The Spirit of Finland

Pitäisikö listaa näistä Suomen kansan kansallisaarteista päivittää ainakin osin nykyaikaan, jos katsotaan asiaa suomalaisuuden näkökulmasta ja juuri tästä hetkestä? Eletään kuitenkin vuotta 2026. Mitä mieltä sinä olet? Enkä todellakaan tarkoita kuvan aarteen kaltaista teosta päivitettävissä asioissa. Kuvassa on Akseli Gallen-Kallelan teos, nimeltään Ad Astra, vuodelta 1907. Hyvä taide ei vanhene. 

 

 

KANSALLISELÄIN 

Karhusta tuli Suomen kansalliseläin vuonna 1985 järjestetyssä yleisöäänestyksessä, jonka toteuttivat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Helsingin Sanomat. Karhu voitti äänestyksen ylivoimaisesti, sillä se on ollut suomalaisille vuosisatojen ajan pyhä ja kunnioitettu eläin, joka symboloi voimaa, sitkeyttä ja suomalaista metsää. 

 - Kaikille ei tule hesaria!  Nykyäänkään. Kaikki eivät seuraa sitä edes somesta...

 

 

KANSALLISLINTU  

 

Suomen kansallislintu on laulujoutsen (Cygnus cygnus). ). Tämä suuri, valkoinen sorsalintu valittiin kansallislinnuksi vuonna 1986 järjestetyssä lintutieteellisten yhdistysten äänestyksessä. Laji pelastettiin sukupuuton partaalta 1900-luvulla, ja se on nykyään tärkeä Suomen luonnonsuojeluliiton symboli.

 

 

KANSALLISKUKKA  

Suomen kansalliskukka on kielo (Convallaria majalis). Se valittiin kansalliskukaksi vuonna 1967 itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

 

 

KANSALLISPERHONEN  

 

Suomen kansallisperhoseksi valittiin vuonna 2017 järjestetyssä yleisöäänestyksessä paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus). Se voitti äänestyksen täpärästi ennen toiseksi tullutta neitoperhosta.

- Rakastan molempia...

 

 

KANSALLISPUU 

Suomen kansallispuu on rauduskoivu (valittu vuonna 1988 kansanäänestyksellä). Koivu valittiin kansallispuuksi sen pitkän kulttuurihistorian, monikäyttöisyyden ja suuren symboliarvon vuoksi.

 

 

KANSALLISJÄRVI  

 

Saimaa on vakiintunut Suomen epäviralliseksi kansallisjärveksi. Se on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi.  

 

 

KANSALLISMARJA 

Suomella ei ole virallista kansallismarjaa, mutta epäviralliseksi kansallismarjaksi on vakiintunut puolukka. (Mitä ihmettä????) Sitä pidetään suomalaisen metsäluonnon perikuvana, sillä se kasvaa yleisenä kaikkialla maassa ja edustaa pohjoisen luonnon sitkeyttä, terveellisyyttä ja omavaraisuutta. Puolukan lisäksi toinen vahva ehdokas kansallismarjaksi on mustikka, joka on myös erittäin rakastettu ja arvostettu marja suomalaisessa perinteessä. 

- Mustikan ymmärtäisin paremmin... Onhan mustikkapiirakka, joka koostuu taikinapohjasta ja mustikoista, kuitenkin yksi suomalaisten rakastetuimmista herkuista ja se on valittu Suomen luonnon päivän omaksi leivokseksi ja viralliseksi juhlaherkuksi. 

 

  

KANSALLISHYÖNTEINEN 

Suomen kansallishyönteinen on seitsenpistepirkko eli leppäkerttu. Se valittiin tehtävään vuonna 1996 järjestetyssä yleisöäänestyksessä.

 

 

KANSALLISKIVI 

 

Suomen kansalliskivi on graniitti. Se valittiin kansallissymboliksi, koska se on maamme kallioperän yleisin ja tunnetuin kivilaji. Graniitti symboloi suomalaisten luonteenpiirteiden tapaan kestävyyttä, sitkeyttä ja vankkumattomuutta.  

 

 

KANSALLISKOIRA  

 

Suomen kansalliskoira on suomenpystykorva. Se on perinteikäs, luonnonkannasta jalostettu ketunpunainen metsästyskoira, joka on toiminut suomalaisten erämaiden luotettavana riistanhaukkujana jo satojen vuosien ajan. Arvostettu rotu on ollut virallinen kansalliskoira vuodesta 1979 lähtien. (Eikä sovi kerrostaloon!...) 

