Lumiset kellot

Kevätaurinko on lempeästi 

lumen alla nukkuneita 

lumikelloja herätellyt 

Tuossa ne nyt haukottelevat 

yhä väristen tuulessa 

kylmissään kun talviturkki 

niiltä jo riisuttiin äkisti 

Johonkin aikaan päivästä 

lumikellot soivat tuulessa 

- Una Reinman 

Hetken hengähdys & keväänmerkkejä

 

 

 

Olimme pääsiäisenä mökkisaarella. 

 Siellä näimme kevään ensimmäiset sinivuokot. 

 

Pihaan oli ilmaantunut krookuksiakin. 

Peurat eivät olleet vielä rusakoiden kera popsineet niitä pois. 

Mökillä tosin oli tähän asti meidän peurapelätti Jukka-poika, 

joka aika hyvin oli suojellut pihaa koko talven! 

Nyt Jukka näytti jo niin väsyneeltä, että se piti päästää

varhaiseläkkeelle...

Ensimmäiset valkovuokotkin bongattiin. 

Niitä tosin oli vain muutaman kappaleen parvina.  

Onhan vielä vasta huhtikuun alku...

 

Rakastan kaikenlaisia lumikelloja, lumipisaroita, 

kevätkelloja, kevätlumipisaroita jne! 

Näitä tahdon meidän omaankin mökkipihaan. 

 

 

 

Mitä enempi, sen parempi! 

 

 

 

 

Mökkisaarella onneksi ei ole ilkeitä ukko-fasaaneja, 

joka mm edellisessä kotipihassa söi kaikki lumikellojenkin sipulit, 

siinä kuin muutkin...  

 

 

 

Poltimme pihalla oksia ja risuja iloisessa nuotiossa. 

Tai oikeastaan Hani oli kipinävahtina, koska minulla 

on yhä kipeänä 27.3. murtunut kylkiluu. 

Eikä se pääse paranemaan kun/jos rehkin...

 

 

Siivoilin hissukseen kukkapenkkejä 

& syksyn kukkaistutuksia pois, 

kuunnellen, kuinka vähän väliä mökin yllä lenteli auroissaan 

ja parvissaan joutsenia, kurkia ja hanhia kohti pohjoista... 

 

Tässä eräs parvi pellolla lepäämässä. 

 

Sydän aina sykähti 

kun näitä paluumuuttajia katseli. 

Uusi kevät... 

Kuvasin myös keväänmerkkejä. 

 

Nämä heleät aurinkoiset, 

pääsiäisenkeltaiset krookukset 

kukkivat kaupunginpuutarhassa. 

 

 

 

 

 

Linnanpihalla tapasimme taas 

paikallisen kuuluisuuden, 

Kaktus-kissan. 

 

Kaktus on varsinainen terapiakissa. 

Se tietää jos joku kaipaa lohdutusta... 

Niinpä se tuli ihan juosten minun luokseni, 

kehnäsi jaloissani, kehräsi ja puski ja 

karvasi housuni... 

 

********

Ennen mökkireissua meidän takapihallamme oli 

vielä lunta, mutta melkein kaikki oli sulanut 

kun palasimme 10.4. maanantaina

ja tässäkin pihassa kukki jo muutama krookus: 

 

Lisää ilmestyy sitten kun lumi sulaa myös kukkapenkeistä jonne 

piilotin syksyllä niin ikään krookuksia, tulppaaneja jne 

kevät- ja kesäkukkasipuleita. 

 

Eihän kukkia voi koskaan olla liikaa? 

Edes pienellä pihalla? 

Eihän? 

Mökkireissulta saapuessamme Hani vielä vei minut 

puutarhaliikkeisiin, joissa sain ihailla sydämeni kyllyydestä 

mm näitä uhkeita liljoja. 

 

Mukaan lähti vielä pari daalian juurakkoa 

ja mm muutama orvokki 

kodin ovenpieleen amppeliin. 

 

 

 

Näin on kevät virallisesti toivotettu tervetulleeksi. 

Vanhemmat daaliat ovat nyt tässä vaiheessa. 

 

- On tuossa Otossakin pieni punerva alku...

Taaemmassa ruukussa on yksi ennen reissua istutettu 

Rebekka's wordl ja joukkoon liittyi vielä reissusta 

ostetut kaksi uutta; Zippity Do Da & Arabian Night.

 

 

Tuleva kesä taitaa olla daaliakesä... 

 

 

 

 

Maaliskuu alkoi...

Joko saa todeta lintujen 

laulelevan keväisesti? 

Tammikuussa sen toteaminen oli jonkun mielestä suorastaan rikollista, mutta minkäs minä niille pikkulinnuille voin! =D

Osa kesän muuttolinnuistamme on jo saapunut maahamme ja loppuja odotellaan...

