28.5.2026

Kotilot syövät kaiken & ovat jopa vaarallisia




Tämä nilviäinen on viinimäkikotilo, Helix pomatia, Viinamäetigu, Roman snail. Kotilon jalalla voi olla pituutta 6 – 7 cm. Kuori on halkaisijaltaan noin 4 – 5 cm ja väriltään harmaa, keltainen tai ruskehtava. 




Kotilot ja etanat eivät ole mitään vaarattomia otuksia   

 

Älä koskaan koske paljain käsin etanoihin tai kotiloihin. 

Älä anna lasten ottaa luonnosta kotiloita tai etanoita lemmikeiksi! 

Kotiloissa ja etanoissa on kaikenlaisia parasiitteja eli loisia jotka voivat olla ihmisille ja lemmikeille vaarallisia, aiheuttaa sairauksia ja tartuntoja! 

Etanat voivat myös levittää erilaisia imumatoja ja alkueläimiä.  

Älä laita koskaan kotiloa ihollesi TikTokkaajien villitysvideoista huolimatta. Se voi olla hyvin vaarallista terveydellesi! 

Jos sinulla on ulkona lemmikin vesikuppi, pidä se aina puhtaana ja paikassa, jossa sinne ei pääse etanoita. 

Esimerkiksi keuhkomato voi tarttua etanasta koiraan, jos koira nielaisee sen tai nuolaisee kotilon limaa. 

Ihmiselle etanat voivat tartuttaa rottakeuhkomadon, joka aiheuttaa vaarallisen aivokalvontulehduksen. Tartunnan voi saada syömällä huonosti pestyjä kasviksia, salaattia tai raakoja etanoita


 

Kotilon munia saattaa esim markettien kasvien mullan mukana saada kuka tahansa. Valitettavasti. Tosin, kotiloiden munat erottaa kyllä ravinnerakeista. Pitää vaan nähdä hieman vaivaa. 

Ensiksi: hanskat käteen! 

Kotiloiden munat ovat vaaleita tai läpikuultavia ja pehmeitä ja ravinnepallerot ovat kovia, eivätkä kotilonmunat liukene veteen, niin kuin ravinteet tekevät vajoten astian pohjaan. Etanan/kotilonmunat kelluvat vedessä tai sen pinnalla. Hävitä ne laittamalla löydökset muovipussiin ja liiskaa ja laita sekajätteeseen. (Jotkut neuvovat kaatamaan niiden päälle kiehuvaa vettä.)

- Pese hyvin ja saippualla kätesi jos olet koskenut edes multaan. 

Ne aikuiset lehtokotilot taas eivät tokene muuten, kuin keräämällä ne (Hanskat käsiin!) vaikkapa kannelliseen purkkiin tai esim tyhjään 5 litran vesipulloon jossa on korkki tallella. 

Laita pulloon tai purnukkaan reilusti pelkkää tavallista kaupan etikkaa ja nilviäiset sinne nesteeseen. Korkki/kansi kiinni ja astia sekajätteeseen. (Kierrätyspoliisi varmaan sanoo nyt että ei, mutta kertokoon kommenteissa, mihin se astia sitten pitäisi laittaa!) 

Tai jos ja kun avaat tällaisen astian, hautaa sisältö maahan! Astiaan voit kerätä uudelleen seuraavana aamuna liudan satsin nilviäisiä tai sateen jälkeen ainakin, niitä on piha täynnänsä.

- Ja sitten ne hanskat roskiin! 


 


Tämä on niin nähty   


Punaisen pikkutalon aikoihin pikkuisen pihamme riesana olivat lehtokotilot. Ne olivat aivan villejä! Niitä ruokki ja saattoi toimintakykyisiksi erityisesti seikka, ettei naapurustossa niitetty tarpeeksi usein nurmikkoalueita ja niinpä kotilot kasvoivat heidän pihoillaan valtaviksi armeijoiksi ja aamuviideltä niiden pataljoonat marssivat pihan toiselta laidalta toiselle, vaellellen kukkapenkkeihin, mansikkamaalle ja kasvihuoneeseenkin jostain ihmeen tunnelista jota emme löytäneet ja se limainen vana kulki tiilipolun poikki tai sitä näkyi mansikassa jota meinaat haukata, mutta josta onkin haukannut jo joku muu... Yääk! 

Eipä auttaneet kalliit kupariteipit, rautasulfaatit, ei tuhka, ei hiekka, ei todellakaan kahvinporot, vaikka Hani juo pannukahvia ja joka päivä on kunnon kasa kahvinporoja tarjolla. Ei auttaneet olut-ansatkaan. Etanat tulivat näistä kaikista virityksistä vaan villimmiksi ja vahvemmiksi! Ja oluesta ehkä vielä huppeliinkin.  

