Mökkielämää

 

Koska mökkimme sijaitsee saarella, on meri aina lähellä. Tässä villien ruusujen kiulukoita ja joutsenia lähirannalla.

Lokakuussa saamme ihailla kahdesti täysikuuta, sekä kuun alussa että ihan lopussa. 

Tässä alkukuun loppukuu... 

Laitoin daalian juurakon, (alelaarista kesäkuussa ostamani) liian myöhään multiin ja se heräsi eloon vasta syyskuun lopulla ja avasi ensimmäisen kukkansa vasta lokakuussa... Se ehti avata mökillä, jonne sen veimme, kaikkiaan kolme kukkaa. Se jäi sinne iloisena pinkkinä väriläiskänä kukkimaan.

Pihapiirissä asustaa paljon lintuja. Muunmuassa näitä suloisia punarintoja, mustarastaita, närhi ja metsikössä korppeja.

 

 

Tässä pieni peukaloinen. 

Ihana uusi tuttavuus. 

Voisikohan takapihalta löytynyt pienen pieni linnunpesä olla hänen? 

 

Tällainen on meidän mökkimme Haltijametsän keskellä... 

Yläkerrassa meillä ei ole vielä edes sänkyjä, vain patjat lattialla. Mies ajatteli itse tehdä meille sängyt. 

Puun tuoksu on ihana ja saunan löylyt lempeät...

Yksinkertaista mutta hyvin rakasta. 

 

 

 

PS:

 

Juu, olen lyhentänyt verhotkin kuvanoton jälkeen jossain vaiheessa kun mies teki etätöitä mökillä ja minä hengittelin raikasta meri-ilmaa varastoon sieluuni... 

Hyvää lintupäivää

 Tänä tammikuisena sunnuntaina 

voit viettää Lean nimipäivää, 

löhölepopäivää, tai vaikkapa  

#BirdDay, Lintupäivää, 

haluamallasi tavalla... 

Minulla sellaisen viettäminen 

on nykyään astetta hankalampaa 

koska asumme kerrostalossa 

keskellä kaupunkia... =( 

Mutta varmasti näitä kahta 
lintua ainakin täälläkin 
näkee... 

Tai voit viettää 

#WhippedCreamDay,

Kermavaahtopäivää, 

vaikkapa nimppari- 

tai synttärikakuissa... 

Vakavampia teemoja 

on koko tammikuun kestävä 

Downin syndrooman arvostuskuukausi

eli #Downsyndromeawareness.

Downin syndroomasta enemmän tuolla. 

Lintuja ja sammakoita

Muuttolinnuista suuri osa on jo 

saapunut viettämään kanssamme kesää. 

Pihapiirissämme viipottaa jopa västäräkkejä. 

Vain pääskyset puuttuvat. Ainakin meiltä. 

Tänään onkin Lintujentarkkailupäivä. 

Pelastakaa sammakot -päiväkin on nyt. 

Viime viikolla,

eräänä pimeänä iltana 
ihan ensimmäistä kertaa ikinä 
täälläasumisaikanamme, 
huomasimme 

sammakoiden kurnuttavan lähiojassa, 

jossa on vettä koko kesän. 

Kutua en siellä ole aiemmin 

huomannut, mutta nyt sitäkin 

lienee luvassa... 

Samaisessa ojassa yritti asustaa sorsapariskunta 
mutta nyt ne ovat kuitenkin 
muuttaneet jonnekin muualle. 

Kerro tarina -päiväkin 

on taas tänään. Niitä onkin 

pitkin vuotta, 
ettemme unohtaisi tarinointia. 

Tänään on myöskin Suomen 
Kansallinen veteraanipäivä. 

Nyt on myös 
Hajuaistipäivä,  
Maailman tapiiripäivä sekä mm

Morsekoodin päivä. 

Kevään viimeisiä talvikuvia

Tässä viimeisen isomman lumimyräkän jälkeisen 

aurinkoisen päivän kuvia pihamaalta. 

Nyt näistä lumista on enää muisto vain, mutta 

olin unohtanut kuvat kameran sisuksiin... 

 Terijoensalavat ovat mukavasti kasvaneet 

pituutta kesä toisensa jälkeen.

Kesällä ne muodostavat lehtineen ihan 

mukavan näkösuojan.  

