Vaikka pohjoinen Suomi
on jo lumen peitossa, maa
täällä eteläisessä Suomessa
on vielä lumeton,
likaisenharmaanvihertävä ja sataa vettä.
Menin vintille etsien joulukoristeet esille,
vain katsellakseni ja tutkaillakseni niitä siinä vinttihuoneen lattialla.
Tarkistaakseni, ovatko kaikki huolella viime tammikuussa talteenlaitetut
koristukset yhä ehjiä.
Lämpötilojen vaihtelut eivät tee hyvää muutamille koristeille
eikä tavaroiden säilytyspaikkana toimiville pahvilaatikoille.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Onneksi kaikki joulukuusenoksahassutukset ja muutkin joulu-joulu-jutut olivat tallella. Ne pari rakasta jouluista lumisadepalloanikin, joita erityisesti kaipailin, noiden muiden, jo esilläolevien hilepallojen seuraksi.
♥
On aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä jouluiset koristukset, lisättynä tietenkin sillä yhdellä, joka joulun ihan uuden uutukaisella kuusenkoristeella. Se tämän tulevan joulun uusi koriste on jo ostettu. Löytyi Robin Hoodista viimevuotisten koristeiden aleunnuslaatikosta toissapäivänä.
Olin jo unohtanut, mitä kaikkea meillä onkaan jouluisen ajan koristukseksi olemassa, vaikka tuo miekkonen tosiaan tuntee suorastaan jostakin ihmeen käsittämättömästä syystä vastenmielisyyttä joulua kohtaan. Myös kodin koristelu oli hälle ensi alkuun hämmennystä aiheuttava seikka. On se miun seurassani näinä vuosina oppinut joulua jotenkin sietämään. Ihan inasen. =)
Kolme pahvilaatikollista joulusomisteita
odottaa nyt olohuoneen nurkassa sitä hetkeä,
kun rohkenen ottaa ne esille
ja miettiä, mitä laitan minnekin.
Mutta hys-hys siitä vielä... =)
♥
Minun jouluni
on tunnetta,
kodikkuutta,
lapsellista hassutusta
ja valoa pimeydessä...
♥
Luulin, ettei meillä ole enää yhtään ulkovalonauhoja joten menin ja ostin viime viikonloppuna yhdet sellaiset. Ripustelin ne sitten vesisateessa haravanvarren avulla pihamaalle pystyttämiini muutamiin kaasulinjalta haettuihin, jonkun miekkosen syyskesällä järeällä raivaussahalla kaatamiin haapoihin. Mielestäni valonauha tuli ripusteltua haapojen oksille kauniin tähtimäisesti, mutta kun sen päivän iltahämärä saapui, näytti lamppurivistöasetelmani keittiön ikkunasta katsottuna valaistulta nuolelta, joka osoittaa alaspäin!
Onneksi
Goce-satelliitti joka todisti ettei maapallo olekaan pyöreä, jo putosi vaaraa ihmisille aiheuttamatta ihan muualle, ettei valonuoleni toiminut sen laskeutumisvalona. Satelliitin viimeisiä päiviä tuli mielenkiinnolla netin kautta seurattua. Se kulki meidän pienen maamme yli aina hujauksessa, vajaassa parissa minuutissa... Hurja mikä vauhti sillä oli päällä viimeiseen asti.
♥
Toisaalta tämän pihamaan ikuinen tuuli muuttaa kuitenkin joka puuskutuksellaan valonauhojeni paikkoja hitusen, joten lamppujen yhä uudelleen ja uudelleen muodostama kuvio on siten kuin elävä taideteos. Ehkä lamppujen kuvio tänään ei enää muistutakaan nuolta, vaan jotain aivan muuta. Ripustelen ne toiset, joulutavaralaatikoista löytyneet pihavalot jonnekin muualle, sillä ne ovat liian erilaiset lamppujensa lämpösävyltä noihin uusiin verrattuna, että ne tappelisivat vaan turhaan keskenään samassa puussa roikkuessaan.
♥
Lauantaina etsimme lähikaupoista Myllyn parasta torttutaikinaa mutta sepä oli loppu ja sunnuntaina ei ikäväkseni lähikaupat olleet auki, ja kun mää sille päivälle olin suunnitellut meidän kahden ihan pikkuruista pikkujoulua. Onneksi Hani tiesi työmatkareittinsä varrelta pienen kyläkaupan, jonne sitten ajeltiin, jossa toden totta olikin ovi auki, autoja pihamaalla ja asiakasjonoa kaupan perälle saakka. Sieltäkään en juuri sitä valmistaikinaa löytänyt mutta Myllyn paras lehtitaikinaa löytyi ja ne tortut (tosin hiukan kuivakat) saatiin paistettua ja tuoksuva talviherkkujen kausi avattua.
Pikkujouluksi riittää,
että pöydällä on kynttilä tai pari palamassa
ja kahvin kanssa on näitä
ruotsalaisten haukkumia joulutorttuja.
Ei tarvita muuta.
No ehkä pari oman kullan suukkoa. =)
♥♥
♥
Oikeaa lunta odotellessani voin
varovasti ravistella lumisadepalloja
kuvitellen itseni sisään niiden maailmaan
ja toivoa kaikesta huolimatta vähälumista talvea.
Tämä kostea keli saisi vaihtua jo pikkupakkasiin.
Loppuisi nenun niiskutus.
Saisin tuulettaa taas petivaatteita ja mattoja pihalla.
Sillä tavalla tehtynä ulkoilman sisälletuominen raikastaa kaiken.
Ajatuksetkin.
♥
♥♥♥♥
PS:
Joulu saattaa olla täällä etelässä lumeton...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
