Lukurauhaa kaikille

 

Nyt etsin vanuttuneet 

villasukkani 

ja rakkaan kirjani 

viihtyen viimeiseen 

sivuun saakka 

jossain rauhallisessa 

nurkkauksessa 

Kirjan kanssa 

voin aikamatkustaa 

Elää monta elämää 

monessa tarinassa 

ja takaisin hetkeksi palata 

aina kahvini loppuessa 

- Una Reinman 

 

  Lukurauhan päivän tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle. 

 

Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle, aikuiselle tai vaikkapa lemmikille tai pehmolelulle! Kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin.

/Suomen Kirjasäätiö 

 #lukurauha

 

Lukutaito, yksi perusoikeuksistamme

10 faktaa lukemisesta 

 

1. Lasten ja nuorten lukutaito on aikuisten vastuulla.
2. Neuvola luo perheiden lukurutiinin
3. Koulurauha turvaa lasten lukutaitoa
4. Jo puoli tuntia lukemista päivässä edistää lukutaitoa
5. Riittävä lukutaito mahdollistaa nuorelle itsenäisen elämän
6. Monikielisyyden tukeminen on koko Suomen etu
7. Työikäisten lukutaidon vahvistaminen on tehokas työllisyystoimi
8. Kirjasto rakentaa kriisinkestävyyttä
9. Kirjallisuutta ei synny ilman kirjailijaa

10. Lukutaitotyöhön tarvitaan koko yhteiskunta/Lukukeskus 

 

 

Kirjan lukeminen antaa sinulle mahdollisuuden istua suosikkituolissasi ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Lisäksi, jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka rakastavat lainauksia, löydät paljon sellaisia lukiessasi.

 

 Tänään sinua kannustetaan laskemaan pää alas ja eksymään tarinaan, olipa se sitten faktaa tai kuvitteellista. Tämä on myös hyvä päivä rohkaista muita lukemaan kirjoja.

 Joillekin ihmisille lukeminen on todellinen rentoutumisen muoto. Toisille lukeminen voi tuntua työläältä. Yleensä kyse on vain oikean kirjan löytämisestä.

 

Lukemiseen liittyy monia erilaisia ​​etuja. Lukeminen voi vähentää stressiä, parantaa keskittymiskykyä ja muistia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset, jotka käyttävät  aikaansa lukemiseen, osallistuvat elämänsä aikana toimintaan, joka on henkisesti stimuloivampaa verrattuna heihin, jotka eivät lue.
 

Useimmat elokuvat perustuvat romaaneihin, jotka ovat usein parempia kuin elokuvat. Elokuvassa tarinaa on vain sen verran, että näytölle mahtuu muutama tunti, kun taas kirja antaa mahdollisuuden syventyä koko tarinaan. 

 

Kirja ei tarkoita vain suurten tarinoiden lukemista. On olemassa paljon tietokirjoja, jotka voivat muuttaa näkemystäsi elämästä ja/tai auttaa sinua elämään täysillä. Yllätyt kuinka paljon tällainen kirja voi muuttaa näkemystäsi ja tuoda paljon hyvää elämääsi. Kirjat ovat halpa tapa oppia lisää maailmasta.
 

Lue kirja -päivä on lähes varmasti kirjastonhoitajan idea, joka luultavasti rohkaisi nuoria lukemaan kirjoja"/DOTY. 

 

Tänään on Lue kirja -päivä

 

#ReadaBookDay 

 

〜♡〜

 

 

 

 

8.9.2024 on YK:n kansainvälinen lukutaitopäivä, 

International Literacy Day

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta.

Lukutaito on keskeinen tekijä myös kestävän kehityksen edistämisessä. YK:n Agenda2030 neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimisen mahdollisuudet." /Suomen YK-liitto

#📖 #kansainvälinenlukutaitopäivä

〜♡〜

 

 
Valitsetko Sinä äänikirjan, e-kirjan vai
sen perinteisen paperisen? 📖
- Vai kaikkea sekaisin? 

 

〜♡〜

Nyt etsin vanuttuneet 

villasukkani 

ja rakkaan kirjani 

viihtyen viimeiseen 

sivuun saakka 

jossain rauhallisessa 

nurkkauksessa 

 Kirjan kanssa 

voin aikamatkustaa 
Elää monta elämää 
monessa tarinassa 

- Una Reinman 

〜♡〜

Kirjojen ystävien & riisipuuron päivä

📖 Hyvää Kirjojen ystävien

& suomalaisen taiteen päivää!

