Amat ja kanervat valmiina

Kun oli tasan kaksi kuukautta jouluun, laitoin komean lohenpunaisen ritarinkukan, Hippeastrum rosan, kotoisemmin amarylliksen eli aman jättisipulin veteen lavuaariin sen verran että juuret peittyivät. Samassa paketissa postitse saapunut hieman pienempi valkoisen aman sipuli sai saman kasteen. Molemmat saivat oleskella siinä huoneenlämpöisessä vedessä jonkin aikaa ennen ruukkuun istutusta, näin niiden juuret heräävät uteliaana eloon.

Hän on muhkea!
Tätä kukkasipulia sai nostella oikein
kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin
ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois
kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja
ja jonka olin jo pessyt varastoon.
Siihen sipuli vihdoin mahtui.

Sipulia ei muuten sitten upoteta multaan kokonaan, 

ainoastaan n 1/3 mullan alle.

Amaryllis ruukuttamisen jälkeen 

uuteen olopaikkaansa tutustumassa. 

Ulkona kanervat odottavat istutusta... 

Tässä osa kanervista istutettuna terassille, 

Hanin tekemään puiseen kukkalaatikkoon.
Vihreytenä käytän männyn oksia, koska kuusen
oksat eivät ole kovin pitkäikäisiä. 

Tuo vanha kynttilälyhty odottaa että 

maalaan sen uudelleen jossain vaiheessa... 

Tänä aamuna neljän aikaan, kun en unta saanut, keittiö ja ama näyttivät tältä. Ensimmäinen suuri kukkaputki on jo tuloillaan ja sipulin sivustakin on pukannut lehtiä kasvuun kuten sipulin kaulaltakin. Jännittävää nähdä, kuinka monta kukkavanaa näin jättimäinen sipuli kasvattaa.

Pienempi sipuli * on ottanut lähtölaukauksen hillitymmin ja kasvattaa vasta muutaman lehden alkua omassa ruukussaan. Tämä lohenpunainen on ottanut hieman varaslähdön, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Minusta on ihanaa kun joku kukkii. Elämme siis jännittäviä odotuksen aikoja.

Mårbacka-pelargoni on hiukan liian lämpöisessä tässä

keittiön ikkunalla, mutta koska se vielä niin kauniisti on

kukkinut, nytkin parhaillaan kahdella muhkealla kukalla,

en ole raaskinut kantaa sitä vielä talvetukseen vintille. 

Nämä viime kuussa kukkaan puhjenneet perhosorkidean kukatkin 

ihastuttavat ja ilahduttavat kovasti joka kerta kun keittiöön piipahdan. 

PS: Pienempi sipuli * teki myös ensimmäisen pienenpienen kukkaputken alun, ja minä käärin sen ruukkuineen pakettiin ja vein Mamalleni, ilahduttamaan hänen syksyään ja ehkä myös jouluaan, jos vaikka toinen kukkaputki siihen mennessä ehtisi esiin. 

Älä osta

syklaamia,

 

marjakanervaa,

 koristekaalia

 tai krysanteemia 

syysistutuksiin, jos kukat joutuvat sään armoille. 

Ne eivät kestä pakkasta. 

 

 

 

Skimmia,
 

  keijunkukka

 

 

 tai lamosalali, eli joulupuolukka, 

eivät myöskään kestä pakkasta.  

 

 

 

 

Lankakäynnös kestää pienen hetken ja sitten 

sekin alkaa tiputtelemaan lehtiään.

Kaikki ovat tosi söpöjä ja suloisia
ja totta kai myyjä vakuuttaa
"niiden kestävän myös pakkasta"...

- Niin, ehkä yhden asteen...

Itselläni on kaikista näistä
huonoja kokemuksia.
Pakkasten saavuttua
niistä on jäljellä vain pahalle
haisevaa surullisen näköistä
mössöä kukkaruukuissa.

Pahin haju tulee koristekaalista...!

Paitsi
jos sinulla on lämmin lasitettu parveke,
talvihuone, lämmin kasvihuone, lämmin
kuisti, tms paikka jossa ne eivät pakastu.
- IKINÄ.

Silloin voit hankkia otsikon kasveja. 

 

 

PS: Älä laita koristekaalia koskaan 

maljakkoon sisätiloihin!

 

♥ 

Vanha kunnon kellokanerva Erica,
kestää jotenkuten talven,
pakkasen ja lumen.
erityisesti sateelta suojattuna.

Mutta jääpolte riipii senkin,
jos laitat kasvin sään armoille. 

♥ 

Erican pikkuserkku Calluna 

kestää myös talvea.

 

- Laita silti sekin paikkaan 

jossa suoranainen sade
ja viima eivät rääkkää kasvia.

💚💚💚💚💚

Oma suosikkini on laittaa
yksinkertaisesti havuja ruukkuihin.


Havuja, sammalta, oksia jne, on usein torilla myynnissä. 

Myös kukkakaupoista löytyy näitä.
Voit myös tilata tällaisia luonnontuotteita vakituiselta 

kukkakauppiaaltasi.


Meillä aineksia kasvaa omassa pihassa.



Jokaisen oikeuksiin ei kuulu nyhtää
puunoksia toisten metsistä luvatta,
eikä mitään varpuja, sammalia eikä jäkälää.

Tarvitset aina maanomistajan luvan, jos otat
mukaasi metsästä jotain muuta elävää
kuin sieniä ja marjoja.

 

Minulle tulee aina suuri suru, kun näen ihmisten pokkana 

kävelevän metsästä hirveä nippu esim mustikanvarpuja käsissään... 

Mietin, miten monta kymmentä vuotta mustikalla kesti kasvattaa 

ne varvut ja miten siitä paikasta ei nyt saa vuosiin mustikoita... =( 

 

Älä ole itsekäs. 

 

Ajattele muitakin. 

 

 

 

Näin sanoo Luontoon.fi. 

Jokaisenoikeuksista.