Pikkutalon joulua kuvina

Jouluna kotona pitää tuoksua hyasintille...

Ja joululeivonnaisille, mausteille,

kanelille ja vaniljalle. 
Kuvassa uunissa paistettua juustokakkua. 
Glögijuustokakusta en älynnyt ottaa 
kuvaa! Dääm. 

Keskimmäisemme 3D-printterillä valmistamia 

lumihiutaleisia kuusenkoristeita. 
Aurinkokin löysi ne leikkiäkseen niillä hieman.

Lumihiutaleet sopivat mainiosti olohuoneen 
toiseen pieneen joulukuuseen. 

Tähtitaivas syntyi olohuoneen ikkunaan 
vanhasta valonauhasta. 

Tämä pullea piparipoika on jo tosi 

vanha joulukoriste... 

Joulukortit laitoin pyykkipoikien avulla 
naruun eteisen ja aulan välille.

 

Siellä roikkuivat kaikki suloiset kortit.

Käykö sinulle koskaan näin: 

 ollessasi kokkailemassa välipalaa 

päätätkin viedä pöytäliinan pyykkiin, 

takaisin tullessasi näet kamerasi joten hei, 

nythän voisitkin ottaa kuvan minikuusesta

ja kääks, unohdat että keittiö jäi tähän 

kuntoon ja niin kuva jää arkistoon 

muistuttamaan adhd-päivästäsi. =) 

Kaik tortut män. 

Jouluruusunen on kasvattanut uusia 

lehtiä. Pidän sitä viileällä ikkunalla 

jotta se kestäisi muutaman kuukauden 

sisätiloissa ja pääsisi ulos kasvamaan. 

Talon rakkaita tukipuita. 

Tuo nupikin on alkuperäinen. 

Kukaan ei ole muistanut ottaa sitä irti. 

Se piti alkujaan pinkopahvia väliseinässä 

joka tuossa kohtaa oli. Jääköön nupi 

siihen paikkaansa, johon joku sen 

yli 70 vuotta sitten naputti. 

Siskolta saapuneen lahjapaketin koristeena 

oli tällainen suloinen kranssi. 

Vaikka kaikki Muruset eivät olleet 

fyysisesti jouluna paikalla, 

ovat he mielessä. Aina. 

Pikkukuuset olen napannut 

pihasta sellaisista paikoista 

joissa ne eivät oikeastaan olisi 

voineet jatkaa kasvuaan. 

Juhlaan NIIN sopivan tyynyn sain lahjaksi.

Tämän suloisen ruusukynttilän sain myös

lahjaksi ja vannon, etten ikinä raaski 

polttaa sitä! 

Tuoli odottaa kirjaa ja lukijaa. 

Kun Hani käynnistää pleikkarin 

hän kääntää tuolin toiseen suuntaan 

kohti tv:ta ja siitä tulee pelituoli.

Joulunameja. 

Ihanat Muruset muistivat Hanin pitävän 

vihreistä kuulista, ja minun mm Da Capoista, 

joista ei nyt sitten tullut kuvia... 

Lainataan kuva Fazerin 

sivulta. Niitä on muutes 

enää varmaan tuon verran jäljellä 

suklaajemmakaapissa.
=D 

Peräkammarin pojat hyllyllään. 

Tähtiainesta. 

Eräänä jouluna blogiystäväni Allu lähetti 

minulle saksalaisen suklaakonvehtirasian jonka 

kannen säilytin askartelukaapissani. Nyt leikkasin 

siitä pakettikortit joululahjoihimme. 

Ei kannata heittää hyviä askartelutarvikkeita 

pois, kun ei yhtään tiedä koska niitä 

tulee tarvitsemaan. =) 

Ja hyasintit tuoksuvat... 

Jos ne tuoksuvat mielestäsi liikaa, 

siirrä ne kylpyhuoneen ilmanraikastimiksi. 

Toimii. =) 

Tässä yksi joululahjani, 

oikein toive-sellainen. 

Valkoinen Pinacolada-pullo oli vuosia lojunut 

baarikaapissa, sisällön muututtua omituisen 

makuiseksi, joten kaadoin loput tiskialtaaseen. 

Pullo oli mielestäni liian hieno heitettäväksi 

lasinkeräyspisteen lasimurskan joukkoon joten 

pesin sen ja kysyin Hanilta voisiko siitä tehdä 

vaikka lampunjalan? Mies otti tosissaan ideani, 

haki timanttiporanterän ja äkkiä pullon alaosassa 

oli siisti reikä johtoa varten. Johdon ja muut osat hän 

osti lähikaupastamme Tokmannilta ja Lahdessa käydessämme 

löysimme sopivan varjostimen lamppuun Clas Ohlsonilta. 

