Blogini on tänään 19 -vuotias!

 

 

 

Tämä erityisherkän introvertin blogi

on jo  vanha!

 

Olen kirjoitellut blogeja reilut 20 vuotta. Ennen tätä Bloggeria, (joka oikeasti on jopa antanut nimensä koko bloggaus-käsitteelle),  kirjoitin muutaman vuoden Vuodatuksen blogiin, jota en saa enää edes auki ja ennen sitä erääseen pienen piirin yhteisöön, jota ei ole enää edes olemassakaan...

  

Aluksi päivitykseni olivat  henkilökohtaisempia.

Niistä ajoista olen tullut hiljaisemmaksi... 

 

Voi niitä aikoja!

 

Oi niitä kymmeniä kommentoijia... ❤️❤️

 

 

Blogitiedoissa tosin lukee:

Bloggerissa alkaen marraskuu 2006, joka johtuu siitä, että onnistuin hetkellisesti sulkemaan blogini marraskuussa 2006, mutta vain hetkellisesti!

Hahah! En ole todellakaan mikään tekniikan nero. Sain blogin auki samantien, mutta se aloitti ajanlaskunsa uudelleen siitä avauspäivästä. =)

Bloggaukset kuitenkin ovat jo vanhempia. 

Ehkä on tullut aika muuttaa?

 

 

 

Nimittäin blogin paikkaa? 

Tämä jo vuonna 2005 aloitettu blogi 

taitaa olla tiensä päässä koskapa sivujeni päälle
on alkanut ilmaantua yllättäen muiden mainoksia?


Onko muilla blogspotissa tällaisia yllättäviä ilmestyksiä?


Mikä voisi olla uuden blogini kotipaikka? 

Ehdotuksia?

 

Viljaa leipäämme

Viljan lainehtiminen tuulessa on rentouttavaa 

katseltavaa. Kuin vihreää merta katselisi... 

PS: Alkaakohan blogini olla jo liian täynnä kuvia ja tekstiä kun kuvat eivät meinaa pysyä paikoillaan vaan vaeltelevat hassusti sinne tänne sekaisin tekstien lomassa?
Onko jollain muulla kokemuksia siitä, kuinka paljon tähän bloggerin blogiin yleensä pystyy sivuja syöttämään?
Olisiko minunkin aika vaihtaa blogin paikkaa????

Surua silmissä

 

 

❤❤❤
Muistokirjoitus: 

Satu, 
olit avarakatseinen,
objektiivinen ja viisas nainen. 

Luulen että sinulla oli aina hallussasi
ikioma 
kaiken käsikirja,
ennen kuin käsitteenä
sellainen keksittiinkään.

Vaikka tietotaitosi oli mahtava
tahdoit silti jatkuvasti opiskella uutta
Tiedonjanosi oli loputonta.

Me subjektiivisen ajattelutavan omaavat
saimme monesti vaivihkaa heittää menemään
omat suppeat päätelmämme,
jääden salaisesti ihailemaan sanojasi  
ja ajattelemaan asioita avoimemmin,
pyöreämmin,
ilman kantteja ja sakaroita.

Sinä uskoit hyvää kaikista meistä,
jotka elämä heitti hetkeksi
samaa matkaa kanssasi kulkemaan. 

Et antanut pikkuasioiden vaivata
elämääsi. Elämä itse oli sinulle
laajempi käsite kuin moni meistä
pystyy käsittämäänkään.

Vakavat sairaudetkaan eivät
lannistaneet askeleitasi,
vaan selätit ne
tähän viimeiseen asti
päättäväisyydelläsi
ja energisyydelläsi.

Ihmisyydessä, viisaudessa
ja puolueettomuudessa en
ikinä pysty samaan.
Uskon ettei kyllä
ihan helpolla kukaan muukaan,
paitsi ehkä joku lapsistasi
joka omaa samoja
ihmeellisiä geenejäsi. 

Suo anteeksi Satu,
sinä olisit ansainnut kuulla
nämä sanat jo eläessäsi
mutta emme tienneet
että aika ei riitä...

Kiitos sinulle ystävyydestäsi.

 Voimia perheellesi.
Poissaolosi on oleva heille aivan
sanoinkuvaamaton aukko elämässä.

Olit maanläheinen tuki niin monelle
jo täällä maan päällä.
Siellä pilvien päälläkin
sinua jo odotettiin
ja nyt
olet oikea enkeli.

En unohda
sinua ikinä.


 ❤

Satu Krokvik, 
Viipaleita-blogin kirjoittaja, 
ystäväni noin 15 vuoden ajalta
nukkui pois lauantaina
05.12.2015

 sairauden aiheuttamien 

komplikaatioiden
uuvuttamana.