📚 Mikä on sinun lempikirjasi? 

- Ja jos näät saloissa Suomen lippuja, se johtuu osittain myös tänään neljännen kerran vietettävästä, suomenruotsalaisen Tove Janssonin päivästä, mutta osittain suomalaisen taiteen kunnioituksesta. 

 

📖📚

Muista lukea kirjoja

Niitä hyviä

joissa tarinaa lukiessa saa

vuorotellen nauraa

toisinaan pidätellä kyyneliä

- Una Reinman

 

 

 

 

 

Tänään on myös riisipuuropäivä ja sitäkin voisi vähän liputtaa! Se on muuten mun lempipuuroni!

Pieni Keravalainen ruokatehdas Kokkikartano, tekee ihanaa valmisriisipuuroa! Rakastan sitä!

Jos teen puuron itse, paistan sen uunipuuroksi.

Mökillä ollessamme löydän joskus kaupoista tätä Mamman ihanaa vastaavaa riisipuuroa! 

Päivä kirjojen maailmassa

 

Nyt etsin vanuttuneet villasukkani
ja rakkaan kirjani
viihtyen viimeiseen sivuun saakka
jossain rauhallisessa nurkkauksessa

-Una Reinman

 

 

"Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi.

Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. 

 

 

 

Lukurauhan päivänä luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, tai vetäydytään omaan nojatuoliin.

Suomen Kirjasäätiö on kotimaisen kirjallisuuden puolestapuhuja, joka edistää ja tukee kirjallisuutta ja lukemista Suomessa ja kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuussa, Lukurauhan päivänä. 

Lukurauhan päiväksi julistetaan lukurauha. 

 

Lukurauhan laki: 

1 § Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2 § Yhdessä lukeminen on sallittu.
3 § Yksin lukeminen on sallittu.
4 § Toisille lukeminen on sallittu.
5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty."

 

Kirjasäätiö.fi /lukurauhan päivä

#lukurauha

Unessa 

ja kirjan kanssa 

pääsen hetkeksi matkustamaan 

ihan toiseen maailmaan 

- Una Reinman 

 

📖 

 

 

 

Lukeminen avartaa maailmaa

 

 

 

 

 

 Koko syyskuu on 

Lue uusi kirja -kuukautta 

Kansainvälinen lukutaitopäivä 

International Literacy Day 

on perjantaina 8.9.2023 

"Lukutaito on ihmisoikeus,

 joka mahdollistaa yksilön 

kehityksen, 

kouluttautumisen 

ja täyden kapasiteetin 

hyödyntämisen. 

Lukutaito on avain parempaan 

terveyteen 

ja hyvinvointiin. 

Lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen 

tasa-arvon, 

kestävän rauhan, 

kehityksen 

ja demokratian 

toteutumisen kannalta.

"Päivän tarkoituksena on muistuttaa kansainvälistä yhteisöä
lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän
tulevaisuuden rakentamisessa.

Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden
kannalta. Kouluakäyvä tyttö todennäköisesti avioituu vanhempana,
saa vähemmän lapsia sekä kykenee huolehtimaan lapsistaan
paremmin kuin kouluakäymätön.

Lukutaito on keskeinen tekijä kestävän kehityksen edistämisessä."/Suomen YK-liitto 

 Perjantai iltana on lisäksi klo 19 - 20.00 Lukutunti, Read Hour, jolloin koko Suomi lukee. 

#ReadHour 

 #ReadANewBookMonth

#lempikirjasto 

 

 

 

 

 

 

Lukurauhan päivä

Kirjat ovat kaikista ystävistä hiljaisimpia 

ja pysyvimpiä; ne ovat helpoimmin  lähestyttäviä ja viisaimpia neuvonantajia 

ja kaikkein kärsivällisimpiä opettajia.

– Charles William Eliot

***** 

Tänään vietetään 

lukurauhan päivää! 

 📖 

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus,
mutta usein se jää haaveeksi.
Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä
tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin. 

 

 Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain 
kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina. 

Lukurauhan päivänä luetaan
tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kaikessa rauhassa. 

 

Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle,
tai vetäydytään omaan nojatuoliin. 

