Mökkivaatteet

 

 

Muuan suomalaisjulkimo esitteli hiljattain Saarenmaan mökkinsä "mökkivaatteita" jossain julkaisussaan. Hänellä ne olivat tietenkin merkki- & designvaatteita, jotkut jopa lahjoitus-sellaisia, hienoja kenkiä ja upeita laukkuja, jne... Vaude. 

Minä kommentoin hänen kysymykseensä, onko meillä lukijoilla mökkivaatteet erikseen, että meidänkin Saarenmaan mökillä toki on: ne huonoimmat, joita pidetään viimeiseen asti kaikissa mökkitöissä... 

- Hän taisi poistaa koko vastaukseni, koska en enää nähnyt sitä koskaan myöhemmin... 

Mutta totta se on. Esimerkiksi minun mökkivaatteeni ovat maalissa, pihkassa, puuöljyssä, kipinöiden & auringon polttamia, jopa reikäisiä.  Meillä kun ihan oikeasti ja ihan itse tehdään mökillämme hommia vähän väliä, joissa ei designvaatteilla pärjää. 

(Ei minulla kyllä ole sellaisia laisinkaan, talvikotonakaan!)

Esim tänä kesänä oli uuden, suuremman mansikkamaan teko toissa kesänä puista ja jättimäisistä koivujen kannoista raivattuun tontin kohtaan, koko pyöröhirsimökin ulkoseinien käsittely puuöljyllä (kolmeen kertaan) (siinä kipeytyi tosin olkapää pitkäksi aikaa) sekä puuliiterin rakentamista ja pihalla olleiden puupinojen siirtoa sinne uuteen paikkaan, lisäbonuksena ahkeroimme viime viikon myrskyn kaatamien suurten puiden😔ja mm roskakatoksen tuhon raivausta ja puiden muuntamista klapeiksi, jne. 

- Toki paikkailen välillä suurimpia reikiä ja kun vaate on ihan loppu, sillä voi vielä pestä kylppärin lattiaa, tai kuivata auton lavaa jne... Sitten se joutaakin jo pois.

Meille ei kukaan ole lahjoittanut edes työhousuja. (Pihakukista puhumattakaan.)  =D

Kun lähdemme kaupungille, kampaan tukkani ja laitan päälleni kyllä jotakin vähemmän reikäistä ja nuhjuista. Muutaman vuoden takaisia tavaratalolöytöjä yleensä.

 

Lempikauppani on Tokmanni. Sen hinta-laatusuhde sopii tälle köyhälle runoilijalle. 

Pitääkin taas mennä katsomaan mitä kivaa ois kauppakeskuksessa tarjouksessa. Halvalla. Voisi löytää ensi kesäksi nyt alelaarista uusia mökkivaatteita. 

Jotkut vanhimmista vaatteistani ovat punaisen pikkutalon ajoilta. Hani sanookin minnuu joskus Prinsessa Ryysyseksi. 

- Kaikella rakkaudella tietty.

 

💗

 

Tänään on mm oranssien kissojen arvostuspäivä. Koko syyskuu on lisäksi onnellisten kissojen kuukautta! 

Joissakin maissa syyskuu on myös palveluskoirakuukausi sekä vastuullisten koiranomistajien kuukausi. 

Tänään voisin pukeutua pieneen mustaan mekkoon, kirjoittaa kirjeen jollekulle ja syödä jogurttia? 

Tai sitten vaan puen päälleni mökkivaatteet ja menen pihatöihin. Mutta syön kyllä sen jogurttini sitten illalla, mustikoiden ja hunajan kera. 

 

#cottagegarden

#GingerCat
#GingerCatAppreciationDay 
#HappyCatMonth 
#LittleBlackDressDay
#WorldLetterWritingDay 
#YogurtDay  

Riippumattoja siellä täällä

 

 

 

 

 

 Voi kun olisikin! Tänään vietetään riippumatto- tai riippukeinupäivää.

