Kurjen vartalo on pääosin vaaleanharmaa. Sillä on musta pää ja kaulan yläosa sekä valkoinen poski. Takaraivolla kurjella on punainen paljas laikku, jonka koko vaihtelee. Nuorten kurkien pää on yksivärinen ja ruskehtava. Useilla pesivillä kurjilla selkä on ruosteensävyinen, koska se tahriutuu rautapitoiseen tai saviseen suoveteen linnun hautoessa.
Kurjen pituus on 96–120 cm ja siipien kärkiväli 180–222 cm. Kurjen äänet ovat raikuvan voimakkaita. Poikaset ja nuoret linnut vinkuvat korkealla ja kuuluvalla äänellä.
Vanhin suomalainen rengastettu kurki on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 25 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin.
Kurki on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Marokossa, Etiopiassa, Pakistanissa, itäisessä Kiinassa ja Etelä-Euroopassa. Keväällä kurjet saapuvat huhtikuun puolivälin paikkeilla, ja syksyllä ne lähtevät syyskuussa ja lokakuun alkupuoliskolla.
Kurjet lentävät V-muotoisissa auroissa, joissa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä. Auran kärjessä lentävää vaihdellaan. Suurimmissa auroissa voi olla satoja lintuja.
Kurjet viihtyvät soilla ja rantaniityillä. Pesintä järvien ja merenlahtien ruoikoissa lisääntyy kaiken aikaa.
Muuttoaikoina kurjet viihtyvät vilja- ja perunapelloilla. Kurki on Pohjois-Pohjanmaan maakuntalintu. Kurki on aiheena myös Tervolan vaakunassa. Suomessa ylivoimaisesti suosituin kurkien levähdyspaikka on Vaasan kaupungin vieressä sijaitseva Söderfjärdenin peltoaukea, jossa kurkia voidaan tavata syksyisin jopa 10 000.
Kurkien saavuttua pesimäsoilleen ne esittävät upeita soidintansseja ja trumpettimaiset törähdykset kuuluvat kauas. Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen. Ne alkavat pesiä 4–6-vuotiaina. Pesä rakennetaan usein suon tai ruoikon vaikeapääsyisimpään kolkkaan. Pesä on laajahko keko ruohoja, sammalia, oksia ja muita kasvinosia. Pariskunta rakentaa pesän yhdessä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa usein jo huhtikuussa, mutta kylminä keväinä vasta toukokuussa. Munia on yksi tai kaksi, pohjaväriltään vihertäviä tai ruskehtavia tummin laikuin. Molemmat puolisot hautovat yhteensä yli 4 viikkoa. Poikaset osaavat jo hyvin pieninä uida ja juosta lujaa ja oppivat lentämään 2,5 kuukauden ikäisinä. /Wikipedia
Hani pysähtyi pellonreunaan automatkallamme että sain kuvattua tämän pienen kurkiparven. Yhteensä parvessa oli 10 yksilöä mutta koska kuvasin kaukaa tien reunasta, ette näkisi kuvassa paljon mitään joten piti hieman suurentaa ja rajata reunimmaisia koikkelehtijoita pois kuvasta...
Tietenkin ne epäluuloisina ja arkoina lintuina alkoivat heti panikoida...
...ja nousta siivilleen...
Pian pelto oli tyhjä kaikista kurjista.
=D
Otsikko tulee tietenkin
tästä runosta:
Syksy
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä …”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata.”
-Lauri Pohjanpää
Tuolla pellollakin on kurkia...
Tämä on liikkuvasta autosta kuvattu...
Hänetkin bongasimme eräältä pellolta...
