Kesän juhlava päätös

On tullut se haikea aika vuodesta, kun kesä alkaa olla lopuillaan, mutta elokuun viimeisenä viikonloppuna ulkoillaan vielä täysillä monissa erilaisissa luontoteemaisissa merkeissä. 

 

Puunhalausviikko aloittaa maanantaina 24.8.2026 luonnonjuhlaviikon, kehottaen  katsomaan lähiympäristön puita uusin silmin. Puita halatessa mieli ja keho rentoutuvat ja aistit heräävät. Jo pelkkä puiden lähellä olo tuottaa mielihyvää. Lisää aiheesta: /Puunhalausviikko 

Torstaina on vuorossa Itämeripäivä joka kutsuu meidät nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme. Voimme oppia sen historiasta ja luonnosta sekä tehdä konkreettisia suojelutekoja. Lisää aiheesta: / John Nurmisen säätiö.   

Samana päivänä vietetään myös maailman järvipäivää. Järvet ovat yksi planeettamme tärkeimmistä luonnonvaroista. Ne toimivat ratkaisevan tärkeänä makean veden lähteenä. Ekologisen merkityksensä lisäksi järvet edistävät ilmaston säätelyä pitämällä planeetan viileänä, sitomalla tulvavettä ja varastoimalla hiiltä... Lisää aiheesta: /YK: Maailman järvipäivä.

 

Kesäkauden päättäjäisiä, Venetsialaisia, vietetään sekä tulevana perjantaina että lauantaina. Veneily- ja huvilakauden lopettajaisia juhlitaan tähän aikaan perinteisesti mökeillä, veneillä, rannoilla, laitureilla kuin pihoillakin. Pöytä katetaan loppukesän sadolla, ravuilla ja muilla sesongin mauilla. Samalla pimenevää iltaa valaistaan kausivaloin, poltellen kokkoja, roihuja sekä kynttilälyhtyjä. 

Ilotulitus: Tarkista hyvissä ajoin oman alueesi Pelastustoimiviranomaisen ohjeet, sillä ilotulitus saattaa vaatia erillistä ilmoitusta tai olla rajoitettu vain tietyille alueille.

 

Niin ikään veneilijöiden perinnettä on lauantaina vietettävä Muinaistulien yö. Perinteisesti Suomen, Viron ja muiden Itämeren maiden rannoilla ja saaristossa sytytetään tulia ja kokkoja auringon laskiessa ja illan hämärtyessä, noin kello 21.30, kesäkauden päättämiseksi ja muinaisten veneilijöiden merkkitulien muistoksi. Rannoilla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, elävää musiikkia, tanssia jne. 

 

 

 

 

Suomen luonnon päivääkin vietetään lauantaina. Nosta siis Suomen lippu salkoon ja suuntaa ulkoilemaan. Lisää aiheesta: / Suomen luonnon päivä   

 Juhlapäiväksi on vakiintunut elokuun viimeinen lauantai – ajankohta, jolloin kesä on päättymässä ja eletään elonkorjuun ja satokauden aikaa. Teemapäivän tavoitteena on luonnon arvostuksen lisääminen ja suomalaisten luontosuhteen vahvistaminen kaupungistuvassa yhteiskunnassamme. Moni suomalainen onkin ylpeä suomalaisesta luonnosta ja pitää luontoa itselleen tärkeänä. Lisää aiheesta: / Luontoon.fi 

Maamme kaikki 41 kansallispuistoa ovat mainioita juhlatiloja

Päivän aktiviteetteja ovat retkeily, luonnossa oleskelu ja retkieväistä nauttiminen. Mustikkapiirakka on edelleen päivän virallinen leivonnainen. Joissakin kansallispuistoissa saa myös sienestää ja marjastaa. Tarkista puiston järjestyssäännöt ennen luontoreissua. Lisää aiheesta: / Luontoon.fi 

 

Tänä päivänä myös luomutilat ympäri Suomen avaavat ovensa yleisölle.  

 

Samoin Martat viettävät valtakunnallista sienipäivää aina vuosittain, tänä elokuun viimeisenä lauantaina. 

 

Yöksi tähtihotelliin
Suomen taivaan alle 

 

 Suomen Latu haastaa koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona Suomen luonnon päivänä. Voit ihailla yllesi kaartuvaa tähtitaivasta ja täysikuuta ja bongata vaikkapa Linnunradan. Yötaivaalla on nyt parhaillaan muun muassa elokuun komea sadonkorjuukuu. Katso tähtivinkit Ursan sivulta.

