18.7.2018

Naistenviikolla sataa aina





Sateen tuoksu
 
  johtuukin tutkimusten mukaan siitä 
että bakteerit kastuvat... 
 Mutta viis siitä, pidän silti siitä tuoksusta! 







Nyt olisi -asiasta toiseen-
luvassa lukemattomia nimipäiväkahveja ja 
-kakkuja, koska sattuu olemaan ajanjakso, jolloin 
kalenterissa on viikon ajan vain naisten nimiä. 
Tällä viikolla juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Mariaa, 
Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa ja Tiinaa  
lukemattomine nimimuunnoksineen. 

Harmilista ettei nimipäiviä vietetä enää yhtä innokkaasti 
kuin ennen, jolloin nimipäivä oli hyvä syy poiketa 
kahveelle, vaikkapa kukkapuskan kanssa. 


Entisaikaan naistenviikolla seurattiin erityisen tarkasti säätä, sillä viikko ajoittuu 
heinäntekoaikaan. Vanha kansa sanoi ettei naistenviikko ei mene ilman sadetta, 
sillä naiset ovat kovia itkemään. 

Syy sateeseen laitettiin kunkin nimipäivänviettäjän tiliin, 
ja syntyi kaikenlaisia sanalaskuja, esimerkiksi "Mataleena itköö mielellään" 
tai "Reeta pissii pirahuttaa". Syynä käsitykseen naistenviikon sateisuudesta 
lienee se, että heinäkuun loppupuolisko on tyypillisesti sateista aikaa. 

Otsikon Naistenviikolla sataa aina, on 
todennut monesti oma mummoni 
sekä äiti-mamani. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan täysin poutaisia naistenviikkoja on 
keskimäärin kerran 10 vuodessa ja saman verran on naistenviikkoja, 
jolloin sataa kuutena tai kaikkina seitsemänä päivänä. Tyypillisintä on, 
että naistenviikolla sataa kolmena tai neljänä päivänä. 






PS: 
Pidätkö enemmän juustokakusta 
kuin täytekakusta? 
Itse tykkään ehkä kuitenkin enemmän 
kunnon täytekakusta.














Asiasta ihan toiseen, 
tänään on myöskin Nelson Mandelan -päivä










17.7.2018

Valitse oma suosikkisi





Suomalaisten ikiomia emojeja 
on olemassa ihan kiitettävästi. 
Tässä muutama sellainen:



Ensimmäisenä rakas Sauna:
Every Finn has her/his own way of going to the sauna but one’s mind and body will always be cleaned. It’s a sauna state of mind. 




Seuraavaksi itseoikeutetusti 
suomalainen Sisu
The feeling of perseverance.
In Finland, as the saying goes, we ‘go through even a grey rock.’ Arctic nature has given us guts – or ‘sisu’ as we call it. It’s about not giving in – even when it might be wiser to do so…




Oma suosikkini on 
Villasukat eli Woolly socks
The feeling of granny-made warmth.
The woolly socks are like a national costume to Finns. They are comforting when ill, they offer warmth when skiing. A great all-rounder – which is made even more soul-nurturing if your grandmother has knitted them herself. They can also be worn with flip flops.



Äitiyspakkauslaatikko eli Baby in a box: 
The feeling of being cared for
Just add the baby! Opening the box opens up a whole new life: as a parent and as a new family. Available for every expecting Mum in Finland, the maternity box brings love and care







Peacemaker
The ‘peacemaker’ feeling.
Martti Ahtisaari, the former President of Finland, was awarded the Nobel Peace Prize for his efforts to resolve international conflicts on several continents and over more than three decades.




The Iceman
The feeling of ”Leave me alone. I know what I’m doing.”
This typically Finnish attitude was made famous by the Iceman himself, Formula 1 driver Kimi Räikkönen. We feel he quite nicely sums it all up. 



Kalsarikännit
The feeling when you are going to get drunk home alone in your underwear – with no intention of going out.
A drink. At home. In your underwear. 
And there is a word for it. Kalsarikännit.






Lost hopes
The feeling of getting your hopes up. Every time.
Finland is notorious for its lack of success in the Eurovision Song Contest. Each time we wait for a win but get zero points. So to get back at them we entered a band of monsters in 2006 — and won.






Ihanaa että mukana on myös Saamen lippu: 
The Sámi
The indigenous people of Finland
Existence can be tough in the Arctic, but the Sámi have adapted well to the environment. The Sámi, whose homelands stretch across northern Finland, Sweden and Norway and a corner of northwestern Russia, are the only indigenous people of the European Union. The Sámi flag was recognised in 1986; the same colours commonly appear in the traditional Sámi garb called “gákti.”


Stuck
The feeling when you realize winter is here.
Even a Finnish child knows you shouldn’t lick anything made out of metal when it’s freezing outside. But you do it anyway. And then you’re stuck*!
*Ask a Finn how to get your tongue unstuck. Beware. It can get nasty. 





