TĂ€mĂ€ nilviĂ€inen on viinimĂ€kikotilo, Helix pomatia, ViinamĂ€etigu, Roman snail. Kotilon jalalla voi olla pituutta 6 – 7 cm. Kuori on halkaisijaltaan noin 4 – 5 cm ja vĂ€riltÀÀn harmaa, keltainen tai
ruskehtava.
Kotilot ja etanat eivÀt ole mitÀÀn vaarattomia otuksia
ĂlĂ€ koskaan koske paljain kĂ€sin etanoihin tai kotiloihin.
ĂlĂ€ anna lasten ottaa luonnosta kotiloita tai etanoita lemmikeiksi!
Kotiloissa ja etanoissa on kaikenlaisia
parasiitteja eli loisia jotka voivat olla ihmisille ja lemmikeille
vaarallisia, aiheuttaa sairauksia ja tartuntoja!
Etanat voivat myös levittÀÀ erilaisia imumatoja ja alkuelÀimiÀ.
ĂlĂ€ laita koskaan kotiloa ihollesi TikTokkaajien villitysvideoista huolimatta. Se voi olla hyvin vaarallista terveydellesi!
Jos sinulla on ulkona lemmikin vesikuppi, pidÀ se aina puhtaana ja paikassa, jossa sinne ei pÀÀse etanoita.
Esimerkiksi keuhkomato voi tarttua etanasta koiraan, jos koira nielaisee sen tai nuolaisee kotilon limaa.
Ihmiselle etanat voivat tartuttaa rottakeuhkomadon, joka aiheuttaa vaarallisen aivokalvontulehduksen. Tartunnan voi saada syömÀllÀ huonosti pestyjÀ kasviksia, salaattia tai raakoja etanoita.
Kotilon munia saattaa esim markettien kasvien mullan mukana saada kuka tahansa. Valitettavasti. Tosin, kotiloiden munat erottaa kyllÀ ravinnerakeista. PitÀÀ vaan nÀhdÀ hieman vaivaa.
Ensiksi: hanskat kÀteen!
Kotiloiden
munat ovat vaaleita tai lÀpikuultavia ja pehmeitÀ ja ravinnepallerot
ovat kovia, eivÀtkÀ kotilonmunat liukene veteen, niin kuin ravinteet
tekevÀt vajoten astian pohjaan. Etanan/kotilonmunat kelluvat vedessÀ tai sen
pinnalla. HÀvitÀ ne laittamalla löydökset muovipussiin ja liiskaa ja
laita sekajÀtteeseen. (Jotkut neuvovat kaatamaan niiden pÀÀlle kiehuvaa vettÀ.)
- Pese hyvin ja saippualla kÀtesi jos olet koskenut edes multaan.
Ne
aikuiset lehtokotilot taas eivÀt tokene muuten, kuin kerÀÀmÀllÀ ne (Hanskat kÀsiin!) vaikkapa kannelliseen purkkiin tai esim tyhjÀÀn 5 litran vesipulloon
jossa on korkki tallella.
Laita pulloon tai purnukkaan reilusti pelkkÀÀ tavallista kaupan etikkaa ja nilviÀiset sinne nesteeseen. Korkki/kansi kiinni ja astia sekajÀtteeseen. (KierrÀtyspoliisi varmaan sanoo nyt ettÀ ei, mutta kertokoon kommenteissa, mihin se astia sitten pitÀisi laittaa!)
Tai
jos ja kun avaat tÀllaisen astian, hautaa sisÀltö maahan! Astiaan voit
kerÀtÀ uudelleen seuraavana aamuna satsin nilviÀisiÀ tai sateen
jÀlkeen ainakin niitÀ on piha tÀynnÀ.
- Ja sitten ne hanskat roskiin!