 

Suomenlatu.fi. 
Luontoon.fi
Luontoliitto 
Viherympäristö 
Suomen luonnon päivä.fi
YK: Maailman järvipäivä
John Nurmisen säätiö
FB Suomen luonnon päivä
FB muinaistulien yö 

Martat 

MTK.fi 

Ursa

#ihanpihalla
#eväsretki
#metsäretki
#retkellä

#retkeily 

#sienipäivä

#puolukassa  
#jokaisenoikeudet
#puunhalausviikko
#halaapuuta
#liputanluonnolle
#suomenluonnonpäivä 
#mustikkapiirakka 
#kukkaseppele
#niittykukkia
#luonnonkukat
#luonnonpäivä
#venetsialaiset
#mökkeilykaudenpäätösjuhlat
#Maailmanjärvipäivä 
#itämeripäivä
#balticseaday 
#muinaistulienyö 
#nukuyöulkona

PS:

 

Jos mikään näistä ei nappaa, voit viettää torstaina kivi-paperi-sakset-päivää, eli #WorldRockPaperScissorsDay. Voithan opetella vaikka sen Sheldonin version.  Perjantaina punaviinin ystävät voivat viettää punaviinipäivää,  #RedWineDay.  Lauantaina saat pukeutua kansainväliseen Cosplay päivään, #InternationalCosplayDay. Hahmohan voisi olla joku muinainen, vaikkapa viikinki tms? Sunnuntaina saat paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla, #ToastedMarshmallowDay.

Näilläkin teemoilla voit siis hyvin sulautua muiden viikonlopun vaeltajien, eräilijöiden ja juhlijoiden joukkoon. =D 

Nalle Puh 105 - vuotta!

 

A. A. Milne,  eli Alan Alexander Milne, 
(18. 1. 1882 – 31. 1. 1956) oli englantilainen kirjailija. 

Milne meni naimisiin Dorothy "Daphne" de Sélincourtin kanssa vuonna 1913, ja 21.8.1920 he saivat ainoaksi jääneen lapsensa Christopher Milnen. 

Runojen, lastenkirjojen ja salapoliisiromaanin lisäksi A. A. Milne kirjoitti myös esseitä, omaelämäkerran ja yli 25 näytelmää, mutta hänet tunnetaan parhaiten maailmankuulusta Winnie-the-Pooh, eli Nalle Puh-hahmostaan, jonka ensimmäisen tarinan Alan Milne kirjoitti alunperin 1-vuotissyntymäpäivälahjaksi pojalleen, vuonna 1921. Siksi voidaan katsoa, että Nalle Puh täyttää tänään jo 105-vuotta! A. A. Milne sai julkaistuksi ensimmäisen Puh- tarinansa vuonna 1926, joten maailma aloittaa kuuluisan nallen iän laskemisen vasta siitä hetkestä, sanoen Nalle Puhin olevan nyt vasta 100-vuotias... No niin tai näin, nalle on nyt reilut satavuotias!

 

 

 Christopher Robin Milne äitinsä Dorothyn sylissä. 

 

 

 Christopher Milne, Edward nallensa kanssa, josta oli tuleva koko maailman tuntema hahmo. 

Winnie-the-Pooh -kirjoissa seikkaili Risto Reipas (Christopher Robin) -niminen poika,  joka sai nimen Milnen pojan mukaan. Milne käytti myös poikansa pehmoleluja kirjojensa hahmoina.

 

Alkuperäiset Christopher Milnen pehmolelut ovat esillä New Yorkin julkisessa kirjastossa Yhdysvalloissa. 

Kaikkien tuntema punaiseen paitaan sonnustautunut pullea satukarhu seikkailee ystävineen Puolen hehtaarin metsässä. Tämä hunajaa (Puhin omien sanojen mukaan hinajaa) rakastava nalle pohdiskelee elämänmenoa omintakeisen verkkaiseen tapaansa ja joutuu toisinaan humoristisiin kommelluksiin.  

A. A. Milnen kuoleman jälkeen hänen leskensä myi Nalle Puh -hahmojen oikeudet The Walt Disney Companylle. Animaatioistaan tunnettu Disney on jatkanut Nalle Puhin tarinaa 1960-luvulta lähtien. A. A. Milnen Nalle Puh -kirjat sekä Disneyn Nalle Puh -animaatiot kuuluvat lasten suosikkeihin ympäri maailmaa. Nalle Puhin, Tiikerin, Nasun, Ihaan, Risto Reippaan ja muiden Puolen hehtaarin metsässä asustavien ystävysten seikkailut ovat levinneet myös kokoillan elokuviin, videopeleihin, leluihin sekä sarjakuviin. 

 

Cristopher Milne aikamiehenä. 

 

  

 Hyvää tarkoittavan tarinan varjopuoli 

 

A. A. Milnen poika Christopher Robin Milne (21. 8. 1920 – 20. 4. 1996) oli englantilainen kirjakaupan pitäjä ja kirjailija. 