 

 KANSALLISRUNOILIJA 

 

Suomen virallinen kansallisrunoilija on Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), joka kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Hänen tunnetuin teoksensa on Vänrikki Stoolin tarinat, jonka avausruno "Maamme" on Suomen kansallislaulu. Runebergin syntymäpäivää, helmikuun 5. päivää, vietetään liputuspäivänä, jolloin herkutellaan hänen nimeään kantavilla Runebergin tortuilla.  

 

- Entäs kansallinen naisrunoilija? Minä ehdotan Saima Harmajaa!

 

KANSALLISKIRJAILIJA 

 

Suomen kansalliskirjailija on Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall, 1834–1872). Hänen syntymäpäiväänsä 10. lokakuuta vietetään Suomessa liputuspäivänä, suomalaisen kirjallisuuden päivänä.  

 

KANSALLISSÄVELTÄJÄ  

Suomen kansallissäveltäjä on Jean,  Sibelius (1865–1957). Onko häntä suurempaa?

 

 

KANSALLISTAITEILIJA  

Suomen kansallistaiteilija on Akseli Gallen-Kallela (1865–1931). Hänet tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista maalauksistaan, karelianismista sekä teoksista, jotka ovat vahvasti muovanneet suomalaisten visuaalista identiteettiä ja käsitystä kansallismaisemasta.

 

 

 KANSALLISVÄRIT 

 

Luonnollisesti Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen. Sininen symboloi Suomen lukemattomia järviä ja taivasta ja valkoinen kuvaa talvista lunta. Tämä värimaailma vakiintui 1900-luvun alussa, ja virallisen kansallislippunsa Suomi sai vuonna 1918.  

 

 

KANSALLISSANKARI 

 

Suomen kansallissankariksi kutsutaan yleisimmin filosofi, lehtimies ja valtiomies J.V. Snellmania (1806–1881). Hän oli suomenmielisestä ajattelustaan huolimatta ruotsinkielinen, ja hän julkaisi valtaosan varhaistuotannostaan sekä lehtikirjoituksistaan ruotsiksi. Olisiko aika nostaa joku tuoreempi tapaus kansallissankariksi? Sauli Niinistö tms?   

 

 KANSALLISPUKU 

 

Suomalaiset kansallispuvut syntyivät 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ja suomalaisuusaatteen herätessä. Sivistyneistö halusi tallentaa katoavaa kansanperinnettä ja osoittaa ihailua tavallisen kansan käsityötaitoa kohtaan.  

 

 

 KANSALLISSOITIN 

 

Kantele on Suomen kansallissoitin, koska se on vuosisatojen ajan kietoutunut suomalaiseen kansanperinteeseen ja kulttuuriin. 💗  

 

 

KANSALLISRUOKA 

Suomen virallinen kansallisruoka on ruisleipä! Se valittiin tehtävään vuonna 2016 järjestetyssä suureessa kansanäänestyksessä, jossa se sai ylivoimaisesti eniten (lähes 10 000) ääniä. Äänestyksen toiseksi suosituin ruokalaji oli perinteikäs karjalanpaisti.  

- Pahus. Leipä olisi sopinut paremminkin välipalaehdokkaaksi... 

 

 

KANSALLISVILJA  

 

Suomen kansallisvilja on ruis. Rukiista tuli suomalaisten tärkein vilja ja kansallissymboli, koska se on sopeutunut täydellisesti Suomen luonnonolosuhteisiin ja sillä on pitkä, vuosisatojen mittainen historia osana suomalaista ruokakulttuuria. 

- Hmmm... Ruis vaan ei sovi meidän kaikkien suolistolle. Mites ois kaura? =D 

 

KANSALLISJUOMA

 

Suomella ei ole virallisesti määriteltyä laillista kansallisjuomaa, mutta epävirallisessa kansanäänestyksessä ja kulttuurissa kahvi on noussut ehdottomaksi ykköseksi.    

- Ihme kun ei sahti? Kotikalja? Tai vaikka keltainen Jaffa? Ei, ei, en valita! Rakastan kahvia, mutta suomalainen juoma...

 

 

KANSALLISKALA

Suomen kansalliskala on ahven (Perca fluviatilis). Se valittiin tehtävään Kalatalouden Keskusliiton järjestämässä suuressa yleisöäänestyksessä vuonna 1994. No tämä on hyvä. Nam.

 

KANSALLISKOTIELÄIN 

 

Suomen virallinen kansalliskotieläin on suomenhevonen. Se sai kyseisen arvon vuonna 2007. Kotieläin?