 Meidän mökkiriippumatollamme alkaa olla jo ikää ja se on haalistunut auringossa ja sateessa, saaren säiden rajussakin vaihtelussa. Talveksi laitamme sen varastoon tai vintille talteen mutta kesän se saa olla pihalla. Minä itse olen lojunut siinä todella harvoin. Mun polveni ovat todella kipeät jos ihan vaan hetken makoilen riippukeinussa. Mun yliliikkuvat niveleni kääntyvät väärällä tavalla ja kostavat minulle vähintään kolmen päivän ja yön kipuiluna moisen erheen. Riippukeinu ei siis ole mun juttuni, vaikka niin vuosia luulin, kun sellaisesta haaveilin... Kolmesti olen kokeillut. Ei onnistu. Mutta Hani tykkää oleilla siinä. 

 Nykyään tämä paikka ei ole enää ihan pelkkä työleiri, vaan täällä voi jo ihan vaan oleskellakin. Tähän asti minua on aina harmittanut, kun joku on toivottanut "mukavaa mökkeilyä"! Miettinyt, että tietäisitpä miten me rehkitään täällä... Pelkkä puuceen tyhjennys kerran, kaksi viikossa veisi joltain jo tuon "mökkifiiliksen".

Milloin ollaan raivattu koko kesä pois metsää ja tehty hulluna klapeja. Milloin raivattu pois pihan kantoja, täytetty ostomullalla kuoppia ja tasailtu hiki päässä entiseen metsäpohjaan nurmikkoa, jota on nyt niin paljon, että minulla menee sen ajamiseen kolmatta tuntia ja Hanilla korkeintaan kaksi. (Nykyään tämä pihatyö nakittuukin yleensä Hanille ja ne muut minulle.) Toinen joutuu akkutrimmerillä siistimään pihan istutusten reunoja saman ajan ja samalla taistellaan siinä vihaisia paarmoja vastaan. 

Ihmettelenkin tätä paikallisten tyyliä ajella pihanurmikkoa uikkarit päällä. Mitä ihmeen ötökkämyrkkyä heillä oikein on ihollaan? Vai onko heillä jokin ihme veriryhmä joka ei kelpaa ötököille? Meidän pitää pukea vaatetta päälle ja suihkutella niihin vaatteisiin myrkkyä (tietenkin vaatteisiin, eikä koskaan iholle) näitä verenimijöitä vastaan ja silti ne purevat ja pistävät meitä raivoissaan! Usein tuntuu että juuri se leikkuri tai trimmeri oikein villitsee verenimijät iholle! Ja ne puremat sattuvat! Ne vievät mennessään ison palan ihoa! Joskus joutuu itku kurkussa pakenemaan sisätiloihin, kun paarmalauma oikein hyökkää kimppuun! Ja kyllä, tiedetään: "Paarmat pitää loitolla parhaiten suosimalla vaaleita ja peittäviä vaatteita sekä käyttämällä DEET-pohjaista hyttyskarkotetta. Tehokkaita ja testattuja niksejä ovat myös tekosudenkorennon kiinnittäminen päähineeseen 😁tai mustan, liimapintaisen ämpärin (meillä se on iso saavi!) ripustaminen pihapiiriin..." Eivät ole auttaneet...  Ja iltaisin pitää tehdä sitten puolestaan punkkitsekkaus. Tänä kesänäkin on ollut jo useita punkkeja kiinni ihossa. Molemmilla. Ei onneksi borrelioosia. Vielä. Tänä kesänä... (Koputtaa puuta...) Minun veriryhmäni on O + eli juuri se ötökkämagneetti. Hyttyset, paarmat, mäkärät ja punkit ovat aina eniten minun kimpussani. 

Milloin ollaan tehty jättikasvihuonetta ja alettu istuttamaan pihaan kasveja. Milloin on tehty pihaan vaja, milloin varasto, se eka puuvaja, ja milloin mitäkin. Tänä kesänäkin on jo mm vaihdettu mansikkamaan paikkaa sille viime kesänä jättikoivujen kannoista raivatulle alueelle ja samalla laajennettu mansikkamaa komean kokoiseksi. 

 Koko pyöröhirsimökkikin on nyt tänä kesänä kolmeen kertaan käsitelty puuöljyllä ulkoapäin. Minä käsittelin sivuseinät ja räystäiden alusia niin korkealta kuin pystyin ja vähän myös A-tikkaiden avulla, Hanin rakentaessa kaksikerroksista mökkiä varten ihan itse maalaustelineet puumateriaaleista päätyseinille. Hän hoiti ne kiipeiltävät seinät. Seinien käsittelyn jälkeen vankat telineet purettiin pois ja nekin laudat ja lankut käsitellään puuöljyllä ja niistä rakennetaan vielä tänä kesänä suurempi puukatos pihan klapeille. Pieni katos meillä jo olikin, mutta klapejahan riittää. Toivon vaan etteivät ne ole menneet huonoksi kun niillä on ollut vaan pressuja suojinaan...

Mutta nyt siis alkaa ihan oikeasti vähentyä työleiripakkotahti tällä tontilla. Onhan tämä jo seitsemäs kesä...

Tontista on käytössä nyt yli puolet. Osa on vielä erämaata. Ainakin siihen asti on rauhaisaa, kunnes Hani alkaa poistaa lopputontilta vanhoja puita. Toivottavasti ei tarvita kolmatta puuvajaa. 

 

Ja vielä on pystyssä niin rotevia puita, että niihin voisi suoraan ripustaa riippumattonsa... 

 

Olenkin osallistunut kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin, joissa on ollut riippumatto palkintona, josko Hani saisi päivitetymmän olopaikan. Ja sehän olisi hauskaa, jos niitä riippakeinuja olisi monessa paikassa, niin hän voisi valita, haluaako oleskella varjossa vai auringonpaahteessa. 

- Tai nuoriso, jos he jossain vaiheessa saapuisivat tänne meidän luoksemme. 

 

Riippumatoista olen kirjoitellut aiemminkin mm tuolla...  

 

 

 

PS:  

 Tänään alkaa mätäkuu, se loppukesän kuumin ja kostein ajanjakso, jolloin ruuat pilaantuvat helposti ja kaikenlaiset haavat herkästi tulehtuvat. Jopa ötökänpurematkin voivat nyt tavallista pahemmin tulehtua. Mätäkuu päättyy 23.8.2026 

"Mätäkuun ajankohta oli merkittynä satojen vuosien ajan suomalaisiin kalentereihin, mutta Helsingin yliopisto poisti sen almanakastaan vuonna 1996." /Wikipedia 

- Miksi poisti? 

 

Lisää perhosia ja kukkia

 

Toiseksi ihanin perhonen, 

neitoperhon jälkeen, on tämä tumma 

ja samettinen suruvaippa.
Sen mystistä olemusta 

olen rakastanut lapsuudestani saakka... 

 

 

 

 

 

 

Sitruunaperhosetkin ovat suloisia! 

 

 

Pihassamme kasvaa muutamia erilaisia kämmeköitä.
Tämä kukkii viimeisimpänä:
Epipactis helleborine, eli Lehtoneidonvaippa.

 

Lehtoneidonvaipan kukat kukkivat alhaalta ylöspäin... 

 

 

 

Olemme viimein saaneet pinottua pinoihin ja liiteriin kaikki n 30 mottia polttopuita, eli klapikesä on suoritettu. Nyt pihasta jo sentään näkee sen muodon ja voi suunnitella sitä kasvimaata, kasvihuonetta jne, jotka nyt jäivät tältä kesältä sattuneesta syystä odottamaan aikaa parempaa. (lue: ensi kesää) 

 

Kun Hani kävi rautakaupassa niin minä menin kurkkimaan viherosastolle ja löysin sieltä meidän pihaamme makean kirsikan puuntaimen, sekä ensimmäisen perennan alelaarista. 

