Kotiseutua syyskuunäkymin

Hevosten jäljiltä on laitumelle 

jäänyt jotakin naakkoja kiinnostavaa... 

Nastolan kirkon kellotapuli 

Kukkasjärveltä katsottuna. 

Kukkasjärven idylliä. 

Kiusasin Hania, että oisko tuossa 

meidän seuraava projekti? 

Ei kuulemma... =D

Pitääkin keväällä taas hakea hevonhyvää 

kasveille. Tän keväänä unohtui... 

Valkoinen pelto. 
Luulen tässä kasvavan tattaria 
mutta korjaa jos olen väärässä. 

Tämä näkymä sijaitsee, 

ei niin kovin kaukana 

- ainakaan linnuntietä -

meistä. =) 


Ai niin nyt muistankin: 
tänään alkaa muistiviikko! 

Muualle mahtumattomia

Kyyhkysiä katolla.

Se katto kuului taloressukalle 

joka oli myytävänä. 

Tämä talo näytti hylätyltä... 

 

Murattien valtaamia puita... 

Samettisen sammaleisia puita... 

Ja lisää murattien valtaamia puiden runkoja. 

 

Autiopihalla nyt

Tämä lintunen luritteli meidät tervetulleiksi 

katsomaan mitä autiopihalle kuuluu. Jos 
klikkaat hakusanaa Autiotalo, voit nähdä 
millaisia rakennuksia vuosia sitten tällä 
pihalla olikaan... 

Pysähdyimme jättikuusen luo ja ihailimme 

pihan rauhaa, sieltä täältä pilkistäviä 

akileijoja, puistokaunokkeja, unikkoja ja 

ihania ruusuja. 

Päätin tulla syksyllä keräämään 

siemeniä akileijoista, 

- jos asumme silloin vielä täällä. 

Niitä oli pihalla monen värisinä. 

Korkeastakin heinikosta akileijat 

pistivät päänsä esiin, 

kohti aurinkoa. 

 Villiruusuko tämä lienee? 

Autiopihan vaaleanpunaiset 

ruusut olivat 

miltei jo kukkineet. 

Onneksi pääsin tuoksuttelemaan 

näitä loppuja ihanuuksia. 

 Unikot kallistelivat pitkien varsiensa 

varassa nojaillen tuulen mukaan 

itään, länteen, 

pohjoiseen ja etelään.

Tämäkin oli tehnyt 

melkoisen koukeroisen 

varren ja jättimäisen kukinnon. 

Jossain kerrottiin ihan hiljattain että 

päivänliljoja voi syödä. 

Itse olen kuitenkin oppinut 

sen olevan myrkyllinen kukka. 

Ei nyt ihan kaikkea 

sentään tarvii 

laittaa suuhunsa. 

Syö salaattia vaan. 

En söisi. 

Mie vaan ihailen. 

Autiopihan luonto 

on alkanut ottaa 

oman 

tilansa takaisin... 

Nokkoset olivat miun pituisia... 

Tuolla täytyi pitää varansa 

sortseilla kävellessä. 

Ojanpientareella soivat sinikellot. 

Lapsena niitä kaikkia 

sanottiin kissankelloiksi. 

Tämä nyt kuitenkin on harakankello,

Campanula patula, muinaistulokas. 

 

Kissankellot ovat sellaisia vaaleansinisiä, 

umpiokelloja ja niitä on jopa viisi eri alalajia: niittykissankello, 

tunturikissankello, lapinkissankello sekä metsäkissankello 

ja pohjankissankello.  

Ja se jättimäinen kellokasvi luonnossa on 

kurjenkello. 

Onpa niistä kurjista tykätty kun niiden mukaan 

on paljon kukkiakin nimetty... 

On ainakin kurjenpolvea, 

kurjenmiekkaa, 

kurjenkelloa ja

kurjenjalkaa... 

Onko vielä muuta? 

