Ole enkeli lähimmäisillesi

Tänään on Be An Angel Day,

 ole enkeli -päivä. 

Miten sitä vietetään? 

 Leikkaa vaikka naapurisi nurmikko, vahdi heidän lapsiaan 

 muutama tunti. Voit samalla poistaa stressiä heidän elämästään.  

Näytä läheisillesi kiitollisuutesi siitä, mitä he tekevät sinulle, 

 vaikka se olisi vain puhelu, 
halaus tai kiitos.  

Kirjoita viesti rakkaalle ihmiselle, täytä satunnainen 

 pysäköintimittari, 
anna kolikoita kassalla 
edelläsi seisovalle, 
ojenna parkkilappusi jossa 
on vielä aikaa jäljellä parkkipaikalle 
tulevalle, avaa ovia muille, 
auta avuntarvitsijaa. 

Kysy seniorinaapurilta 
voisitko käydä kaupassa 
heidän puolestaan tai 
siivota heille. 

 Istuta jotakin, kerää roskia paikallispuistossa tai

 anna kukka satunnaiselle muukalaiselle. 
Hymyile. Tervehdi. 

Lahjoita vaatteita tai esineitä, 
joita et enää käytä.   

Kaikki toimintamme, joka auttaa jotakuta, 

voi johtaa monenlaisiin erilaisiin asioihin, 

jopa ystävyyssuhteisiin tai joskus 

vain tyydytykseen siitä, 

että ylipäätään teemme jotakin hyvää.  

Päivä muistuttaa meitä siitä, miten
meidän pitäisi pyrkiä olemaan
ystävällisempiä toinen toisillemme
ihan joka päivä.

Be An Angel, every day. 

 

Jouluenkeleitä

Jos minulla olisi vielä 

ympärilläni ne kaikki enkelit joita 

olen lähelleni kerännyt, koko talo 

olisi enkeleitä täynnä. 

Mutta enkeleitä on jäljellä 

enää muutama. 

Jouluenkeli tässä 

toivottaa onnellista joulunaikaa 

ja paljon ihanaa jouluntaikaa. 

Lentosuukkojakin se kävi sinulle heittämässä 

ja vilkutuksia mutta se kaikki sitä niin ramaisi 

että enkelimme nukahti. 

Tiedäthän että jouluenkelienkin  

täytyy joskus nukkua?  

Jotenkin...

...ajatukset karkaavat väkisin 

jo jouluun... 

Jokohan jotain voisi kaivaa joulutarvikelaatikoista 

esille? Ihan vaan pientä ja huomaamatonta?

Piti minun etsiä laatikoista 

keittiön vanhan ikkunan väliin 

jäkälien kanssa istuskelemaan 

ne kolme viime jouluksi hankkimaani 

harmaapukuista tonttua. 

Vanhoissa taloissa, vanhojen ikkunoiden väliin, 

voi laittaa kuivattua jäkälää, poistamaan 

mahdollista huurua ikkunalaseista talven ajaksi. 

Samalla sinne jäkälien päälle voi laittaa jotain 

pientä koristetta. Jo lapsuudenkodissani oman 

huoneeni ikkunan välissä oli jäkälää ja 

 esim muovisia puolukanvarsia puolukoineen. 

Nyt ei ollut sellaisia mutta tontut 

löytyivät, sopivasti. Siellä ne nyt tutkailevat 

pihan ja keittiön elämää. 

 Yläkuvan enkelit torkkuvat olohuoneessa.

Teemapäivissä on tänään 

Arvio elämääsi -päivä. 

Enkeliaamiainen

Torstaina 20.4. 2017:

Joimme enkelikahvilassa aamukahvit, 

söimme kroissantit ja joimme vastapuristetut appelsiinimehut, 

eli kaikki x 2, yhteensä 8 euroa ja kaupanpäälle mahakipua. 

-Mistään ei meinaa löytyä mitään gluteenitonta...

Enkelikahvilaa... 

Päiväämme kuului kaupunkivaellusta ja kesätakin etsintää. 

Mie löysin itselleni takin mutta Hani ei.

Löytyi myös äitienpäivälahjatuliainen Mamalle, 

mutta hys-hys, siitä lisää myöhemmin... =)  

Tällaisen mä oon aina halunnu! 

 Aah, kukkia! 

Harmi kun niitä on vaikeaa 

tuoda lentokoneessa... 

Mutta ainahan niitä voi ihailla.