Voi, lamppu on ihana. 

Rakastan. 

Hania 

ja lamppua. 

Joulukorttinauha eteisestä katsottuna. 

Sohvatkin ovat taas jo ilman päällisiä, 

irtopäälliset ovat joskus vähän rasittavia. =) 

Eteisessä on taas villasukkakori vierailijoille 

jotta varpaitaan ei palelisi lattioillamme. 

Terassin kynttilälyhdyt ovat tuossa vain 

tilapäisesti. Ulkona tuuli niin kovin että siirsin 

lyhdyt varmuuden vuoksi turvaan yöksi. 

Siinä oli joitakin joulukuviamme. 

Nyt joulu on jo kerätty laatikoihin 

odottamaan ensi joulua. 

Ja niin adventti joutui jo taas Pohjolaan

Talvikin saapui takaisin 
korvalehtiä pistelevine pakkasineen, 
kovan hyytävän tuulen kera.

Meidän ulko-ovi on nyt sitten 

jouluajan tämän näköinen. 

 Adventista tulee mieleen enkelit 

ja enkeleistä muutama ystävä. 

Tällaiset olivat siniset

ystävälle menneet 

unasukkaset. 

Enkelitötteröt ovat joskus jonain muuna 

joulunaikana askarreltuja ja kynttilät on tehty 

Lidlin tiramisulaseihin ihan sattumalta, sillä 

olin tekemässä sulasta kynttilämassasta takka- 

ruusuja, steariinia jäi yli joten nappasin pari 

sydänlankaa sulatetuista kynttilöistä, 

 sommittelin langat keskelle lasia saslik-tikkujen 

avulla ja kaadoin kynttilämassan laseihin. 

Valkoisista ja turkoosista kynttilöistä suli 

yhteistuotoksena tuollainen haalea, 
lempeän sininen väri.

Kun kuivaa lahjaruusut, 

niistä voi muistoineen 
nauttia pidempään. 

Lasiovisessa kaapissa ne eivät pölyynny 

eivätkä mene rikki... 

Teemapäivissä 
 27.11.2016 vietetään 
ensimmäistä kertaa 
karjalan kielen päivää. 

Takkaruusu,
sytykeruusu

Home DIY

Vanha pitsireunainen kirpputorilakana 

kelpaa vielä verhokapaksi, 

kun se on käytössä 
muuttunut niin haperoksi 

ettei se käy enää aluslakanaksi.

Toinen lakana reunapitseineen 

muuttuu salusiineiksi samaan keittiön 

ikkunaan. Näin pitsit pääsevät vielä 

kerran näyttämään kauneutensa. 

Olemme karsineet niin paljon 

kierrättämällä ja kirpputoria pitämällä 

ettei kaapeissamme ole kuin kaikkein 

välttämättömin ja tärkein. 

Voisimme me vielä tästäkin 

karsia. Ei ihminen tarvitse kaiken 

maailman tavarataivasta. 

Parven hymiötapetti
eli lautakuvioseinä hymyilyttää 

minua aina kun menen sen ohi.

Tapetti on löytynyt Viron reissulla
ja komistaa nyt parven ikkunapäätyseinää
ja sopii vanhan talon imagoon sekä
samansävyiseen maalattuun lautalattiaan.

Pirteä uusi taulu saadaan näin: 

A-4:lle tulostetaan vähän tekstiä, 

paperi kierrätyskehyksiin 

ja a vot, se on siinä. 

Tämän päivän terazzaa

On heinäkuu ja minulla kukkii 

terassilla amaryllis. =) 

Laitoin toukokuussa kaikki vanhat sipulit ruukkuun 

vahvistumaan ja yksi niistä alkoi kasvattaa kukkaputkea. 

Nyt se on aukaissut ihania terälehtiään. 

Tässä se on vielä nupuillaan.

Barcelonasta tuodut muratinalut ovat
jo näin komeita. Näiden lehti on jättikokoinen
marketin muratteihin verrattuna.

Sattumalta tämän aman eli ritarinkukan nimilappukin
oli tallessa. Tämä oli kotimainen sipuli. 

Olin aika järkyttynyt siitä, 
miten reilut yli 30 

kukka- ja kasvilajiketta 
kuoli viime talvena 

ja kappaleittain ajateltuna 
se määrä on 
monikymmenkertainen. 

Se määrä tuntuu ja näkyy 
meidän pihallamme. 

Jotenkin tuhon paljastuttua menetin koko mielenkiintoni
pihakasveihin joita olin vähillä varoillani pihaan kerännyt
istutellut ja hoivannut, kun pakkanen ne noin vain tuhosi...