Lapsena Christopher Milne oli paljon julkisuudessa isänsä kirjojen vuoksi. Kun Nalle Puh kirjojen suosio kasvoi, häntä ruvettiin kiusaamaan koulussa. Kiusaaminen meni niin pahaksi, että hän joutui opiskelemaan erilaisia itsepuolustuskursseja, jotta voisi puolustautua kiusaajiltaan. Hän alkoi vihata kirjoja, jotka olivat tehneet hänestä julkisen henkilön.

Sodan jälkeen Milne meni Cambridgeen jatkamaan ennen sodan alkua aloittamiaan englannin kielen opintoja. Milne valmistui ja meni vuonna 1948 naimisiin serkkunsa Lesley de Sélincourtin kanssa. Vuonna 1951 he muuttivat Dartmouthiin ja avasivat kirjakaupan. Vuonna 1956 syntyi heidän tyttärensä Clare Milne ja hänellä diagnosoitiin vakava CP-vamma.

Christopher Milne menestyi hyvin kirjakauppiaana, vaikka hän ei pitänyt liiketoiminnasta ja vaikka hän joutuikin tapaamaan paljon Nalle Puh -faneja.

Milne julkaisi kolme omaelämäkerrallista kirjaa, muun muassa Beyond the World of Pooh (1998) joka ilmestyi vsta hänen kuolemansa jälkeen. Kirjoissaan hän teki selkoa Puh-kirjojen takia kohtaamistaan ongelmista.

 

Wikipedia

Story House Egmont

 

 

 

 

Elokuun taikayöt

 

Illan osittaisen auringonpimennyksen lisäksi on myös 🌑 uuden kuun ajankohta 

& saatamme nähdä tähdenlentoja tänäkin yönä. 

Vaikka meteoriparvea kutsutaan tähdenlennoiksi, kyse ei ole tähdistä, muuten kuin nimellisesti. 

Perseidit johtuvat siitä, että meteorit näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön suunnasta. Itse asiassa ne ovat pieniä, hiekanjyvän kokoisia pölyhiukkasia, jotka palavat Maan ilmakehän yläkerroksissa. Pöly on peräisin Swift-Tuttle-komeetasta, jonka ratatasossa Maa kulkee joka vuosi elokuussa. 

Komeetta itse kiertää Aurinkoa 133 vuoden jaksolla, ja se oli viimeksi lähellä Aurinkoa vuonna 1992. 

☄️☄️☄️☄️☄️ 

Supermarjapäivä

🫐

Mustikkapiirakka on meille suomalaisille niin rakas perinneherkku, että se ansaitsee oman juhlapäivänsä ja se on on taas 6. elokuuta. 

 

 #mustikkapiirakkapäivä

🫐🫐🫐

Ruusukuu

 

 

 

Heinäkuun täysikuu on taas taivaalla. Sen nimiä kautta aikojen ovat olleet: ukkoskuu, piikkipaatsamakuu (keltit), ruoho/heinä/yrttikuu, niittykuu, siunaus/onnikuu, (alkuperäisamerikkalaiset), nälkäinen aavekuu (kiinalaiset), kurkikuu,
- kyllä, kurjet kuuluvat ja näkyvät nyt enemmän kuin poikasten hoitoaikoina (choktaw), keskikesän kuu (sioux), sekä
ruusukuu (siirtomaa-ajan amer.).

Heinäkuun täysikuuta on nimitetty myös kauriinkuuksi tai peurankuuksi, koska peurat alkavat tähän aikaan kasvattaa uusia sarviaan. 

Itse rakastan tuota ruusukuu nimitystä. Ovathan ruusut vielä niin kauniina pihoissa ja puutarhoissa. Ukkosta en tahtoisi. Se on aina vähän pelottava luonnonvoima... 

 

 

 

Keskiviikkona voi viettää sateenpäivääkin 

- Toivottavasti ilman ukkosta 

Ihmiskunnan historiassa eri puolilla maailmaa ihmiset ja kulttuurit ovat kautta aikojen juhlistaneet sadetta ja sen elämää antavaa voimaa. Kaikki elämä on riippuvaista sateesta, ja juuri sade pitää maailmamme vehreänä, raikkaana ja kauniina. Sade on nykyään yhtä tärkeää kuin ennenkin, ja siksi eri puolilla maailmaa vietetäänkin ”Rain Day” -päivää – päivää, jolloin juhlitaan kaikkea märkää ja ihanaa.  

Sateen merkitystä voi arvostaa, vaikkei olisikaan viljelijä, joka seuraa tarkasti satoaan; tavallinenkin ihminen voi juhlistaa päivää monin eri tavoin. Jos olet onnekas ja kyseisenä päivänä sattuu satamaan, voit mennä ulos tanssimaan, laulamaan tai vain kävelemään sateessa. Jos taas ei sada, voit valmistaa herkullisen aterian tuoreista vihanneksista ja muista kasveista, joiden kasvu on riippuvaista sateesta, ja pohtia, kuinka onnekkaita olemme saadessamme elää sateisessa maailmassa. /Doty

 

 

 

 

 

 

 

Jäätelökuukausi ja vaniljajäätelö

Klassinen, täyteläinen ja kertakaikkisen herkullinen – kukapa ei vaniljajäätelöstä pitäisi? Sitä voi nauttia lettujen, vohvelien, suklaakakun tai omenapaistoksen kera, koristella nonparelleilla, tuoreilla marjoilla, hedelmillä tai kastikkeilla... vaihtoehtoja riittää. 