Kukista puheenollen täältä löytyi myös jaloleinikin mukuloita, 

vaikka niitä on kotonakin odottelemassa, kuten myös gladioluksen-, 

anemonien, liljojen yms kukkasipuleitakin... 

Kääks, ne pitäisi äkkiä laittaa multaan! En kehdannut laittaa niitä 

multiin ennen reissua, koska talonvahtina olleella veljelläni 

oli tekemistä jo näiden nykyistenkin kukkieni ja ruukkujeni kanssa. 

Kiitos hänelle, kaikki kukat tuntuivat kasvaneen hänen hoidossaan! 

Kuvissa erilaisia ikkunoita ja parvekkeita reissulta. Minulla on tapana 

ihailla ihmisten parvekkeita jos niissä kasvaa jotakin kiinnnostavaa. 

Mietin, millainen parveke minulla olisi jos asuisin juuri tuossa 

asunnossa. Olisiko parvekkeeni noin kaunis? 

Miellän muutes jotenkin Madridin 

viininpunaiseksi kaupungiksi. 

Nämä parvekkeet ovat 

hyvä esimerkki siitä 

mielleyhtymästä. 

Tässä kuvassa kuninkaanlinna, johon ei tahdottu sisälle, 

koska sinne oli kilometrin turistijono. 

Kaupungissa oli paljon aasialaisia turisteja. 

Tuon ylemmän kuvan patsaan jalustan reliefi.  

Älä juo tätäkään vettä. 

Kuninkaanlinnan puistoa. 

Samoin tässä. 

Ja tässä jatkuu sama puisto. 

Ja taas viininpunainen talo. 

Tuuli kovenee ja pyörittelee katujen roskia ja hiekkaa. 

Jossain päin espanjaa on satanut lunta. Samoin Suomessa...  

Madridissa sää vain hieman viileni ja 

saapui se tuuli... 

Kaupunkia olisi voinut kiertää tällaisellä mutta 

me vaelsimme jalan. 

Ja metrolla. =) 

Tämän pronssisen herran takamusta 

on kovasti silitelty ja hartioitaan taputeltu. 

Tiedä sitten millaista onnea 

patsaaseen koskeminen tuokaan... 

Enkeleitä onko heitä. 

 Tämän kyltin alla myytiin 

epäilemättä jäätelöä... 

- Un helado, por favor. 

Illalla popsimme kanaa ja ranskalaisia ja kahvit 

alle 25 eurolla kahdelle ja masu tuli täysi.

Täälläkin näköjään ovat tuoneet kokiksen
kera lasin jossa on jäitä ja joskus siinä on myös
sitruunan tai limen viipale. Minä kun valmiiksi sairastan
elinikäistä suolistosairautta, en halua lisää outoja pöpöjä,
enkä vessassa asumista, enkä siis halua sitä vesijohtovedestä
tehtyä jäätä juomiini, enkä viipaletta mistään hedelmästä,
mitä ei ole kuorittu... En suosittele niitä muillekaan,
jotka ovat piipahtamassa lomareissulla jossain
muualla kuin Suomessa. Meillä vesijohtovesi on
(varmaankin) maailman puhtainta ja turvallista
sekoilevillekin vatsoille, mutta muualla ei niin ole.

Useimmiten ehdimme hihkaista -No hielo,
ennen kuin tarjoilija ehti kaataa juoman sellaiseen
lasiin. Sitten seurasi jälleen tarjoilijan katoaminen
jonnekin ja hän palaa sen saman lasin kanssa jossa
jäät ovat jo olleet... ja me kiitämme ja juomme
vaan suoraan pullosta eikä siitä lasista. =P

Opimme me sitten lopulta jo tilatessamme
pullojuomaa sanoa ettei jäitä.
- Joskus se sitrusviipale silti oli siellä lasissa 
kun sitä ei erikseen oltu mainittu... 

Nuo oliivit maistuivat muutes 

valkosipulille. =) 

Ehkä vielä opin syömään vihreitäkin 

mutta niistä mustista 

pidän aivan erityisesti. =) 

Ps. Tarina jatkuu huomenna... :)

Jotain sinistä ja valkoista

 Hyvää 98.n itsenäisyysvuoden juhlapäivää sinulle lukijani, 

miten sitä sitten vietätkään.

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Ihana enkeli

`♥•.¸¸.•♥´♥`♥•.¸¸.•♥´

Eikö olekin aivan hurmaavan ihastuttava enkelityttönen? 

