Tämä nilviäinen on viinimäkikotilo, Helix pomatia, Viinamäetigu, Roman snail. Kotilon jalalla voi olla pituutta 6 – 7 cm. Kuori on halkaisijaltaan noin 4 – 5 cm ja väriltään harmaa, keltainen tai
ruskehtava.
Kotilot ja etanat eivät ole mitään vaarattomia otuksia
Älä koskaan koske paljain käsin etanoihin tai kotiloihin.
Älä anna lasten ottaa luonnosta kotiloita tai etanoita lemmikeiksi!
Kotiloissa ja etanoissa on kaikenlaisia
parasiitteja eli loisia jotka voivat olla ihmisille ja lemmikeille
vaarallisia, aiheuttaa sairauksia ja tartuntoja!
Etanat voivat myös levittää erilaisia imumatoja ja alkueläimiä.
Älä laita koskaan kotiloa ihollesi TikTokkaajien villitysvideoista huolimatta. Se voi olla hyvin vaarallista terveydellesi!
Jos sinulla on ulkona lemmikin vesikuppi, pidä se aina puhtaana ja paikassa, jossa sinne ei pääse etanoita.
Esimerkiksi keuhkomato voi tarttua etanasta koiraan, jos koira nielaisee sen tai nuolaisee kotilon limaa.
Ihmiselle etanat voivat tartuttaa rottakeuhkomadon, joka aiheuttaa vaarallisen aivokalvontulehduksen. Tartunnan voi saada syömällä huonosti pestyjä kasviksia, salaattia tai raakoja etanoita.
Kotilon munia saattaa esim markettien kasvien mullan mukana saada kuka tahansa. Valitettavasti. Tosin, kotiloiden munat erottaa kyllä ravinnerakeista. Pitää vaan nähdä hieman vaivaa.
Ensiksi: hanskat käteen!
Kotiloiden
munat ovat vaaleita tai läpikuultavia ja pehmeitä ja ravinnepallerot
ovat kovia, eivätkä kotilonmunat liukene veteen, niin kuin ravinteet
tekevät vajoten astian pohjaan. Etanan/kotilonmunat kelluvat vedessä tai sen
pinnalla. Hävitä ne laittamalla löydökset muovipussiin ja liiskaa ja
laita sekajätteeseen. (Jotkut neuvovat kaatamaan niiden päälle kiehuvaa vettä.)
- Pese hyvin ja saippualla kätesi jos olet koskenut edes multaan.
Ne
aikuiset lehtokotilot taas eivät tokene muuten, kuin keräämällä ne (Hanskat käsiin!) vaikkapa kannelliseen purkkiin tai esim tyhjään 5 litran vesipulloon
jossa on korkki tallella.
Laita pulloon tai purnukkaan reilusti pelkkää tavallista kaupan etikkaa ja nilviäiset sinne nesteeseen. Korkki/kansi kiinni ja astia sekajätteeseen. (Kierrätyspoliisi varmaan sanoo nyt että ei, mutta kertokoon kommenteissa, mihin se astia sitten pitäisi laittaa!)
Tai
jos ja kun avaat tällaisen astian, hautaa sisältö maahan! Astiaan voit
kerätä uudelleen seuraavana aamuna satsin nilviäisiä tai sateen
jälkeen ainakin niitä on piha täynnä.
- Ja sitten ne hanskat roskiin!
Tämä on niin nähty
Punaisen pikkutalon aikoihin pikkuisen pihamme riesana olivat lehtokotilot. Ne olivat aivan villejä! Niitä ruokki ja saattoi toimintakykyisiksi erityisesti seikka, ettei naapurustossa niitetty tarpeeksi usein nurmikkoalueita ja niinpä kotilot kasvoivat heidän pihoillaan valtaviksi armeijoiksi ja aamuviideltä niiden pataljoonat marssivat pihan toiselta laidalta toiselle, vaellellen kukkapenkkeihin, mansikkamaalle ja kasvihuoneeseenkin jostain ihmeen tunnelista jota emme löytäneet ja se limainen vana kulki tiilipolun poikki tai sitä näkyi mansikassa jota meinaat haukata, mutta josta onkin haukannut jo joku muu... Yääk!
Eipä auttaneet kalliit kupariteipit, rautasulfaatit, ei tuhka, ei hiekka, ei todellakaan kahvinporot, vaikka Hani juo pannukahvia ja joka päivä on kunnon kasa kahvinporoja tarjolla. Ei auttaneet olut-ansatkaan. Etanat tulivat näistä kaikista virityksistä vaan villimmiksi ja vahvemmiksi! Ja oluesta ehkä vielä huppeliinkin.
Itseäni harmitti mm rautasulfaatin kalleus ja se, että paketissa sanotaan sen olevan vaarallista myös mm koirille, mutta naapurin arvokkaita koiria ulkoilutettiin siinä meidän ja heidän rajalla. Juuri siinä, mihin ripottelin myrkkyä etanoille, etteivät vaeltaisi meidän puolelle...
- Tää on meidän tonttia, tykkäsi naapuri, eikä piitannut ihmeekseni etanamyrkkyvaroituksistani. Loukkaantui vaan.
