarkoituksella Pohjois-Amerikkaan hyödyllisenä ruokana ja lääkekasvina.
Perinteinen lääketiede sekä idässä että lännessä 900- ja 1000-lukujen arabialaisten lääkäreiden historiallisissa lääketieteellisissä teksteissä kuvataan voikukasta tehtyjä valmisteita maksa- ja pernasairauksiin, kun taas eurooppalainen kansanlääkintä käytti sitä esimerkiksi kuumeeseen, paiseisiin ja ruoansulatusvaivoihin.
Kiinalaisessa lääketieteessä Taraxacum-lajien on kirjattu "kuumuutta ja myrkkyjä poistavista tekijöistä", ja vuoden 2020 kiinalainen farmakopea listaa kymmeniä patentoituja lääkkeitä, jotka sisältävät voikukka.
Harvat kasvit herättävät yhtä paljon mielipiteitä kuin voikukka. Tämä keltainen kukka herättää joko inhoa tai iloa, aloittaa keskusteluja ja yllättää ne, jotka kiinnittävät siihen huomionsa. Jotkut nyppivät ne irti epäröimättä, kun taas toiset hymyilevät nähdessään niiden aurinkoiset päät.
Kävele ja tarkkaile voikukkia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Huomaa, miten ne viihtyväterilaisissa ympäristöissä, jalkakäytävistä niityille. Tämä aktiviteetti voi olla sekä rentouttavaa että opettavaista, erityisesti lapsille, jotka oppivat samalla kasveista.
Lapset nauttivat näiden iloisten kukkien poiminnasta ja varsinkin voikukkaseppeleistä. - Se perinne on ihan pakko opettaa myös uusille sukupolville. Ja erityisesti lapset rakastavat voikukkien pörröisten siemenien puhaltamista.
Voikukat lisääntyvät kloonimaisesti apomiksian avulla. Monet nurmikkojen yleiset voikukat ovat "apomiktisia", mikä tarkoittaa, että ne voivat tuottaa elinkelpoisia siemeniä ilman siitepölyn hedelmöitystä. Jokainen kukkapohja voi sisältää noin 150–200 siementä, ja koska siemenet lentävät tuulen mukana ja ovat pohjimmiltaan emokasvin klooneja, tämä auttaa selittämään, kuinka voikukat leviävät niin menestyksekkäästi jopa paikkoihin, joissa pölyttäjiä tai yhteensopivia kasveja on vähän lähellä.
Kaupunkimaisemien pölyttäjien varhaiskevään ravinnonlähde Vaikka voikukat eivät ole ravitsevin siitepölyn lähde verrattuna alkuperäisiin luonnonkukkiin, tutkimukset ovat osoittaneet, että ne voivat olla tärkeä "siltaravinnonlähde" mehiläisille ja muille pölyttäjille aikaisin keväällä, erityisesti kaupungeissa ja lähiöissä, joissa kukkii vain vähän muita kukkia. Niiden pitkä kukinta-aika ja kyky kasvaa monenlaisessa maaperässä tekevät niistä luotettavan vararavinnonlähteen, kun kukinnan monimuotoisuus on vähäistä.
Nämä kultaiset väripurkaukset eivät ole vain kauniita – ne viestivät varhaisesta keväästä ja tarjoavat ruokaa mehiläisille, kun kukkia on vielä vähän.
Voikukasta voi käyttää ravinnoksi kaikkia sen osia: nuppuja, kukkia, lehtiä sekä juuria, kunhan varmistat aina, että voikukat ovat torjunta-aineettomia ja peräisin puhtailta alueilta.
Kokeile voikukkateen valmistamista tuoreista kukista. Tätä maanläheistä juomaa on nautittu sukupolvien ajan.
Voikukkatee
Kaada kiehuvaa vettä keltaisten terälehtien päälle, anna hautua.
Voikukkajuoma
tai voikukkasima
5 l voikukan keltaisia kukkia
10 l vettä
600 g sokeria
100 g fariinisokeria
3 sitruunaa
¼ tl hiivaa
Keitä puhdistettuja voikukkia puolessa
vesimäärässä muutaman minuutin ajan.
Siivilöi kukat pois.
Lisää loppu vesi ja sokerit.
Pese sitruunat harjalla ja lämpimällä vedellä.
Huuhtele hyvin.
Kuori keltainen kuori talteen perunankuorimaveitsellä.
Poista sitruunoista valkoinen kuori
ja leikkaa sitruunat viipaleiksi.
Laita kuoret ja viipaleet juoman joukkoon.
Lisää hiiva kädenlämpöiseen liemeen.
Anna juoman jäähtyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Siivilöi, pullota ja säilytä viileässä.
Juoma säilyy jääkaapissa n. viikon. /Martat
Jos tunnet olosi seikkailunhaluiseksi, harkitse voikukkaviiinin valmistamista, joka on perinteinen juoma, joka valmistetaan kasvin kukista.
"Voikukka on yksi maailman tunnetuimmista yrteistä. Jo antiikin aikana sille liitettiin monia lääkinnällisiä ominaisuuksia: antibakteerisia, antiviraalisia, tulehdusta hillitseviä, ruokahalua lisääviä, diureettisia ja laksatiivisia, jopa syöpää ehkäiseviä. Voikukkaan pohjautuvalla viinillä on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Se edistää sapen eritystä ja on lievästi diureettinen, tukee elimistöä sappirakon sairauksissa, kihdissä, sitä pidetään hyödyllisenä myös munuaisten ja virtsarakon sairauksissa sekä jopa diabeteksessa. Voikukkaviinin kerrotaan auttavan monissa vaivoissa, joten tämä arvokas juoma kannattaa varata kotibaariin. Jos haluat oppia, miten valmistat kotitekoisen voikukkaviinin vaihe vaiheelta, tutustu reseptiimme!