Itseäni harmitti mm rautasulfaatin kalleus ja se, että paketissa sanotaan sen olevan vaarallista myös mm koirille, mutta naapurin arvokkaita koiria ulkoilutettiin siinä meidän ja heidän rajalla. Juuri siinä, mihin ripottelin myrkkyä etanoille, etteivät vaeltaisi meidän puolelle... 

- Tää on meidän tonttia, tykkäsi naapuri, eikä piitannut ihmeekseni etanamyrkkyvaroituksistani. Loukkaantui vaan. 

Mutta etanat eivät loukkaantuneet. Ne tykkäsivät. Sen sijaan ihanat sisiliskot katosivat. Ne kun syövät luontaisesti etanoita ja kotiloita (ja varmaankin valitettavasti myös niitä rautasulfaattipipanoita?) Opin tämän vasta liian myöhään. Lakkasimme ostamasta hyödytöntä kallista myrkkyä. Se tappoi väärät otukset. Olin ja olen vieläkin niin pahoillani! 

Lemmikkivariksenikaan eivät näyttäneet kotiloista ja etanoista piittaavan. Ne söivät mieluummin kissanruokanappuloita, joita tulivat minulta kerjäämään jo sisälle taloonkin, jos ovi jäi auki. Ihanat kerjääjävarikset jäivät sittemmin seuraavalle talon asukkaille yllätykseksi. Samoin lehtokotilot, joiden ansiosta ei voitu kasvattaa kaalia, salaattia eikä oikein ihania kuunliljojakaan... Kaikesta muusta puhumattakaan. 

Ennen talosta muuttoamme annoin äidilleni hänen mökilleen paljon kasveja juuret pestyinä pihastamme ja terassilla ruukuissaan kasvaneita rakkauspakkauksia, jos meillä vaikka joskus olisi jälleen sellainen poma iha, jonne niiden pistokkaista voisi istuttaa uuden pikkupuutarhan... Mutta kun myöhemmin tutkailin sitä hänen mökkipihaansa, en löytänytkään niistä säästettäväksi tarkoitetuista kasveista juuri mitään. Äiskä taisi heittää ne samantien roskiin, kun pelkäsi kotiloiden valtaavan hänenkin pihansa, jossa tosin oli jo lehtokotiloita ennestään. Minä en uskaltanut kysyä, mitä kasveille tapahtui... 

  

Ja taas 

 

Täällä kakkosasuntomme pihamaalla metsän keskellä meren rannalla on lehtokotiloiden lisäksi myös kuvan viinimäkikotiloita! Limanuljaskoja, jotka sen lisäksi, että ovat monta kertaa suurempia kuin lehtokotilot, myös syövät kaiken, kuin lauma heinäsirkkoja! - Ja hyvällä ruokahalulla! 

Netistä löysin niistä tällaisen väitteen: Viinimäkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiä ja eri pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille... /Animalia

Höpöhöpö. Samaa väitettä on käyttänyt mm Wikipedia: Ei kuulemma ole haitallinen laji!! Tämä ei pidä paikkaansa! Wikipedian tekstiä voisi joku välillä päivittää. Väärä luulo ei saisi jäädä valloilleen. 

Viinimäkikotilot syövät kaikkea mahdollista siinä missä pienemmät nilviäissukulaisensakin. Ne ovat myös kannibaaleja, eli jos vaikka tiellä on jäänyt kaveri auton liiskaamaksi, ne kerääntyvät joukolla herkut... tai jotain... Yääk! 

 

Etanapäivä 29.5.2026 kiinnittää huomiota näihin kuorellisiin otuksiin. Pehmeiden ruumiidensa ja spiraalimaisten kuoriensa ansiosta nämä eläimet ovat olleet olemassa pidempään kuin useimmat lajit. Asiantuntijat tutkivat niiden fossiililöytöjä oppiakseen maapallon muinaisista muutoksista ja piilevistä ekosysteemeistä.

Monet etanalajit elävät puutarhoissa, metsissä, joissa ja jopa syvissä valtamerissä. Etanat auttavat puhdistamaan luontoa hajottamalla kasveja ja rikastuttamalla maaperää... Lyhennelmä/DOTY

 

Viinimäkikotilo oli Virossa rauhoitettu laji vuosina 1958 -1994, vaan ei ole enää. Olen näiden Saarenmaan mökkivuosiemme aikana saanut sanoa hyvästi salaatin kasvatukselle, kaaleille, herneille, kuunliljoille ja monille muille kukille, jopa salkoruusujen kimpusta olen kiskonut pois näitä viinimäkikotiloita! Kookkaana otuksena sen ruokahalu on suurempi kuin pienempien nilviäissukulaistensa, onhan sillä kookkaampi suu, kuin sillä mainoksen isoäidillä...! Ovat saapuneet todellakin hajottamaan kasveja väärään paikkaan! Olemme keränneet niitä ämpäriin, jossa on reikäkansi, sitten ajettu kauas metsätielle ja viety metsään. 

Sateen jälkeen niitä saattaa nähdä täällä valtavasti! Olemme laskeneet näitä jopa 50 yksilöä pihassa yhdessä päivässä. Paljon tuhoa pienessä puutarhassa! Ja kun sen määrän kertoo sadalla, jonka verran kukin kotilo voi saada jälkikasvua/vuosi... Lisääntykööt kauempana meidän pihastamme... 

 

 Outo maku joillakuilla 


Viinimäkikotilon sanotaan olevan herkullista syötävää ja Suomeen se olisikin päätynyt ihmisten toimesta juuri syömätarkoitukseen... / Luontoturva

Samaa väitetään sekä Suomen että Viron viinimäkikotiloista, että munkit olisivat tuoneet ne maahan lihattoman paaston ajan ruuakseen. Siinäkin munkit huijanneet tavallaan. "Tätä ei lasketa"... Jotkut siis syövät näitä ällönilviäisiä... Yääk! 

Pitääkö alkaa viemään johonkin ravintolaan näitä kotiloita? Sillä tavalla saisi pihan siistiksi? 
 

 

25.5.2026

Puutarhurointia, aurinkoa & terveellistä ruokaa


 
 
 
 
Tästä päivästä alkaa puutarhojen villieläinviikko
josta olen kirjoittanut tänne ennenkin. 
 Myös lasten puutarhurointiviikko on nyt. 
 
 
 
 

 
ja niistäkin on tarinaa ennestään. KR-viikon teemana 
on tänä vuonna Kilpirauhanen ja ravitsemus
 
 
 
 
 

  
Muovivapaa päiväkin olisi tänään. 
Mehän tietenkin vähennetään muovia joka päivä. 
Koko heinäkuu on muuten muovivapaata kuukautta.  
 
 
 Kuvassa tietenkin tv-sarja Ross Poldarkin päähenkilöt
 
Huomenna 26.5. on vuorossa kansainvälinen punapääpäivä 
josta niin ikään olen kirjoitellut sattuneesta syystä 
aiemminkin, punapääpigmentit omaavana naishenkilönä.  =D
 

Paperilennokkipäiväkin on tiistaina 26.5. 
Oletkos koskaan taitellut sellaisia? 
 
 
 
 
 

Aurinkosuojasta ja sen tärkeydestä muistutellaan keskiviikkona 27.5. koska nyt ovat alkaneet jo nämä varvastossukelit ja koko toukokuuhan on ollut ihosyövän tietoisuuskuukautta
  Itse olen varoittava esimerkki aurinkosuojan tärkeydestä, koska olen jo lapsena polttanut pahasti ihoni, kun piti suurella kasvimaalla kykkiä kesäpäivien kuumimmat ja paahteisimmat hetket, eikä mitään aurinkosuojavoiteita laitettu... 
Yritin aikanaan omat lapseni suojata hyvin aurinkovoiteilla, mutta joskus se voitelukin voi pettää ja lapselta voi esim palaa auringossa nenänpää tai korvanlehdet... =( 
Olen myös yrittänyt toitottaa jälkikasvulleni, että pitää käyttää aurinkorasvaa, koska olemme syöpäsuvusta. Mikä tahansa syöpä altistaa geenit ja auringossa palaminen ei tee kenellekään hyvää, vaikka ei olisi kurjia geenejäkään. 


 PS:  
Punapigmentti myös valitettavasti lisää melanoomariskiä sekä ihon palamista... 




 
PS2: 
 
Muista suojata myös silmät. 
Aina.  
 
 
 
 PS3:  
Jos on hirmukuuma nukkua kesällä, laita tyyny pakastimeen pariksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa... 
 
 
 
 
 
 
 

  
 

23.5.2026

Voikukasta on moneksi







Voikukka on muinainen euraasialainen kasvi, jolla on 30 miljoonan vuoden historia. Fossiilit ja geneettiset todisteet osoittavat, että Taraxacum-suku syntyi Euraasiassa noin 30 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen kuin ihmiset alkoivat käyttää kasvia. Sieltä voikukat levisivät lauhkealle pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja eurooppalaiset uudisasukkaat kuljettivat niitä myöhemmin tarkoituksella Pohjois-Amerikkaan hyödyllisenä ruokana ja lääkekasvina. 

Perinteinen lääketiede sekä idässä että lännessä 900- ja 1000-lukujen arabialaisten lääkäreiden historiallisissa lääketieteellisissä teksteissä kuvataan voikukasta tehtyjä valmisteita maksa- ja pernasairauksiin, kun taas eurooppalainen kansanlääkintä käytti sitä esimerkiksi kuumeeseen, paiseisiin ja ruoansulatusvaivoihin. 

Kiinalaisessa lääketieteessä Taraxacum-lajien on kirjattu "kuumuutta ja myrkkyjä poistavista tekijöistä", ja vuoden 2020 kiinalainen farmakopea listaa kymmeniä patentoituja lääkkeitä, jotka sisältävät voikukka. 










Harvat kasvit herättävät yhtä paljon mielipiteitä kuin voikukka. Tämä keltainen kukka herättää joko inhoa tai iloa, aloittaa keskusteluja ja yllättää ne, jotka kiinnittävät siihen huomionsa. Jotkut nyppivät ne irti epäröimättä, kun taas toiset hymyilevät nähdessään niiden aurinkoiset päät. 

Kävele ja tarkkaile voikukkia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Huomaa, miten ne viihtyväterilaisissa ympäristöissä, jalkakäytävistä niityille. Tämä aktiviteetti voi olla sekä rentouttavaa että opettavaista, erityisesti lapsille, jotka oppivat samalla kasveista. 

Lapset nauttivat näiden iloisten kukkien poiminnasta ja varsinkin voikukkaseppeleistä. - Se perinne on ihan pakko opettaa myös uusille sukupolville. Ja erityisesti lapset rakastavat voikukkien pörröisten siemenien puhaltamista. 

  



Voikukat lisääntyvät kloonimaisesti apomiksian avulla. Monet nurmikkojen yleiset voikukat ovat "apomiktisia", mikä tarkoittaa, että ne voivat tuottaa elinkelpoisia siemeniä ilman siitepölyn hedelmöitystä. Jokainen kukkapohja voi sisältää noin 150–200 siementä, ja koska siemenet lentävät tuulen mukana ja ovat pohjimmiltaan emokasvin klooneja, tämä auttaa selittämään, kuinka voikukat leviävät niin menestyksekkäästi jopa paikkoihin, joissa pölyttäjiä tai yhteensopivia kasveja on vähän lähellä. 

 






Kaupunkimaisemien pölyttäjien varhaiskevään ravinnonlähde Vaikka voikukat eivät ole ravitsevin siitepölyn lähde verrattuna alkuperäisiin luonnonkukkiin, tutkimukset ovat osoittaneet, että ne voivat olla tärkeä "siltaravinnonlähde" ​​mehiläisille ja muille pölyttäjille aikaisin keväällä, erityisesti kaupungeissa ja lähiöissä, joissa kukkii vain vähän muita kukkia. Niiden pitkä kukinta-aika ja kyky kasvaa monenlaisessa maaperässä tekevät niistä luotettavan vararavinnonlähteen, kun kukinnan monimuotoisuus on vähäistä. 


 


Nämä kultaiset väripurkaukset eivät ole vain kauniita – ne viestivät varhaisesta keväästä ja tarjoavat ruokaa mehiläisille, kun kukkia on vielä vähän. 






Voikukasta voi käyttää ravinnoksi kaikkia sen osia: nuppuja, kukkia, lehtiä sekä juuria, kunhan varmistat aina, että voikukat ovat torjunta-aineettomia ja peräisin puhtailta alueilta.







Kokeile voikukkateen valmistamista tuoreista kukista. Tätä maanläheistä juomaa on nautittu sukupolvien ajan. 

Voikukkatee

Kaada kiehuvaa vettä keltaisten terälehtien päälle, anna hautua.





Voikukkajuoma
tai voikukkasima


5 l voikukan keltaisia kukkia
10 l vettä
600 g sokeria
100 g fariinisokeria
3 sitruunaa
¼ tl hiivaa




Keitä puhdistettuja voikukkia puolessa 
vesimäärässä muutaman minuutin ajan. 
Siivilöi kukat pois.

Lisää loppu vesi ja sokerit.
Pese sitruunat harjalla ja lämpimällä vedellä. 
Huuhtele hyvin.
Kuori keltainen kuori talteen perunankuorimaveitsellä. 
Poista sitruunoista valkoinen kuori 
ja leikkaa sitruunat viipaleiksi.

Laita kuoret ja viipaleet juoman joukkoon.
Lisää hiiva kädenlämpöiseen liemeen.
Anna juoman jäähtyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Siivilöi, pullota ja säilytä viileässä.

Juoma säilyy jääkaapissa n. viikon. /Martat



Jos tunnet olosi seikkailunhaluiseksi, harkitse voikukkaviiinin valmistamista, joka on perinteinen juoma, joka valmistetaan kasvin kukista. 


"Voikukka on yksi maailman tunnetuimmista yrteistä. Jo antiikin aikana sille liitettiin monia lääkinnällisiä ominaisuuksia: antibakteerisia, antiviraalisia, tulehdusta hillitseviä, ruokahalua lisääviä, diureettisia ja laksatiivisia, jopa syöpää ehkäiseviä. Voikukkaan pohjautuvalla viinillä on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Se edistää sapen eritystä ja on lievästi diureettinen, tukee elimistöä sappirakon sairauksissa, kihdissä, sitä pidetään hyödyllisenä myös munuaisten ja virtsarakon sairauksissa sekä jopa diabeteksessa. Voikukkaviinin kerrotaan auttavan monissa vaivoissa, joten tämä arvokas juoma kannattaa varata kotibaariin. Jos haluat oppia, miten valmistat kotitekoisen voikukkaviinin vaihe vaiheelta, tutustu reseptiimme!

