Sinistä ja juustokakkua

Tänään on  

#WhiteChocolateCheesecakeDay, eli

Valkosuklaajuustokakkupäivä

Tässä eräs sellainen ohje, 

Fazerin sivulla. Kuva ja ohje eivät liity toisiinsa, kuva on vain kuvituskuva... =) 

On myös 

#DressinBlueDay, eli

Pukeudu siniseen päivä

Juustokakkukuva Pinterest

Kengät Pixabay

Jotain sinistä ja valkoista

Tämä ei ole se meemi sinisestä ja 
valkoisesta. Kukaan ei ole haastanut siihen mukaan, 
ja nytpä tuo onkin jo liian myöhäistä... 

Mutta minäpä tunnen muutamia ihmisiä 

joiden joulukoristeet ovat  

sinisiä, heidän lempiväriään. 

No mikä ettei sininen  

joulukin voi olla ihana. 

Kukin rakentaa ympärilleen 

haluamansa joulun, koristeineen 

ruokineen, tapoineen... 

Tai... tuo ei ole totta. 
Joskus joulu on mitä on 
ihan olosuhteiden pakosta, 
vaikka kuinka haluaisi sen olevan 
jotenkin toisenlainen. 
Niin se käy elämässäkin. 
Joudumme tyytymään 
kompromisseihin...  

Minkä värinen 
sinun 
joulusi on? 

Ihastuttavat iirikset

Joskus jostakin näkymästä 

ei vaan saa 

mitenkään kyllikseen, 

niin kuin nyt näistä 

sinisistä iiriksistäkin. 

Niitä piti kuvata 

monesta kulmasta...

Mummonkukka

Tätä samaa kasvoi mummopuolen kukkapenkissä 

mutta mikä se nyt olikaan...

Pillikemäisiä kukkia ja kasvi leviää juuriversoista armottoman 

helposti valloittaen vaikka koko kukkapenkin. 

Kukkaravat ovat kukittuaan aika kurjan näköisiä 

joten leikkaan ne aina poikki ja pelkät lehdet 

jäävät odottamaan ja vastaanottamaan syksyä... 

Tietääkö kukaan??? 

No sainhan minä sen mummonkukan 

lopulta itsekin selville. 

Kekkilä.fi sivusto kertoo siitä näin: 

Jalopähkämö 

(Praktbetonika)

Stachys macrantha 

"Jalopähkämö on runsaskukkainen, vaatimaton ja helppohoitoinen 

vanhan ajan perenna. Tuuhealla perennalla on koristeellinen, 

sahalaitainen lehdistö ja suuret, terttumaiset, lilanpunaiset kukinnot."

Orvokit lohtuna

Kaunis orvokkiamppelini ehti ihan hetken poissaollessani olla kuivillaan tosi aurinkoisena päivänä, joten vaikka sen heti asiantilan huomattuani uitin vedessä, se ei enää toennut vaan kukkarankansa nuokkuivat niin hassusti että nämäkin orvokit piti leikata alas. Hups, tulipa pitkä lause. =)
Maljakossa, leikkokukkanakin ne kestävät pitkään ja amppeliin kasvaa ihan pian, muutamassa hetkessä uudet ihanat orvokit. Tässä kuvassa on jotain sunnuntairauhaa? Lohdutusta?

Sinisiipi ja jalokurjenpolvi

Geranium orion

Pihassa on tällä hetkellä paljon sinivioletteja kukkia, 

tässä niistä yksi, jalokurjenpolvi. 

 Onko kesäisempää kuin ihanat sinisiivet 

lentelemässä sinne tänne... 

PS: 

Pitäähän heinäkuun neljänteen päivään 

saada mahtumaan myös se perinteinen 

mansikkakermakakku.