 

 

Lukurauhan päivän tarkoitus
on rauhoittaa koko päivä
kirjojen lukemiselle

 

Lukurauhan laki:

1 § Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja. 

2 § Yhdessä lukeminen on sallittu. 

3 § Yksin lukeminen on sallittu. 

4 § Toisille lukeminen on sallittu. 

5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty. 

6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty. 

Suomen kirjasäätiö

 

***** 

Nyt etsin vanuttuneet villasukkani 

ja rakkaan kirjani 

viihtyen viimeiseen sivuun saakka 

jossain rauhallisessa nurkkauksessa 

- Una Reinman 

***** 

Älä lakkaa lukemasta

 

 

 Sen lisäksi että koko syyskuu on

Lue uusi kirja -kuukausi, on 

6.9.2021 erityisesti 

Lue kirja -päivä.

 

Tai voithan kuunnellakin kirjasi, 

jos tykkäät, mutta lukeminen 

on kyllä parasta. 

 

Minun ainakin pitää  muodostaa ääni- ja kuvamaailmani 

ihan itse mielessäni jokaisesta kirjasta, 

joten mieluummin luen kirjani ihan 

hiljaa itsekseni, kuin että kuuntelisin sen 

jonkun monotonisella äänellä... 

- Poikkeuksena ehkä, jos olisin sairas enkä 

voisi tai jaksaisi itse lukea niin sitten joku 

muu voisi lukea minulle... 

 

"Lukeminen on tehokas tapa alentaa stressitasoa (Lewis 2009) ja sillä voidaan ehkäistä ikääntymisen aiheuttamia sairauksia kuten aivojen rappeutumista ja dementiaa (Wilson et al 2013). Lapsille lukeminen vähentää sekä lapsen että aikuisen stressitasoja ja saa lapsen nukkumaan pidempään (Heikkilä-Halttunen 2015)."/Lukuliike 

#ReadaBookDay

#ReadANewBookMonth 

Ja 8.9.2021 on YK:n 

 Kansainvälinen lukutaitopäivä 

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta. Kouluakäyvä tyttö todennäköisesti avioituu vanhempana, saa vähemmän lapsia sekä kykenee huolehtimaan lapsistaan paremmin kuin kouluakäymätön.

Lukutaito on keskeinen tekijä kestävän kehityksen edistämisessä. Kestävän kehityksen neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet."Lukutaito on ihmisoikeus. /Suomen YK-liitto 

 8.9.2021 on klo 19 - 20.00 Lukutunti, Read Hour, 

jolloin koko Suomi lukee. 

#ReadHour  

Edit: 

Ainakin täällä, missä nyt olen, on tänään keskiviikkona (8.9.2021) tosi vilakka, harmaa ja tuulinen päivä, joten taidan tehdä niin, kuin vanhassa runossani jo olen joskus tehnytkin: 

Nyt etsin vanuttuneet villasukkani

ja rakkaan kirjani

viihtyen viimeiseen sivuun saakka

jossain rauhallisessa nurkkauksessa 

 

-Una Reinman 

 

 

 

 

Muista lukea! 

 

 

Kirjapäivä

 

 

 

 

Ota kirja esiin,
uusi tai vanha ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana,
koska on #BookDay, eli
Maailman kirjapäivä.

Ja näin minä kierrätin viimevuotisen 

kirjapäivän selostustani... 

 

  Kirjapäivän päivämäärästä on tosin  kahdenlaista tietoa. Se on joko tänään tai huomenna... 

 

 

 

 

Vinkki: Ja hei, runokirjakin on kirja. Minun kirjojanikin löytyisi monta! Tuossa oikeassa reunassa on listaa...




Tänään on myös


leikekirjapäivä

Mikä sitten on leikekirja?

Wikisanakirja kertoo näin: Kansio johon kiinnitetään lehdistä leikattuja artikkeleita ja kuvia.


Myös esimerkiksi valokuva-albumi voi olla leikekirja, johon voit liittää mukaan kaikenlaisia kortteja, tapahtumakutsuja, osallistumiskuponkeja, kukkia, esineitä, piirroksia, maalauksia, omia kirjoituksia, runoja, kuitteja, yms muistoja, leikkaa ja liimaa tekniikalla...