Astrantia eli punainen isotähtiputki on toivotettu tervetulleeksi tähän pihaan. 

 

Jo terassilla ruukussaan ollessaan isotähtiputki 

houkutteli luokseen perhosia ja muita hyönteisiä.

 

 Komea kuusamaperhonen on täällä 

yksi yleisimmistä perhosista.  

🦋

 

Ei minulla tänä Unikeonpäivänä 

sitten muuta ollutkaan... 

Sää on hautova, odotellaan sadetta. 

 

- Ja Hani oli Unikeko, mie heräilin jo viideltä. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pian ollaankin jo heinäkuussa

 

 

 

 Unikkopeltojen ihana punaisuus ilahduttaa teitä pitkin ajellessa niin, että on pakko toisinaan pysähtyä kuvaamaan. Näissä kuvissa on kyseessä viljapellot joiden reunuksilla kasvoi unikkoa, mutta on täällä silmäin ilona ihan oikeita unikkopeltojakin. Joskus unikon seurana kasvaa mm hernettä.

 

Kyläkauppatie on näin kaunis.

Merta tietenkin pitää välillä käydä ihailemassa, mutta talviturkkia ei ole kadotettu vieläkään. Meri on tuon ruovikon takana. Vettä on pitkälti vain 30 cm ja pitää kahlata kauas, että pääsisi uimaan.

Perhoskausikin on jo meneillään...

Muiden puutarhoja on tullut ihailtua, kun omaa ei vielä ole olemassa...

Lilium marthagonin eli varjoliljan tosin kuvasin ojasta. Sepä olikin puutarhakarkulainen. Ihana penkkojen siistijä ei ollut sitä niittänyt. 

Omassa pihassa kasvaa mm villiä karhunvadelmaa... 

Tässä sinisessä pellossa kasvaa Viron kansalliskukkaa, ruiskaunokkia. 

 

Virossa kasvaa 39 erilaista kämmekkää ja Saarenmaallakin niitä on 36 erilaista... Meidän pihassakin kasvaa muutamia. Ainakin neljää erilaista, näin äkkiä tarkasteltuna. Erään kukinta jo meni ja erään kukintaa odotellaan. Kämmekät ovat koko Virossa rauhoitettuja.

Oman pihan kukkia ovat mm nämä punasävyiset orvokit. 

 

Pelargonejahan tietenkin pitää aina kesäisin olla!

Kuressaaren piispanlinnan linnakissaa Kaktustakin olemme toistamiseen käyneet katsomassa, mutta tällä kertaa se oli kiukkuinen ja yritti jopa purra. Selkeästi punkit kiusasivat sitä ja se yritti peruuttaa itsensä jalkani päälle että punkit siirtyisivät minuun...

Tässä muutamia Kuressaaren kaupunginpuiston ihanalle tuoksuvaisia ruusuja. Ihan kuin lapsuudenkodin vaaleanpunainen ruusupensas navetansillan kupeessa, josta joskus nipistin ruusun vesilasiin omaan huoneeseeni tuoksumaan...

 

Taimikaupoissakin olen käynyt kuolaamassa, mutta vielä ei voi ostaa mitään kun ei ole niille paikkaa. Pitää ensin mm polttaa kaadettujen puiden risut pois... Helteellä niitä ei todellakaan polteta keskellä pihaa. Pitänee siis odotella syksyä tai peräti talvea niiden kanssa. Seuraavaksi pitää raivata pois pähkinäpuiden versot, ja aidata ns puutarha-alue, hirvien ja peurojen vuoksi, sitten vasta sinne alueelle voi istuttaa hedelmäpuita tehdä kukkapenkkejä, kasvimaata ja rakentaa kasvihuoneen... 