Ja Oikea joulupukki; 
The original Santa


The feeling of the never-ending wait for Santa Claus.
The real Santa comes from Finland. He has always lived in Korvatunturi, Lapland. Not the North Pole!




Rikkoutumaton Nokia: 
Unbreakable
The ‘unbreakable’ feeling.
Finns are tough, almost unbreakable. Finland has produced quite a bunch of unbreakable and long-lasting items such as the old Nokia 3310 phone which is famous for being, well, unbreakable.

Pitäisi vissiin ostaa tällainen uudelleen... 
Nuo nykyiset puhelimet menevät niin 
helposti rikki... 





Emojien kuvat ja tekstit sivustolta 
Siellä niitä on lisääkin...





16.7.2018

This is Finland







Tänään USA:n presidentti Donald Trump
 ja Venäjän presidentti Vladimir Putin
tapasivat toisensa. 
Pieni, kaunis Suomi-Finland sai toimia 
heidän tapaamispaikkanansa. 


Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän 
vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me 
sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme 
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia. 
Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan, 
Trifolium pratense, ihanan tuoksun 
tulvivan nenäänsä niityn laidalla.






Chamaenerion angustifolium

Viimeiset maitohorsmat kukkivat kaikkialla todella runsaina. 
Niiden violettipuna on kaunista nyt kun miltei kaikki muut 
tienvierikasvit ovat helteiden vuoksi kukkineet. 

Maitohorsma on todella suomalainen kasvi. 
Sellainen kaikkien rakastama lemmikkikukka. 

Sillä on lukemattomia lempinimiäkin; se on ollut
meille hepohäntä, horma, hormu, häränhäntä, häränhäntike, jesuksen kukka, maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, tuliheinä, tulivormu, tuulensääri, vormuruoho ja mitä lie kaikkea muuta. 
Jaa niin ja eräs iskelmänikkari keksi riimitellessään 
rallatustaan, kukan yhdeksi nimeksi rentun ruusunkin... 
 

Rubus arcticus

Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi 
ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä 
maamuuraimen marjaa voit tavata tienvarsillakin. 



Achillea millefolium


Tässä on kukka jonka haju ei ole 
hyvä ja jonka nimi on outo, siankärsämö.  
Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta, 
koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.

Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka. 
Se tyytyy silti nimeensä 
kuin suomalainen omaansa, koska 
eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan 
ainakaan pahenna. 





Phleum pratense

Timotei jakaa mielipiteitä.
Toiset silmäilevät sitä hymyilevin 
silmin ja toiset nuhaisin nenin. 

Se on niin tuttua suomalaisellekin. 
Kaikkia ei voi aina miellyttää, 
vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää. 





Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia. 
Suomalaisella sisulla olemme täällä 
pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman 
ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan 
kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta 
kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme, 
kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan 
vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme
niin silti kotimaista puolustamme... 




Rakastamme myös villiniittyjämme. 
Rakastamme soitamme. 
Rakastamme pohjoisen vaarojamme 
ja tuntureitamme. 
Rakastamme merenrantojamme ja 
kesämökkikuntiamme. 
Rakastamme kyläkauppojamme, 
peruskoulujamme ja lapsiamme... 




Rakastamme vuodenaikojamme. 





Rakastamme maalaismaisemiamme. 
Rakastamme mummoloitamme ja 
rintamamiestalojamme. 
Rakastamme sorateitämme. 
Jotkut rakastavat jopa ralleja 
niillä pölyävillä teillä ja sama porukka 
hurraa talvella kuraisilla hangilla 
nille kovaäänisille autoille. 
Jotkut rakastavat hengellisyyttä, 
 jotkut raskaampaa heviä. 
Jotkut laulavat kansanlauluja 
tai tanssivat lavatansseja.



Rakastamme metsiämme, peltojamme, 
puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme. 
- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme, 
joskus jopa rikkaruohojamme.  







Elämä on ylä- 
ja alamäkiä, 
ja sen me suomalaiset 
jos ketkä tiedämme. 
Kaikki meistä tietävät 
millaista on mäen alla. 
Ihan melkein ojassa, 
muttei kuitenkaan 
ja josta ainoa reitti on nousta... 







Pitkän ylämäen päällä voi huokaista
ja katsella maailman kauneutta. 
Voisi samalla myös itseään kiitellä 
mutta sitä harva suomalainen osaa...  
Olemmehan niin vaatimattomia. =D






Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen 
satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias. 

Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.
Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha. 
Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni 
sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli 
 jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan 
toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään. 
Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas 
rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita, 
rehellisiä ihmisiä. 






On se sitten iäkäs ihminen tai 
esine jolla on jo historiaa mukanaan, 
niin muistaa pitää että vanhoissakin 
on voimaa joka on kulkenut kanssaan... 

Suvun vanhinta pitää arvostaa. 
Niitä hartioita pitää halata. 
Heidän sanoihinsa paneutua. 
Sanoissa on mukana 
salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella. 




Juuri kun olemme unohtamaisillamme 
identiteettimme, luonto hellii meitä 
sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla... 

