Joko jättiläisen olisi aika herätä?




 


Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll. Hän oli suurempi ja vahvempi kuin kukaan muu. Hänen veljensä Leiger asusti viereisellä Hiiumaan, eli Hiidenmaan saarella.

Rauhan ajalla Tõll viljeli peltoja ja rakenteli, muun muassa kirkkoja. Tõllin vaimo Piret, myös isokokoinen ja voimakas, hoiti kotia. Kotirouvana hän huolehti talouden ruoasta, hoiti hanhia, kynti, kylvi ja leikkasi niittyjä, mutta auttoi myös miestään rakennustöissä. Kaali ja puuro ovat yleisiä ruokia talonpoikien elämässä; niitä mainitaan myös Piretin toimissa.
Heillä oli poika, nimeltään Noor Tõll, eli Tõll II. Poika oli varreltaan kuin isänsä mutta erosi isästään silmien osalta. Pojalla oli taivaansiniset silmät kuten äidillään. Suur - Tõllillä taas oli ruskeat silmät.
Isän ja pojan henkisissä ominaisuuksissa oli suuri ero: isä oli läpikotaisin soturi, poika rauhan mies.
Vartuttuaan poikakin alkoi rakentaa kirkkoja ja rakasti huilunsa (tai joissain tarinoissa viulunsa) soittamista ja sai niin ihmiset kuin eläimetkin tanssimaan soittonsa mukaan. 

Suur Tõll harrasti kivikasojen siirtelyä. Nykyäänkin hänen hiidenkivikasojaan voi nähdä siellä täällä saarta ja kivissä on parantava vaikutus.

 Sõrvemaa oli Tõllille rakas, sillä hän löysi sieltä lyhimmän reitin Ruhnusta, eli Runosaaresta, jossa oli hänen kaalimaansa. Kun Piret alkoi tehdä tulta kattilan alle, niin Tõll asteli tämän meritien puolessa tunnissa edestakaisin ja toi kaalit Piretille, kun vesi kattilassa alkoi kiehua.

Eräänä päivänä Piret lähetti taas Tõllin hakemaan kaalia, jotta hän saisi keittää kaalikeittoa. Kun Tõll oli syömässä, kuului talon ulkopuolelta juoksuaskeleita. Sisään kiiruhti kaksi Sõrven lähettilästä.
- Hätä, hätä, auta Tõll! he huusivat.
- Viholliset ovat Sõrvessa. He tuhoavat talojamme ja tappavat ihmisiä, sõrvelaiset valittivat.

Suur Tõll oli heti valmis auttamaan. Perillä Sõrven niemellä Tõllillä oli valloittajien lisäksi vielä huomattavasti salakavalampi vihollinen – Vanapagan (Paholainen), joka yritti joka tavalla heitellä Tõllille kalikoita rattaisiin, mutta Tõllin onnistui ajaa Vanapagan mereen ja näin saarelle koittivat rauhalliset ajat.
 

Myöhemmin Tõllin vaimo Piret epäonnekseen hukkui Tallinnan edustalla mereen ja sille paikalle syntyi Naissaari. Nuori-Tõll kasvoi aikuiseksi, otti puolison ja muutti omaan kotiinsa. Suur-Tõll eli yksin Tõllustella ja teki kotoisia askareitaan, kunnes odottamatta Sõrvestä tuotiin taas huonoja uutisia. Lännestä oli saapunut vihollinen ja noussut maihin. Tõll kiirehti paikalle ja taisteli sankarillisesti, mutta vihollisten sotajoukko oli voimakkampi, jolloin Tõll haavoittui kuolettavasti.

Viesti Suuren Tõllin kuolemasta levisi tuulen nopeudella koko Saarenmaalle ja Muhumaalle. Sankari haudattiin Söören nummille, kuten hän oli toivonut. Saarelaiset kantoivat sankarin muistoksi suruvaatteita kolmekymmentä päivää.

Tänä päivänäkin saarenmaalaiset uskovat että Tõll herää taas, kun todellinen vaara uhkaa Saarenmaata.
- Saarta jota hän rakasti koko sydämestään. 

 

 





Saarenmaa on kyllä ihana saari.
Minäkin olen
saareen rakastunut. Nyt olemme viettäneet siellä kuusi kesää, päivinä laskettuna kolmisen vuotta, eli enemmän aikaa, kuin joidenkin avioliitto, joten voinemme sanoa Viroa kesäkotimaaksemme.

Jättiläisten muistoksi muun muassa saaren autolauttaliikenteestä pitävät huolen autolautat 
Tõll sekä Piret. 


Lähteinä:  

 

Tolluste.ee 




Elementaristi

Suurtoll.ee

Visit Estonia

Wikipedia
Ylin kuva/Pilt: Tolluste.ee 
alempi kuva oma  











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä