Lisää perhosia ja kukkia

 

Toiseksi ihanin perhonen, 

neitoperhon jälkeen, on tämä tumma 

ja samettinen suruvaippa.
Sen mystistä olemusta 

olen rakastanut lapsuudestani saakka... 

 

 

 

 

 

 

Sitruunaperhosetkin ovat suloisia! 

 

 

Pihassamme kasvaa muutamia erilaisia kämmeköitä.
Tämä kukkii viimeisimpänä:
Epipactis helleborine, eli Lehtoneidonvaippa.

 

Lehtoneidonvaipan kukat kukkivat alhaalta ylöspäin... 

 

 

 

Olemme viimein saaneet pinottua pinoihin ja liiteriin kaikki n 30 mottia polttopuita, eli klapikesä on suoritettu. Nyt pihasta jo sentään näkee sen muodon ja voi suunnitella sitä kasvimaata, kasvihuonetta jne, jotka nyt jäivät tältä kesältä sattuneesta syystä odottamaan aikaa parempaa. (lue: ensi kesää) 

 

Kun Hani kävi rautakaupassa niin minä menin kurkkimaan viherosastolle ja löysin sieltä meidän pihaamme makean kirsikan puuntaimen, sekä ensimmäisen perennan alelaarista. 

Astrantia eli punainen isotähtiputki on toivotettu tervetulleeksi tähän pihaan. 

 

Jo terassilla ruukussaan ollessaan isotähtiputki 

houkutteli luokseen perhosia ja muita hyönteisiä.

 

 Komea kuusamaperhonen on täällä 

yksi yleisimmistä perhosista.  

🦋

 

Ei minulla tänä Unikeonpäivänä 

sitten muuta ollutkaan... 

Sää on hautova, odotellaan sadetta. 

 

- Ja Hani oli Unikeko, mie heräilin jo viideltä. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perhosten taikaa

 

 

 

Tässä pihassa kasvaa luonnostaan, ihan villinä ja vapaana purppurapunalatvaa. Sitä kasvaa täällä Saarenmaalla kaikkialla muuallakin, ojanpientareilla, niityillä, metsien ja peltojen reunamilla jne... Kun tätä pihaa on vähän jouduttu trimmailemaan, on jätetty paljon purppurapunalatvapuskia ihan perhosia ajatellen, koska huomasimme vuosi sitten perhosten parveilevan noissa komeissa kukinnoissa, joita mm Plantagen myy syysperennana.

 

Korkeimmat, komeimmat pensaat, ovat minua pidempiä, eli yli 162 cm korkeita. Niiden kukista minun on jo hankalaa kuvata perhosia...

Näissä ensimmäisissä kuvissa on ihania neitoperhoja
jotka ovat lemppariperhosiani!

 

 

Voisiko joku selittää, miksi tämä
neitoperhoyksilö on tämän värinen?

 

Jokin kultasiipi... 

 

Tesmaperhonen kaunokin kuivuneella nupulla. 

 

Herukkaperhonen. 

On olemassa ihmisiä, jotka pelkäävät perhosia.
On olemassa ihmisä, jotka inhoavat perhosia.
On olemassa ihmisiä, jotka rakastavat perhosia
ja minä olen yksi heistä.

 

 

Jokin sinisiipi... 

Tässä punatäpläperhosia ruusuruoholla. 

 

 

Lisää tesmoja...

 

 Kuusamaperhonen, kenties?

 

 

 

 

 

Ja tässä on pieni aarre! 

Välillä keisarinviitan naaraissa tavataan erittäin harvinaista
värimuotoa, f. valesinaa. Sen yläpinnan pohjaväri 

ei ole kullanvärinen, vaan metallisen siniharmaa.

Tässä on siis kolme kuvaa siniharmaasta  

keisarinviitan värimuunnoksesta.

 

Tässä kuvassa normaalin, kullanvärinen keisarinviitta.

Se ei maanitteluista huolimatta
halunnut avata kunnolla siipiään.

 

 

 

 Hän on jokin hopeatäplälajeista... 

 

 

 

 

 

 

 

Hääpäivän mökkieloa

 

Kattohaikaroiden poikaset ovat jo isoja,
pian lentämään opettelevia 

ja sitten pesät jäävät taas tyhjiksi. 

 

 

Tämä hieman repaleinen hämähäkinseitti on 

saunan ikkunasta eräältä aamulta. 

