Hetken hengähdys & keväänmerkkejä

 

 

 

Olimme pääsiäisenä mökkisaarella. 

 Siellä näimme kevään ensimmäiset sinivuokot. 

 

Pihaan oli ilmaantunut krookuksiakin. 

Peurat eivät olleet vielä rusakoiden kera popsineet niitä pois. 

Mökillä tosin oli tähän asti meidän peurapelätti Jukka-poika, 

joka aika hyvin oli suojellut pihaa koko talven! 

Nyt Jukka näytti jo niin väsyneeltä, että se piti päästää

varhaiseläkkeelle...

Ensimmäiset valkovuokotkin bongattiin. 

Niitä tosin oli vain muutaman kappaleen parvina.  

Onhan vielä vasta huhtikuun alku...

 

Rakastan kaikenlaisia lumikelloja, lumipisaroita, 

kevätkelloja, kevätlumipisaroita jne! 

Näitä tahdon meidän omaankin mökkipihaan. 

 

 

 

Mitä enempi, sen parempi! 

 

 

 

 

Mökkisaarella onneksi ei ole ilkeitä ukko-fasaaneja, 

joka mm edellisessä kotipihassa söi kaikki lumikellojenkin sipulit, 

siinä kuin muutkin...  

 

 

 

Poltimme pihalla oksia ja risuja iloisessa nuotiossa. 

Tai oikeastaan Hani oli kipinävahtina, koska minulla 

on yhä kipeänä 27.3. murtunut kylkiluu. 

Eikä se pääse paranemaan kun/jos rehkin...

 

 

Siivoilin hissukseen kukkapenkkejä 

& syksyn kukkaistutuksia pois, 

kuunnellen, kuinka vähän väliä mökin yllä lenteli auroissaan 

ja parvissaan joutsenia, kurkia ja hanhia kohti pohjoista... 

 

Tässä eräs parvi pellolla lepäämässä. 

 

Sydän aina sykähti 

kun näitä paluumuuttajia katseli. 

Uusi kevät... 

Kuvasin myös keväänmerkkejä. 

 

Nämä heleät aurinkoiset, 

pääsiäisenkeltaiset krookukset 

kukkivat kaupunginpuutarhassa. 

 

 

 

 

 

Linnanpihalla tapasimme taas 

paikallisen kuuluisuuden, 

Kaktus-kissan. 

 

Kaktus on varsinainen terapiakissa. 

Se tietää jos joku kaipaa lohdutusta... 

Niinpä se tuli ihan juosten minun luokseni, 

kehnäsi jaloissani, kehräsi ja puski ja 

karvasi housuni... 

 

********

Ennen mökkireissua meidän takapihallamme oli 

vielä lunta, mutta melkein kaikki oli sulanut 

kun palasimme 10.4. maanantaina

ja tässäkin pihassa kukki jo muutama krookus: 

 

Lisää ilmestyy sitten kun lumi sulaa myös kukkapenkeistä jonne 

piilotin syksyllä niin ikään krookuksia, tulppaaneja jne 

kevät- ja kesäkukkasipuleita. 

 

Eihän kukkia voi koskaan olla liikaa? 

Edes pienellä pihalla? 

Eihän? 

Mökkireissulta saapuessamme Hani vielä vei minut 

puutarhaliikkeisiin, joissa sain ihailla sydämeni kyllyydestä 

mm näitä uhkeita liljoja. 

 

Mukaan lähti vielä pari daalian juurakkoa 

ja mm muutama orvokki 

kodin ovenpieleen amppeliin. 

 

 

 

Näin on kevät virallisesti toivotettu tervetulleeksi. 

Vanhemmat daaliat ovat nyt tässä vaiheessa. 

 

- On tuossa Otossakin pieni punerva alku...

Taaemmassa ruukussa on yksi ennen reissua istutettu 

Rebekka's wordl ja joukkoon liittyi vielä reissusta 

ostetut kaksi uutta; Zippity Do Da & Arabian Night.

 

 

Tuleva kesä taitaa olla daaliakesä... 

 

 

 

 

Kurkistus olohuoneeseen

Liljankukat juuri ja juuri koossa... 

Ihan hetki vain 

ja ne ovat entisiä... 

Liljankukkia

Valkoiset liljankukat ehtivät kukkia 
jo, ihan salaa, mutta tässä muutama 

 kesän värikkäämpi lilja 

 niin sisällä kuin ulkona. 

Olen Pikkusiskoltani oppinut leikkaamaan 

nuo liljojen heteet pois, koska niiden ruskea 

väri jää kovin ilkeästi sotkemaan sekä itse 

kukkaa, että mm pöytäliinaa jolle niistä 

putoaa siitepölyä... 

Se väri ei meinaa missään pesussa 

lähteä pois. Parempi siis napata kii heteistä 

ja leikata ne pois jos liljat tulevat maljakkoon. 

Ovat ne silti vielä kauniit, 

ilman heteitäkin. 

Usein ihmisiltä unohtuu 

että kuunliljakin on lilja. 

-Ja hyvin kaunis onkin! 

Puulijat kukkivat viimeisten joukossa. 

Vertauksen vuoksi samaa liljaa 

vuodelta 2011. Kukka oli silloin komeampi... 

Nyt helle vei mehut kukistakin. =( 

Alimpana kesäyön kuva liljapenkistä. 

Ne vihoviimeiset liljat

Pelastin sitten kuitenkin pionipenkistä ne viimeiset puuliljat 

nuppusina, koska yöt alkoivat olla jo niin kovin kylmiä. 

Heti samana päivänä sisällä lämpöisessä liljankukat 

alkoivat avautumaan ja paljastelemaan salaisuuksiaan. 

Pionipenkissä piti olla kolme liljaa, tällaisia valkovaaleanpunaisia. 

No juu, kaksi niistä oli yhtä sellaisia mutta kolmas... 

Yllätys! 

Se oli muuntautunut sisäosiltaan keltaiseksi. 

Tietenkin. 

Keltaiseksi muuttunut lilja oli pihan tämän kesän kaikkein

kookkain lilja. 

Komea se on mutta miksi, oi miksi 

se muuttui keltaiseksi?  =) 

No, tykkään minä siitä silti. 

Nämä liljat tuoksuvat aivan huumaavalle. 

Sisällä ollessa tottuu liljojen tuoksuun mutta kun palaa ulkoa sisälle, 

voi sen huumaavan tuoksun jälleen aistia. 

Onneksi en sentään kukkien tuoksulle ole allerginen. 

.....

Edit:
Toin kukat siis jo n viikko sitten
sisälle. Valitettavasti ne kyllä kuitenkin
tuoksuivat NIIN paljon, että se oli
minulle liikaa... :(
Eli kyllä. Astmani ei
sittenkään siedä enää edes
liljoja sisällä maljakossa. Nyyh...
Ne piti viedä terassin pöydälle. 

Osa liljoista pääsi Fatiman seuraksi 

vartioimaan poikasten kuvia. 

Edit:
Nämäkin vaihtuivat
pian tuoksuttomampiin
orvokkeihin... 

Kruunupäitä

Kun pioninkukat kuihtuvat, niistä jää

jäljelle tällaiset kruunut.

Älä koskaan leikkaa liikaa

pioninkukkia pensaista, koska se

voi vaikuttaa seuraavan vuoden kukintaan.

Toki saat niitä ottaa leikkokukiksikin

mutta kohtuudella. Vain muutama per

pionipuska.

Kun kruunut ovat tummuneet

voit ottaa niistä siemeniä,

istuttaa ne reiällisiin laatikoihin ja merkitä

minkä nimisiä pioneja ne ovat

ja jättää ne talveksi ulos kylmäkäsittelyyn 

ja katso lähtevätkö keväällä itämään... 

Pionin kasvatus siemenestä on 

kyllä hidasta, mutta aikanaan palkitsevaa. 

 Olen istuttanut myös suurikukkaisia liljoja 

pionipenkkiin, että syksymmällä 

siinäkin penkissä yhä joku kukka 

kukkisi, kun pionit ovat vain 

vihreitä lehtiä ja varsia.