- Hmmm... Ei meillä kyllä ollut kotieläimenä tämmöstä eikä kellään naapurillakaan. Oli kissoja ja koiria... =D

 

KANSALLISEEPOS 

 

Suomen kansalliseepos on Kalevala. Elias Lönnrot kokosi sen 1800-luvulla yhdistelemällä suullisen perinteen ja Vienan Karjalan runolaulajien lauluja. Elias Lönnrot (1802–1884) oli suomalainen kirjailija, kielitieteilijä, lääkäri ja kansanrunouden kerääjä. Entäs jos pävittäisimme tämänkin muutamalla sadalla vuodella johonkin edes hieman nykyaikaisempaan ja vähemmän väkivaltainen tarinaan?

 

KANSALLISURHEILULAJI 

Suomen kansallisurheilulaji on pesäpallo. Sen kehitti 1920-luvulla Lauri "Tahko" Pihkala, joka halusi luoda suomalaisille fyysisesti monipuolisen, taktisen ja nopean pallopelin. Lajin juuret ovat vahvasti vanhassa suomalaisessa kuningaspallossa sekä amerikkalaisessa baseballissa. Voisiko tämänkin yli satavuotisen lajin päivittää, vaikkapa jääkiekoksi? Vai pitäisikö olla eri lajit kesälajina ja talvilajina?

 

KANSALLISELOKUVA 

 

Suomella ei ole virallista lakisääteistä kansalliselokuvaa, mutta epäviralliseksi kansalliselokuvaksi on vakiintunut Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas (1955). Siis 71 vuoden takaa? Tämänkin voisi päivittää vaikkapa Aku Louhimiehen versioksi Sotaromaaniin perustuvasta kirjasta. Tai sitten se voisi olla elokuva, jossa ei sodita... Äänestys?

 

KANSALLISNÄYTELMÄ 

 

Suomen kansallisnäytelmäksi kutsutaan usein Artturi Järviluoman vuonna 1914 kantaesittämää näytelmää Pohjalaisia...

- Tästä en ollut ikinä kuullutkaan!!! Nyt on kyllä aika kaukaa haettua... Olisiko aika päivittää tämäkin. Onhan tuo tapaus jo 112 vuoden takaa... 

 

 

Millainen olisi sinun suomalainen kansallisaarrelistasi? 

Kerro kommenteissa!  

Kuun päivänä

 Ajoittain ihmiskunta saavuttaa jotakin todella merkittävää, ja Kuun päivä juhlistaa sitä hetkeä 57 vuotta sitten, jolloin jätimme ensimmäiset jalanjälkemme lähimmälle naapurillemme.

Tämä tapahtuma oli yksi historiamme merkittävimmistä hetkistä. Historiallinen kuuhun laskeutuminen tapahtui 20. heinäkuuta 1969. 

Neil Armstrongista tuli ensimmäinen ihminen, joka astui Kuun kraattereiden täplittämälle pinnalle, lausuen nuo kuolemattomat sanat: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta valtava harppaus ihmiskunnalle."  

 Yksi parhaista tavoista juhlistaa päivää ja oppia lisää Kuusta ja maailmankaikkeudesta on suunnata paikalliseen planetaarioon. Löydät lähimmän planetaarion tekemällä nopean haun verkossa. Se on todella opettavaista, ainutlaatuista ja kiehtovaa. Opittavaa riittää valtavasti. 

Yksi tapa juhlistaa Kuun päivää on katsoa elokuva kuuhun laskeutumisesta. Tästä uskomattomasta tapahtumasta on tehty useita elokuvia, joten suosittelemme ehdottomasti tutustumaan niihin. Ilmeisin aloituspiste on *Apollo 11*. Todd Douglass Millerin ohjaama elokuva kertoo ihmisen ensimmäisestä kuumatkasta vaikuttavan visuaalisen kerronnan keinoin. Elokuva sisältää muun muassa otoksia, joissa Neil Armstrongin hahmo heijastuu Buzz Aldrinin kypärästä, Yhdysvaltain lippu pystytetään kuun pinnalle ja alus nousee lähtölaukauksessa ilmaan. Elokuva hyödyntää alkuperäistä äänimateriaalia sekä ennen näkemätöntä kuvamateriaalia kyseiseltä lennolta – materiaalia, joka on skannattu ja entisöity. Näin pääset kokemaan tapahtuman aivan uudesta näkökulmasta, mikä on vähintäänkin äärimmäisen kiehtovaa. 