 Takapihan raita tuolla salavien takana 

kurkottelee sinitaivasta.

Etupihan yksi koivu 

on saanut jo pesäpönttöönsä 

tiaisasutusta.  

Kesäasukkaat ovat siis saapuneet. 

Hopeapajumme sai arboristilta nuorennusleikkauksen 

ja sen ikä näin piteni, eikä ole vaaraa, että 

oksat halkeaisivat tai myrskyllä kaatuisivat 

autojen, ihmisten tai rakennusten päälle, 

niin kuin naapuripihoissa on käynyt... 

Tästä se keväällä ja kesällä piristyy kasvattamaan 

uusia oksia ja virkeitä lehtiä. 

 Sähkölaitoksen miehen turhaan katkoma kuusenlatva 

on vielä ihan pirteänä. Se olisi ensi jouluna ollut 

hyvä joulukuusi...

Vanhan pihlajan 

ja hieman nuoremman pajun latvuksia.

Minä en halua pyöräillä talvella, 

tapaturma-alttiina tyyppinä... 

Pyörämme olivat koko talven 

terassin suojassa. Nyt ne ovat jo 
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina. 

Takapihan epäluuloisen naakan katse... 

Etupihan lintubaarissa on 

käynyt paljon siivekkäitä 

tämän talven aikana. 

Saldo kaksi x 25 kg auringonkukansiemeniä, 

paljon talipalloja ja pussikaupalla erikoissiemensekoituksia. 

Keltasirkku ihmettelee mitä 

kurkistelen olohuoneen ikkunasta... 

Vielä niitä lumisateita sataa muutama 

tällekin näkymälle, ja sitten saadaan 

odotella kevätkukkien pilkistystä maasta...

Pastaa talon tapaan

Tänään on Spagettipäivä. 

Lämmin ruoka lämmittää sielunkin. 

Käytä mielikuvitustasi ja tee 

hieman erilaista spagettia rakkaillesi. 

Katso mitä kaapeista löytyy ja 

päästä sisäinen kokkisi valloilleen.  

Tänään on myös kermavaahtopäivä! 
Eli jälkkäriksi jotakin sellaista 
mihin kermavaahtoa tarvitaan! 

#WhippedCreamDay 


 

Tänään on myös lintupäivä. 

Meillä sitä vietetään ruokkimalla 

talvilintuja. 

Valoa päivään

Joka kesä Valamonruusupusikossamme asustaa ihana

viitakerttunen. En lakkaa ikinä ihailemasta tuon 

laulutaiturin monipuolista serenaadia. Se matkii 

muiden lintujen laulunpätkiä lisänä sen omaa 

improvisointia sekä meille tuntemattomien 

lintujen laulujen lurituksia. On merkillistä kuinka 

se livertelee ensin kuin satakieli, samassa tuleekin 

pätkä talitinttia, varpusta, rastaan räksätystä ja 

seuraavaksi ilmassa kaikuukin jokin ihan outo 

mutta ihana liverrys. Ihana kesäntuoja. =) 

Se on vaan vaikea kuvattava. Laulaa siellä keskellä 

ruusupuskaa suurin piirtein näin mutta vieläkin 

ihanammin ja kaikuvammin.  

Vanhempi kirsikka aloitti pari päivää sitten 

kukintansa. Häälahjakirsikkapuu ei ole vielä 

tointunut talvesta vaan se lepäilee vielä 

hetken ennen kuin antaa keväälle vallan. 

Kukkapenkissä näkyy pilkottavan jo 

kirjopikarililjoja, ainakin muutama.

Laitoin taas viime syksynä kamalan kasan 

kukkasipuleita joita ostelin sekä kotomaasta 

että Virosta. Nyt on vasta muutama tulppaani 

noussut esiintymislavalleen. 

Ensimmäisen kesämme minitulpuksia. 

Silloin olivat siis suuria, mutta vuosi vuoden 

jälkeen tulppaanit kutistuvat. Ne on 

jalostettu sellaisiksi kertakäyttöisiksi 

että joka syksy pitäisi istuttaa uudet sipulit. 

- Ja sitten talvi vie ne... 

No heiiii, en maalaa vielä pir... seinälle. 