Toki se on ihanaa sellaisenaankin. Näin herkullinen ja monikäyttöinen jälkiruoka ansaitsee tulla juhlistetuksi, ja vaniljajäätelöpäivä tarjoaa siihen täydellisen syyn. Se on oiva tilaisuus hemmotella itseään ja muita tällä makealla herkulla ja kokeilla erilaisia ​​tapoja nauttia tästä herkusta.

 

Vaniljajäätelön historia 

 

Kenelle kuuluu kiitos tästä herkullisesta ja uskomattomasta keksinnöstä? Vastaus löytyy tarkastelemalla sekä vaniljan että jäätelön alkuperää. 

Ajatus suolan ja jään sekoittamisesta jäähdytystarkoituksessa sai alkunsa Aasiassa. Menetelmä levisi myöhemmin maurien ja arabien mukana Espanjaan vuosien 711 ja 1492 välisenä aikana. Myös Italialaiset ja ranskalaiset alkoivat valmistaa jäätelöä menetelmän levittyä Eurooppaan. 

 

 

Vanilja (Vanilla planifolia) on kämmekkäkasvien, eli orkideoiden (Orchidaceae) heimoon kuuluva päällysvieraana eli epifyyttinä elävä kiipijäkasvi. Se kasvaa puiden oksilla ja rungoilla. Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen. Vanilla planifolia -orkideoja on yli 150 erilaista ja se on ainoa orkidea, jonka siemenkodasta kasvaa hedelmä. Luontaisesti pölyttäjäksi kelpaa vain tietty Väli-Amerikassa elävän Melipona-suvun mehiläinen, mutta käytännössä ihmisillä on mahdollisuus pölyttää kasvi puisella neulalla ilman kyseistä mehiläistä. Kasvi kukkii vain kerran vuodessa yhden päivän ajan.

 

Vanhimmat tiedot vaniljan käytöstä liittyvätkin Väli-Amerikkaan. 1500-luvulla nykyisen Meksikon alueella liikkuneet espanjalaiset konkistadorit kohtasivat Amerikan alkuperäiskansoja, jotka käyttivät vaniljaa ruoissaan ja juomissaan. Konkistadorit toivat ryöstöretkiltään mm vaniljaa sekä kaakaopapuja mukanaan Espanjaan. (Tästä lisää mm postauksessa Suklaa on jumalten lahja ihmisille - Ja Asteekkien sekä Mayojen) Vaniljaa alettiinkin käyttää mausteena kaakaopavuista tehdyssä suklaajuomassa, joka levisi lopulta Englantiin ja Ranskaan ja sieltä edelleen muualle Eurooppaan 1600-luvun alkuun mennessä. 

Vaniljaa alettiin käyttää myös mm jäätelön mausteena. Ranskalaiset myös lisäsivät jäätelöresepteihin kananmunaa saadakseen lopputuloksesta täyteläisemmän ja pehmeämmän. 

Kun Thomas Jefferson tutustui vaniljajäätelöön Ranskassa, hän vei sen reseptin 1780 - luvulla mukanaan Yhdysvaltoihin. 

Valmista vaniljajäätelöä itse 

Paras tapa viettää vaniljajäätelöpäivää on tietenkin kokeilla oman vaniljajäätelön valmistamista. Useimmat reseptit vaativat jäätelökoneen, mutta älä huoli jos sinulla ei ole sellaista, koska netistä löytyy paljon reseptejä, joilla voit itse tehdä jäätelöä, kunhan sinulta löytyy sähkövatkain.  

 

Luo oma jäätelöannoksesi

Vaniljajäätelöä voi hyödyntää monin eri tavoin. Voit lisätä joukkoon esimerkiksi keksinmuruja. Tai mitä jos viimeistelisit annoksen kastikkeella, kuten toffeella, tummalla suklaalla tai sulatetulla kinuskilla? Voit myös sekoittaa joukkoon paloja suosikkipatukoistasi. Tai jos kaipaat vaihtelua, kokeile rohkeasti yllättäviä makuja, kuten vaahterasiirappia ja chilisuklaata. 

 

 

 

Kutsu ystävät koolle 

Kutsu ystävät ja läheiset maistelemaan luomaasi vaniljajäätelöherkkua. Heihin tekee varmasti suuren vaikutuksen kuullessaan, että olet valmistanut vaniljajäätelön itse alusta alkaen! Voit ottaa muutkin mukaan hauskaan puuhaan ja antaa heidän luoda omat jäätelöannoksensa. 

