Kukassa juuri nyt

 Kirjopikarililjoja ilmaantui esiin tänä 

keväänä yllättävän vähän vaikka syksyllä 

istutin niitä jopa lisää kukkapenkkeihin. 

 Jokin kato aina käy sipulikukissa... 

 Kesäpikkusydän puolestaan leviää ja 

valloittaa villisti uusia alueita kukinnalleen. 

Särkyneestäsydämestä osa näyttää 

paleltuneen kuoliaaksi talven pakkasissa. 

Harmi, koska pidän siitä. 

Sitä valkoista versiota olen monesti 

uudelleen ja uudelleen istuttanut pihaamme 

mutta aina talvi vie senkin... 

Näitä oransseja tulppaaneja istutin myös 

monta kymmentä! 

Mutta esiin nousi vain kolme kappaletta... 

 Tällaisia aurinkoja ne olisivat kaikki olleet 

jos olisivat elää saaneet... 

Lemmikkejä meillä kasvaa 

tuota noin vähän joka puolella! 

Tunnustan. Syy on minun. 

Olen niitä innoissani joka paikkaan 

levittänyt, jopa naapurin puolelle 

ihan vahingossa... 

Kukkapenkin vahvassa mullassa 
ne suorastaan rehottavat! 

Mutta kun ne ovat niin kauniita.  

Ihme että nämä nelisenkymmentä valkoista 

tulppaania ilmestyivät maan pinnalle. 

Ne olivat tosin kauhean lyhytikäisiä. 

Kukkivat ja lakastuivat 

ihan vaan muutamassa päivässä.  

Aurinko lie näännytti?  

Tämä kuuma kausi näännyttää 

kenet ja minkä tahansa. 

 

Nämä kaksi tulppaania ovat sitkeästi 

aivan ensimmäisten 

tänne istuttamieni peruja.  

Ne kasvavat nyt melkein 

syreenin alla, suojassa paahteelta. 

 Näitä piti olla puolen sataa ja 

vain yksi ainoa ilmaantui paikalle... 

Meillä ei ole edes myyriä...? 

Kai se on tuo julma talvi 

pakkasineen joka nämä aina tuhoaa? 

Nämä sitkeät senjoritat olen siemeninä 

tuonut mukanani Espanjasta, istuttanut multiin 

viime keväänä, ihaillut koko kesän niiden 

innokasta kasvua ja tosi suuria kukkia, 

siirtänyt syksyllä ruukustaan kukkapenkkiin 

ja !hola, siellähän ne yhä ole`! 

Ihania matkamuistoja! 

Helmililjojen aikakin on juuri nyt. 

 Tämän ainavihreän toin 

mukanani Mamani mökiltä.

Pensasaidanteemmekin kukkii. 

On se hieman kasvanutkin. 

 Omenapuut kukkivat, 

kirsikkapuut kukkivat, 
syreenit kukkivat, 

niin ja voikukat... =D

 Ehdinkin jo kertoa että vihdoin 

päärynäpuummekin kukkii! 

Jei!

Näistä narisseista heräsi 

tähän kevääseen vain tämä 

yksinäinen... 

 Hän on yhtä yksinäinen 

hieman erilainen narsissi... 

Huoh.

Olemmekin ajatelleet siirtää 

suuremman kukkapenkin paikkaa, 
jossa tätä talvituhoa koetaan. 

Jospa se auttaisi? 

Metsä- aho ja kuukausimansikat kukkivat, 

mutta ne entiset komeat kasvimaamansikkamme 

(kin) paleltuivat, joten ostin uusia taimia. 

Eihän kukaan voi elää 
kesäänsä, 
ilman makeita mansikoita.

Kevätmessut

Tämän vaaleanpunaisen jouluruusun 
olisin halunnut ostaa, 

mutta en sitten millään raaskinut.
Ruukku oli suuri, kukka valtava ja arvokas.
Otin siksi kuvan siitä muistoksi.

 Kuvat ovat siis Tarton reissulta. 

Kotipihastakin oli reissun aikana sulaneet kaikki lumet 

ja ensimmäiset krookukset kurkkivat uskaltaako 

tänne jo saapua. 

Minulla olisi ollut bloggaajapassi Helsingin Kevätmessuille, 

mutta en jaksanut lähteä sinne. 

Heti reissun jälkeen kotona crohn äityi taas 

ihan kamalaksi vessassa asumiseksi 

ja yöt sohvalla (lähellä vessaa) nukkumiseksi... =(

Kun piristyin niin että jaksoin lähteä Hanin kanssa kotimaan rautakaupoille, 

sain ilmaiseksi kolmisenkymmentä purkillista narsissin sipuleita Lahden Byggmaxista, 

jotka istutin maahan, seuraavan asukkaan ensi kevään iloksi. 

Rautakauppaosastolta mukaan lähti mm harmaata lattiamaalia

parven lattiaan... 

Orvokkeja ostimme paikallisesta Plantagenista 

jo terassille, ne kun eivät ole moksiskaan yöpakkasista. 

