Pullaa ja hymyjä!

  

Kaiken maailman kanelipullia voi tietenkin syödä vaikkapa joka ikinen päivä ja niillekin on oma teemapäivänsä 4.10.2024  joka Suomessa on tietenkin nimeltään Korvapuustipäivä, koska sehän on suomalaisten suosikkikansallispullaklassikko! 

 

Korvapuustinhan pitää tietenkin näyttää korvapuustilta. Muutenhan se olisi vain joku kanelipulla, tai kanelirulla!

Eikun leipomaan! 

Nyt on nouseva kuu, eli pullataikinakin 

nousee hyvästi! 

 

#CinnamonRollDay
#korvapuustipäivä 

 

 

 PS:

 Valio yhdisti kanelipullat ja laskiaispullat täytetyiksi kanelipulliksi. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

Hymyile

Hymyily on tarttuvaa, koska aivot vapauttavat ilohormoneja, mikä saa hymyn vastaanottajan hymyilemään takaisin.  

Hymyileminen parantaa työn tuottavuutta, edistää terveitä ihmissuhteita, lievittää

stressiä ja saattaa jopa auttaa ihmisiä elämään pidempään.

 

Aiheuttaako hymy ryppyjä? Ryppyjä ei pidä syyttää hymyilystä, koska ne voivat johtua yhtä paljon ihan vaan ihon joustavuuden heikkenemisestä.

 

Vastasyntyneet vauvat hymyilevät unissaan, mutta yleensä 6-8 viikon ikäisiä he alkavat hymyillä myös hereillä ollessaan.

/DOTY

Smile

 

 

 

Hymynaamahymiö on 61 -vuotias! 

 

 Harvey Ball loi yhden ikonisimmista symboleista, jonka maailma oli koskaan nähnyt. Puhumme tietysti hymynaama hymiöstä. Harvey Ball loi hahmon vuonna 1963. Hymiön luominen kesti 10 minuuttia ja hänelle maksettiin 45 dollaria tästä työstä.  

 

Harvey ilmaisi myöhemmin huolensa siitä, että hänen pienen symbolinsa kaupallistaminen poistaisi sen alkuperäisen tarkoituksen ja merkityksen. Tämän vuoksi hän loi World Smile Dayn, päivän, joka on omistettu yksinkertaisen ilon ja rakkauden levittämiselle kaikille rodusta, sukupuolesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta.  

Harvey itse valitettavasti poistui tästä maailmasta vuonna 2001, mutta Harvey Ball World Smile Foundation -säätiö, jonka hän loi, on välittänyt hänen sanomaansa yksinkertaisesta rauhasta ja rakkaudesta maailman hymypäivän sponsorina joka vuosi. 

 

 Tiedätkö miksi keltaista väriä käytettiin hymynaamahymiöön? No, tämän voit ehkä arvata! Keltainen on ilon väri, joten mikä olisi parempi väri hymynaamalle?

/DOTY

4.10.2014 on 
Maailman hymypäivä

#WorldSmileDay

 

 

 

Eläinten viikko on vuosittain 4.–10.10. vietettävä teemaviikko, jonka ensimmäinen päivä on kansainvälinen Eläinten päivä.

 

Tänä vuonna Eläinten viikolla tutustutaan lähiluonnon eläimiin. Eläinten viikko on Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen aloittama tapahtumaviikko jota vietetään vain Suomessa.

 

4.10. 2024 on
Maailman eläinten päivä

#WorldAnimalDay

 

 

 3.10.-16.10.2024 Voit vielä istuttaa kaikkea ihanaa pihalle: hedelmäpuita, muita puita, pensaita, perennoja yms, yms... 

 -ja kevätkukkasipuleita!!! 

 

 

Työn iloa ja kirsikoita

 Tästä päivästä 
aina ensi sunnuntaihin asti

 vietetään kansainvälistä 

Iloisena töissä viikkoa 
eli voimme hyvällä syyllä 
toivottaa toisillemme 
työn iloa!

Ja se jos mikä on iloa 
ja onnea jos yksinkertaisesti ON 
työpaikka minne mennä... 

Jos sinulla ei ole työpaikkaa 
mutta puutarha on, voit 
 laittaa sitä talviteloille. 

Uusien ihanuuksien istuttaminen 
kevääksi on kyllä iloista  puuhaa. 

- Niin on kyllä lehtien haravointikin. 

Puutarha on onnea... 

Lisäksi voit juhlistaa tänään 

arkeasi Kirsikoiden  
arvostuspäivän nimissä. 

Ne ovatkin ihania! 
Minä ainakin rakastan 
kirsikoita! 

Kaikissa muodoissaan! 
Nam! 

Ennen lunta

Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,  

noiden mansikkalavan kirjavien lehtien 

ja punaisen pikkutalon seinän... 

Talon seinät on muuten 

tänä kesänä uudelleenmaalattu. 

Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka 

joiden lehdet ovat yhä vihreät. 

Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä. 

Aamun aurinko on niin vahva että 

vesi muuttaa muotoaan. 

Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi

akileijojen, muiden perennojen 

ja mansikoidenkin lehdille. 

Huuruisia ruusuja. 

Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita... 

Koiranruusuja.

Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet 

ruusuilta, eli taas nämä kuvat 

ovat historiaa 

noin reilun viikon takaa. 

Jäätynyt hortensia. 

k

Kaunopunahatun hattu taitaa 

olla myöskin mennyttä, 

eikä enää niin kauniskaan. 

En kerää näitä törröttäjiä 

tänä vuonna pois lainkaan. 

Kukaan ei ollut tilannut 

siemeniä tästä ja kokeilen  

kerrankin miten kasvi pärjää 

jos sitä ei syksyllä leikkele. 

Viimeiset raidan lehdet 

olivat näin hehkuvia eräänä

aurinkoisena syyspäivänä... 

Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat. 

Kookas raita kasvaa kauempana 

pihan perällä. 

Sieltä katsottuna talokin 

näyttää pieneltä. 

Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa. 

Lepän lehdet ovat jo lennelleet 

muille maille... 

Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen 

ainakin kaunista sinitaivasta vasten. 

Se ei haluaisi millään luovuttaa 

syksylle lehtiään. 

Se sanoo kyllä vasta talvelle 

ja sen pakkasserkulle. 

Viimeisiä orvokkeja... 

Valkoiset kaverukset... 

...ja nämä kirjavaksi muuttuneet, 

valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet... 

Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen 

joten saapa nähdä onko seassa jälleen 

sinikirjavia. 

Vaikka olin vannonut etten enää 

mitää sipuleita tänne pihaan istuttele, 

niin tein niin kuitenkin... 

(Talo kun on edelleen myynnissä.) 

Mutta kevät on jo sydämessä... 

Eräästä paikasta jouluamarylliksien 

sipuleita tilatessani sain samalla

hämmästyksekseni lahjaksi tämän 

suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita! 

Ihana yllätys! 

Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin! 

Kaikki sipulit ovat jo maassa 

kevättä odottamassa. 

Kukkia keskellä talvea

Ostin ystävänpäivänä itselleni kaupasta hieman 
tulppaaneja piristämään mieltä ja tuomaan 

huoneisiin jo kevään tunnelmaa. 

Nämä olivat Pirkka-tulppaaneja,  

ja niitä erityisesti myyjätär kaupassa minulle 

suositteli kun pysähdyin kukkien viereen. 

Jo heti paketit kotona avattuani havaitsin tulppaaneissa 

aika keltaiset päällislehdet joten poistin ne. 

Onneksi niihin jäi vielä sisemmät lehdet 

vihreydeksi. Tai ainakin lehtien riekaleita...

Jo seuraavana päivänä ne olivat täysin
kaikkensa antaneita ja nuutuneita,
eli ilo kukista oli aika lyhyt. 

Vaikka leikkasin kukat lyhyiksi 

etteivät niin roikkuisi ja poistin 

kellastuneet lehdet, 

ne nääntyivät maljakkoonsa. 

Mutta muistatko pyttyni johon keräsin kaapista kaikki 

amarylliksen sipulini? Tässä viimeisimmät 

kukkijat siinä astiassa. 

Kaksi komeaa valkoista ja yksi punainen ritarinkukka 

pullahtivat kukkaan. 

Leikkasin kukkavarret jälleen leikoiksi 

koska niin ne kestävät pidempään.

Ne kestivätkin, todella kauan! 

Punainen ama pääsi ihan omaan 

astiaansa ja avasi kaikki nuppunsa. 

Kun punaisen aman viime hetket koittivat. 

laitoin sen saattohoitoon terassille auringonpaisteeseen 

jossa se vielä pari päivää pakkasessa oli kaunis 

kuin kuva. Vasta suojasää masensi sen olon ja 

elon ja kukka nuupahti ikiuneen. 

 (Samassa pytyssä ovat ne 

nuupahtaneet tulppaanit. 

Niistä ei saanut enää kunnon kuvaa...) 

Minä aina talvisin siirrän loput 

leikkokukat ulos ilahduttamaan 

talvista pakkasmaailmaa jossa ei 

muuten ole kukan kukkaa. 

Tuolla yksi esimerkki... =) 

Kevääksi pihamaalle

Hullaannuin hypnoosiin asti 

kukkasipulihyllyjen 

edessä kaikissa kaupoissa 

Olin tänä keväänä hirmuisen surullinen
kun havaitsin 

viime talven pakkasen tappaneen 

 kaikki lumikellot, satoja tulppaaneja, kaikki hajulaukat 

niiden kymmenien perennojen ja muutamien köynnösten lisäksi. 

Siksi istutan nyt vielä sipuleita pihaan,
 vaikka bf:iin ostamieni kukkien
 sipulikuvan laittaessani 

sain ihmetteleviä kommentteja, että en kai nyt tänne pihaan enää 

niitä istuttele. Kyllä istuttelen. Sitä ei tiedä kuka niitä keväällä 

tässä pihassa katselee, mutta joka tapauksesssa toivon 

sipuleista olevan iloa jollekulle. 