Muista, kevät on ainoa aika valmistaa maukasta ja arvokasta voikukkaviiniä! Älä siis viivyttele, ja muista ottaa kävelylle mukaan kori tätä arvokasta viinin raaka-ainetta varten!" /Browin kotitekoinen voikukkaviini tämän linkin takana.








Voikukkahunaja

2,5 dl voikukan kukkia
2,5 dl vettä
1 siivu sitruunaa
1,5 dl vaaleaa ruokosokeria



Kerää voikukkien kukinnot kun ne ovat täydessä kukinnossa. Huuhtele kukat ja jätä veteen likoamaan muutamaksi minuutiksi.
Nypi irti terälehdet ja aseta ne kattilaan veden ja sitruunasiivun kanssa. Kiehauta, käännä lämpö pienemmälle ja anna poreilla miedolla lämmöllä kannen alla noin 30 minuuttia. Jätä tekeytymään yön yli tai 6-10 tunniksi.
Siivilöi terälehdet ja sitruunasiivu pois nesteestä. Lämmitä jäljelle jäänyt neste kiehuvaksi ja käännä lämpö pienemmälle. Lisää sokeri kolmessa osassa kokoajan sekoittaen, kunnes sokeri on kokonaan liuennut nesteeseen. Anna poreilla miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia.
Varmista voikukkahunajan koostumus ottamalla sitä pieni määrä metallilusikalle tai viileälle lautaselle, jossa se jähmettyy. Tähtää hunajamaiseen, notkean juoksevaan koostumukseen. Varo keittämästä voikukkahunajaa liian pitkään, jotta siitä ei tule liian paksua. Huomio että seos paksuuntuu jäähtyessään.
Kun koostumus on sopiva, ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hieman kaada steriiliin lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa ja käytä puolen vuoden sisällä. /MTV/Makuja








Voikukanlehdet kilpailevat pinaatin kanssa mikroravinteiden suhteen Raakat voikukanlehdet ovat epätavallisen ravinnerikkaita ja sisältävät runsaasti A-, C- ja K-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa, jotka ovat verrattavissa moniin viljeltyihin lehtivihanneksiin tai jopa suurempia määriä. Esimerkiksi 100 gramman annos raakaa voikukanlehteä sisältää enemmän kuin päivittäisen suositellun K-vitamiinin saannin ja on erinomainen A-vitamiinin ja kalsiumin lähde.


Voikukanlehtitee:


Lisää 2 ruokalusikallista voikukanlehtiä 
litraan kiehuvaa vettä, 
anna hautua 10–15 minuuttia ja siivilöi.









Voikukanlehtien hieman kitkerä maku sopii hyvin yhteen makeiden kastikkeiden kanssa salaateissa. Voit myös paistaa niitä valkosipulin ja oliiviöljyn kanssa ravitsevaksi lisukkeeksi. 





Lisää voikukka-aikaan kasvinosia kesäruokiisi, vain mielikuvitus rajana.










Voikukan pääjuuri voi vetää itseensä mineraaleja, kuten kalsiumia, syvemmistä kerroksista. Kansanperinne muutti paahdetut juuret kahvin korvikkeeksi 1800-luvulle tultaessa ihmiset Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa paahsivat ja jauhoivat voikukan juuria tehdäkseen tummaa, kitkerää juomaa, joka jäljitteli kahvia, mutta ei sisältänyt kofeiinia.

Tästä "voikukkakahvista" tuli erityisen suosittu kahvin korvike sota-ajan pula-aikoina ja yrttiperinteissä, joissa sitä arvostettiin ruoansulatusta parantavana aineena ja hellävaraisena maksan tukena.






Voikukanjuuritee:

Keitä kuivattuja juuria vedessäja anna hautua hetken, lisää hunajaa ja nauti.

 

 


Voikukkaa voi käyttää myös leivonnassa! Voit yllättää ystäväsi vaikkapa sitruunaisella voikukkakakulla. Ohjeita tähän esimerkiksi Kasviskapina.fi:n sivulla







Voikukalla on kyllä ikioma teemapäivänsä mutta se on Suomessa aivan liian aikainen päivämäärältään, sillä 5.4. ei vielä ole voikukkia kukassa. Meillä niiden oma päivä voisi olla tähän aikaan, tai jopa vähän myöhemminkin. Suomessa voitaisiin keksiä tälle kasville oma juhlapäivä? 