Saattahan niitä syssyllä istuttamiani 

ilmaantua vielä kun kesä on pidemmällä. 

Pidän ainakin peukkuja että niin käy. 

Sinisiä helmililjojakin on ilmaantunut esiin, 

mutta missä ovat ne istuttamani valkoiset 

ja vaaleanpunaiset?  

Jospa ne vaan ujostelee vielä? 

Tuo pieni lintu jonka hädintuskin näet pihlajan oksien lomasta, aiheutti aamulla sydämentykytyksiä. Kuvittelin siitä kovasta huudosta päätellen pihallamme olevan vähintään haukan, mutta puussa istuikin vain tämä pienehkö lintu josta kuului hirmuisen hurja ja kaikuva ääni. Varpusetkin olivat aivan hiljaa. Kun näin mistä linnusta ääni kuuluu, meinasin nauraa hörönaurua puun alla. 

-Älä viitsi! Mikä ihmeen matkijalintu sä oot! hihkaisin ääneen. 

Mutta netti kertoi että lintu on käenpiika ja totta tosiaan, sen ääni on kuin haukalla... 

Enpä ollut moiseen ennen törmännyt.

Lemmikit aloittavat jo kukintaansa. 

 

Pönttötilanteesta sen verran että 

kirjosieppokoiraalla on kaksi pönttöä 

hallussaan ja varpuset ovat valloittaneet 

yhden. Paritalopöntössä asuu talitiainen.

Päivä Rondassa

25.04.2017:

Lähdimme ajamaan aamusta kohti vuoristoa. 

Tässä seuraavaksi kuvia siitä mitä 
matkallamme näimme. 

Tai lähinnä minä, koska miehen 
piti pitää katse tarkasti auton 
näkymissä ja kädet ratissa. 

Matkalla Rondaan näkyi mm tällaisia maisemia. 

joitakin kotkia

Ja viimein itse Rondaa  

joka on rakennettu korkealle 

jyrkänteelle 

Rondan rotko ja sen hieno silta 

Lounasaika...

Ja siesta 

Katusoittajiin törmää kaikkialla. 

Myös metroon niitä saapuu ihmisten 

iloksi. Heille voi antaa muutaman lantin, 
mutta vain jos haluat, ei ole pakko...

Kaikkea ihanaa myytävänä 

Rondan vanha kaupunki jäi nyt 
vielä näkemättä mutta onpahan jotakin 
odotettavaa seuraavalle kerralle. 

Ihmeen paljon oli turisteja jo nyt 
huhtikuussa liikkeellä. 

Härkätaistelija on eräänlainen 

härän manipuloija. Sen voi aistia 

tästä veistoksestakin. 

Espanjan vanhin härkätaisteluareena sijaitsee 

juurikin Rondassa.

Hän soitti jotain haikeaa 

sydämeen käypää rakkauslaulua... 

Magnoliatkin olivat kukassa. 

Jännitämme Maman kanssa, 
kestikö hänen mökilleen viime 
syksynä istutettu magnolia talven. 

Kotimatka kulki mm tällaisissa maisemissa. 

Noihin opuntioihin ei halua kukaan kaatua. 

Jossainpäin opuntioita oli tontin rajoilla 

aitoina. Tehokkaina sellaisina. 

Taas näimme turkoosin laguunin... 

ja Aguzaderas'in komean linnan...  
(Castillo de las Aguzaderas)

Tässä sattuu olemaan video 
jossa näkyy linnan sisälle. 
 Sielläkin kävimme.

Kauniita pelargoneja. 

 

Salkoruusutkin olivat jo jollain kukassa! 

Me tosiaan teimme aikaharppauksen 
Suomen huhtikuusta heinä/elokuuhun. 
Ainakin kun katsoo näitä meillekin 
tuttuja kasveja. =) 

PS:
Lähetämme aina postikortteja reissuilta
kotimaahan,
vaikka ne eivät kai enää olekaan in...
Laitamme usein myös testikortin omaan
kotiin, saadaksemme selville kuinka
kauan postikortit viipyvät matkalla.
Ensimmäiset kortit tällä kertaa lähetimme 20.4. ja
tänään 8.5. saapui siitä erästä meille testikortti.
Joskus kortit ovat olleet ennen meitä perillä,
joskus taas eivät. =)