Lukutaito on ihmisoikeus

Suomalaisten lukemiseen käyttämä aika on tutkimusten mukaan vähentynyt selvästi ja etenkin nuorten lukutaito on romahtanut huolestuttavasti. /Päivän lehti

Tänään on kansainvälinen lukutaitopäivä, 

 International Literacy Day 

Päivän tarkoituksena on muistuttaa kansainvälistä yhteisöä lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta. Kouluakäyvä tyttö todennäköisesti avioituu vanhempana, saa vähemmän lapsia sekä kykenee huolehtimaan lapsistaan paremmin kuin kouluakäymätön.

Lukutaito on keskeinen tekijä kestävän kehityksen edistämisessä. Kestävän kehityksen tavoitteena on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.  Päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.

/YK, kansainvälinen lukutaitopäivä 

 

Lukutaitopäivään liittyvän lukutunnin, Read Hour, aikana kaikki suomalaiset haastetaan lukemaan tunnin ajaksi.

Kampanjan tavoitteena on herättää keskustelua lukutaidon tärkeydestä, innostaa ihmisiä lukemaan ja juurruttaa Suomeen uusi juhlapäivä lukemiselle.

Read Hour -kampanjan suojelijana toimii toista kertaa presidentti Sauli Niinistö. 

 

 

 PS: 

Koko syyskuun teemana on 

Lue uusi kirja

#ReadANewBookMonth

 

 

 

 

Tänään on myös 

 kansainvälinen kuntoutuspäivä, 

#PhysicalTherapyDay

 

PS: Tämä on nyt ensimmäinen postaus jonka sain aikaan hankalalta, liian aikaavievältä ja itsepäiseltä tuntuvalla Bloggerin uudella blogipohjalla...

 

-Tekstitkään eivät mene paikkoihin mihin minä ne haluaisin...! Ehkä pitää keksiä uusi blogipohja! Ehdotuksia?!

Kahvijäätelöä, kirjoja ja hevosia

Tänään saa liputtaa jos haluaa, 

koska on Suomenhevosen päivä.

Suomenhevosen kantakirja on nyt 112 vuotias.

Suomenhevonen on hevosrotu, jolla on sekä ratsu- että työhevosominaisuuksia ja vaikutusta. Se on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu, jota kutsutaan englanniksi joskus nimityksellä Finnish Universal (suomalainen yleishevonen), sillä sen katsotaan sopivan liki kaikkiin hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa: maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen. Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi.
Suomenhevosta pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka rodun luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalaista. Eri lähteiden mukaan suomenhevonen voidaan luokitella kevyeksi kylmäveriseksi, raskaaksi lämminveriseksi tai yleishevoseksi. Suomessa rotua ei kuitenkaan koskaan pidetä lämminverisenä.
Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan, jotka pyrkivät kehittämään rotua eri tyyppeinä: raskaanpuoleisena työhevosena, kevyenä ravurina, monipuolisena ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena. Jalostussuunnille yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi. Rodun keskikorkeus on 155 senttimetriä ja tyypillisin väritys on rautias, usein liinakko valkoisin merkein. 

Hautalöytöjen perusteella hevosia on ollut Suomen alueella jo keskirautakaudella, mutta näiden hevosten alkuperää ei tunneta. Suomenhevonen ja sitä edeltänyt suomalainen maatiaishevoskanta oli kuitenkin Suomen ainoa hevosrotu vuosisatojen ajan, joten Suomen hevoshistoria on ylipäätään miltei sama kuin suomenhevosen historia. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät suomalaisesta hevosesta ovat 1300-luvun vaihteesta. 1500-luvulta alkaen on tietoja monien ulkomaisten lämmin- ja puoliverirotujen vaikutuksesta, jonka tuloksena oli kookkaampi ja paremmin ratsuksi soveltuva suomenhevonen. Rodun kantakirja perustettiin vuonna 1907. Suomen maatalouden koneellistuttua ja suomalaisen ratsuväen jalkauduttua 1900-luvun jälkipuoliskolla suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een. Rotu kuitenkin säilyi perinteisen raviurheilukäytön ja myöhemmin myös monipuolisten ratsuominaisuuksiensa ansiosta.