Tiesitkö, että voikukat kehittävät paksun pääjuuren, joka voi ulottua 15–45 senttimetriä maaperään, minkä ansiosta kasvi selviytyy kuivuudesta, uudistuu pinnasta katkettuaan ja vetää mineraaleja syvemmistä kerroksista. Kun voikukan vahvat juuret kaivautuvat syvälle, ne  auttavat irrottamaan tiivistynyttä maata ja tekevät tilaa vedelle ja ilmalle ja voi parantaa maaperän rakennetta ajan myötä.. Tämä piilotettu ponnistus auttaa lähellä olevia kasveja kasvamaan vahvemmiksi. Vaikka voikukat eivät olekaan ihmelääke köyhälle maaperälle, ekologit ja agronomit kuvailevat niitä usein "pioneerikasveiksi", jotka voivat auttaa paljastamaan ja vähitellen parantamaan tiivistyneitä tai häiriintyneitä alueita.

Meidän pitäisikin nähdä voikukan "rikkaruohon" leiman yli ja huomata hiljaiset tavat, joilla tämä kasvi tukee sekä luontoa että ihmisiä, se tuo väriä, ruokaa ja parantumista maailmaan.

 




Lähteinä:

Doty
Martat
/MTV/Makuja 
Browin 
Wikipedia 
Kasviskapina








22.5.2026

Globaaleja vaikutuksia luontoon paikallisella toiminnalla








 Yhdellä neliömetrillä mitä hyvänsä luontoaluetta – harjumetsää, aapasuota tai vaikkapa puroa – elää vähintään kymmeniä eliölajeja, joskus jopa satoja. Sadan metrin päässä luonto voi olla aivan toisenlainen: kuiva harju on vaihtunut kosteaksi notkoksi tai puro on laskenut metsälampeen. Näissä paikoissa elää taas oma lajistonsa. Juuri tässä vaihtelussa ja lajirunsaudessa piilee luonnon rikkaus ja elinvoima. /Ymparisto.fi 
Luonnon monimuotoisuudella, eli biodiversiteetillä, tarkoitetaan elämän koko kirjoa; lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Panostamalla kestävään kehitykseen varmistamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen myös tulevaisuudessa. /Suomen Yk-liitto
Luonnonsuojeluun kuuluu toiminta lähellä kotia ja positiiviset aaltovaikutukset, jotka voivat ulottua kauas./Biodiversity-day/2026
   Suomen luonnon tilannekuva / Luonnontila

 


 
 

Aloita luonnonsuojelu lähialueiltasi 

 

Vuoden 2026 luonnon monimuotoisuuden päivän teema on Globaaleja vaikutuksia paikallisella toiminnalla - Acting locally for global impact.
Luontokato on yksi aikamme suurimmista ympäristöhaasteista, mutta ratkaisuja voidaan tehdä myös lähellä. Kun yhteisöt, kylät ja asukkaat toimivat yhdessä, syntyy konkreettisia tekoja, jotka tukevat lajistoa, vahvistavat ympäristön viihtyisyyttä ja lisäävät ymmärrystä luonnon merkityksestä.

 



– Tehkää yhdessä hyönteishotellit, linnunpönttöjä tai sorsanpesiä. Aloittakaa vieraslajitorjunta, istuttakaa lehtipuita tai kylväkää kukkapelto pölyttäjille. Tai jotain muuta monimuotoisuutta esille tuovaa, kuten tutustumisretki lähialueen arvokkaaseen luontokohteiseen tai vaikka yhteinen lintubongaus, kyläkehittäjät Tanja Airaksinen ja Outi Myllymäki Maaseudun Sivistysliitosta innostavat.
Maaseudun yhteisöissä luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa esimerkiksi niittytalkoilla, kosteikkojen hoidolla, vieraslajien torjunnalla ja pölyttäjille sopivien elinympäristöjen lisäämisellä.
Kaikkien luonnon monimuotoisuutta edistävien tekojen ja tapahtumien järjestäjien ja osallistujien toivotaan julkaisevan toimistaan kuvan Facebookissa tai Instagramissa 24.5.2026 mennessä aihetunnisteilla #lumopäivä2026 ja @mslymparisto. Osallistujien kesken arvotaan upea ripustettava kotimainen perhosbaari. Perhosbaarin voi ripustaa vaikkapa kylätalon pihaan tai yhteiselle viheralueelle.
Osallistumismuoto on vapaa ja jokainen voi räätälöidä sen omiin tarpeisiin ja lähiympäristöön sopiviksi. Pääasia, että teemme yhdessä näkyväksi lähialueidemme luonnon monimuotoisuuden ja sen eteen tehtävän työn. /Maaseudun sivistysliitto


 
 
 

  

 