Olen tähän enkelinukkeen niin tyytyväisen ihastunut ja ihastuneen tyytyväinen.

Tämä kaunotar on Tiina Voutilaisen käsialaa ja saapui luokseni postin välityksellä.

Tiinan töitä löydät ihan uuden uutukaisesta Tiinan puoti fb-ryhmästä.

Tiinan muita ihania käsitöitä löytyy myös mm hänen ja tyttärensä ylläpitämältä fb-sivustolta
Sisustusidean kirppis, jossa on tähän aikaan vuodesta ihanan paljon jouluisia
käsitöitä sekä muitakin sisustukseen liittyviä asioita. 

Tiina kertoo rakastavansa käsitöitä ja askartelua ja sen kyllä huomaa.  
Kaikki on niin huolella ja rakkaudella tehtyä. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Lämpimän punaista

Joskus kun ostaa tavaratalosta 

kanervia, käy niin että jossain niiden kuljetus-säilytys-ketjussa 

kastelusta ei ole pidetty huolta, 

joten kaupassa komeat kanervat 

kuivuvat konkreettisesti kotona käsiin, 

vaikka niille tekisi mitä. 

Ruusunlehtiä ei enää ole. 

Ne ovat pakkasen puraisemina jo pois lentäneet.

Et ole yksin...

Jos tunnet itsesi 

yksinäiseksi

- hyräile -

se saa enkelit 

tanssimaan ympärilläsi 

etkä ole enää yksin 

Una Reinman 

Itse hyräilen
   vähän väliä... 

 ♥

Matkalaukut hankittuina vaelluskenkiä metsästämässä

 

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

♥

Tämä kirppislöytötaulu joka kuvassa nojailee löytösängynpäätyyn, 

etsii omaa paikkaansa makkarin seinältä.

Lähirobbarissa oli matkalaukkuja puoleen hintaan, joten saimme kaksi laukkua yhden hinnalla. (Siellä on muutes seiskaveikkaakin jälleen kaksi hintaan 7,50€) Laukkutarjouksesta tulimme iloisiksi, ensi kevään kauan kaivattu ulkomaanmatkareissu mielessämme. Edellinen yhteinen matkalaukkumme, joka oli jo maailmaa hiukan nähnytkin, lytistyi ja liiskaantui pikku pyöristään pilalle tänne muuttaessamme muuttoautossa jonkun painavan esineen alla. 

Tuohon seuraavaan pidempään lomareissuun ollaan säästetty nyt remonttien keskellä pikkuhiljaa kolmisen vuotta. Pitänee järjestää talonvahti reissumme ajaksi asumaan taloa, luomaan pihasta lumia ja kastelemaan viherkasveja (ja todennäköisesti jopa joitakin kevään uusia multapurnukoita.)

 ♥

Ihmeesti muutes jaksavat nuo mangoldit punaruotisine lehtineen kukoistaa jopa pikku yöpakkastenkin jäljiltä callunoiden kainalossa. Pitänee siirtää nämä pienet vasta syksyllä istutetut kaksivuotiset mangoldit avomaalle, jotta ne jatkaisivat keväällä siellä kasvuaan. Isompia, keväästä asti kasvaneita mangoldeja onkin koemielessä kasvihuoneessa kasvamassa. Meillä ei suuremmin pidetty mangoldien mausta mutta siinä kasvissa on hauska koristeellinen punavihreä lehti joka piristää ulkonäöllään vaikkapa ryytimaan tai kukkapenkin väriläiskänä.

Kirppikseltä löysin muuten jo paksun pehmeäkantisen Carlos Ruiz Zafon pokkarilöydön, Tuulen varjo, omaksi matkalukemisekseni ja jonka sujautinkin jo sinne muutoin tyhjään omaan matkalaukkuuni. Pokkarin voi sitten jättää lomakohteeseen seuraaville lukemista kaipaaville suomalaiselle. Tämän kirjailijan kaikki teokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Taidanpa metsästää nuo muutkin pokkareina. =)

Haninkin pitää hankkia joku mieleinen lomareissupokkari, ellei hän sitten halua jättää tuota Eben Alexanderin Totuutta taivaasta sinne hotlaan, yhä vieläkin kun Hani lukee taivaskirjaa iltalukemisekseen.

