Paperilehti on ykkönen

Internetin eteemme helposti tuomana tiedonkulun nopeana aikakautena, silmiin sinisin valoin käyvine päätteineen, on toisaalta hyvin levollista ja rentouttavaa keskittyä välillä vanhoihin kunnon paperisiin aikakauslehtiin.  

On rauhoittavaa kuulla sivun konkreettisesti kahisevan kääntyessään ja havaita ihan uuden lehden sivun tuoksuvan vielä painomusteelle.

On kutkuttavaa odottaa jotakin tiettyä numeroa, jossa olisi vaikkapa kesäkukkien kasvatuksesta artikkeleita. Samoin kuin joulun tienoilla sesonkijulkaisuja joissa on tunnelmia ihanina kuvina ja ideoina.

Itselleni tuttuja aikakauslehtiä ovat jo lapsuudesta mm Seura. Mama teki sen sanaristikosta toisen puolen ja jätti minulle toisen puolen. Seuran tarinat ja artikkelit olivat aina hyväntuulisia ja hyväntahtoisia. Niissä korostui inhimillisyys ja hyvä tahto. 

Mummolle ja Papalle tuli Apu. Me saimme usein heidän luetut lehtensä. Mummo toi ne tullessaan kerran viikossa istumaan muutamaksi tunniksi keittiön pöydän äärelle lukemattomien kahvikupillisten merkeissä. Avussa oli vaikea sanaristikko, jonka Mummo teki kyllä aina valmiiksi mutta ei koskaan lähettänyt valmista ristikkoa eteenpäin, ettei lehti mennyt rikki.

Mielenkiintoisimpia, mm kokonsa puolesta meille tulleista lehdistä oli Valitut Palat, jota iltamyöhään luin iltalukemisekseni omassa huoneessani innolla, myös niitä vanhoja vintiltä löytämiäni, uudelleen ja uudelleen.

Kun aikoinaan muutin pois lapsuudenkodista, tilasin itselleni Kodin kuvalehden. Se on ollut suosikkini siitä asti, välittömien aiheiden ja kivojen ruoka-, käsityö ja leivontaohjeiden ja kotoisten artikkeleidensa vuoksi.

Kun lapset olivat pieniä, minulle tuli jonkin aikaa Kaksplus ja käsityölehtiä, joiden ohjeiden mukaan ompelin ja neuloin lapsille vaatteita. 

Nykyään meille tulee sillöin tällöin Voi hyvin, Kotipuutarha, ja remonttivuosia kun olemme tässä viime vuosina eläneet, niin Meidän talokin on tuttu.

On erittäin järkevää kierrättää aikakauslehtiä. Poista ensin tilaajan osoitetiedot ja tarjoa hyväkuntoisia lehtiä tuttavalle jolle ei tule kyseistä lehteä tai vaikkapa kampaajallesi ( Hah hah, minulla ei ole sellaista, kun en ole pariin kymmeneen vuoteen käynyt kampaamossa!) 

Tai vie lehdet paikalliseen terveyskeskukseen asiakkaiden luettaviksi ja ajankuluksi. 

Itse olen Mamaltani saanut hänen puutarhalehtiään ja  Kotivinkkejään ja minulle ne ovat ihan uusia, vaikka saadussa lehtipinossa olisi jopa vuodenkin lehdet yhdellä kertaa. 

Mukavimmat lehdet jäävät talteen. Kaikki joululehdetkin minulla on tallessa monien vuosien ajalta.

Sanomalehdissä on mukavaa se, että saat lukea rapisevan lehden aamukahvin ja sämpylän kera vaikkapa omassa sängyssäsi, kaverin lukiessa omaa osaansa lehdestä. 

Hauskan viihdykkeen saat sekä lemmikillesi että itsellesi, jos luet sanomalehden lattialla jolloin siitä tulee riemukas leikki kaikille osallistujille. 

Sekä sanoma-, että aikakauslehdet ovat monipuolisia askartelumateriaaleja vielä kauan sen jälkeen, kun niiden uutiset ovat vanhentuneet. 

Sanomalehdellä on paljon muitakin käyttötarkoituksia, aina fish and ships-annoksien kääreiksi saakka, joihin sanomalehti tuo aina omaa maustettaan, vai painomusteko sen sai aikaan?

- Ja mihin muuhun kukkakauppiaat kimppujaan kietoisivatkaan, ainakin talviaikaan? Sanomalehtipaperi suojaa. Niin pakkaselta kuin kolhuiltakin. 

Se on postipaketeissakin hyvä suojamateriaali. 