 

Unikon ja vuorikaunokin liitto

Kaupungeista tulee hiljaisia suurina juhlapyhinä. 

Väki pakenee mökeille tai sukulaisten hoteisiin... 

Silloin kaupungissa on ihana rauha.

Silloin, ja ainoastaan silloin,
voi jopa kaupungissa nukkua pitkään. 

Vaikka postaukseni kertovat "päijäthämäläisestä kunnasta" ja osittain

vaikuttavat maalaismaisilta, on paikka jossa asumme kuitenkin ihan 

ihka oikea kaupunki ja asuinalueemme lähinnä lähiö.

Silti asumme luonnon keskellä.

Ehkä kuvistani ja tarinoistani 

kuultaa läpi se mitä itse arvostan; luonto, 

yksinkertainen elämä ja luonnonmukaisuus.

Taloremonttimme on edistynyt (viimein) siihen vaiheeseen 

että vain listashow on jäljellä, muutamien maalattavien 

kohteiden lisäksi. Loppusilausta siis.

Taas olisi paikka yhdelle apukäsiparille auki... 

Kun maalattu lattia kuivuu, 

on hyvä hetki lähteä 

vaikkapa 

ihailemaan autiopihaa 

ja sen kasveja. 

Hieman pitää 
aina koskettaa 

noita vanhoja 

vänkkyräisiä omenapuita. 

Mietin aina häntä, 

joka joskus on nyt autioon pihaan 

istuttanut nuo puut...

Unikoiden ja 
vuorikaunokkien, 
sekä känkkyräisten 
omenapuiden myötä 

voi keskikesän juhla 
alkaa. 

Olkoon se sellainen 

kuin odotitkin.

Tänään
on Juhannusaaton lisäksi

Keijukaispäivä 
sekä  
Käy uimassa -päivä. 

Unohdettu unelmien puutarha

Palaan usein haaveksimaan tänne 

unohdettuun pihaan jossa luonto 

ottaa vuosi vuoden jälkeen enemmän

takaisin omaa villiä ja vapaata maailmaansa. 

Ihmisen kätten jälki on yhä vielä 

näkyvissä mutta se jälki alkaa heiketä. 

Kasvit ja puut ovat päiväsaikaan 

hyvin lempeän romanttisen näköisiä. 

Siksi täällä onkin niin helppoa haaveksia... 

Vaikka omistavansa koko ihanan 

ränstyneen puutarhan...  

Voin kuitenkin kuvitella miten öisin nuo 

samat herttaiset oksat näyttäisivät aivan 

kurkottavilta kourilta, jos tuonne eksyisi.
Puut jotenkin unissaan
ojentelisivat oksiaan.

Nauttikaamme unohdetun puutarhan 

suloista siis valon aikana.

Päivällä puutkin pysyttelevät paikoillaan.
Ellei satu tuulemaan
jolloin ne saavat tekosyyn
heilutella vartaloitaan...

Puistokaunokit, jotka yleensä kukkivat
vasta heinäkuussa, olivat jo nupuillaan...

Pihan täytti ihmellinen
utuinen vihreys ja valo.

Kesän valo onkin 

jotakin aivan erityistä. 

Sopivassa valossa 

kaikki on kaunista. 

´*¨`*•✿ ´*¨`*•✿ ´*¨`*•✿ 


Saman pihan aiempia kuvia täällä, 
täällä, sekä täällä. 

Sen lisäksi, että tänään on  

kesäkuun ensimmäinen päivä,  

- jee jee -

tänään sattuu olemaan 

kansainvälinen kyseenalaistamisen päivä,  

Maailman maitopäivä,

Paljaiden jalkojen päivä,  

kuin myös Pukeudu hameeseen -päivä. 

Sekä Sano jotain ystävällistä -päivä 

ja myös Uskalluksen päivä, eli varmasti jokaiselle 

löytyy ainakin yksi merkittävä asia tälle päivälle. 

Plus ne syntymäpäivät, nimipäivät jne...