Rotumääritelmän mukaan suomenhevonen on monipuolinen ja -käyttöinen, keskikokoinen ja tukevarakenteinen hevonen. Ihanteellinen suomenhevonen on monipuolinen, helposti käsiteltävä hevonen, jossa yhdistyvät voima, ketteryys, nopeus ja kestävyys. Suomenhevonen on eloisa, luotettava ja valpas. Rotumääritelmän mukaan luonteessa on tavoiteltavaa ”rehellisyys”; yhteistyöhalukkuus, tottelevaisuus ja into työskennellä. Suomenhevonen on kestävä, terveydeltään hyvä ja yleensä pitkäikäinen. Rotumääritelmän mukaan suomenhevosen pää on kuiva ja profiililtaan suora, ei pitkä tai kupera; korvat ovat sopivan etäällä toisistaan ja lyhyet. Kaulan tulisi olla hyvänmuotoinen, ei joutsenkaulamainen. Rungon tulisi olla pitkänpuoleinen, mutta pyöreämuotoinen ja sopusuhtainen. Lanteen ei tulisi olla tasainen tai hännän kiinnittyä liian ylös. Suomenhevoset ovat lihaksikkaita, ja niillä on hyvä luusto, vankat kuivat jalat sekä vahvat kaviot.
Rodun yleisin väritys on rautias, mutta muutkin värit hyväksytään. Suomenhevosilla on yleensä tuuheat jouhet, ja vuohiskarvat ovat hieman pitkät. Rodun keskikorkeus on 155 cm. Ponikokoisia eli alle 148 cm korkeita suomenhevosia jalostetaan erillisenä alatyyppinään.
Suomenhevosen askellajit ovat säännölliset ja joustavat sekä suhteellisen matalat ja vakaat. Rotu on kylmäveriseksi nopea. Se tunnetaan hyvänä ravaajana, ja sitä käytetään Suomessa raviurheilussa.

Hevosten alkuperää Suomen alueella on selitetty monilla erilaisilla hypoteeseilla. Alkuperäisestä villihevoskannasta ei ole todisteita, eikä vaikuta todennäköiseltä, että sellaista olisi koskaan edes ollut, koska merkittäviä määriä kesyhevosia tuotiin Suomen alueelle jo aivan varhaisessa vaiheessa. Todennäköisimmin suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisesta kesyhevosesta Suomesta löydetyiden esineiden perusteella hevosten pito näkyy kuolainten ja viskarien muodossa kansainvaellusajalta lähtien. Vanhimmat Suomesta löydetyt kuolaimet on ajoitettu vuosien 400 - 550 jaa. välille. Kuolaimet yleistyvät löytöaineistoissa 600-luvulta lähtien. Kuitenkin jo pronssikauden haudoista tunnetaan hevosten hampaita, joskaan niitä ei ole voitu ajoittaa. Kielentutkijat pitävät myös mahdollisena, että jo pronssikaudella on osattu ratsastaa germaanisen lainasanan "ratsas" pohjalta.
Erään teorian mukaan pohjoiseurooppalaista kantaa oleva hevostyyppi tuli lännestä viikinkien mukana läntiseen Suomeen viikinkiajalla, noin 800–1050 jaa. Toisen pääteorian mukaan hevosen toivat etelästä ja kaakosta saapuneet ihmiset, joilla olisi ollut mukanaan mongolialaista alkuperää olleita, Uralin ja Volgan alueilla pidemmälle kehittyneitä hevosia. Kummatkin teoriat saattavat pitää paikkansa, sillä Suomessa säilyivät pitkän aikaa selvästi eroavat itäinen ja läntinen hevostyyppi. Suomalais-virolainen suomen- ja eestinhevosten geeniperimää selvittänyt tutkimusryhmä tiedotti 2014 tutkimustuloksenaan, että suomenhevosen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat eestinhevonen, Arkangelin alueelta kotoisin oleva mezeninhevonen, siperialainen jakutianhevonen sekä mongolianhevonen.