  
Säästä myös tuttavalle, jolla on tulipesiä, vaikkapa mökillä, muutamia sanomalehtiä, ja katso kuinka hän tuliaisestasi ilahtuu. 

-Ainakin meillä niistä ilahdutaan aina. Takan saa sanomalehden rutatulla sivulla syttymään niin sujuvasti. 

Nettilehti ei voi koskaan edes tunnelmaltaan pystyä samaan, kuin aito paperinen. 

Eihän vaan!? =)

Kuvat: Kodin kuvalehti

Puutarhojen salaisuuksia

Heinäkuun Kotipuutarhalehden kannessa koreilee tähän vuodenaikaan tuttu neilikka. Neilikoista harjaneilikka Dianthus barbatus kukkii eri sävyissään myös Mamani sekä minun kukkapenkeissä. Joskus neilikka intoutuu kasvamaan liikaakin valloittaen muiden kukkien alueita omikseen jolloin sen toimintaan täytyy puuttua ronskilla kädellä. Ei sitä nyt toisen tilaa saa ottaa noin vaan. Kasvi kestää tämän juuristonsa supistamisen hyvin ja kasvaa sitten sen mukaan, miten paljon sille antaa uutta tilaa ja jättää kasvustoa kukoistamaan.

Lehden mukaan kukka kestää hyvin kuivuutta ja sen mie allekirjoitan tuosta vaan. Meillä on surkean savinen maaperä mutta tämä kukka kasvaa jopa siinä savimaassa. Muut kukat tarvitsevat multaa ja kohopenkkinsä mutta tämä kasvaa missä tahansa, mihin se juurensa on ulottanut.

Uusin lehti kertoo mielenkiintoisesti mm kärhöjen sekä kirsikoiden kasvatuksesta ja hoidosta. En tiennytkään että kirsikkapuiden rungot ovat niin sääalttiita. Pitäneekin oman kirsikankin nuori runko suojata muutenkin talvea vastaan kuin vain myyrä- ja jänisverkoilla. Jotakin lämpimämpää on keksittävä sille.

Ihania ja hyödyllisiä pionivinkkejäkin on niinikään tässä numerossa ihan askel askeleelta ihanine kuvineen. Pioni on sellainen kukka johon kukaan ei voi koskaan kyllästyä! Eihän?! En mie ainakaan! Luulen, että ensi kesänä nuo kaksi viimeisintä omaa pionipensastanikin jo kukkisivat. Komeat pensaat ilman kukkia ne tänä kesänä saivat aikaan. Nuo muut, aiemmin istutetut kukkivatkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiitettävän ihanasti ja loistokkaasti.

Kotipuutarhalehti kertoo oikein istutetun pioni kasvavan ja kukkivan parhaiten samalla paikalla, jopa vuosikymmeniä. Älä siirtele pionia turhaan, sillä siitä se loukkaantuu vuosiksi. Se ei ole mikään muutoksenhaluinen kasvi, pikemminkin varsinainen kasvikunnan konservatiivi. 

Ihailin myös lehden suloisia perinneperennoin muhevoitetun pihan kuvia, joita on hoidettu isomummon opein.
-Minunkin mummoni oli muutes puutarhuri ja tietyllä seudulla on yhä olemassa puutarhoja, joissa mummoni kädenjälki on näkyvissä tavalla tai toisella. Mummon mies, eli pappani puolestaan kertoili tarinoita ja viihtyi paljon yksikseen, joten jotain tutuiksi kokemiani geenejä olen heiltäkin saanut.

Lehdessä vinkataan ekologisesti kasvien luonnollisista tuholaistorjujista. Jokin ötökkä on aina jonkun toisen ötökän saalista. Meidän pihaan tarvittaisi kanoja tai hanhia jotka söisivät kotiloetanoita, kun niillä ei tunnu olevan muita vihollisia täällä. Edes yhtään siiliä emme ole koskaan tällä pihalla havainneet. Lainasiilikin siis olisi kiva yllätys.

Etana on syönyt varsinkin auringonkukat ihan reikäisiksi, kuin kukkien lehdistö olisi pitsiä, mutta ei kovin kaunista edes luonnonpitsiksi. Toivon, että ne kuitenkin jaksavat kukkia aikanaan, sillä tänä keväänä istutin punaisia auringonkukkia. Odottavan aika vaan on joskus niin tavattoman pitkä, hektisestä kesästä huolimatta.

Muuten, Kotipuutarha-lehdestä ja monista muistakin ihanista puutarhalehdistä myös muualla kuin Suomessa, on mahtavia tilaustarjouksia kaikille kukkien ja puutarhojen ystäville juuri nyt. Katso vaikka ja tutustu: Lehtikuningas.fi. -sivustolla.