 

Oletko sinä huomioinut, miten joihinkin paikkoihin 

ilmestyy heti uusi seitti,
kun edellisen saa siivottua siitä pois. 

Meillä niitä ilmaantuu ainakin 
terassin kaiteeseen ja saunan ikkunaan... 

Itse hämistä en näe, enkä sitä 

siivoa pois, vain seitin ja aina se ahkerasti 

saa jo vuorokaudessa aikaan samaan 

paikkaan uuden. 

 

Joskus seitistä tosin näkee, 

että hämiksellä on ollut vilkas metsästyskausi, 

koska seitti on hieman rikki ja pikaisesti paikattu. 

Varmaan täydellä masulla tehty... 

 

 

Näitä juuri tällä hetkellä ojanpientareita koristavia 

valkokukkaisia kasveja pidin vielä viime vuonna jonkinlaisina 

koiranputken sukulaisina, mutta tämähän onkin villiporkkanan 

kukinto! 

 

Nyt alkaa olla perhoskausi parhaimmillaan. 

Niitä on ihan valtavasti. 

 

Helle tosin uuvutti kukat ja menee aikaa, ennen 

kuin seuraavat perhoskukat kukkivat. 

Perhosten on tyydyttävä tällaisiin 

hieman nahistuneenoloisiin kukintoihin. 

 

Kuivat soratietkin pölisevät aikalailla, jollaisen 

varrella nämä perhoset on kuvattu.

Pelloilla on tällä hetkellä mm hunajakukkaa... 

 

 

Ensimmäisiä viljakasvejakin pääsee pian puimaan. 

 

 

Isolta kirkolta ostimme mm yläkertaan 

uudet kattolamput persoonallisten, alkuperäisten 

 sinkkiämpärivarjostimien tilalle. Pahus kun hyvät sinkkiämpärit oli puhkottu... =D 

 

Ostimme mökille myös leivänpaahtimen, 

joka saa gluteenittomat leivätkin maistumaan 

himpun verran paremmilta. 

 

Lisäksi piti ostaa tietty samppanja-appelsiinimarmeladia, 

joka on täydellistä paahtoleipien kanssa. 

Vasta leipiäni voidellessani
Hani huomautti, että katsopas sitä etikettiä
tarkemmin. Ohos! Wau! 

Arkeemme oli ilmaantunut salaa hieman luxusta! Ja tästä kyllä tuli lempiappelsiinimarmeladini! Tätä ei taida saada Suomesta?

********* 

Tänään, sunnuntaina, 11.7. Nunnukka-tytär ihanasti 

muisti aamulla tekstiviestillä onnitella hääpäivästä, 

joka on nyt seitsemäs, eli villahääpäivä. 

 

♥

 

Nunnukka meille aikoinaan järjesti, 

ihanat pienet puistohäät. 

 

♥

 

On kuulemma hauskaa antaa villahääpäivänä 

jotain villaista lahjaksi toisilleen. Mutta kun 

lämpötila on koko ajan kolmessakymmenessä 

Celciusasteessa, eivät villasukat nyt oikein innosta. 

Niinpä grillasimme, joimme alkoholitonta kuoharia, 

pesimme terassiin kuuluvan paljun ja illalla lilluimme siinä. 

 

♥

 

Sitä ennen ajelimme Kuressaaren kauppoihin ja 

ostimme hääpäivän kunniaksi sellaisen surisevan laitteen. 

 

Kas, kun täältä ei meinaa millään löytää 

pannujauhatusta kahveissa, 

(ei löytynyt isolta kirkoltakaan!) 

ja Hani niin tykkää pannukahvista, 

niin oli ihan pakko ostaa oma kahvimylly

ja ekan kerran ikinä oikeita 

kokonaisia paahdettuja kahvipapuja! 

 

Mutta oi, vastajauhetun kahvin tuoksukin 

on luxusta parhaimmillaan. 

 

Perhoshetkinen

 Sanovat, että tämä kesä on ollut oikea perhoskesä.

Saattaa olla että ihmisillä vaan oli tänä kesänä enemmän aikaa seurata näitä kauniita siivekkäitä olentoja. 

Kuvissa lempparini neitoperho sekä herukkaperhonen villien punalatvojen kukissa mökkimaisemissa... 

Sitruunaperhonen on arkinen mutta kaunis aina. 

Näitä kahta en tunnistanut... Mutta ihania olivat.

Keisarinviittoja. Kuvissa kaksikin eri yksilöä.

Ja vielä lopuksi ihana neitoperho kivellä. 

On se niin ihana!