Edit 6.6.2016, Autiotaloista vielä hieman:

Muuttoliikkeen myötä maaseudulla on entistä enemmän tyhjiä taloja. Asumattomat rakennukset saavat enimmäkseen olla rauhassa, mutta syrjäiset ja hylätyt talot houkuttelevat ajoittain myös asiattomia kulkijoita, jopa varkaita.

-Jos mennään rakennuksiin, se vaatii jo omistajan luvan. Toteaa Rikoskomisario Sami Salo

Luvattomien vieraiden mukaan saattaa lähteä taloista monenlaista tavaraa, kertoo rikoskomisario Sami Salo Sisä-Suomen poliisilaitokselta.
– Hylätyiksi tulleissa taloissa on vanhaa tavaraa. Pöytiä, lipastoja sekä rakennusmateriaalia, ikkunoita, ovia ja tämäntyyppistä, kuvailee Salo.

Kaikilla kiinteistöillä on omistaja

Tavaraa, rahallisesti arvokasta tai vähäarvoista, ei saa autiotaloistakaan luvatta ottaa.
Esimerkiksi Pohjamaan käräjäoikeus tuomitsi toukokuussa neljälle nuorelle ehdollista vankeutta kolikoiden varastamisesta asumattomasta talosta. Oikeus piti varkautta törkeänä, koska nuorukaisten talosta löytämät kultakolikot olivat tuhansien eurojen arvoisia.
Jokaisella kiinteistöllä on omistaja eikä hylätty rakennus kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.
– Jos asiaa tarkastellaan vaikka jokamiehenoikeuksien kautta, niin on sinänsä luvallista kulkea metsissä ja poluilla, vaikka joku maan omistaakin. Mutta sitten jos mennään rakennuksiin, se ei enää nauti jokamiehen oikeutta, vaan vaatii jo omistajan luvan, Salo muistuttaa.
Tilanne ei muutu, vaikka asumattoman ja ränsistyneen talon ovi olisi auki tai ikkunat rikottu.
– Lähtökohtaisesti tietenkin on kiellettyä toisen rakennukseen meneminen, jos ei siihen ole erityistä lupaa olemassa.

Some kuhisee kommentteja ja kuvia

Autiotaloihin liittyvä uusin ilmiö ovat sosiaalisen median ryhmät, joissa jaetaan kommentteja ja kuvia taloista.
Hyvässäkin tarkoituksessa jakoon laitettu kuva saattaa houkutella paikalle uteliaiden lisäksi varkaita.

Olisin halunnut ottaa tavarat itselleni!

– Kommentti Facebookissa

Keski-Suomessa poliisilla on ollut tutkinnassa tapaus, jossa vanhasta hirsitalosta on varastettu yksittäisten tavaroiden lisäksi muun muassa kauniit vanhat ikkunat sekä komeat lattialankut.
Esimerkiksi Facebookissa käydään keskusteluja hylättyjen talojen irtaimistoista ja siitä, onko kuvien jakaminen "löydöistä" laillista:
Me olemme käyneet vain kuvaamassa.
Oisin halunnu tavarat ottaa itselleni, mutta mies on sitä mieltä, että mitään ei viedä ja kaikki jätetään paikoilleen : (
Ihania aarteita! <3
Kauniita ja hyväkuntoisen näköisiä ovia sisällä!
Omistaja ehkä toivoo, että tarkkaa sijaintia ei jaeta.
Tämäkin voi olla jo liikaa omistajalle. Voisi olla parempi poistaa tämä ketju, jos ei ole lupaa.

Harmiton harrastus ei ole kelpo selitys laittomuuksille

Keski-Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole tehty autiotaloihin liittyen rikosilmoitusta luvattomien kuvien levittämisestä sosiaaliseen mediaan.
Poliisin mukaan tutkintakynnys kuitenkin ylittyisi, jos joku ilmoittaisi omistamastaan kiinteistöstä luvattomasti levitetyistä kuvista.