Kuuhun laskeutumisesta on tehty muitakin mielenkiintoisia elokuvia. Yksi harkitsemisen arvoinen teos on vuonna 2000 julkaistu *The Dish*. Vaikka elokuva perustuu tositarinaan, siinä on mukana myös hieman fiktiota. Se kertoo australialaisen observatorion keskeisestä roolista siinä, että ihmiset ympäri maailmaa pääsivät näkemään ihmiskunnan ensimmäiset askeleet Kuun pinnalla. 

 

 Liity tähtitiedekerhoon 

Jos asuinalueellasi ei ole tähtitiedekerhoa, etsi verkosta kiinnostavia keskustelufoorumeita, joissa voit vaihtaa ajatuksia tähtitieteestä innostuneiden ihmisten kanssa. 

 Vaihtoehtoisesti voit raahata kaukoputken puutarhaan tai vaikkapa istua piirissä kavereiden kanssa ulvomassa kuin sudet kuun noustessa. /Doty  

PS: Jostain syystä blogijutun ajastus meni pieleen, eikä postaus tullut julkaistuksi oikeaan aikaan. Pahoittelut! Mutta parempi myöhään... 

Keskikesän karhunpäivä

 

 

 

Muinaissuomalaisille ruskeakarhu oli palvottu ja kunnioitettu eläin ja esivanhempiemme elämä kulki Karhunvuoden rytmissä. Karhunvuosi alkoi tammikuussa, jolloin karhu käänsi kylkeä pesässään, huhtikuussa heräteltiin karhu talviunilta, ja tänään heinäkuun 13. päivänä juhlittiin karhunpäivää, eli karhun syntymäpäivää. Syyskuussa saateltiin karhu sitten talviunille. 

 

Kansanperinteessä myös keskikesä sijoittuu heinäkuun 13. - 15. päivän tienoille. Heinäkuun puoliväliä pidettiin "kesän napana" eli sydänkesänä. Ihan samoin kuin tammikuussa on talvennapa ja sydäntalvi. 

- Heinätyöt ovat usein parhaimmillaan tai alkamassa tähän aikaan.

- Perinteen mukaan käki lakkaa kukkumasta näihin aikoihin. 

- Järvivesien katsotaan olevan lämpimimmillään juuri nyt. 

Itseasiassa termisen kesän mukaan heinäkuun puoliväli onkin sääopillisesti lähempänä todellista lämpöhuippua. Hassuahan se onkin nimittää juhannusta keskikesän juhlaksi, kun kesä on sillon vasta alkanut! 

 

 

Kuva:  Valtteri Mulkahainen 

Karhunpalvontaa 

Karhunpäivää on juhlittu suuren ja kunnioitetun metsän kuninkaan sekä kesän antimien kunniaksi. Kyseessä on myyttinen päivä, jolloin luonnon uskottiin olevan voimakkaimmillaan. 

Joillekin suomensukuisille kansoille karhu on ollut jumalan poika, joka on laskettu taivaasta ihmisten käyttöön. Ihmisten tuli kohdella erityisellä kunnioituksella lahjaansa. Lauluissakin laulettiin, että karhu oli laskettu kultakorissa ja hopeaköysin taivaalta Otavan eli Ison karhun tähtikuviosta.

 

Tästä suomalaisen mytologian ehkä tärkeimmästä metsän villieläimestä Karhusta on kerrottu useammanlaisia syntytarinoita. Niitä on kerrottu joko loitsuissa, joilla suojellaan karjaa karhun hyökkäyksissä, tai niitä on laulettu tapetun karhun kunniaksi karhunpeijaisissa. Myös Suomen kalliotaiteessa karhua on kuvattu useassa kohteessa. 

Kuten Helluntaina, myös Karhun päivänä on ollut perinteenä että nuoret neidot ovat kulkueena vaeltaneet jollekin vuorelle helkavirsiä veisaten ja sitten tulleet takaisin. Karhun päivänä on uhrattu niin ruokaa kuin rahaakin, lehdoissa, kuppikivillä ja muissa pyhissä paikoissa. Suosittuja uhrattavia Karhulle olivat kuparilantit.

On helppo ymmärtää miksi karhu on noussut mytologiassa jumalankaltaiseksi olennoksi, onhan se helppo nähdä tavallaan ihmismäisenä olentona; Karhu on ihmisen tavoin kanta-astuja, eli se kävelee kantapäillään kuten me ja kykenee tarvittaessa kävelemään myös pystyasennossa. Ruokaillessaan karhu käyttää etutassujaan kuten ihmiset käsiään. Karhuemo on hellä ja suojeleva emo, joka puolustaa jälkeläisiään tarvittaessa jopa raivokkaasti. 