Kaikkea istuttamaani on tahollaan tuhonnut ukkofasaani,
jänikset ja joku lapion kanssa liikkunut kaksijalkainenkin
joka noin vain kävi juurimassa erään kasvin
mukaansa, jättäen vain reiän. Siksi luovutin...
En istuta pihalle enää mitään uutta. 

Olen nauttinut sen sijaan näistä terassikasveista. 

Tämä vaaleanpunainen nimetön pelargoni 

on yksi lemmikeistäni. 

Malabarinpinaattini ei vaan meinaa kasvaa, 

vaikka (hah-hah) istutin niitä terassin köynnöskasveiksi.

Tämä Suomen kesä taitaa 

olla liian lyhyt sille, 

vaikka laitoin siemenet kasvamaan jo helmikuussa. 

Anemonioiden kukkiakin odottelen näkyviksi.  

Samassa yhteisruukussa oleskeleva, viime vuodelta 

(ihmeen kaupalla talven yli säilynyt) 

 timjami sentääs kasvaa ja siitä voi napsia
paistetun broilerin mausteeksi oksia. Nam. 

Ja pelargonit kukkivat vaikka olen tunkenut 

monia eri lajeja samoihin ruukkuihin. 

Mårbackat ovat kasvaneet ulkona hurjasti pituutta. 

Joudun tukemaan niitä tämän tästä etteivät ne 

nojailisi liikaa terassilla kulkijoihin. 

Hups, on sinne Queen Marykin näköjään salaa 

tupsahtanut samaan istutuslaatikkoon. 

Nämä somistavat myös eteistä, 

kun kasvavat 

sen ikkunan takana. 

Sementtisydämiä kukkapenkkiin

Näin komeita ovat ukkolaukat muualla. 

Meidän pihaltamme talvipakkanen vei ne.

Nämä komeat korkeat ja yksilöt 

olen kuvannut äitini puutarhassa. 

Saniaisetkin ovat kasvaneet hänellä tänä kesänä 

aivan hurjan pitkiksi! 

Hah, meillä on vaan tämän yhden ja ainoan jämät. 

Kukkapenkistäni siintää viime kesän remonttiurakan jäännöksiä: 

kun piti sinne tänne valaa koko ajan jotakin ja päivän 

päätteeksi astian pohjalle jäi sementtiä, 

ennen astian pesua kaivoin pihaan,
hiekkaan sydämenmuotoisen kuopan
ja kaavin loput sementit siihen kuivumaan. 

Niin syntyi monta sydäntä 

kukkapenkin askelmiksi. 

Unasukat

Meillä oli kirpputoripöytä 9 viikkoa. 

Koetamme päästä eroon ylimääräisestä 

jotta muuttokuormamme olisi pienempi 

seuraavalla kerralla muutossa... 

. 

 Ilman mitään konmaria voit vähentää 

tavarapaljouttasi kirppiksellä, 

viemällä tavaroita kierrätykseen, 

lahjoittamalla, mm spr:lle, jne. 

Kirppikselle meni seitsemän paria vastasyntyneitä 

villasukkia. Yhdet sukat palasivat takaisin. 

Neljä hintalappua niistä myydyistä palasi...  

Vähän siksi en raaskinut laittaa 

mm noita pitkiä Unasukkia ja muutamia 

polvisukkia sinne myyntipöytään. 

PS: Unasukat menivät 
myöhemmin lahjaksi. =)

Kransseja kuusenhavuista

Mamani pienestä metsiköstä sain luvalla isojen kuusien alaoksia
joista syntyi kuusi kranssia kaikkien tällä tontilla olevien rakennusten oviin sekä terassille omansa.

Kaikkia on kyllä myrskytuuli pahastikin 

riepotellut... 

Pohjana on tuulen jo aiemmin maahan riipimiä 

hopeapajun oksia rinkulaksi kiedottuna.

Puuliiterissä pitää tietenkin olla kaksi kranssia kun rakennuksessa on kaksi oveakin. =) 

Puuliiteri on se teidän armaiden, blogini lukijoiden, meille antama lahja, josta olemme hyvin kiitollisia, ja jonka ensimmäinen joulu nyt on. 

Terassin kranssi. 

Kävyt olen kerännyt lähimetsiköstä 

jo noin vuosi sitten ja ne olivat terassilla 

kuhossa koristeena, josta orava nosteli niitä 

aina pois. =) 

Olen sitonut kranssit ihan tavallisella narulla ja 

samalla hieman kannastaan 

kietaissut muutaman kävyn 

kranssien somisteiksi.