Nämä lumikellot ja ylimmän kuvan lumipisarat eli kevätkellot olen kuvannut Keravalla  24. päivä  helmikuuta.

Aikaisessa ovat. 

 Köynnöshortensiatkin ovat heränneet...

Myös angervot ovat tunkemassa jo vihreitä lehtiään esiin, samoin moni muu pensas keskellä Keravaa, samoin leskenlehdet kukkivat ojien pientareilla...

Maaliskuu on monestakin syystä lempikuukausiani. 

Ihanaa kun saavuit 
rakas maaliskuu. 

Se on kevättä 
nyt kaikkialla. 

Ainakin siis täällä 
eteläisessä Suomessa! 



Maaliskuussa muuten vietetään
Naisten historian kuukautta
ja esim Sateenvarjojen kuukautta...

Pari myrskyn myräkkää on tuhonnut jo pari 
sateenvarjoani... 

Puiden silmutkin ovat jo pulleita. 

Tosin esim syreenissä ne ovat 
pulleita jo syksyllä. 

Kevääksi pihamaalle

Hullaannuin hypnoosiin asti 

kukkasipulihyllyjen 

edessä kaikissa kaupoissa 

Olin tänä keväänä hirmuisen surullinen
kun havaitsin 

viime talven pakkasen tappaneen 

 kaikki lumikellot, satoja tulppaaneja, kaikki hajulaukat 

niiden kymmenien perennojen ja muutamien köynnösten lisäksi. 

Siksi istutan nyt vielä sipuleita pihaan,
 vaikka bf:iin ostamieni kukkien
 sipulikuvan laittaessani 

sain ihmetteleviä kommentteja, että en kai nyt tänne pihaan enää 

niitä istuttele. Kyllä istuttelen. Sitä ei tiedä kuka niitä keväällä 

tässä pihassa katselee, mutta joka tapauksesssa toivon 

sipuleista olevan iloa jollekulle. 

 Minä toivon 

että keväällä 

nämä uudet sipulit nostavat 

  mullasta päänsä.  

Kelloja siirrettiin, 
kesäaika päättyi. 
Talvi alkaa Pekka Poudan 
mukaan ensi viikolla. 
Minä palelen jo nyt. 
Pärjäilkää kukkasipulini.  

Tästä se alkaa - kukkakuvien kavalkadi!

 Tämä harrastelijapuutarhuri ilostuu

kevään ensikukista melkein yhtä paljon 

kuin omien lastensa näkemisestä pitkästä aikaa.

Rakkautta 
on molemmissa tapauksissa runsaasti ilmassa,
enkä silloin oikeastaan muuta näekään
kuin hymyjä, tähtiä ja sydämiä.  

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Helleborus 

Jouluruusu
on vielä hieman unisen näköinen 

näin aikaiseen kevääseen herättyään,
lumitäkkinsä pois päältään heitettyään.

♥

Jouluruusu 
on jotenkin liikuttavan 
vaatimattoman 
suloinen 
haukotellessaan 
punaposkisena 
kukkapenkissään. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸.  
 

Se on muuttanut tänne kanssamme

samassa muuttokuormassa.

Ensimmäisen keväänsä keittiön ikkunalaudalla 

ulos kaihoisasti katseltuaan se pääsi pihalle 

jonne se on asettunut pysyväisesti.

Se on levittänyt juurensa vakaasti
kukkapenkin pohjalle, 
ja kukkinut alusta asti lähes lakkaamatta. 

Krookuksia kukat avoimina
kuin flamencotanssijan rimpsuhameet 
ja tietenkin kohti energian antajaa, aurinkoa.

Scilla siberica

♥

Viime syyskuussa lahjaksi saamiamme  
idänsinililjoja,
tuttavallisesti scilloja, kasvaa

vielä babynä valkoisten krookusten seassa
muodostaen pian yhdessä 
kukkapenkin sinivalkoisia kevätterveisiä.

Tuskin maltan odottaa 
liljojen avaavan pikkuruiset kukkansa.

♥

Galanthus nivalis 

Siirsin syksyllä lumikellot toiseen paikkaan
josta syystä ne vähän loukkaantuivat,
mutta kyllä ne varmaan viimeistään 

ensi kevääseen mennessä ovat leppyneet... 

Kiitos Jori tunnistuksesta! =) 

Tämä on siis virvalilja. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Harakat nostelivat syksyllä naureskellen 
kaikkien kukkien nimilaput 
pois paikoiltaan, 
uteliaina,  

kurkistaakseen
mitä ihmettä niiden kylttien alla olisi.

Eihän sieltä mitään löytynyt
mutta lintuja kovasti 
sekin niin nauratti.

Annan siksi nyt joidenkin kukkien kukkia, 
ihan anonyymeinä. 

Ne ovat nyt vain valkoisia,
valkovioletteja
ja keltaisia krookuksia.
Tai sahrameita... =) 

♥