 - Ja kukapa meistä ihmisistä ei haluaisi vetäytyä talviunille.   

Karhut ovat eri tavoin mukana myös monien kansojen satu- ja tarinaperinteessä, usein tavalla, joka viittaa uskomuksiin niiden erityisasemasta kaikkien eläinten joukossa. Karhu joutuu tarinoissa tosin myös usein Jäniksen, Ketun tai Suden jymäyttämäksi.

 
Virolaisessa kansanperinteessä heinäkuuta kutsuttiin karhukuuksi ja tämä päivä on ollut 1600-luvulta saakka karhunpäivä tai karhunpyhä, eli Karupäev tai karusepäev, jolloin palvottiin karhua vahinkojen ja vaaran välttämiseksi. Tällöin oli oltava karhulle mieliksi, jotta se ei repisi karjaa. Päivää vietettiin välttämällä työntekoa, sekä viemällä kirkkoon kuparilantteja uhrina Pyhälle Margaretalle.

Eräiden Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteissä karhu tavataan sankarien opastajana tai auttajana.

Ihmiset ovat kautta aikojen suhtautuneet karhuun yliluonnollisena olentona. Karhu on suurin petoeläin subarktisella ja kylmällä ilmastovyöhykkeellä ja lukuisat näiden alueiden kansat ovat vanhastaan pitäneet karhua pyhänä eläimenä. 

Maailman suurin karhulaji on jääkarhu, jonka urokset painavat 300–800 kiloa. Maalla elävistä ruskeakarhun alalajeista suurin on Alaskassa elävä kodiakinkarhu, joka voi saavuttaa jopa 800 kilon painon. Suomessa suurin punnittu kaadettu ruskeakarhu painoi 361 kiloa. 

  

 

 Monta nimeä 

Ruskeakarhu (Ursus arctos), - Euroopan suurin petoeläin - on Suomen kansalliseläin ja suomalaisen identiteetin symboli. Karhu -nimityksellä on useita synonyymejä, kuten mesikämmen, kontio, metsän omena, metsän kuningas, Tapio ja nalle.  'Karhu' -nimitys on alun perin tarkoittanut karheaa turkkia, mutta sittemmin se on vakiintunut karhun nimeksi. Kiertoilmauksia käyttämällä muinaissuomalaiset ovat halunneet välttää kutsumasta petoa luokseen. 

 Karhun ehkä vanhin nimitys on oksi, jolle on vastineita kaukaisemmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä, joten se on ikivanha omaperäinen sana. Sanan vastine on nykysuomessa otso. Otso-sana on kirjakielinen muunnos oksi-sanan karjalaisesta ja itäsuomalaisesta deminutiivista ohto.

Jo ennen vanhaan tiedettiin, että karhut eivät viihdy ihmisasutuksen lähellä. Erään kivijärveläisen kansantarinan mukaan ensimmäinen karhu tuli ihmisten asumusten luokse tekemään pahaa, mutta sitten jättikokoinen mies iski karhua korvalliselle, ja karhu joutui anomaan armoa. Tehtiin sopimus: karhu lupasi siitä lähtien pysyä metsässä, syödä marjoja ja kuopia kusiaisia; lupasipa karhu myös nukkua koko talven mahtavana pesässään. Jos se kuitenkin tulisi takaisin, saisivat ihmiset sen sitten ampua ja keihästää. Lupauksensa se pitikin muutoin, mitä nyt joskus söi karjaa metsästä, omalta alueeltaan. Kertomus sivuaa myös uskomusta siitä, miksi kotieläimet tulivat ihmisten ilmoille: karhua pakoon.

Entisaikoina karhut pysyivätkin yleensä kaukana ihmisten asumuksista, koska rakentaminen, metsäteollisuus, tieverkosto ja muu ihmistoiminta ei ollut vielä samassa määrin pirstonut niiden ensisijaista elinympäristöä. 

 

 

Kuva: karhun hammas      

 

Karhun peijaiset

Peijaiset (peijahaiset, peijaat, peijaajaiset) ovat karhun tai muun ison riistaeläimen kaadon ja itse kaatajan sekä kaadetun eläimen kunniaksi järjestetyt pidot. Joissakin murteissa peijaiset on vanhastaan tarkoittanut myös hautajaisia tai erilaisia pitoja ylipäätään.