TÀmÀ on niin nÀhty
Punaisen pikkutalon aikoihin pikkuisen pihamme riesana olivat lehtokotilot. Ne olivat aivan villejÀ! NiitÀ ruokki ja saattoi toimintakykyisiksi erityisesti seikka, ettei naapurustossa niitetty tarpeeksi usein nurmikkoalueita ja niinpÀ kotilot kasvoivat heidÀn pihoillaan valtaviksi armeijoiksi ja aamuviideltÀ niiden pataljoonat marssivat pihan toiselta laidalta toiselle, vaellellen kukkapenkkeihin, mansikkamaalle ja kasvihuoneeseenkin jostain ihmeen tunnelista jota emme löytÀneet ja se limainen vana kulki tiilipolun poikki tai sitÀ nÀkyi mansikassa jota meinaat haukata, mutta josta onkin haukannut jo joku muu... YÀÀk!
EipÀ auttaneet kalliit kupariteipit, rautasulfaatit, ei tuhka, ei hiekka, ei todellakaan kahvinporot, vaikka Hani juo pannukahvia ja joka pÀivÀ on kunnon kasa kahvinporoja tarjolla. Ei auttaneet olut-ansatkaan. Etanat tulivat nÀistÀ kaikista virityksistÀ vaan villimmiksi ja vahvemmiksi! Ja oluesta ehkÀ vielÀ huppeliinkin.
ItseÀni harmitti mm rautasulfaatin kalleus ja se, ettÀ paketissa sanotaan sen olevan vaarallista myös mm koirille, mutta naapurin arvokkaita koiria ulkoilutettiin siinÀ meidÀn ja heidÀn rajalla. Juuri siinÀ, mihin ripottelin myrkkyÀ etanoille, etteivÀt vaeltaisi meidÀn puolelle...
- TÀÀ on meidÀn tonttia, tykkÀsi naapuri, eikÀ piitannut ihmeekseni etanamyrkkyvaroituksistani. Loukkaantui vaan.
Mutta etanat eivÀt loukkaantuneet. Ne tykkÀsivÀt. Sen sijaan ihanat sisiliskot katosivat. Ne kun syövÀt luontaisesti etanoita ja kotiloita (ja varmaankin valitettavasti myös niitÀ rautasulfaattipipanoita?) Opin tÀmÀn vasta liian myöhÀÀn. Lakkasimme ostamasta hyödytöntÀ kallista myrkkyÀ. Se tappoi vÀÀrÀt otukset. Olin ja olen vielÀkin niin pahoillani!
Lemmikkivariksenikaan eivÀt nÀyttÀneet kotiloista ja etanoista piittaavan. Ne söivÀt mieluummin kissanruokanappuloita, joita tulivat minulta kerjÀÀmÀÀn jo sisÀlle taloonkin, jos ovi jÀi auki. Ihanat kerjÀÀjÀvarikset jÀivÀt sittemmin seuraavalle talon asukkaille yllÀtykseksi. Samoin lehtokotilot, joiden ansiosta ei voitu kasvattaa kaalia, salaattia eikÀ oikein ihania kuunliljojakaan... Kaikesta muusta puhumattakaan.
Ennen talosta muuttoamme annoin Ă€idilleni hĂ€nen mökilleen paljon kasveja juuret pestyinĂ€ pihastamme ja terassilla ruukuissaan kasvaneita rakkauspakkauksia, jos meillĂ€ vaikka joskus olisi jĂ€lleen sellainen poma iha, jonne niiden pistokkaista voisi istuttaa uuden pikkupuutarhan... Mutta kun myöhemmin tutkailin sitĂ€ hĂ€nen mökkipihaansa, en löytĂ€nytkÀÀn niistĂ€ sÀÀstettĂ€vĂ€ksi tarkoitetuista kasveista juuri mitÀÀn. ĂiskĂ€ taisi heittÀÀ ne samantien roskiin, kun pelkĂ€si kotiloiden valtaavan hĂ€nenkin pihansa, jossa tosin oli jo lehtokotiloita ennestÀÀn. MinĂ€ en uskaltanut kysyĂ€, mitĂ€ kasveille tapahtui...
Ja taas
TÀÀllÀ kakkosasuntomme pihamaalla metsÀn keskellÀ meren rannalla on lehtokotiloiden lisÀksi myös kuvan viinimÀkikotiloita! Limanuljaskoja, jotka sen lisÀksi, ettÀ ovat monta kertaa suurempia kuin lehtokotilot, myös syövÀt kaiken, kuin lauma heinÀsirkkoja! - Ja hyvÀllÀ ruokahalulla!