Huoh. 

Se haave siirtynee ensi kesään,
mutta onpa jotakin mitä odottaa.

Muhun saarellakin käväisimme, bongasimme (ohimennen) Sikke Sumarin B&B-paikka NamiNamasten ja Saarenmaan valssin syntymäpaikan. Valssi on tehty runoon, joka kertoo talkootansseista, ei suinkaan mistään juhannustansseista, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. 

Juhannus oli ja meni. Sekä virolaisten että suomalaisten. Minun oikea nilkkani tulehtui ihmeellisesti ja Kuressaaren sairaalakin tuli tutuksi. Ensin epäiltiin punkin puremasta tullutta borrelioosia, onhan minussa ollut kiinni jo 7 punkkia! Niitä täällä riittää! Hanissa on ollut kiinni jo 10 punkkia! 

Mutta olen luultavasti sitten kovastikin allerginen kumille, eli en voi  enää varmaan pitää kumisaappaita...! Niiden käyttöaika kohdallani tuli teknisen tiensä päähän. Esikoinen suosittelikin minua hankkimaan kokomuoviset kevytsaappaat. Kortisonivoidetta ja antihistamiinia kehiin... Ja pitää vältellä kumisia esineitä.

Kävimme katsomassa Pyhän Jaakobin kirkkoa, jonka alttarilla oli ihanasti pioninkukkia, saarnastuolissa taivaansininen katto, jossa lentelee valkoinen kyyhkynen ja kynttilät reippaasti puupenkkien päädyissä kiinni... 

Paikallisia makeita mansikoita on tullut maiskuteltua. Tässä niitä gluteenittomien lettujen kera. Niiden paisto grillissä oli muutes melkein liian kuumaa puuhaa helteellä...

Linnanpihan lyhytjalkainen kissa

 

Tällainen tuttavuus toivotti meidät vappuna tervetulleiksi Kuressaaren linnaan. 

Tai siis linnan pihamaalle, emme me sisälle menneet minnekään. Emme ole käyneet kahviloissa, näyttelyissä, elokuvissa tms korona-aikoina. 

 

Oli todella hiljaista, eikä lisäksemme näkynyt juuri muita ihmisiä. 

Hyvin ystävällinen kissa on paikallinen julkkis. Hän on Puisto- tai linnakissa, nimeltään Kaktus. 

 

Kaktus-kissa seurasi meitä jonkin matkan päässä ja kun vilkaisimme sitä, se tuli jalkojamme kiehnäämään ja kerjäsi silityksiä..

Tässä hän taas on... 

Jopa Hanin jalat saivat kissankarvoja.
Eikun siis kissan huomiota. =D

Kaktus-kissa lämmitti tuulessa palelevia jalkojamme nojailemalla tovin sääriimme...

Tässä se nojailee miun jalkoihini. Sen olemus lämmitti hurjasti. Teki mieli ottaa kissa kainaloon ja viedä se mukanani... 

Kun koetimme vältellä kissan huomioimista, se huomasi perheen joka oli juuri tullut alueelle ja lähti heitä ilahduttamaan.

 

Se onkin varsinainen terapiakissa. Se antaa kehräyksiä, katseita ja tarinoita kaikille joiden se tietää kaipaavan juuri sillä hetkellä kissamaista läsnäoloa. 

 Tänään muuten onkin Halaa kissaasi -päivä. 🐾

 

Toivottavasti se ei syö kottaraisia? 

Sellaisiakin asustaa varmaankin linnan alueella. 

Tässä yksi kauniisti auringossa kimaltava yksilö.

Kaupungin puutarha heräili vappuna jo silmuin uuteen kevääseen.

Näkemisiin jälleen linna. 

Tulemme taas jonakin päivänä sinua katsomaan. 

Edit: Kaktus menehtyi keväällä 2024... =(