Mutta etanat eivät loukkaantuneet. Ne tykkäsivät. Sen sijaan ihanat sisiliskot katosivat. Ne kun syövät luontaisesti etanoita ja kotiloita (ja varmaankin valitettavasti myös niitä rautasulfaattipipanoita?) Opin tämän vasta liian myöhään. Lakkasimme ostamasta hyödytöntä kallista myrkkyä. Se tappoi väärät otukset. Olin ja olen vieläkin niin pahoillani!
Lemmikkivariksenikaan eivät näyttäneet kotiloista ja etanoista piittaavan. Ne söivät mieluummin kissanruokanappuloita, joita tulivat minulta kerjäämään jo sisälle taloonkin, jos ovi jäi auki. Ihanat kerjääjävarikset jäivät sittemmin seuraavalle talon asukkaille yllätykseksi. Samoin lehtokotilot, joiden ansiosta ei voitu kasvattaa kaalia, salaattia eikä oikein ihania kuunliljojakaan... Kaikesta muusta puhumattakaan.
Ennen talosta muuttoamme annoin äidilleni hänen mökilleen paljon kasveja juuret pestyinä pihastamme ja terassilla ruukuissaan kasvaneita rakkauspakkauksia, jos meillä vaikka joskus olisi jälleen sellainen poma iha, jonne niiden pistokkaista voisi istuttaa uuden pikkupuutarhan... Mutta kun myöhemmin tutkailin sitä hänen mökkipihaansa, en löytänytkään niistä säästettäväksi tarkoitetuista kasveista juuri mitään. Äiskä taisi heittää ne samantien roskiin, kun pelkäsi kotiloiden valtaavan hänenkin pihansa, jossa tosin oli jo lehtokotiloita ennestään. Minä en uskaltanut kysyä, mitä kasveille tapahtui...
Ja taas
Täällä kakkosasuntomme pihamaalla metsän keskellä meren rannalla on lehtokotiloiden lisäksi myös kuvan viinimäkikotiloita! Limanuljaskoja, jotka sen lisäksi, että ovat monta kertaa suurempia kuin lehtokotilot, myös syövät kaiken, kuin lauma heinäsirkkoja! - Ja hyvällä ruokahalulla!
Netistä löysin niistä tällaisen väitteen: Viinimäkikotilo syö luonnossa muun muassa voikukanlehtiä ja eri
pensaiden lehtiä. Ne tekevät harvoin suurta tuhoa puutarhoille... /Animalia
Höpöhöpö. Samaa väitettä on käyttänyt mm Wikipedia: Ei kuulemma ole haitallinen laji!! Tämä ei pidä paikkaansa! Wikipedian tekstiä voisi joku välillä päivittää. Väärä luulo ei saisi jäädä valloilleen.
Viinimäkikotilot syövät kaikkea mahdollista siinä missä pienemmät nilviäissukulaisensakin. Ne ovat myös kannibaaleja, eli jos vaikka tiellä on jäänyt kaveri auton liiskaamaksi, ne kerääntyvät joukolla herkut... tai jotain... Yääk!
Etanapäivä 29.5.2026 kiinnittää huomiota näihin kuorellisiin otuksiin. Pehmeiden ruumiidensa
ja spiraalimaisten kuoriensa ansiosta nämä eläimet ovat olleet olemassa
pidempään kuin useimmat lajit. Asiantuntijat tutkivat niiden
fossiililöytöjä oppiakseen maapallon muinaisista muutoksista ja
piilevistä ekosysteemeistä. Monet etanalajit elävät puutarhoissa, metsissä,
joissa ja jopa syvissä valtamerissä. Etanat
auttavat puhdistamaan luontoa hajottamalla kasveja ja
rikastuttamalla maaperää... Lyhennelmä/DOTY
Viinimäkikotilo oli Virossa rauhoitettu laji vuosina 1958 -1994, vaan ei ole enää. Olen näiden Saarenmaan mökkivuosiemme aikana saanut sanoa hyvästi salaatin kasvatukselle, kaaleille, herneille, kuunliljoille ja monille muille kukille, jopa salkoruusujen kimpusta olen kiskonut pois näitä viinimäkikotiloita! Kookkaana otuksena sen ruokahalu on suurempi kuin pienempien nilviäissukulaistensa, onhan sillä kookkaampi suu, kuin sillä mainoksen isoäidillä...! Ovat saapuneet todellakin hajottamaan kasveja väärään paikkaan! Olemme keränneet niitä ämpäriin, jossa on reikäkansi, sitten ajettu kauas
metsätielle ja viety metsään.
Sateen jälkeen niitä saattaa nähdä täällä valtavasti! Olemme laskeneet näitä jopa 50 yksilöä pihassa yhdessä päivässä. Paljon tuhoa pienessä puutarhassa! Ja kun sen määrän kertoo sadalla, jonka verran kukin kotilo voi saada jälkikasvua/vuosi... Lisääntykööt kauempana meidän pihastamme...
Outo maku joillakuilla
Viinimäkikotilon sanotaan olevan herkullista syötävää ja Suomeen se
olisikin päätynyt ihmisten toimesta juuri syömätarkoitukseen... / Luontoturva
Samaa väitetään sekä Suomen että Viron viinimäkikotiloista, että munkit olisivat tuoneet ne maahan lihattoman paaston ajan ruuakseen. Siinäkin munkit huijanneet tavallaan. "Tätä ei lasketa"... Jotkut siis syövät näitä ällönilviäisiä... Yääk!
Pitääkö alkaa viemään johonkin ravintolaan näitä kotiloita? Sillä tavalla saisi pihan siistiksi?