Rituaalissa saaliiksi saatu eläin pyrittiin palauttamaan uuteen elämään metsästysmaille. Peijaisilla pyrittiin turvaamaan, että metsässä olisi riistaa jatkossakin. Tällaisia rituaaleja tunnetaan monilta pohjoisilta kansoilta, itämerensuomalaisten lisäksi esimerkiksi obinugrilaisilta ja Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkailta.

Peijaisissa näkyy usko eläimen sielunvaellukseen. Peijaisissa lepytettiin saalista, jotta se haluaisi syntyä metsään uudelleen. Karhun kunniaksi järjestetyt pidot, karhunpeijaiset, ovat ainoa varmasti nykypäiviin säilynyt perinteinen suomalainen peijaisrituaali. 

 Esimerkiksi nykyiset hirvipeijaiset edustanevat uutta perinnettä, ollen lähinnä sosiaalinen tapahtuma, joihin yleensä kutsutaan jahdissa käytettyjen alueiden maanomistajia. Peijaisilla on joskus tarkoitettu muitakin juhlia ja puhekielessä sanalla saatetaan nykyään tarkoittaa mitä erilaisimpia asioita. Monilla luonnonkansoilla on ollut vastaavanlaisia toimituksia. Myös kalevalaisessa runoudessa on kuvauksia peijaisten kulusta.

Peijaisissa karhusta tehtiin ruokaa. Karhun lihaa syötiin, mutta talja ja pääkallo säilyivät kunniavieraina, joille puhuttiin, laulettiin, ja tarjottiin ruokaa ja juomaa. 

Lopuksi karhun hampaat irrotettiin ja jaettiin metsästäjille. Karhun kallo ja muut luut vietiin tähän tarkoitukseen käytetylle kallohongalle. Kallo nostettiin ylös puun oksalle ja laitettiin katsomaan itään, jotta se näkisi auringonnousun. Kallohonka saattoi olla maailmanpuun vertauskuva. Kallon nostaminen ylös saattoi merkitä karhun sielun nostamista takaisin taivaaseen, josta se oli kerran laskettu. Karhun luut haudattiin puun juurelle. Samaa honkaa käytettiin usein, joten hongassa saattoi olla monien karhujen kalloja. 

- Siperian jukagiirien karhupeijaisrituaaliin kuuluu vielä tänäkin päivänä tämän kallon palauttaminen pyhälle paikalle, jossa kallon suunta asetetaan länteen, laskevan auringon suuntaan, missä varjojen maailman uskotaan sijaitsevan. 

Karhun kallojen rituaalinen säilyttäminen on levinnyt pohjoisen luonnonkansoille ja jo neandertalin ihmisen tiedetään luolalöytöjen perusteella tehneen niin. Oletettavasti eräs taustalla oleva uskomus on, että sielu asuu kallossa. Ehkä henki eli elämänvoima asui karhun lihassa ja siirtyi sen syöjiin, kun taas sielu jatkoi vaellustaan. Jos sielu oli tyytyväinen, se palasi metsään ja syntyi uudelleen tai uudeksi karhuksi. Vaikka karhua pelättiin (varsinkin uhkana kotieläimille) sen toivottiin tulevan takaisin, koska siitä sai lihaa, turkiksia ynnä muuta.

Tiesitkö muuten, että karhunrasvaa käytetään paikoin edelleen särkyjen ja kipujen poistoon ja karhuntaljalla makaamisen uskotaan parantavan selkäsäryn. 

Jos kohtaat karhun, yritä pysyä tyynenä. On tärkeää pysähtyä ja lähteä rauhallisesti perääntymään. Samalla kannattaa puhua kuuluvalla äänellä ja välttää katsomasta karhua silmiin. Puhuminen on tärkeää siksi, että ihmisen äänen kuuleminen antaa karhulle tärkeää lisäinformaatiota siitä, mikä kulkija sillä on vastassa. Juosta ei saa. Juokseminen voi lisätä karhun saalistusviettiä, jolloin riskinä on, että saa otson kimppuunsa. Niissä äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa, joissa karhu ei pakene vaan käy päälle, tärkein ohje on käydä maahan makaamaan päätä ja niskaa käsillä suojaten ja olla niin liikkumatta kuin mahdollista. 

Lähdetekstit:  



Wikipedia 

Noidankoto

Nuuksion taika.fi.

Kalmistopiiri.fi. 

Ilmatieteenlaitos  

Kotiliesi  

Silkkiä vai kuparia?

 

Olemme olleet yhdessä jo pian 25 vuotta, mutta nyt on 12. hääpäivä. Joko silkki- tai kuparihäät. Hani antoi minun päättää, joten sanoin, jotta silkkiä sen olla täytyy, eli jotain pehmeää ja yhdessäoloa. Kuulemma tätä päivää yleensä juhlitaan romanttisella illallisella tai hotellilomalla. Saapas nähdä miten meillä. 