 

Luo oma jäätelöcocktail 

On olemassa valtavasti upeita cocktailreseptejä, joissa käytetään vaniljajäätelöä. Mikset valmistaisi omaa alkoholillista (tai sitten alkoholitonta!) jäätelöcocktailia juhlistamaan tilaisuutta? Yksi suosikeistamme on Blackberry Gin Fizz Float. Yhdistä karhunvatukkasose, vaniljajäätelö, gini, inkivääriolut (ginger ale), tuore minttu ja limettimehu. Tämä on virkistävä ja ylellinen cocktail – tulet ihmettelemään, mikset ole maistanut sitä aiemmin. /Doty 

 

 Mikä on sinun lempijäätelösi? 

Minun on ehdottomasti vaniljapehmis ja kaikki vaniljaiset, sekä vanhanajan vaniljajäätelö. 

Karrageeniton!  

♡ 

 

#VanillaIceCreamDay

 Tänään on myös mm upeiden isoäitien päivä, Joko on riittävä helle -päivä, sekä seliselipäivä. =)

 

 

 

 

Riippumattoja siellä täällä

 

 

 

 

 

 Voi kun olisikin! Tänään vietetään riippumatto- tai riippukeinupäivää.

 Meidän mökkiriippumatollamme alkaa olla jo ikää ja se on haalistunut auringossa ja sateessa, saaren säiden rajussakin vaihtelussa. Talveksi laitamme sen varastoon tai vintille talteen mutta kesän se saa olla pihalla. Minä itse olen lojunut siinä todella harvoin. Mun polveni ovat todella kipeät jos ihan vaan hetken makoilen riippukeinussa. Mun yliliikkuvat niveleni kääntyvät väärällä tavalla ja kostavat minulle vähintään kolmen päivän ja yön kipuiluna moisen erheen. Riippukeinu ei siis ole mun juttuni, vaikka niin vuosia luulin, kun sellaisesta haaveilin... Kolmesti olen kokeillut. Ei onnistu. Mutta Hani tykkää oleilla siinä. 

 Nykyään tämä paikka ei ole enää ihan pelkkä työleiri, vaan täällä voi jo ihan vaan oleskellakin. Tähän asti minua on aina harmittanut, kun joku on toivottanut "mukavaa mökkeilyä"! Miettinyt, että tietäisitpä miten me rehkitään täällä... Pelkkä puuceen tyhjennys kerran, kaksi viikossa veisi joltain jo tuon "mökkifiiliksen".

Milloin ollaan raivattu koko kesä pois metsää ja tehty hulluna klapeja. Milloin raivattu pois pihan kantoja, täytetty ostomullalla kuoppia ja tasailtu hiki päässä entiseen metsäpohjaan nurmikkoa, jota on nyt niin paljon, että minulla menee sen ajamiseen kolmatta tuntia ja Hanilla korkeintaan kaksi. (Nykyään tämä pihatyö nakittuukin yleensä Hanille ja ne muut minulle.) Toinen joutuu akkutrimmerillä siistimään pihan istutusten reunoja saman ajan ja samalla taistellaan siinä vihaisia paarmoja vastaan. 

Ihmettelenkin tätä paikallisten tyyliä ajella pihanurmikkoa uikkarit päällä. Mitä ihmeen ötökkämyrkkyä heillä oikein on ihollaan? Vai onko heillä jokin ihme veriryhmä joka ei kelpaa ötököille? Meidän pitää pukea vaatetta päälle ja suihkutella niihin vaatteisiin myrkkyä (tietenkin vaatteisiin, eikä koskaan iholle) näitä verenimijöitä vastaan ja silti ne purevat ja pistävät meitä raivoissaan! Usein tuntuu että juuri se leikkuri tai trimmeri oikein villitsee verenimijät iholle! Ja ne puremat sattuvat! Ne vievät mennessään ison palan ihoa! Joskus joutuu itku kurkussa pakenemaan sisätiloihin, kun paarmalauma oikein hyökkää kimppuun! Ja kyllä, tiedetään: "Paarmat pitää loitolla parhaiten suosimalla vaaleita ja peittäviä vaatteita sekä käyttämällä DEET-pohjaista hyttyskarkotetta. Tehokkaita ja testattuja niksejä ovat myös tekosudenkorennon kiinnittäminen päähineeseen 😁tai mustan, liimapintaisen ämpärin (meillä se on iso saavi!) ripustaminen pihapiiriin..." Eivät ole auttaneet...  Ja iltaisin pitää tehdä sitten puolestaan punkkitsekkaus. Tänä kesänäkin on ollut jo useita punkkeja kiinni ihossa. Molemmilla. Ei onneksi borrelioosia. Vielä. Tänä kesänä... (Koputtaa puuta...) Minun veriryhmäni on O + eli juuri se ötökkämagneetti. Hyttyset, paarmat, mäkärät ja punkit ovat aina eniten minun kimpussani. 