En kyllä osta enää kotimaisia mansikoita
koska vasta ostetusta ja
arvokkaasta rasiallisesta ei jäänyt kakun
päälle kuin muutama kunnollinen... =(

Niillä on sitäpaitsi niin hirveä litra/kilohinta,
että huh. Jos lasketaan markka-ajan lukuina
niin 5 kg laatikko maksaa nyt 230 markkaa!
Markka-aikana se maksoi 15-25 markkaa...
Mansikoiden hinta on kymmenkertaistunut
Suomessa eurojen myötä.



 

Suomalaista sielunmaisemaa

 Räpsyjä pakkasesta...

Raidan oksien raoista... 

Terijoensalavan oksiston lomasta...
joihin viime talvena tein
jäisiä sydämiä... 

Jäisistä valamonruusuista... 

Tammikuisen aamuauringon kultahämystä... 

 Tienvarren ladoista...

Täysikuusta... 

Auringon haloista... 

 Takapihan pihlajassa piipahtaneista 

epäuskoisista närhistä... 

Viime kesänä eivät tämän seudun pihlajat 

kukkineet lainkaan eikä niin ollen tullut 

yhtään pihlajanmarjojakaan. 

 Tässä hieman jänisten yöllisten kemujen jälkiä... 

Samoja polkuja kulkee myös kettu ja villikissa. 

Kännykkäräpsy illan sinisestä näkymästä, 

kun avaan ulko-oven... 

Ja pilkahdus kuumasta pataruuasta. 

Joskus minulla on onni 

päästä syömään äidin tekemää ruokaa, 

niin kuin vaikka viime lauantaina. 

Sinivalkoista

Raikas ranskalainen parveke. =) 

Turistit lähtee linnut jää...

Välimeren rannalla...

Näissä vietimme tovin...

Joskus ei sanoja tarvita 

vaan kuvat puhuvat... 

Jotain sinistä ja valkoista

 Hyvää 98.n itsenäisyysvuoden juhlapäivää sinulle lukijani, 

miten sitä sitten vietätkään.

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Lemmikin kukkia

Lemmikit ovat levinneet ympäriinsä pihalle 

koska olen huiskinut niiden siemeniä sinne tänne.

Sinisiä ja valkoisia ihanuuksia,
joukossa jopa vaaleanpunaisia ja violetteja lemmikkejä. <3

Lemmikeistä on nyt jopa ylitarjontaa 

ja siksi raaskinkin niitä kerätä sisälle 

maljakoihin ja kannuihin 

arkipäiviämme sulostuttamaan. 

Kesältä tää niin vaikuttaa. 

 Tuuli hiljaa kaikkea keinuttaa.

Väriä elämään

Keväällä maa on lumen ja jään jäljiltä väritön.

Siksi siitä harmaudesta erottaa niin ilahduttavan
helposti ne ensimmäiset kevääntuojat,
leskenlehtien keltaiset kukat,
ja ensimmäiset sitruunaperhoset...

♥

Rakastan sammalen 
pehmeän suloista vihreyttä. 

Rakastan myös 
sammaloituneita kiviä. 

Kaikkien kivien ei tarvitse vieriä. 

Meille on jotenkin tullut  
perinteeksi keväisin 

suunnistaa Lanu-puistoon katsomaan, 

miten kevät tekee tuloaan. 

Olavi Lanun patsaat 
vuosi vuodelta aina vain 

paremmin sulautuvat 
ja maastoutuvat 
niille niin erityisen 

hyvin sopivaan maastoon. 
♥

Peipon laulu ja penkit 
 houkuttelivat istumaan 

mutta meillä oli meneillään
jokakeväinen tehtävä... 

Näitä sinivuoletteja ihanuuksiahan
me olimme puistossa etsimässä.

Vuokot olivat kylläkin silloin vielä niin nuppuisia, 

etten saanut niistä oikein kunnollisia kuvia...  

Nämä yksilöt onkin kuvattu omassa pihassamme, 

nyt viime viikonloppuna, lauantaina, kun oli tosi lämmin päivä
ja kukat uskalsivat avata vihdoin nuppunsa. 

♥ 
♥ 
♥