Jos talot kiinnostaa, niin kannattaa selvittää omistusoikeus.

– Rikoskomisario Sami Salo

– Kyllä siitä varmasti jouduttaisiin tutkinta käynnistämään ja katsomaan, että mihin se johtaa.
Salo painottaa, että asian rikosoikeudellinen puoli ei poistu, vaikka toiminta tekijästä itsestään tuntuisi vain hyvältä harrastukselta. Autiotalojen kohdalla kyse voi olla esimerkiksi hallinnan loukkauksesta.
Salo toteaa myös, että ihmiset asuvat varsin monenlaisissa oloissa. Ulkopuolelta saatu vaikutelma talon asumattomuudesta ei aina pidä paikkaansa.
Poliisilla on neuvo vanhoista taloista kiinnostuneille.
– Jos tämmöiset talot kiinnostaa, niin ehkä ennemminkin kannattaa selvittää omistusoikeus ja sitä kautta pyytää lupa omistajalta, että voiko siellä käydä katsomassa. Tämä on varmaan järkevämpi tapa lähestyä, toki vähän työläämpi tietenkin, sanoo Salo.

Sami Saloa haastatteli Terhi Pirilä-Porvali, teksti Heli Kaski 

Pientä laittoa

Missä tahansa liikummekin, silmäni löytävät 

aina taloja, joissa olisi noin niin kuin 

 pienen pintaremontin tarvetta. 

Tämä rakennus reissullamme, sijaitsi Gibraltarinsalmella, 

Tarifan kaupungissa, ja sen korjaaminen lienee mahdotonta, 

koska meri kyllä tuhoaa kaiken alle aikayksikön. 

Merkillistä että tuonne rannalle on kellekään edes koskaan 

tullut mieleenkään rakentaa talo. 

Luonto ottaa omansa 

eli vapaan rantansa takaisin

 ennemmin tai myöhemmin. 

Tämä hieman vajavainen talo sijaitsee vuorilla. 

Näen sen kauneuden, 

vaikka siitä nyt puuttuukin muutama palanen... 

Kaikkein lohduttomin oli varmaankin tämä 

laakson talo, jossa enää muutama pystyssä oleva tiiliseinä 

kertoo siinä paikalla joskus jonkun asuneen, 

rakastaneen, eläneen, 

maitaan hoitaneen...


Tänään olisikin  
Järjestele kotisi -päivä.

Sitä se remontointi saa aikaan

Olen huomanut usein kuvaavani omalaatuisia autioituneita taloja,  

pähkäillen mielessäni, mitä kaikkia remontteja kuhunkin

pitäisi tehdä jotta siinä voisi asua.

Taloja alkaa katsella ikäänkuin
jonkinlaisin erityisin 
remonttisilmin.  

Tästä talosta tuli jotenkin mieleen

koko perheen animaatioelokuva Up,
jossa koko talo nousee ilmapallojen avulla lentoon
ja vaihtaa paikkaa... 

Silmät näkevät nykyään selvemmin 

kaikkea, mitä taloissa pitäisi korjata, jo päällepäin.
Ja voin arvata millaisia ongelmia taloissa on sisällä.

-Silmäni eivät ole enää niin siniset...
Ai niin, eiväthän ne koskaan ole siniset olleetkaan. 

Joskus taloa ei voi enää pelastaa. 

Pelastaminen tai edes sellaisen yrittäminen,
maksaisi enemmän kuin kokonaan uuden rakentaminen. 

Tämä talo oli hylätty ja lukittu.

Jostakin syystä 
silmäni erityisesti 
etsivät taloressukoita,
jotka huutavat rakkautta
ja asukkaita...

 Hiljattain reissumajapaikkamme vieressä
oli tämä tummanpuhuva vanha talo.

Luulen, että tuuletus ainakin toimi tässä talossa.

Se oli jonkun koti. Jospa se vielä jopa
pelastuu tuleville sukupolville?
Step by step...