Milloin ollaan tehty jättikasvihuonetta ja alettu istuttamaan pihaan kasveja. Milloin on tehty pihaan vaja, milloin varasto, se eka puuvaja, ja milloin mitäkin. Tänä kesänäkin on jo mm vaihdettu mansikkamaan paikkaa sille viime kesänä jättikoivujen kannoista raivatulle alueelle ja samalla laajennettu mansikkamaa komean kokoiseksi. 

 Koko pyöröhirsimökkikin on nyt tänä kesänä kolmeen kertaan käsitelty puuöljyllä ulkoapäin. Minä käsittelin sivuseinät ja räystäiden alusia niin korkealta kuin pystyin ja vähän myös A-tikkaiden avulla, Hanin rakentaessa kaksikerroksista mökkiä varten ihan itse maalaustelineet puumateriaaleista päätyseinille. Hän hoiti ne kiipeiltävät seinät. Seinien käsittelyn jälkeen vankat telineet purettiin pois ja nekin laudat ja lankut käsitellään puuöljyllä ja niistä rakennetaan vielä tänä kesänä suurempi puukatos pihan klapeille. Pieni katos meillä jo olikin, mutta klapejahan riittää. Toivon vaan etteivät ne ole menneet huonoksi kun niillä on ollut vaan pressuja suojinaan...

Mutta nyt siis alkaa ihan oikeasti vähentyä työleiripakkotahti tällä tontilla. Onhan tämä jo seitsemäs kesä...

Tontista on käytössä nyt yli puolet. Osa on vielä erämaata. Ainakin siihen asti on rauhaisaa, kunnes Hani alkaa poistaa lopputontilta vanhoja puita. Toivottavasti ei tarvita kolmatta puuvajaa. 

 

Ja vielä on pystyssä niin rotevia puita, että niihin voisi suoraan ripustaa riippumattonsa... 

 

Olenkin osallistunut kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin, joissa on ollut riippumatto palkintona, josko Hani saisi päivitetymmän olopaikan. Ja sehän olisi hauskaa, jos niitä riippakeinuja olisi monessa paikassa, niin hän voisi valita, haluaako oleskella varjossa vai auringonpaahteessa. 

- Tai nuoriso, jos he jossain vaiheessa saapuisivat tänne meidän luoksemme. 

 

Riippumatoista olen kirjoitellut aiemminkin mm tuolla...  

 

 

 

PS:  

 Tänään alkaa mätäkuu, se loppukesän kuumin ja kostein ajanjakso, jolloin ruuat pilaantuvat helposti ja kaikenlaiset haavat herkästi tulehtuvat. Jopa ötökänpurematkin voivat nyt tavallista pahemmin tulehtua. Mätäkuu päättyy 23.8.2026 

"Mätäkuun ajankohta oli merkittynä satojen vuosien ajan suomalaisiin kalentereihin, mutta Helsingin yliopisto poisti sen almanakastaan vuonna 1996." /Wikipedia 

- Miksi poisti? 

 

The Spirit of Finland

Pitäisikö listaa näistä Suomen kansan kansallisaarteista päivittää ainakin osin nykyaikaan, jos katsotaan asiaa suomalaisuuden näkökulmasta ja juuri tästä hetkestä? Eletään kuitenkin vuotta 2026. Mitä mieltä sinä olet? Enkä todellakaan tarkoita kuvan aarteen kaltaista teosta päivitettävissä asioissa. Kuvassa on Akseli Gallen-Kallelan teos, nimeltään Ad Astra, vuodelta 1907. Hyvä taide ei vanhene. 

 

 

KANSALLISELÄIN 

Karhusta tuli Suomen kansalliseläin vuonna 1985 järjestetyssä yleisöäänestyksessä, jonka toteuttivat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Helsingin Sanomat. Karhu voitti äänestyksen ylivoimaisesti, sillä se on ollut suomalaisille vuosisatojen ajan pyhä ja kunnioitettu eläin, joka symboloi voimaa, sitkeyttä ja suomalaista metsää. 

 - Kaikille ei tule hesaria!  Nykyäänkään. Kaikki eivät seuraa sitä edes somesta...

 

 

KANSALLISLINTU  

 

Suomen kansallislintu on laulujoutsen (Cygnus cygnus). ). Tämä suuri, valkoinen sorsalintu valittiin kansallislinnuksi vuonna 1986 järjestetyssä lintutieteellisten yhdistysten äänestyksessä. Laji pelastettiin sukupuuton partaalta 1900-luvulla, ja se on nykyään tärkeä Suomen luonnonsuojeluliiton symboli.