 

 

Katso mihin kävelet

Tänään on Älä astu mehiläisen päälle -päivä
#DontStepOnABeeDay 

Niin kiire ei voi ollakaan
ettei kävellessään
ehtisi jalkoihinsa katsomaan 

- Una Reinman 

  

 

Tänään voi myös esimerkiksi helliä kissanpentuja, #KittenDay, 
herkutella ranskalaisilla, #FrenchFriesDay, ja
Piña Coladalla, koska on #PiñaColadaDay, - joko kaikkea samaan aikaan, tai erikseen...

 

  

 

...tai viettää Teddy karhujen huviretkipäivää, #TeddyBearPicnicDay!

 

 

 

Tänään voimme myös viettää kroonisten sairauksien päivää, #ChronicDiseaseDay. Joillakin meillä niitä on enemmänkin kuin yksi. Me voisimme viettää mielellämme silloin tällöin päivän ilman niitä! Tai vaikka kuukauden! Onhan töissäkin vuosiloma... 

 

Joitakin sairauksia saa jopa vanhemmiltaan perinnöksi. 

- Muuta ei sitten saakaan, hahaa!

 

 

 

 

Avoimet puutarhat

”Puutarha ei ole koskaan valmis,
mutta se on aina kokemisen arvoinen.”

-Avoimet puutarhat 2026 - 

Vuoden 2026 valtakunnallinen Avoimet Puutarhat -teemapäivä järjestetään sunnuntaina 5. heinäkuuta 2026 klo 12.00–17.00. Tapahtuman teemana on ”Ilmastoviisas puutarha”, ja silloin sadat yksityiset pihat ja puutarhat avaavat ovensa ympäri Suomea.   

Esillä muun muassa sadevettä hyödyntävät ratkaisut, kompostointi sekä luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja edistävät istutukset. 

 

Puutarhaportaali 

Avoimet puutarhat -sivusto toimii ympärivuotisena puutarhamatkailusivustona ja se kokoaa myös kerran kesässä järjestettävään valtakunnalliseen Avoimet puutarhat -teemapäivään ilmoittautuneiden puutarhojen profiilit, joissa he kuvailevat puutarhaansa sekä kertovat mahdollisista tarjoamistaan palveluista ja ohjelmasta teemapäivän aikana.

 

Puutarhamatkailukohteet

Puutarhaportaalissa on mukana iso joukko puutarhoja, jotka avaavat porttinsa vierailijoille eri ajankohtina pitkin vuotta. Näet puutarhakuvauksien (puutarhaprofiilien) aukioloajankohdasta milloin puutarhoissa sopii vierailla.

 

Hakutoiminnolla Puutarhamatkailukohde, voit etsiä sellaisia puutarhoja, jotka ovat erikseen ilmoittaneet puutarhansa puutarhamatkailukohteeksi. Osa sivustolla olevista yksityisistä puutarhoista toivottaa vierailijat tervetulleiksi puutarhaansa muinakin aikoina kuin vain teemapäivänä, ja tiedot tästä he kertovat omalla sivullaan. Moni puutarha pitää portit avoinna myös sopimuksesta, joten voit olla yhteydessä kiinnostavaan puutarhaan ja kysyä mahdollisuutta puutarhavierailulle.

 /Avoimet puutarhat.fi

 

 

Puutarhavierailu on mielenkiintoinen ja hyödyllinen tapa viettää vapaa-aikaa. Voit oppia uutta, saat ideoita ja erityisesti ihanaa silmän - ja sielun ruokaa. 

 

Myös täällä Saarenmaalla 
on mahdollisuus ihailla pihoja 

 

Festival "Saare aed" (Saarten puutarha -festivaali) järjestetään heinäkuun alussa (3.–5. heinäkuuta 2026), jolloin monet Saarenmaan ja Muhumaan yksityispuutarhoista avaavat porttinsa. Tapahtumasta vastaa Saarte Avatud Aiad.

 

Avatud talude päevad (Avoimien maatilojen päivät): Järjestetään valtakunnallisesti 25.–26. heinäkuuta 2026. Silloin myös Saarenmaalla maatilat ja puutarhat toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Voit selata kohteita Avatud talude päevad -sivustolta.