NetistÀ löysin niistÀ tÀllaisen vÀitteen: ViinimÀkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiÀ ja eri
pensaiden lehtiÀ. Ne tekevÀt harvoin suurta tuhoa puutarhoille... /Animalia
Höpöhöpö. Samaa vÀitettÀ on kÀyttÀnyt mm Wikipedia: Ei kuulemma ole haitallinen laji!! TÀmÀ ei pidÀ paikkaansa! Wikipedian tekstiÀ voisi joku vÀlillÀ pÀivittÀÀ. VÀÀrÀ luulo ei saisi jÀÀdÀ valloilleen.
ViinimÀkikotilot syövÀt kaikkea mahdollista siinÀ missÀ pienemmÀt nilviÀissukulaisensakin. Ne ovat myös kannibaaleja, eli jos vaikka tiellÀ on jÀÀnyt kaveri auton liiskaamaksi, ne kerÀÀntyvÀt joukolla herkut... tai jotain... YÀÀk!
EtanapÀivÀ 29.5.2026 kiinnittÀÀ huomiota nÀihin kuorellisiin otuksiin. Pehmeiden ruumiidensa
ja spiraalimaisten kuoriensa ansiosta nÀmÀ elÀimet ovat olleet olemassa
pidempÀÀn kuin useimmat lajit. Asiantuntijat tutkivat niiden
fossiililöytöjÀ oppiakseen maapallon muinaisista muutoksista ja
piilevistÀ ekosysteemeistÀ. Monet etanalajit elÀvÀt puutarhoissa, metsissÀ,
joissa ja jopa syvissÀ valtamerissÀ. Etanat
auttavat puhdistamaan luontoa hajottamalla kasveja ja
rikastuttamalla maaperÀÀ... LyhennelmÀ/DOTY
ViinimÀkikotilo oli Virossa rauhoitettu laji vuosina 1958 -1994, vaan ei ole enÀÀ. Olen nÀiden Saarenmaan mökkivuosiemme aikana saanut sanoa hyvÀsti salaatin kasvatukselle, kaaleille, herneille, kuunliljoille ja monille muille kukille, jopa salkoruusujen kimpusta olen kiskonut pois nÀitÀ viinimÀkikotiloita! Kookkaana otuksena sen ruokahalu on suurempi kuin pienempien nilviÀissukulaistensa, onhan sillÀ kookkaampi suu, kuin sillÀ mainoksen isoÀidillÀ...! Ovat saapuneet todellakin hajottamaan kasveja vÀÀrÀÀn paikkaan! Olemme kerÀnneet niitÀ ÀmpÀriin, jossa on reikÀkansi, sitten ajettu kauas
metsÀtielle ja viety metsÀÀn.
Sateen jÀlkeen niitÀ saattaa nÀhdÀ tÀÀllÀ valtavasti! Olemme laskeneet nÀitÀ jopa 50 yksilöÀ pihassa yhdessÀ pÀivÀssÀ. Paljon tuhoa pienessÀ puutarhassa! Ja kun sen mÀÀrÀn kertoo sadalla, jonka verran kukin kotilo voi saada jÀlkikasvua/vuosi... LisÀÀntykööt kauempana meidÀn pihastamme...
Outo maku joillakuilla
ViinimÀkikotilon sanotaan olevan herkullista syötÀvÀÀ ja Suomeen se
olisikin pÀÀtynyt ihmisten toimesta juuri syömÀtarkoitukseen... / Luontoturva
Samaa vÀitetÀÀn sekÀ Suomen ettÀ Viron viinimÀkikotiloista, ettÀ munkit olisivat tuoneet ne maahan lihattoman paaston ajan ruuakseen. SiinÀkin munkit huijanneet tavallaan. "TÀtÀ ei lasketa"... Jotkut siis syövÀt nÀitÀ ÀllönilviÀisiÀ... YÀÀk!
PitÀÀkö alkaa viemÀÀn johonkin ravintolaan nÀitÀ kotiloita? SillÀ tavalla saisi pihan siistiksi?