 

 

KANSALLISKUKKA  

Suomen kansalliskukka on kielo (Convallaria majalis). Se valittiin kansalliskukaksi vuonna 1967 itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

 

 

KANSALLISPERHONEN  

 

Suomen kansallisperhoseksi valittiin vuonna 2017 järjestetyssä yleisöäänestyksessä paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus). Se voitti äänestyksen täpärästi ennen toiseksi tullutta neitoperhosta.

- Rakastan molempia...

 

 

KANSALLISPUU 

Suomen kansallispuu on rauduskoivu (valittu vuonna 1988 kansanäänestyksellä). Koivu valittiin kansallispuuksi sen pitkän kulttuurihistorian, monikäyttöisyyden ja suuren symboliarvon vuoksi.

 

 

KANSALLISJÄRVI  

 

Saimaa on vakiintunut Suomen epäviralliseksi kansallisjärveksi. Se on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi.  

 

 

KANSALLISMARJA 

Suomella ei ole virallista kansallismarjaa, mutta epäviralliseksi kansallismarjaksi on vakiintunut puolukka. (Mitä ihmettä????) Sitä pidetään suomalaisen metsäluonnon perikuvana, sillä se kasvaa yleisenä kaikkialla maassa ja edustaa pohjoisen luonnon sitkeyttä, terveellisyyttä ja omavaraisuutta. Puolukan lisäksi toinen vahva ehdokas kansallismarjaksi on mustikka, joka on myös erittäin rakastettu ja arvostettu marja suomalaisessa perinteessä. 

- Mustikan ymmärtäisin paremmin... Onhan mustikkapiirakka, joka koostuu taikinapohjasta ja mustikoista, kuitenkin yksi suomalaisten rakastetuimmista herkuista ja se on valittu Suomen luonnon päivän omaksi leivokseksi ja viralliseksi juhlaherkuksi. 

 

  

KANSALLISHYÖNTEINEN 

Suomen kansallishyönteinen on seitsenpistepirkko eli leppäkerttu. Se valittiin tehtävään vuonna 1996 järjestetyssä yleisöäänestyksessä.

 

 

KANSALLISKIVI 

 

Suomen kansalliskivi on graniitti. Se valittiin kansallissymboliksi, koska se on maamme kallioperän yleisin ja tunnetuin kivilaji. Graniitti symboloi suomalaisten luonteenpiirteiden tapaan kestävyyttä, sitkeyttä ja vankkumattomuutta.  

 

 

KANSALLISKOIRA  

 

Suomen kansalliskoira on suomenpystykorva. Se on perinteikäs, luonnonkannasta jalostettu ketunpunainen metsästyskoira, joka on toiminut suomalaisten erämaiden luotettavana riistanhaukkujana jo satojen vuosien ajan. Arvostettu rotu on ollut virallinen kansalliskoira vuodesta 1979 lähtien. (Eikä sovi kerrostaloon!...) 

 

 KANSALLISRUNOILIJA 

 

Suomen virallinen kansallisrunoilija on Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), joka kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Hänen tunnetuin teoksensa on Vänrikki Stoolin tarinat, jonka avausruno "Maamme" on Suomen kansallislaulu. Runebergin syntymäpäivää, helmikuun 5. päivää, vietetään liputuspäivänä, jolloin herkutellaan hänen nimeään kantavilla Runebergin tortuilla.  

 

- Entäs kansallinen naisrunoilija? Minä ehdotan Saima Harmajaa!

 

KANSALLISKIRJAILIJA 

 

Suomen kansalliskirjailija on Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall, 1834–1872). Hänen syntymäpäiväänsä 10. lokakuuta vietetään Suomessa liputuspäivänä, suomalaisen kirjallisuuden päivänä.  

 

KANSALLISSÄVELTÄJÄ  

Suomen kansallissäveltäjä on Jean,  Sibelius (1865–1957). Onko häntä suurempaa?

 

 

KANSALLISTAITEILIJA  

Suomen kansallistaiteilija on Akseli Gallen-Kallela (1865–1931). Hänet tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista maalauksistaan, karelianismista sekä teoksista, jotka ovat vahvasti muovanneet suomalaisten visuaalista identiteettiä ja käsitystä kansallismaisemasta.

 

 

 KANSALLISVÄRIT 

 

Luonnollisesti Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen. Sininen symboloi Suomen lukemattomia järviä ja taivasta ja valkoinen kuvaa talvista lunta. Tämä värimaailma vakiintui 1900-luvun alussa, ja virallisen kansallislippunsa Suomi sai vuonna 1918.  

 

 

KANSALLISSANKARI 

 

Suomen kansallissankariksi kutsutaan yleisimmin filosofi, lehtimies ja valtiomies J.V. Snellmania (1806–1881). Hän oli suomenmielisestä ajattelustaan huolimatta ruotsinkielinen, ja hän julkaisi valtaosan varhaistuotannostaan sekä lehtikirjoituksistaan ruotsiksi. Olisiko aika nostaa joku tuoreempi tapaus kansallissankariksi? Sauli Niinistö tms?   

