Näytetään tekstit, joissa on tunniste autiopiha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autiopiha. Näytä kaikki tekstit

11.7.2019

Viides vuosi...









Vaikka olemme tunteneet toisemme Hanin kanssa 
syksyllä jo 18 vuotta, tänään on viisivuotishääpäivämme.

Hyvää puuhääpäivää
Hanimus!  





Meidän pitää etsiä nyt uusi halipuu, 
kun se edellinen jäi edellisen asuinpaikan 
naapuruston autiopihan tontille... 










Vaikka tänään on Maailman väestöpäivä
eli meitä ihmisiä on todella paljon, 
silti osa meistä on yksinäisiä ja siksi 
tänään on myös Piristä yksinäisiä päivä.














7.5.2018

Kevät rynnii ihanasti








Krookukset ja kevättähdet kukkivat vihdoin kilpaa.  





Niillä on kiire tehdä tilaa mm tulppaaneille... 



 Mutta voi että ne ovatkin nättejä! 
- Ja kovin kaivattuja! 

Takapihalta metsäjänikset söivät 
krookuksenkukat jo pois... =(
Niitä juoksentelee neljä tosi kookasta 
yksilöä täällä tekemässä pahojaan... 
Kukaan ei vissiin enää metsästä 
jäniksiä? 



 Istutin syksyllä tavallisten kevättähtien 
sekaan valkoisia ja vaaleanpunaisia. 
Ovat aika namusen näköisiä!




Tässä niitä tavallisia sinisiä kevättähtiä. 






Posliinihyasintit, Puschkinia libanotica, 
  tuoksuvat ihastuttavalle. 
Niin kuin hyasintit aina. 
Tässä kokoonpanossa on jo muutaman vuoden 
takaisia Virosta ostettuja hyasintteja.



Nämä on istutettu viime syksynä. 
Aikaa myöten nämäkin hieman leviävät joten 
toivottavasti tässäkin penkissä näitä 
on vuosi vuodelta enemmän. 






 Hiirenkorvia siellä täällä... 



Idänsinililjatkin leviävät aikaa myöten. 
Nämä kasvavat omassa kukkapenkissä 
ja jo hieman jopa sen vieressä... 





 Mutta läheisellä autiopihalla 
kasvaa idänsinililjoja, eli scilloja 
jo ihan mahdottoman vallattoman paljon. 
Ovat villiintyneet siellä herttaisesti. 




 Scillamatto kuulostaa ihanalle... 







 Koivut ovat jo hiirenkorvilla! 
Totta se on! Kevät on täällä! 






Tästä hieman näkee miten Kesäpikkusydänkin 
on vallannut puolet kukkapenkistä. 
 
Kukkapenkissä kun pitäisi olla 
nätisti että kaikilla olisi tilaa 
ja paikka auringossa. 

Se pitäneekin kaivaa esiin syksyllä ja 
istuttaa vallattomine juurineen 
jonnekin ihan yksinään, ja 
sellaiseen paikkaan jonka se saa 
luvan kanssa villisti valloittaa.











12.1.2018

Muualle mahtumattomia






Kyyhkysiä katolla.


Se katto kuului taloressukalle 
joka oli myytävänä. 


Tämä talo näytti hylätyltä... 

 



Murattien valtaamia puita... 



Samettisen sammaleisia puita... 





Ja lisää murattien valtaamia puiden runkoja. 




 




24.6.2016

Unikon ja vuorikaunokin liitto




Kaupungeista tulee hiljaisia suurina juhlapyhinä. 
Väki pakenee mökeille tai sukulaisten hoteisiin... 
Silloin kaupungissa on ihana rauha.

Silloin, ja ainoastaan silloin,
voi jopa kaupungissa nukkua pitkään. 








Vaikka postaukseni kertovat "päijäthämäläisestä kunnasta" ja osittain
vaikuttavat maalaismaisilta, on paikka jossa asumme kuitenkin ihan 
ihka oikea kaupunki ja asuinalueemme lähinnä lähiö.





Silti asumme luonnon keskellä.






Ehkä kuvistani ja tarinoistani 
kuultaa läpi se mitä itse arvostan; luonto, 
yksinkertainen elämä ja luonnonmukaisuus.








Taloremonttimme on edistynyt (viimein) siihen vaiheeseen 
että vain listashow on jäljellä, muutamien maalattavien 
kohteiden lisäksi. Loppusilausta siis.






Taas olisi paikka yhdelle apukäsiparille auki... 







Kun maalattu lattia kuivuu, 
on hyvä hetki lähteä 
vaikkapa 
ihailemaan autiopihaa 
ja sen kasveja. 





Hieman pitää 
aina koskettaa 
noita vanhoja 
vänkkyräisiä omenapuita. 


Mietin aina häntä, 
joka joskus on nyt autioon pihaan 
istuttanut nuo puut...






Unikoiden ja 
vuorikaunokkien, 
sekä känkkyräisten 
omenapuiden myötä 
voi keskikesän juhla 
alkaa. 
Olkoon se sellainen 
kuin odotitkin.






Tänään
on Juhannusaaton lisäksi