21.5.2026

Yksi maailman tärkeimpiä viljelyskasveja







Tarinan mukaan Kiinan keisari Shen Nung (Shennong) istui teepuun alla, kun palvelija keitti vettä juotavaksi. Jotkut lehdet putosivat kuppiin ja keisari tykästyi juoman makuun. Näin alkoi teen juomatapa. Tämä tapahtui 2737 eaa. 
Tang- ja Song-dynastioiden aikaan teestä tuli Kiinassa niin arvokasta, että sitä puristettiin tiiliksi ja kaupattiin Silkkitien verkoston haaraa, Teehevostietä, pitkin. Siellä sitä vaihdettiin hevosiin ja kuljetettiin satoja kilometrejä muuli- ja jakkikaravaaneilla Tiibetiin ja sen ulkopuolelle.
Portugalilaiset toivat teetä ensimmäisinä Eurooppaan 1550-luvulla ja nimesivät juoman ”tšaiksi” kantoninkiinan mallin mukaan. Hollantilaiset, (Itä-Intian kauppakomppanian merkeissä) , joilla oli suurin merkitys teen laajalle leviämiselle Eurooppaan 1600-luvulla, alkoivat nimittää juomaa sanalla tea, josta suomenkielinen sana "tee" on peräisin. Tätä ennen teen nimenä käytettiin mm. portugalilaisten käyttämää cha-sanaa. Molempien sanojen tee (tea) ja tšai (cha) alkuperä on samassa kiinalaisessa kirjainmerkissä 茶, joka lausutaan tša (cha) mandariinikiinaksi ja kantoninkiinaksi, mutta ta tai te min-kiinaksi. Persiaksi tee on tšai ja tätä kautta myös teen nimeksi yleistyi Venäjällä ja Itä-Euroopassa tšai.
Yksinkertaistaen voi sanoa, että kun tee levisi meritse, niin sitä kutsuttiin ”teeksi” kun taas maateitse, niin siitä tuli tšaita. Muun muassa Itä-Suomessa juotiin ennen venäjän kielestä tuttua tsaijua ja tsaikkaa.

Tee oli aluksi vain rikkaiden ja aateliston ylellisyysjuoma, ja sen katsottiin jopa edistävän terveyttä. Vaikka hollantilaiset aloittivat massatuonnin, britit (Britannian Itä-Intian kauppakomppania) ohittivat heidät 1700-luvulla ja tekivät teestä kansallisen juomansa

Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa juovat teetä

Tee on yksi maailman tärkeimmistä kaupallisista viljelykasveista, ja se tukee arviolta 13 miljoonan ihmisen suoraa toimeentuloa teen tuotannossa ja 65 miljoonan ihmisen toimeentuloa yli 35 maassa. Pienviljelijät vastaavat nyt noin 60 prosentista maailmanlaajuisesta teen tuotannosta. 

Musta, vihreä, valkoinen ja oolong-tee ovat kaikki peräisin samasta lajista, Camellia sinensis; erot johtuvat siitä, miten lehdet käsitellään, erityisesti hapettumisasteessa, joka muuttaa makua, väriä ja terveyteen liittyvien yhdisteiden, kuten katekiinien ja teaflaviinien, profiilia. 

Teekasvit keräävät luonnostaan ​​fluoridia maaperästä, mikä tekee haudutetusta teestä yhden tärkeimmistä ravintolähteistä. Vaikka kohtuullista saantia pidetään turvallisena, erittäin vahva tai epätavallisen runsas kulutus, erityisesti heikkolaatuisen tiiliteen, on yhdistetty hampaiden ja luuston fluoroosiin joillakin alueilla. 

Teen ominaisvaikutus tulee kofeiinin ja aminohappo L-teaniinin yhdistelmästä. Tutkimukset osoittavat, että nämä voivat parantaa tarkkaavaisuutta ja vähentää henkistä väsymystä nautittuna yhdessä, ja niillä on erilainen vaikutus kuin saman kofeiinipitoisuuden omaavalla kahvilla. 

 

 



 Miten voin viettää teepäivää?  

 

Voit kokeilla erilaisia ​​teelaatuja, joita et ole koskaan ennen maistanut. Olipa kyseessä sitten Etelä-Afrikasta peräisin oleva rooibos-tee tai jostain muualta maailmasta kotoisin oleva yrttiteesekoitus, innostu tästä päivästä tutustumalla uusiin makuihin haudutetussa teessä. 

Kutsu ystävät ja perheenjäsenet viehättävään teehetkeen. Kannusta vieraitasi pukeutumaan vintage-asuihin ja luomaan tunnelmaa, joka tuo mieleen klassiset teehetket. 
Mikset myös leipoisi herkullisia leivonnaisia teen kera nautittaviksi? Helppo ja herkullinen resepti on Matcha-marenki. Tämän valmistukseen tarvitset matchaa, sokeria, kananmunanvalkuaisia ​​ja tomusokeria. Aloita siivilöimällä matcha ja tomusokeri yhteen ja vatkaa sitten kananmunanvalkuaiset, kunnes taikinassa on pehmeitä huippuja. Lisää vähitellen sokeria ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Kääntele matcha varovasti tähän seokseen ja siirrä seos sitten leivonnaispussiin. Pursota seos pieniksi keoiksi uunipellille ja paista noin tunnin ajan. 