 Saaremaa Toidufestival: Syyskuun alussa ja puolivälissä (4.–13. syyskuuta 2026) järjestettävän ruokafestivaalin aikana on monia pihan ja puutarhan ympärille keskittyviä teemapäiviä, kuten Õunakohvikute päev (Omenakahvilapäivä). Näitä kenen tahansa perustamia popup-kahviloita olemme havainneet pääasiassa pääkaupunki Kuresaaressa. Tarkempi ohjelma löytyy Saaremaa Toidufestival -sivustolta.

 

Paikalliset puutarhat järjestävät myös pienempiä tapahtumia pitkin kesää. 

Kattavan listauksen saarten tapahtumista löytää Visit Saaremaa -sivustolta.

 

 

Punaisten kirsikoiden, vesimelonin & jäätelön kuukausi

 

 

 

 

Se heinäkuu onkin. Meilläkin nuoret kirsikkapuut ovat jo antaneet satoaan. Ampiaiset ja muut hyönteiset kyllä yrittävät lintujen kanssa verottaa puita sen minkä kerkiävät, mutta onneksi rastasverkot auttavat parissa puussa asiaa ja minäkin saan maisteltavakseni niitä ihanuuksia.

Tykkään erityisesti niistä makeista lajikkeista. Vahingossa ostimme pihan ensimmäiseksi kirsikkapuuksi hapankirsikan ja se on kauheaa. Täytyy koettaa tehdä sen marjoista hilloa. 

Hani ei välitä kirsikoista mutta minä kyllä tykkään! Hän saa enemmän pihan mansikoita. Siirsimme tosin entisen mansikkamaan uuteen paikkaa, eikä uusi tee koskaan kuin muutaman mansikan per puska, mutta saa siitäkin suun mansikkaiseksi. 

Viime vuoden mansikkasato oli n 15 kiloa mansikkaa, josta pakastimme osan, teimme hilloa ja likööriä, mutta tänä kesänä vain pari kiloa sattuneesta syystä. En muuten edes saanut maistettavakseni sitä viime vuoden mansikkalikööriä, kun annoin kaiken joululahjoiksi muille...  

 

 

Ihailen kaikkia suussasulavia ohjeita kirsikoista ja sitten en kuitenkaan ehdi kuin pihalla puuhailla kaikkea. 

Tänäänkin leikkasin pois jo akileijojen, ukkolaukkojen, hajulaukkojen sekä purppuratulikukkien siemenravat, jotta saan ne kuivumaan saunaan ja sitten taas pussitan siemeniä ensi kesälle...

 

Hanin etätöiden jälkeen yritän auttaa häntä mökin ulkoseinän maalausurakassa ja pian onkin jo ilta, ja eikun suihkuun, ja likaiset vaatteet pesukoneeseen ja ulos kuivumaan ja sitten kutimukset odottavat ja Areenan sarjat...

 

 

 

Erityinen kirsikkapäivä olisi sitten 16. heinäkuuta. 

 

 

Ja ai niin, meinasi unohtua: 

 - onhan se heinäkuu myös vesimelonikuukausi!  

 

 

sekä tietenkin jäätelökuukausi! 

 

🍦🍨 

 

Varaa itsellesi aitiopaikka yölliseen taivaan katseluun

 

 

 

 

 

Tänä yönä kannattaa ihailla taivasta. On mm kansainvälinen asteroidipäivä. 

Asteroidi (muinaiskreikan sanoista aster ’tähti’ ja -eides ’muotoinen’) on varsinaista planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi kivinen kappale, joka kiertää Aurinkoa. 

 Yksi asteroidipäivän perustajajäsenistä on astrofyysikko ja kitaristi Brian May, joten musiikin teema on vahvasti mukana. 

Samoin meteoriittejakin kannattaa tähyillä tänä yönä, eli tietenkin tähdenlentoja. 

 

Myös täysikuun hetki 
on tänään klo 02:56.

Kesäkuun täysikuuta kutsutaan perinteisesti mansikkakuuksi (engl. Strawberry Moon). Nimi on peräisin pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta, ja se viittaa aikaan, jolloin luonnon omat mansikat kypsyivät kerättäviksi. 

Nimi ei siis liity Kuun ulkonäköön tai väriin, vaikka kesäkuun täysikuu saattaakin ilmakehän ominaisuuksien vuoksi hohtaa taivaalla oranssina tai punertavana. 

 

- Ja tätä vuottakin on kulunut jo ⏳puolet! 

#ShootingStarDay

#InternationalAsteroidDay

#strawberrymoon

⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐

 

 

 

Ja jos avaruus ei kiinnosta niin miten sitten vesistöt? Voit myös viettää kansainvälistä snorklauspäivää.