Nykypäiviin saakka on säilynyt kannatusta teorialla, jonka mukaan suomalainen hevonen polveutuisi suomalaisugrilaisten kansojen kanssa Volgan alueelta ja keski-Venäjältä kulkeutuneista hevosista. Teorian esittivät 1700-luvun lopulla luonnonhistorioitsija Pehr Adrian Gadd, ja 1880-luvulla Johan Reinhold Aspelin teoksessaan Suomalaisen hevosen kotoperäisyydestä.
Agronomi Axel Alfthan (1862–1934) ja eläinlääkäri Kaarle Gummerus (1875–1928) esittivät idästä tulleen hevoskannan jakautuneen myöhemmin itäsuomalaiseksi ja keskisuomalaiseksi tyypeiksi, ja että nämä muunnokset olisivat säilyneet tunnistettavissa jopa 1900-luvun vaihteeseen asti. Väitettä tukevia valokuvia on: ajan pieni karjalainen tyyppi oli kulmikas ja tukeva ja sillä oli selväpiirteinen säkä, lyhyt kaula ja kookas pää. Hämäläinen pikkuhevonen puolestaan oli ”jalompi”, ja sillä oli pidempi runko, kevyempi kaula ja hienopiirteisempi pää.
1900-luvun alkupuolella englantilainen J. C. Edward ja norjalainen S. Petersen ehdottivat, että Suomessa ja muilla Suomenlahden rannan alueilla olisi joskus elänyt niin sanottu ”keltainen poni”. Myöhempi kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980) tuki tätä ajatusta, ja esitti ”virolais-suomalais-karjalaisen ponin” polveutuvan pienestä metsähevosesta, joka olisi ollut laajalti levinnyt Suomenlahden ympärysalueilla.
Suomen muinaishautalöydöissä esiintyy hevosvarusteita keskiseltä rautakaudelta alkaen. Suomenhevosen kantamuodosta uskotaan polveutuvan myös eestinhevosen, norjalaisen pohjanhevosen, ruotsalaisen gotlanninrussin, Arkangelin alueen mezeninhevosen sekä liettualaisen zemaitukasin.^[18]
Jossain vaiheessa historiaa Suomen länsiosien hevoskantoihin sekoittui Suomenlahden eteläpuolen hevosainesta, mistä johtuen läntisestä hevostyypistä tuli kookkaampi ja maa- ja metsätöihin paremmin soveltuva. Alkuperäisen läntisen tyypin piirteet kuitenkin säilyivät ulkomaisista vaikutteista huolimatta ja vaikka vieraita piirteitä voitiinkin havaita hevosissa vielä kauan. Myöhemmin keskiajalla tähän jo aiemmin sekoitettuun hevoskantaan risteytettiin keskieurooppalaisia suurempia hevosia. Ulkomaalaisia hevosia tuotiin Suomeen myös sotaretkien yhteydessä, ja niitä hankittiin kartanoihin ajokäyttöön. Keskieurooppalaisten ja suomalaisten hevosten jälkeläiset olivat suomalaisia vanhempiaan kookkaampia, ja soveltuivat maataloustöihin entistäkin paremmin.
Varhaisin tunnettu suomalaista hevoskauppaa koskeva asiakirja on vuodelta 1299, jolloin paavi Gregorius IX moitti kirjeessään Gotlannin kauppiaille näiden tapaa myydä hevosia Suomen pakanoille. Suomalaisten hevosten taso lienee sittemmin parantunut, koska hevoskaupasta tuli myöhemmin vientivoittoista. Esimerkiksi eräässä venäläisessä aikakirjassa mainitaan ”Tamma-Karjala” ilmeisesti viitaten maineikkaaseen hevoskasvatusalueeseen. Myöhemmin 1500-luvulla Olaus Magnus mainitsi silloisten suomalaisten käyttämien hevosten hyvän laadun. Niinkin varhain kuin vuonna 1347 Ruotsin kuningas Maunu IV katsoi välttämättömäksi rajoittaa hevosten vientiä Karjalasta. Vuonna 1520 Kustaa Vaasa havaitsi suomalaisten vievän hevosia laivalasteittain Lyypekkiin, ja kielsi moisen kaupankäynnin ja kielsi alle 7-vuotiaitten hevosten myynnin.