 

 KANSALLISPUKU 

 

Suomalaiset kansallispuvut syntyivät 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ja suomalaisuusaatteen herätessä. Sivistyneistö halusi tallentaa katoavaa kansanperinnettä ja osoittaa ihailua tavallisen kansan käsityötaitoa kohtaan.  

 

 

 KANSALLISSOITIN 

 

Kantele on Suomen kansallissoitin, koska se on vuosisatojen ajan kietoutunut suomalaiseen kansanperinteeseen ja kulttuuriin. 💗  

 

 

KANSALLISRUOKA 

Suomen virallinen kansallisruoka on ruisleipä! Se valittiin tehtävään vuonna 2016 järjestetyssä suureessa kansanäänestyksessä, jossa se sai ylivoimaisesti eniten (lähes 10 000) ääniä. Äänestyksen toiseksi suosituin ruokalaji oli perinteikäs karjalanpaisti.  

- Pahus. Leipä olisi sopinut paremminkin välipalaehdokkaaksi... 

 

 

KANSALLISVILJA  

 

Suomen kansallisvilja on ruis. Rukiista tuli suomalaisten tärkein vilja ja kansallissymboli, koska se on sopeutunut täydellisesti Suomen luonnonolosuhteisiin ja sillä on pitkä, vuosisatojen mittainen historia osana suomalaista ruokakulttuuria. 

- Hmmm... Ruis vaan ei sovi meidän kaikkien suolistolle. Mites ois kaura? =D 

 

KANSALLISJUOMA

 

Suomella ei ole virallisesti määriteltyä laillista kansallisjuomaa, mutta epävirallisessa kansanäänestyksessä ja kulttuurissa kahvi on noussut ehdottomaksi ykköseksi.    

- Ihme kun ei sahti? Kotikalja? Tai vaikka keltainen Jaffa? Ei, ei, en valita! Rakastan kahvia, mutta suomalainen juoma...

 

 

KANSALLISKALA

Suomen kansalliskala on ahven (Perca fluviatilis). Se valittiin tehtävään Kalatalouden Keskusliiton järjestämässä suuressa yleisöäänestyksessä vuonna 1994. No tämä on hyvä. Nam.

 

KANSALLISKOTIELÄIN 

 

Suomen virallinen kansalliskotieläin on suomenhevonen. Se sai kyseisen arvon vuonna 2007. Kotieläin?

- Hmmm... Ei meillä kyllä ollut kotieläimenä tämmöstä eikä kellään naapurillakaan. Oli kissoja ja koiria... =D

 

KANSALLISEEPOS 

 

Suomen kansalliseepos on Kalevala. Elias Lönnrot kokosi sen 1800-luvulla yhdistelemällä suullisen perinteen ja Vienan Karjalan runolaulajien lauluja. Elias Lönnrot (1802–1884) oli suomalainen kirjailija, kielitieteilijä, lääkäri ja kansanrunouden kerääjä. Entäs jos pävittäisimme tämänkin muutamalla sadalla vuodella johonkin edes hieman nykyaikaisempaan ja vähemmän väkivaltainen tarinaan?

 

KANSALLISURHEILULAJI 

Suomen kansallisurheilulaji on pesäpallo. Sen kehitti 1920-luvulla Lauri "Tahko" Pihkala, joka halusi luoda suomalaisille fyysisesti monipuolisen, taktisen ja nopean pallopelin. Lajin juuret ovat vahvasti vanhassa suomalaisessa kuningaspallossa sekä amerikkalaisessa baseballissa. Voisiko tämänkin yli satavuotisen lajin päivittää, vaikkapa jääkiekoksi? Vai pitäisikö olla eri lajit kesälajina ja talvilajina?

 

KANSALLISELOKUVA 

 

Suomella ei ole virallista lakisääteistä kansalliselokuvaa, mutta epäviralliseksi kansalliselokuvaksi on vakiintunut Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas (1955). Siis 71 vuoden takaa? Tämänkin voisi päivittää vaikkapa Aku Louhimiehen versioksi Sotaromaaniin perustuvasta kirjasta. Tai sitten se voisi olla elokuva, jossa ei sodita... Äänestys?

 

KANSALLISNÄYTELMÄ 

 

Suomen kansallisnäytelmäksi kutsutaan usein Artturi Järviluoman vuonna 1914 kantaesittämää näytelmää Pohjalaisia...

- Tästä en ollut ikinä kuullutkaan!!! Nyt on kyllä aika kaukaa haettua... Olisiko aika päivittää tämäkin. Onhan tuo tapaus jo 112 vuoden takaa... 

 

 

Millainen olisi sinun suomalainen kansallisaarrelistasi? 

Kerro kommenteissa!