Muista, kevät on ainoa aika valmistaa maukasta ja arvokasta voikukkaviiniä! Älä siis viivyttele, ja muista ottaa kävelylle mukaan kori tätä arvokasta viinin raaka-ainetta varten!" /Browin kotitekoinen voikukkaviini tämän linkin takana.
Voikukkahunaja
2,5 dl voikukan kukkia
2,5 dl vettä
1 siivu sitruunaa
1,5 dl vaaleaa ruokosokeria
Kerää voikukkien kukinnot kun ne ovat täydessä kukinnossa. Huuhtele kukat ja jätä veteen likoamaan muutamaksi minuutiksi.
Nypi irti terälehdet ja aseta ne kattilaan veden ja sitruunasiivun kanssa. Kiehauta, käännä lämpö pienemmälle ja anna poreilla miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Jätä tekeytymään yön yli tai 6-10 tunniksi.
Siivilöi terälehdet ja sitruunasiivu pois nesteestä. Lämmitä jäljelle jäänyt neste kiehuvaksi ja käännä lämpö pienemmälle. Lisää sokeri kolmessa osassa kokoajan sekoittaen, kunnes sokeri on kokonaan liuennut nesteeseen. Anna poreilla miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia.
Varmista voikukkahunajan koostumus ottamalla sitä pieni määrä metallilusikalle tai viileälle lautaselle, jossa se jähmettyy. Tähtää hunajamaiseen, notkean juoksevaan koostumukseen. Varo keittämästä voikukkahunajaa liian pitkään, jotta siitä ei tule liian paksua. Huomio että seos paksuuntuu jäähtyessään.
Kun koostumus on sopiva, ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hieman kaada steriiliin lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa ja käytä puolen vuoden sisällä. /MTV/Makuja
Voikukanlehdet kilpailevat pinaatin kanssa mikroravinteiden suhteen Raakat voikukanlehdet ovat epätavallisen ravinnerikkaita ja sisältävät runsaasti A-, C- ja K-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa, jotka ovat verrattavissa moniin viljeltyihin lehtivihanneksiin tai jopa suurempia määriä. Esimerkiksi 100 gramman annos raakaa voikukanlehteä sisältää enemmän kuin päivittäisen suositellun K-vitamiinin saannin ja on erinomainen A-vitamiinin ja kalsiumin lähde.
Voikukanlehtitee:
Lisää 2 ruokalusikallista voikukanlehtiä
litraan kiehuvaa vettä,
anna hautua 10–15 minuuttia ja siivilöi. 
Voikukanlehtien hieman kitkerä maku sopii hyvin yhteen makeiden kastikkeiden kanssa salaateissa. Voit myös paistaa niitä valkosipulin ja oliiviöljyn kanssa ravitsevaksi lisukkeeksi.
Lisää voikukka-aikaan kasvinosia kesäruokiisi, vain mielikuvitus rajana.
Voikukan pääjuuri voi vetää itseensä mineraaleja, kuten kalsiumia, syvemmistä kerroksista. Kansanperinne muutti paahdetut juuret kahvin korvikkeeksi 1800-luvulle tultaessa ihmiset Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa paahsivat ja jauhoivat voikukan juuria tehdäkseen tummaa, kitkerää juomaa, joka jäljitteli kahvia, mutta ei sisältänyt kofeiinia.
Tästä "voikukkakahvista" tuli erityisen suosittu kahvin korvike sota-ajan pula-aikoina ja yrttiperinteissä, joissa sitä arvostettiin ruoansulatusta parantavana aineena ja hellävaraisena maksan tukena.
Voikukanjuuritee:
Keitä kuivattuja juuria vedessäja anna hautua hetken, lisää hunajaa ja nauti.
Voikukkaa voi käyttää myös leivonnassa! Voit yllättää ystäväsi vaikkapa sitruunaisella voikukkakakulla. Ohjeita tähän esimerkiksi Kasviskapina.fi:n sivulla.
Voikukalla on kyllä ikioma teemapäivänsä mutta se on Suomessa aivan liian aikainen päivämäärältään, sillä 5.4. ei vielä ole voikukkia kukassa. Meillä niiden oma päivä voisi olla tähän aikaan, tai jopa vähän myöhemminkin. Suomessa voitaisiin keksiä tälle kasville oma juhlapäivä?
Tiesitkö, että voikukat kehittävät paksun pääjuuren, joka voi ulottua 15–45 senttimetriä maaperään, minkä ansiosta kasvi selviytyy kuivuudesta, uudistuu pinnasta katkettuaan ja vetää mineraaleja syvemmistä kerroksista. Kun voikukan vahvat juuret kaivautuvat syvälle, ne auttavat irrottamaan tiivistynyttä maata ja tekevät tilaa vedelle ja ilmalle ja voi parantaa maaperän rakennetta ajan myötä.. Tämä piilotettu ponnistus auttaa lähellä olevia kasveja kasvamaan vahvemmiksi. Vaikka voikukat eivät olekaan ihmelääke köyhälle maaperälle, ekologit ja agronomit kuvailevat niitä usein "pioneerikasveiksi", jotka voivat auttaa paljastamaan ja vähitellen parantamaan tiivistyneitä tai häiriintyneitä alueita.
Meidän pitäisikin nähdä voikukan "rikkaruohon" leiman yli ja huomata hiljaiset tavat, joilla tämä kasvi tukee sekä luontoa että ihmisiä, se tuo väriä, ruokaa ja parantumista maailmaan.
Lähteinä:
Doty
Martat
/MTV/Makuja
Browin
Wikipedia
Kasviskapina