Trifolium repens

...talven valkoisella hangella, kesän 
pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla. 




Kesäinen heinänteon taika 
on monelle kesän paras aika. 





On onni vaeltaa vapaana pitkin 
maamme mutkaisia teitä, sinne tänne. 






Mutkan jälkeen on tietenkin 
taas uusi mutka 
ja tie jatkuu loppumattomiin. 
Päättyen usein järvien rannoille, 
mökeille ja  
maalaistalojen pihoille... 




Tie vie viljapelloille ja levenee 
antaakseen tietä kaupungeille. 
Niissäkin asuu sisukasta kansaa 
rakastaen betonista kotiaan, 
niin kuin me muut maalla 
omiamme.



Tällainen on minun Suomeni. 
Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina. 
Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland, 
koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto... 
Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa 
on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja 
raikas ilma hengitellä. 
Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria. 
Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle 
mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin. 

Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia 
ja diplomaattisia. 
Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan 
ystävällisiä naapureille. 
Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja 
kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi. 
Vilkutetaan lähtiäisiksi ja 
toivotaan hyvää kotimatkaa. 
Ja jos naapuri tarvitsee apua, 
sitä empimättä annetaan.
Koska sellainen on suomalainen. 

Ei ole mikään ihmekään 
että ulkomaalaisetkin tänne halajavat, 
vaikkapa hetkeksi vain. 







14.7.2018

Varjolilja





Lilium martagon
eli varjolilja on tavallinen näky 
vanhoilla pihoilla. 
Mummoni sanoi perennaa 
marttagonin liljaksi. 

kymmenen vuoden takaa. 
 

Tässä kuvassa valkoinen varjolilja 
Mamani puutarhasta. 

Varjolilja nimensä mukaisesti 
pitää varjoisasta kasvupaikasta.


Varjoliljan nuppuja kesäkuulta... 






Tällaisia varjoliljan lehdykät ovat 
toukokuussa kun kukinta on vielä vasta haave. 







13.7.2018

Oletko nörtti?





Itse en ole mikään tekniikan ihminen. 
Jos vaikka tietokone sekoilee, en 
osaa sitä itse korjata. 

Joillakin tekniikka ja sen salat ovat 
niin luonteva asia, että tuntuu jotta he  
täytyvät olla itsekin puoliksi 
vähintään kyborgeja! =D 
 
Tämä päivä onkin omistettu heille, 
koska on Hyväksy nörtteytesi päivä.  





12.7.2018

Sielun peilit






On hyvin mielenkiintoista jutella 
sellaisen ihmisen kanssa 
jolla molemmat silmät ovat eri väriset. 
Pitää tunnustaa etten ole kuin 
kaksi kertaa eläissäni puhunut 
sellaisen henkilön kanssa. =D 
Toisella kerralla henkilö 
oli Vesa-Matti Loiri. 
Kiitin häntä Lahden 
Sibeliustalon konsertista... 
 
 
Tänään sattuukin olemaan  

- Sellaiset silmäthän voivat
 olla vaikka lemmikilläkin... 






11.7.2018

Kukkia, kaarnaa, keramiikkaa








Kukat ovat ihania aina ja tietyt niistä muistuttavat 
neljän vuoden takaisesta kivasta päivästä. 








Kukkahääpäivä, kaarnahääpäivä, 
keramiikkahääpäivä 
tai jopa hedelmähääpäivä, 
joskus hääpäivälläkin on monta nimeä
ja sellainen meillä on tänään. 





Kaarna on välttämätön puulle.
Se suojelee sitä maailman kolhuilta, 
kylmältä, tuulelta, kuumuudelta. 
Kaarna on vähän kuin tuo Hani... 
Kaarna jopa eristää ääntä, joten puu 
saa olla rauhassa myös ylimääräiseltä melulta. 




Kaarnasta huolimatta 
puut kuulevat hyvin ja reagoivat kaikkeen 
vaikka pessimistisimmät eivät sitä uskokaan. 

Paina vaan korvasi puun runkoa vasten 
niin kuulet kuinka se hymisee... 

Voit kertoa puulle surusi 
ja se lohduttaa antaen voimaa. 





Kaarna sopii tämän päivän 
luonnolliseen teemaan mutta 
keramiikka menee vähän jo ohi, 
mutta usein tämä nelivuotishääpäivä 
tunnetaan juurikin keramiikkapäivänä. 
Jostain syystä. 

Tiedän kyllä pariskuntia jotka 
rikkovat aika ajoin suuttuessaan astioita... 
Meillä niitä ei niin hajoa, vaan vahingossa 
olen menettänyt mm keittiökaapin -ennen 
keittiöremonttia- romahduttaessa pari hyllyä, 
jolloin mm muutama ihana muki meni rikki. 

Olen myös muiden pariskuntien toisen osapuolen 
hajottamien tai muuten hävittämien tilalle 
antanut sille toiselle osapuolelle omia astioitani. 




Kukkien kukkapohjalle syntyy joskus hedelmä, 
 yksi päivän teemanimistä.