Järjestelmällisen jalostuksen alku

Aikaisin hevosten vientiä Suomeen koskeva asiakirja on vuodelta 1229. Ruotsin vallan aikana suomalaiseen hevoskantaan todennäköisesti vaikuttivat Suomen ratsuväen täydennykseksi hankkimat ja sotasaaliiksi ottamat hevoset. Ensimmäiset merkittävät suunnitelmalliset yritykset parantaa hevoskantaa Suomessa jalostusvalinnalla tapahtuivat 1500-luvulla, jolloin hevosjalostuksesta innostunut Kustaa Vaasa perusti tammakartanoita eli hevossiittoloita maatilojensa yhteyteen Länsi-Suomessa. Hän tuotatti Ruotsiin ja todennäköisesti myös Suomeen suurempia hevosia Keski-Euroopasta ja erityisesti Friisinmaalta. Tuotuja hevosia pidettiin kuninkaankartanoissa paikallisten tammanomistajien käytettävissä. Kirjeessään vuodelta 1556 Kustaa Vaasa mainitsee Suomessa olleen 231 tällaista jalostushevosta. Ei kuitenkaan tiedetä, olivatko ne tuontieläimiä vai sellaisten ruotsalaisia jälkeläisiä. Friisiläisoriita käytettiin Suomessa 1500-luvun alkupuolella suurentamaan paikallisen hevosen kokoa, ja niiden käyttö kuninkaankartanoissa jatkui 1650-luvulle asti.
Kustaa Vaasa myös toteutti laajoja uudistuksia ratsuväessään. Raskaan ratsuväen menetettyä merkityksensä myöhäiskeskiajalla kevyt ratsuväki oli nousemassa tärkeäksi, mikä vaikutti hevosjalostuksen suuntaan. Vuonna 1550 Vaasa määräsi siittolakartanoita perustettavaksi kuninkaankartanoiden yhteyteen ei vain Ruotsissa vaan myös Suomen jokaisessa kunnassa. Näiden siittoloiden oli kunkin määrä käsittää 20 tammaa ja joitakin oriita, ja hevosissa tuli olla sekä Ruotsin-tuonteja että suomalaisia yksilöitä. Vaasa myös tuotatti Pohjanmeren rantojen maista tammoja – todennäköisimmin friisiläistyyppisiä. Hänen tavoitteenaan oli suurentaa suomalaisen hevostyypin kokoa ja massaa. Hänen seuraajansa Eerik XIV kielsi suomalaisten hevosten maastaviennin, mikä osoittaa jalostustavoitteiden täyttyneen ja kielii Suomen tärkeydestä hevoskasvatusalueena. Siittolakartanot pysyivät toiminnassa vain noin sadan vuoden ajan Vaasa-suvun alaisena kunnes ohjelma rappeutui. Viimeinen siittolakartanoista suljettiin Porissa vuonna 1651, ja kruununoriit ja -tammat siirrettiin Gotlantiin.

 

Hevoset olivat keskeinen voimavara Suomen armeijalle talvisodassa (1939–1940) ja jatkosodassa (1941–1944). Armeijan hallussa oli vain harvoja autoja, joten sen pääasiallinen kulkuneuvo olivat kymmenettuhannet hevoset. Hevoset oli määrätty hevos- ja ajoneuvoreserviin vuonna 1922 alkaneessa ohjelmassa. Suomenhevosrodun säilyvyyden turvaamiseksi reserviin ei otettu oriita tai tiineitä, imettäviä tai kantakirjattuja tammoja. Kaikki reservihevoset pysyivät sodankin aikana omistajiensa laillisena omaisuutena, ja ne merkittiin tunnistusta varten. Kaikki hevoset pyrittiin palauttamaan omistajilleen tai ilmoittamaan kuolleiksi. Ohjelma onnistui säilyttämään rodun, ja Suomen hevoskanta palasi sotia edeltäneeseen 380 000 eläimeen jo vuonna 1945.
Suomen armeijan sotasaaliina saamien venäläisten hevosten suuri määrä uhkasi suomenhevosen rotupuhtautta: monet venäläishevoset olivat oriita, eikä ihmisiä juuri voitu estää antamasta niiden sekaantua suomenhevosiin. Käytännön ja poliittisista syistä Neuvostoliitto ei suostunut ottamaan hevosiaan takaisin osana Suomen valtavia sotakorvauksia. Suomenhevoset kuitenkin kelpasivat maksuksi, ja vuosina 1947 ja 1948 Venäjälle vietiin yhteensä 18 000 suomenhevosta. Parhaita yksilöitä ei tarjottu, ja aikalaistodistajien mukaan moni komea mutta muuten kelvoton eläin päätyi Venäjälle. ^/Wikipedia: Suomenhevonen

Tiesitkö että tänään on myös Kahvijäätelön ikioma päivä! 

Nam! Kahvijogurttikin on ihanaa. =)

On myös Älä viivytele-päivä  ja Lue kirja -päivä. 
Kirjoja voi lukea näinkin... 
Tai jopa kuunnella mutta ei se silloin ole 
mielestäni kirjan lukemista...