 Minä toivon 

että keväällä 

nämä uudet sipulit nostavat 

  mullasta päänsä.  

Kelloja siirrettiin, 
kesäaika päättyi. 
Talvi alkaa Pekka Poudan 
mukaan ensi viikolla. 
Minä palelen jo nyt. 
Pärjäilkää kukkasipulini.  

Vaaleanpunaisia purjoliljoja

Minä sitten tykkään 

näistä pinkeistä pikkulaukoista. 

Onneksi en näitäkin menettänyt viime 

talven pakkasissa vaikka niillä onkin pienet 

hentoiset kukkasipulit ja suurin osa sipulikukkiani 

tuhoutui. Mm erikoinen hajulaukka, ukkolaukka, 

tulppaanit ja narsissit... Yhyy.

Koko lista kadonneista
kukistani löytyy tuolta,
kommenttiosiosta. 

Allium Ostrowskianum

Nämä sinnikkäät pienet
vaaleanpunaiset purjoliljat  
jäivät. Hyvä. 

Ovat niin suloisia!

Tuhoutuivatko sipulikukat ja moni muu?

Oli kuulemma 30 vuoteen tuhoisin talvi puutarhoille, 

ja sen valitettavasti huomaa.

Mukkelismakkelissipuleista joita oli syksyn uusina sipuleina yhden söpön horizontulppaanisipulipussukan kanssa yhteensä yli 100 kpl, (plus ne kaikki entiset) ei mistään ilmaantunut maanpäälle kukkimaan kuin tasan kaksi mukkelismakkeliskukkaa. Toinen oli marianneraitatulppaani ja toinen tämä keltakirjava... Voih. Missä ne muut piileksivät? Ihanat pionitulppaanitkaan eivät enää heränneet eloon.
Voi surku! 

Kuinka odotinkaan 

suloista sipulikukkien paljoutta.

Myös ukkolaukkani on mennyttä tätä yhtä ainoaa lukuunottamatta, joka kurkistelee metsäkurjenpolven lehtien suojasta. Kuinka olenkaan niistä laukoista muina keväinä ollutkin pikkuisen ylpeä. Ylpeys kävi nyt lankeemuksen edellä kuin vanha kansa totesi.
Viime syksynä näiden kaveriksi istutin uusiakin laukkoja ja myös valkoisia tällaisia palleroisia. Mutta ei näy edes vihreää piippaa penkistä. Kevään kukkaloisto ei siis oikein saapunutkaan.

Jälkiviisaana manasin itseäni, kun en ollut älynnyt talvella heitellä lunta lisää kukkapenkkien päälle suojaksi. Mutta keväämmällä kun ei edes ollut sitä lunta, vaan kaikki se vähä suli pois ja pakkanen silti jylläsi, eli ei se ollut minunkaan vikani.

Paitsi että olisihan minun pitänyt osata jotenkin ihmeellisesti ennustaa tämä ihmetalvi ja -kevät ja peitellä kaikki mahdolliset kukkapenkit havuin ja lisäturpeella, ja köynnökset pakkaspeitteillä...  Nekin nimittäin lakkasivat olemasta.

Olen kovin suruissani
kun selvisi että myös 
kolme rakasta, kaunista 
kärhöäni on myös kuollut. 

Samoin syksyllä hankkimani köynnöshortensia 
ja kaksi köynnöskuusamaa. =(

Nyt olen sitten ostanut niiden tilalle humalaköynnöksiä. 

Josko ne innostuisivat kasvamaan 

komeaksi niin kuin nämä tässä, äitini kesäpihassa...

Pihan olisi pitänyt olla tänä kesänä 
erityisen kaunis ja kukkasellinen.

Mutta tätä kasvikatoa taisi 
olla liikkeellä koko Suomessa.

Edit: 

Vasta syksyllä istuttamani Runoilijannarsissitkaan 

eivät kukkineet lainkaan. Yhyy. 

Myös poikasiltani saamani kaksi äitienpäiväruusua 

eivät enää jaksaneet herätä tänä keväänä. =( 

Samoin ihmeellinen sininen ruusuni kuoli. 

Niin kuin myös Gojimarjapensas, 

mennyttä on. =( 

Samoin lisätään menetettyjen listaan 

lisää sipulikukkia eli hauskat hajulaukat. =(

Lisätään myös vasta viime keväänä istuttamani,
ei vielä koskaan kukkineet Harsokukat, Gypsophilat.

Lisää talvessa kadonneita:
Valkoinen särkynytsydän. =(((( 
Valkoiset kuukausimansikat! =(
Komea mäkimeirami eli oregano 
sekä sitruunamelissa,
ja viime kesän muhkea persilja. 

Iiriksetkään eivät kukkineet lainkaan.
Tekivät vain muutaman lehden... Surku!


Edit: myös viiruhelpi katosi mitei
täydellisesti. Vain muutama lehti jaksoi
nousta esiin.

Lista näköjään jatkuu ja jatkuu... 

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun.