Olisiko nyt tämä hetki? Kevään tuoksu?

Minä ja pakkanen

Minun ja pakkasen välit
eivät tunnu rakkaudelle
Käperryn sisimmässäni jäiselle kiepille
Käännän asetukset nollille
Sulan sitten vasta kun tuoksuu jälleen keväälle

-Una Reinman-

Saa käyttää mut ei oo pakko...

Tarjuska-armas ihanainen lähetti miulle tällaisen.
Kiitos Tarjuskainen!

Tähän pitäisi laittaa nyt kaikenmaailman tunnustuksia ja lähetellä etieppäin...
No tunnustellaanpa nyt ensin niitä tunnustuksia...

1. En ole koskaan matkustanut raitiovaunun kyydissä.
-Tänä tulevana kesänä viimeistään tahtoisin sellaisen kyytiin päästä.

2. Haluaisin kokeilla ihan oikeaa jousiammuntaa.
Villinä ja vapaana lapsena tein itse jousia ja nuolia tämän tästä,
kirmaillen pihan poikki ne aarteet mukanani taisteluvalmiina, huutaen kovasti ja kuvitellen olevani vähintään Robin Hood. Kun sellaisella virityksellä sitten ampui sen ekan nuolen mukamas kaukaisuuteen, (lue puolitoista meteriä) niin koko jousipyssy yleensä taittui katkipoikki... =)

 3. Joudun jo käyttämään aurinkovoidetta tähän aikaan vuodesta. Oon sille allerginen mutta kuitenkin rakastan sitä. Eikö elämä ole joillakin sellaista esim rakkaan lemmikin kanssa?

4. Suuri pieni haaveeni on ollut päästä joskus silittämään delfiiniä... =)

5. En ole koskaan maistanut sushia.
Eikä sellaisen maisteleminen ole edes haaveissa.
Raakaa kalaa en kyllä syö ikuna-ikuna. (En syö suolakalaakaan, enkä mtn sillejä.) Kala pitää olla kypsää. Sen pitää olla paistettua. Voissa. =)

6. Joko nää tunnustukset riittää? Ei, yksi vielä:

7. Kärsin ajoittain pahasta migreenistä.


-Ja tätä haastekuvaa ja tunnustuksien kertomista saa käyttää mut ei oo pakko...


PS:
Kaikki, ihan joka ikinen Aku Hirviniemen Putous-sketsihahmo on olleet miun mielestäni tosi tylsiä, joten en tarkoita mitenkään otsikollani hänen lentävää lausahdustaan.

-Riku Niemisen sketsihahmoista olen kaikista pitänyt.

Eilen PHKS:n bussipysäkillä, ihailin metsikköä auringonpaisteessa, kun puiden oksilta tipahteli ihanasti lumiharsoja maahan korkeiden hankien päälle...

Soon rakkautta kun...

Niin se menee

Sanoja Sinulle

Ollaan siinä vaiheessa kevättalvea

Vaaleanpunainen ja valkoinen talvetettu pelargonia voivat hyvin 

ja kasvattelevat mahtavan mehukkaita lehtiä ruukuissaan vintillä. 

Ne selkeästi pitävät itäikkunasta.

Kymmenet halkileikatut pestyt maitopurkit
(kiitos niiden kerääjille, kun meillä ei kamalasti maitoa kulu!) odottavat lisää multaa, 

ja sekä itsekerätyt että ostetut kukkien yms siemenet jo muistuttelevat, 

jotta kevät olisi tässä vaiheessa.

Keijunmekko ja kelloköynnös ovat
onneksi jo multapurkeissaan.
Saa nähdä koska ensimmäiset vihreät alut
ilmestyvät niistä esille.

PS: Illalla 21.2. huomasin ekat pienen pienet
alut keijunmekkojen purnukassa.  ♥

Itsetehtyjä kasviensiemenpussukoita...

PS2:
23.2 on vihdoin sitä multaakin lisää... ♥ 

Aurinko?!

Outo valoilmiö valaisi pihalle joutuneen joulukuusemme. 

Ihan kuin sillä olisi virnistävä naama. 

Ihana pulleropensas! 

Olettehan kasvihuoneiden omistajat 

muistaneet käydä puhdistamassa pois lumia katolta? 

Tuo pikkunen muovihuone on putsattu neljä 

kertaa tänä talvena. Varmaan täytyy mennä 

huomenna jälleen harjaamaan lumikuormaa pois.

Pitänee ottaa harja matkaan ja jalkaan Hanin 
n. 60 cm vartiset saappaat ja tehdä polkua hankeen,
joka joistain kohdin kuitenkin tulvii
saappaiden sisäpuolelle... 

Räystäätkin tippuvat. 

Talven selkä on taittunut.

Minä herkkähipiäinen aloitan täten jälleen
aurinkovoideajanjakson...

Ah, hiljaisuus

Nälkä

Hyvää ystävänpäivää

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

Onnellista 

on omistaa ystävä. 

Vaikka vain yksi ja ainoa. 

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥  

 

Odotellessa syntynyttä

Joulu vei kaikki siihen mennessä
valmistuneet käsityöt mennessään,
mutta mie teen koko ajan uusia.

Aina on sen verran aikaa
että voi neuloa jotakin. 
Odotellessa. 
Oleillessa.
Ollen olemassa.

Tuohon se peukku tulee
palmikon jatkeeksi. 

Rose-sormettomat ja laastarit sormissa.
Bambupuikot ovat ihanan keveät eivätkä
takuulla tipahda vahingossa pois kutimuksesta,
mutta ne ovat aika terävät ja miulle tulee
niistä haavoja sormenpäihin...
Varsinkin tuo vasen etusormiparka
on ihan räytynyt.

Mutta laastaria kehiin niin
räytymät ei haittaa.

Joulun jälkeen on syntynyt kuin huomaamatta sukkaa, 

tumppeja, yms Pieneen sukkapuotiin.
Tässä pikkupojan sukkia seiska veikasta ja
ylijäämälangoista.

Pitsisukkaa syntyy vaikkapa bussissa istuessa.
Tässä niitä on jo muutama pari.
Huomioliivinvihreillä ensin harjoittelin,
valkoisia oli mukava tehdä Nalle-langasta.
Vaaleanpunaiset ovat Pikkusisko-lankaa.

Vauvansukkaa syntyy vaikkapa sairaalan odotustilassa 

omaa vuoroa pään magneettikuvaukseen odotellessa.
Päänsärkyä on miltein joka päivä.
Ollut jo kauan...

 Kamalan myöhään oli mun aika,
vasta viideltä illalla, ja mie olin
etuajassa, joten kaivoin puikot ja Kaiku-langan esiin.

Kiitos mukavalle PHKS:n hoitajalle.
Ihan ilman paniikkia meni miltein tunti
magneettikuvausputken metelissä Lahden radiota kuunnellen.
Sinne ei saanut puikkoja mukaan... =) 

Täytyyhän ensi jouluksi avattavassa
Pienessä sukkapuodissa 

olla kaikenkokoisia sukkia.

Voimia kaikille kipuileville

Jäätävää

Kuurankukkia bussikatoksen seinämissä...

Valokuvia

Jää

Muistan...

Tuuli tuo sanasi