Mikä on sinun lempivärisi orvokeissa?
Itse pidän herkän violeteista
mutta muutkin värit käyvät, paitsi keltainen... =D

Ostin Tartosta hieman 

yksivuotisten kukkien siemeniä, 

jotta tässä pihassa olisi kesällä kaunista. 
Kukkapenkeissä kun on aina tilaa 
vielä kesäkukille.  
(On siellä mukana yksi perennakin jollaista 
olin jo kauemman aikaa toivonut... ) 

 Ihailin paikallisten kukkakauppojen tarjontaa.

Tässä oranssia linnunmaitoa eli 

tähdikki, Arabicum Ornithogalum. 

Tästä kasvista pidän enemmän valkokukkaisena 

muotona.

Kukkien ihailu reissulla

oli minun kevätmessuni. 

Rauhallinen ja tungokseton, 

hälinätön ja täynnä kauniita kukkia. 

En vaan kehdannut kaivaa kameraani esiin 

vaan näpsin tällaisia pikaotoksia kännykällä... 

Paikallisten pihat olivat useinmiten äärimmäisen tarkasti huollettuja 

ja niistä kuulsi suuri rakkaus maahan. 

Melkein aina pihaan kuului myös kasvihuone tai jopa kaksi kuten 

tässä pihassa. Minulle tuli haikea ikävä omaa kasvihuonettani 

jonka myrskytuulet rikkoivat.

Muutama ruusu lähti Virosta mukaan myös mutta ne eivät tule tähän pihaan 

vaan ne menevät lahjaksi naiselle, joka rakastaa keltaisia ruusuja.

Avataan ovet keväälle!

 Kun menee kukkakävelylle pihalle, 

sieltä löytyy jo vaikka mitä!

Esimerkiksi näitä valkoisia kirjopikarililjoja. 

Samoja punaisina. 

Joidenkin mielestä nämä ovat violetteja. 

 Pikkusiskon antamat helmihyasintin sipulit talvehtivat 

hyvin ja nyt ne kaikki kukkivat 

ja täplittävät vihreää nurmea sinisin terveisin.

Nämäkin ovat lahjasipuleita. 

Ihania sellaisia! 

 

 Kukkapenkeistä löytyy 

ihania erilaisia tulppaaninkukkavariaatioita.

 Nämä tulppaaninsipulit keräsin viime keväänä kuivumaan 

ja syksyllä istutin ne kaikki uuteen paikkaan.

 Ja näin nekin innostuivat kukkimaan. 

Tästä se alkaa - kukkakuvien kavalkadi!

 Tämä harrastelijapuutarhuri ilostuu

kevään ensikukista melkein yhtä paljon 

kuin omien lastensa näkemisestä pitkästä aikaa.

Rakkautta 
on molemmissa tapauksissa runsaasti ilmassa,
enkä silloin oikeastaan muuta näekään
kuin hymyjä, tähtiä ja sydämiä.  

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Helleborus 

Jouluruusu
on vielä hieman unisen näköinen 

näin aikaiseen kevääseen herättyään,
lumitäkkinsä pois päältään heitettyään.

♥

Jouluruusu 
on jotenkin liikuttavan 
vaatimattoman 
suloinen 
haukotellessaan 
punaposkisena 
kukkapenkissään. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸.  
 

Se on muuttanut tänne kanssamme

samassa muuttokuormassa.

Ensimmäisen keväänsä keittiön ikkunalaudalla 

ulos kaihoisasti katseltuaan se pääsi pihalle 

jonne se on asettunut pysyväisesti.

Se on levittänyt juurensa vakaasti
kukkapenkin pohjalle, 
ja kukkinut alusta asti lähes lakkaamatta. 

Krookuksia kukat avoimina
kuin flamencotanssijan rimpsuhameet 
ja tietenkin kohti energian antajaa, aurinkoa.

Scilla siberica

♥

Viime syyskuussa lahjaksi saamiamme  
idänsinililjoja,
tuttavallisesti scilloja, kasvaa

vielä babynä valkoisten krookusten seassa
muodostaen pian yhdessä 
kukkapenkin sinivalkoisia kevätterveisiä.

Tuskin maltan odottaa 
liljojen avaavan pikkuruiset kukkansa.

♥

Galanthus nivalis 

Siirsin syksyllä lumikellot toiseen paikkaan
josta syystä ne vähän loukkaantuivat,
mutta kyllä ne varmaan viimeistään 

ensi kevääseen mennessä ovat leppyneet... 

Kiitos Jori tunnistuksesta! =) 

Tämä on siis virvalilja. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Harakat nostelivat syksyllä naureskellen 
kaikkien kukkien nimilaput 
pois paikoiltaan, 
uteliaina,  

kurkistaakseen
mitä ihmettä niiden kylttien alla olisi.

Eihän sieltä mitään löytynyt
mutta lintuja kovasti 
sekin niin nauratti.

Annan siksi nyt joidenkin kukkien kukkia, 
ihan anonyymeinä. 

Ne ovat nyt vain valkoisia,
valkovioletteja
ja keltaisia krookuksia.
Tai sahrameita... =) 

♥