Hanin vuoksi mie tuon kirjan ostinkin, koska hän oli kuullut radiosta automatkallaan Suomessakin vierailleen aivokirurgin uskomattomasta koomaseikkailusta.

(Seuraavassa hieman spoilausta kirjasta joten älä lue, 

jos haluat kirjan ihan itse lukea, 

vaan hyppää talvetettavan pelargonian herkän kukan alustekstiin!) 

Itse luin kirjan jo aikaa sitten kannesta kanteen (vaikka kieltämättä se onkin aika unettavaa tekstiä) koska uskoin että siitä löytyisi vielä jotakin muutakin mutta niihin sen sanoihin oli tyytyminen. Henkilökohtaisesti en pitänyt kirjan vahvasta uskontotuputuksesta
-sepä ei ollut yllätys kirjan nimi huomioon ottaen-
mutta ne lääketieteelliset seikat olivat mielenkiintoisia.

-Senhän tiesin, että meillä kullakin ON suojelusenkeli. 

♥ 

Asiasta seinään, jotta kun yleensä sanotaan että  

-ota sitten huonot kengät jalkaasi sinne reissuun... 

Niin mie en ota! 

Mie otan mukaani hyvin jalalle sopivaiset ja tukevat kengät, joilla jaksaa vaeltaa pitkin rantoja ja rinteitä ja jotka varmasti kestävät reissun ajan ehjänä.

Edelliset vaelluskengät hankittiin nelisen vuotta sitten, mutta mie olen käyttänyt niitä siitä saakka kesä/talvikenkinäni niin nepä ovat nyt ihan hajalla. Jalkapöydän päälle on ilmaantunut risoja kohtia molempiin kenkiin. Eivät siis enää ole oikein vedenkestävät. Pitänee päivittää. Onhan tässä vielä onneksi aikaa, vaikka malttamattomana sitä lomareissua odotankin.

Vaelluskenkiä siis etsiskelen tässä... 

Jos vaikka pukki toisi?
Taitaa olla liian kaukaa haettua... =)
Saisin ne jo ennen kevätreissua
jalkaan ajettua. 

☆

PPS: 

Vaelluskengät löytyivät joulukuussa  

eli ei tuonut pukki vaan ihan itse ostin

ja ne ovat jalassa ahkerasti 

jotta muotoutuisivat jalanmukaisiksi. 

☆

Elokuu alkaa ohentua

Terveellistä viikonloppua! 

Kasvihuoneessa vihdoin punastuneet ikiomat tomaatit ovat 

herkullisia. Sellaisia ohutkuorisia, 

pehmeitä, maukkaita ja hiukan jopa jauhoisia... 

Omnomnom... 

Eikä tomskuissa ole käytetty mitään myrkkyjä, 

joten niitä voi syödä suoraan kasvarista. 

Esim lounaaksi munakkaan kanssa paljon 

ihanaa tomaattia... Oi, muuta ei tarvitakaan. =)

♥

Banskut ovat välipalaa ja omenat odottelevat uuniomenaksi pääsyä. 

Paitsi että juuri kuulin selvästi alakerrasta että Hani 

söi yhden omenan... No, kolme omenaa siis 

pääsee illemmalla uuniomeniksi fariinisokerin ja mentelilastujen kera. =) 

Täysikuuta on aina ihan pakko kuvata. 

En sentään ulvo sellaisen nähdessäni 

ja nukun yleensä hyvin kuutamoöinä joten 

en ymmärrä niitä jotka väittävät vain täysikuun aikaan 

nukkuvansa tosi surkeasti. 

Miepä nukun silloin paremmin kuin muulloin. =)

Eilen illalla elokuun kuu ei ollut enää 

noin täydellisen pyöreä vaan sen oikeanpuolimmainen 

kylki oli jo hiukan litistynyt.

Elokuu lähentelee muutenkin loppuaan ja 

luonto odottelee hallaöineen syyskuuta.

Mie kannoinkin siksi jo illalla yhden muratin sisälle, 

jotta edes yksi niistä selviäisi ja siitä saisi jälleen 

ensi kesälle pistokkaita. 

Yhtenä iltana kuuta kuvatessani sain sille koko ajan 

näkymään kuvissa tuollaisen varjon, tai poikasen... 

Kuun kuu? Salainen planeetta?  

Heijastus se tietenkin oikeasti on 

mutta on hymyilyttävän hauskaa ajatella 

sen olleen vaikka enkelipallo... =)

♥