Kevään merkkejä

 

Sinistä taivasta vasten

pajunkissojen kaunista valkoista

Mieli hyrisee kuplien

Tämän täytyy olla kevättä

-Una Reinman 

Ulkoilupäivä

Sunnuntaina (3.3.2019) oli kaunis auringonpaiste 

mutta ihan hirveän kylmä pohjoistuuli!

Olisi pitänyt pukeutua kuivapukuun 

ja pukea sen päälle pilkkihaalari... 

Meillä oli vain tavalliset 

ulkovaatteet pienellä twistillä, 
käydessämme kuvaamassa 
laskiaissunnuntain mäkiriehaa... 

Näissä yläkuvissa olemme 

Lahden Kivijärven rannalla.

Lahden Nastolassa tuuli oli ripotellut 

mukanaan kuljettamiaan lumipalloja 

sinne tänne, pelloille ja järvien jäälle. 

Muun muassa Kukkasjärven jäällä 

oli lumipalloja. 

Nämä kuvat ovat Orimattilan 

puolelta, tuota jäistä jokea halusin kuvata... 

Toisin paikoin on pajunkissoja ihan valtavasti 

ja paikoittain niitä ei ole pajuissa lainkaan. 

Varmaan se hirveä viime kesä helteineen 

on tässäkin syynä... 

 Pajuhan vaatii paljon vettä.

Edelliskesät vaikuttavat 

seuraavankin kesän ötököihin 

ja kasvien kukoistukseen. 

Tässä oltiin Lahden Vesijärven rannalla. 

Tuuli oli todella hirmuisen kylmä. 

Mukkulan rannassa, 

Painovoima Bitesin suunnalla 

oli perinteinen laskiaisrieha. 

Tässä mäenlaskijoita. 

Järven jäällä vaelsi sekä 

retkiluistelijoita, hiihtäjiä 

että kävelijöitä. 

Me jäädyimme ja siirryimme 

auton lämpöön, siirtyäksemme 

seuraavaan paikkaan.

 

Kävimme kurkistamassa Rautatienkadun pientä
La Piñata-kahvilaa ja minä söin maukasta 
porkkanakakkua, jonka halusin ilman kuorrutetta. 
(En tosiaan pidä juustosta kakuissa!) 

Hani söi pullaa jossa oli ihanan runsaasti kanelia! 
Mukavasti oli laitettu mausteita ja saatu 
tuotteet maistumaan hyvälle. 

Jotkut liikaa pelkäävät maustaa mm 
leivonnaisia ja siten saavat aikaan 
mautonta pullaa... 

Tässä kahvilassa 
leivonnaisissa oli makua. Nam.  

Pöytään tuotiin myös 
vesikannu ja juomalasit. <3

Lahden kaupungintalon puiston nurkilla... 

Lahden Harjukatua. 
 Kadun loppupäässä sijaitsee 
eräs vanha oppilaitokseni, Lahden 
kansanopisto. Tuota kadun päässä 
näkyvää rakennusta kutsuttiin 
"Valkoiseksi taloksi". 
Sielläkin pidettiin joskus 
oppitunteja.  
Rakennus on joskus ennen 
toiminut mm synnytyssairaalana. 
Talosta vasemmalla suunnalla 
sijaitsee Lahden kaupunginsairaala. 

Sekin on tuttu paikka... 

Tämänpäiväisiä teemapäiviä ovat mm 

Hammaslääkäripäivä, 

Pakastetun ruuan päivä 

ja tänään on sellainenkin kuin 

Tuhkakeskiviikko. 

 

Hengitä vaan

Mikä ihmeen takatalvi? Nyt eletään vielä maaliskuuta ja maan vielä KUULUISIKIN 

olla valkoisena etelä-Suomessakin. Samoin huhtikuussa, jolloin vasta kevään pitäisi 

alkaa sulatella pikkuhiljaa lumia pois... Se, että lumi suli jo maaliskuussa täältä etelästä, 

 oli se outo ennakkokevät.

Luonto vaan vähän kiusoittelee meitä. Kuka käski laittaa jo kesärenkaat 

ja kesävermeet..? On sitä lunta ennenkin tullut vielä toukokuussakin. =))))

Ainoa hankaluus on, etten saanut tuoreita pajunkissakuvia koska on niin 

harmaata, joten käytän omaa kuva-arkistoani rakastamieni pajunkissojen kanssa. 

Se lienee sallittua. =) 

Pajunkissojen tenho

Jotenkin nämä luonnon muovaamat valkoiset kissanpoikaset
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima. 

Kuljeskelin kylänraittia sekatöörit taskussani,
hyppäsin ojanpenkan toiselle puolelle ja
haalin tämän kimpun joskus maaliskuun alussa. 

Jos laitat pajunkissat ilman vettä maljakkoon, 

ne eivät ala kukkia eivätkä käy kenenkään henkeen 

ja niitä voi kauan sellaisina kuivattuina ihailla. 

Pulleat söpöt pajunkissaset pysyvät kyllä oksissa 

jos et koske niihin vaan annat kisujen rauhassa lekotella. 

Silittelet itsekin niitä ihan varovasti ja salaa, 

ja annat lastenkin niitä vain katsoa.

Voihan niitä pajukissaoksia pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.

Hauskaa pääsiäistä!

Anna haastoi kertomaan pääsiäiskoristeista ja -perinteistä.
Minulla ei oikeastaan ole mitään pääsiäiskoristeita enää, sillä jaoin kaiken
mahdollisen nuorisolle, kun he muuttivat pois kotoa opiskelemaan lähtiessään.
Jätin itselleni vain minimimäärän tavaroita.

Lasten ollessa pieniä, he kulkivat virpomassa, eli niitä koristeoksia meillä tehtiin aina. Suklaamunat kuuluivat itseoikeutettuina pääsiäiseen, jokin rahkainen herkku, ehkä pashaakin.
Keitettyjä kananmunia saivat kaikki maalata ja sitten maiskutella.
Ja ne pajunkissat, niitä piti olla, jos ei sisätiloissa niin ainakin parvekkeella tai kuistilla, ilman vettä tietenkin, niin pysyivät kauemmin kauniina, eivätkä alkaneet kukkimaan astmaatikkoperheessä.

Muksut tykkäsivät mämmistä kerman tai maidon kera ja makeahkosta pääsiäislimpusta.
Lammasta meidän ruokapöydässämme ei ole koskaan ollut.
-Pihalle mie niitä lampaita olisin halunnut! =)

Lapsena maalla, saimme pääsiäisen jälkeen paikallisesta kanalasta niitä pääsiäistipuiksi myytyjä kananpoikia, jotka palautettiin pääsiäisen jälkeen kanalaan. Niistä tuli sitten sen kesän uudet kanaset omaan kanalaamme. Munien saanti oli taattu.

Viime vuonna ainoat pääsiäiskoristukset olivat nuo ihanat Bridal Crown narsissit. Se kotimainen perunanarsissi-nimitys on ihan kamala näille tuoksuville suloisille sydäntenvalloittajille! =) Valitettavasti niiden varastoidut sipulit kuivuivat olemattomiin kesällä, joten en saanut niitä siirrettyä mukanani tänne uusvanhaan kotiin...

Pajunkissoja pitää olla aina keväisin...

Katso maailmaa sillä hetkellä
kun taivaan ja maan välillä
on vain hiuksenhieno
sinen sävyero
ja koivu odottaa kevättä


-Una Reinman-