Tai mikset tekisi vihreäteedonitseja? Tähän tarvitset vihreää teetä, hunajaa, sulatettua voita, maitoa, kananmunaa, suolaa, leivinjauhetta, sokeria ja kakkujauhoja. Vatkaa vihreä tee, suola, leivinjauhe, sokeri ja jauhot. Lisää hunaja, sulatettu voi, maito ja kananmuna ja vatkaa. Pursota taikina leivonnaispussilla donitsimuottiin. Paista sitten donitseja kahdeksan minuuttia. Voit tehdä oman kuorrutteen päälle – suklaa sopii hyvin! Muita herkullisia leivonnaisia, joita voit kokeilla, ovat vihreäteemuffinssit ja -browniet.

- Ohjeita löydät netistä. 



Miten valitaan hyvä Matcha?  

Ensimmäinen asia, joka sinun on tarkistettava, on se, miten matcha on tuotettu ja hankittu. 
Toiseksi, matchajauheen väri on merkittävä tekijä. Mitä vihreämpi väri, sitä parempi. Tämä johtuu siitä, että lehdet joutuvat tuottamaan liikaa klorofylliä, koska Matchaa kasvatetaan varjossa, mikä aiheuttaa sen kirkkaan vihreän sävyn. Jos matcha on väriltään keltainen tai ruskea, se on merkki siitä, että lehtiä ei ole varjostettu kunnolla tai että oksia ja varsia on käytetty. 
Hinta on kolmas huomioon otettava tekijä. Kuten useimmissa asioissa, jos haluat laatua, voit odottaa maksavasi hieman enemmän. Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, on todennäköistä, että se ei olekaan totta. 
Matchan koostumus on myös tärkeä. Sen tulisi olla hienoa ja erittäin silkkistä jauhetta. 
Viimeisenä muttei vähäisimpänä, maku, joka on luonnollisesti ratkaiseva ominaisuus laadun kannalta. Sen tulisi olla luonnollisen makea. 

 

 

 

 

Vaikka kansainvälinen teen teemapäivä kunnioittaa historiallista juomaa, meidän tulisi myös osoittaa kunnioitusta teeteollisuudessa työskenteleville, joiden työoloissa on vielä paljon parannettava. 

Paras tapa tehdä tämä, on auttaa lisäämään tietoisuutta heidän työolosuhteistaan, jotta niitä voidaan parantaa. Kansainvälinen teepäivä on hyvä hetki parantaa teeplantaasien työntekijöiden kansalaisoikeuksien toteutumista. 

 

 Miten voit vaikuttaa? 

Yritä etsiä teemerkkejä, jotka tukevat reilua kauppaa ja vaihda mahdollisesti näihin merkkeihin vaikuttaaksesi siihen, miten ostat tuotteita, kuten teetä. 

 

 


 

Miten teepäivä syntyi?

 

Vuonna 2004 Maailman sosiaalifoorumissa perustettiin kansainvälinen teepäivä. Tapahtuma käynnistettiin lisäämään tietoisuutta teeteollisuudessa työskentelevien tarpeista. Teepäivää vietettiin seuraavina vuosina Intian New Delhissä ja Sri Lankassa, myöhemmin muissa teetä tuottavissa maissa; Nepalissa Vietnamissa, Bangladeshissa ja muissa teentuottajamaissa, ja samaan aikaan ammattiliittojen aloittamat GlobalTea-konferenssit lisääntyivät.

FAO:n hallitustenvälisen teeryhmän ehdotuksesta Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous perusti teepäivän vuonna  2019. Sen tavoitteet olivat linjassa YK:n eri kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, kuten äärimmäisen köyhyyden vähentäminen, naisten voimaannuttaminen ja maaekosysteemien kestävä käyttö. 

 



 

Teen kasvatus ja biodiversiteettipaineet 

Suuret teeplantaasit voivat edistää metsäkatoa, maaperän eroosiota ja biodiversiteetin vähenemistä, kun metsää raivataan monokulttuurin vuoksi. Tämä on johtanut siihen, että sertifiointijärjestelmät, kuten Rainforest Alliance, keskittyvät varjopuiden, maaperän suojelun ja elinympäristöjen suojeluun teenviljelyalueilla. /Doty

 

#TeaLoversUnite
#InternationalTeaDay 
#TeaDay

 





Jäätee virkistää kesäkuumalla. 
Kuva sivulta Baking Me Hungry



Lähteinä 

Food and Agriculture Organization FAO

Suomi-Venäjä Seura 

Serendipitea 
DOTY