Syksy on saapunut väreineen

Ruska on saapunut ja puiden lehtien 

värit paikoin hivelevät silmiä. 

Toisissa paikoin kesän kuivuudesta 

johtuen lehdet eivät saaneetkaan 

kaunista väritystä, muuttuivat vaan 

ruskeiksi ja tippuivat jo pois. 

Mutta nämä kirsikkapuut ovat 

ihanan punaisia. 

Rakastan noita 

maahan pudonneitakin  

syyslehtiä. 

Kohta kaikki lehdet ovat 

poissa ja voimme odotella 

vaan toukokuuta jolloin samat 

puut taas ihanasti kukkivat... 

Ja vaahteranlehtiäkin rakastan! 

 

Lamoherukka on uusin 

ihastukseni! Jos minulla 

joskus on vielä okt tms, 

niin sen pihalla kasvaa 

kyllä takuulla lamoherukkaa. 

Niissä on näin hurmaava 

syysvärityskin! 

Syksy tuo myös öihin pimeyden. 

Siksi otimme jo omatekoisen 

valohimmelimme esiin 

valaisemaan iltoja 
pimeääkin pimeämmälle 
parvekkeellemme. 

Vaahtera

Acer platanoides

Oletko koskaan pysähtynyt 

katselemaan vaahterankukkia?  

  ♥  

Kuin kellanvihreitä pieniä taideteoksia.

Nyt vaahteranlehdetkin aukeavat...

Kohta tuulessa kahisevat...

Todelliset vaahterametsiköt on Suomesta hävitetty pellonraivauksissa ja jäljellä on vain yksittäisiä puita ja puuryhmiä. Tästä huolimatta vaahtera on eräs tavallisimmista Suomen etelärannikon jaloista lehtipuista, ja se kestää monia muita jalopuita paremmin kuusimetsän varjostusta, varsinkin nuorena. Pohjoisempana se kasvaa paikallisena reliktipuuna aina luontaisille pohjoisrajoilleen saakka. Luonnossa tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat kuivat kallionaluslehdot ja puronvarsilehdot. Rehevöityneissä kaupunkimetsiköissä vaahtera on yleistynyt entisestään. Tämä rehevöityminen on seurausta muun muassa ihmisten lemmikkikoirien ulosteista, jotka pitkällä aikavälillä rikastuttavat maaperää. Tästä syystä monet alun perin kangasmetsät ovat muuttumassa reheviksi lehdoiksi kaupungeissa. Vaahtera leviää Etelä-Suomessa helposti luontoon puutarhoista ja katupuiden siemenistä. (Wikipedia)

Vaahtera ei ole vaativa kasvualustan suhteen, mutta se ei viihdy niukkaravinteisessa eikä märässä maassa. Menestyäkseen hyvin metsävaahtera vaatii ravinteikkaan ja mielellään kalkkipitoisen maan. Luontaisesti metsävaahtera kasvaa tuoreissa tai kuivahkoissa lehdoissa sekä tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lisäksi kiviset, jopa louhikkoiset kallionalukset ja puronvarsirinteet. Se pitää alueista, joilla on joki tai vesistö leudontamassa ilmaa. Se viihtyykin erityisesti meren läheisyydessä. Kylmillä savimailla metsävaahtera ei viihdy. (Wikipedia)

Olen aina rakastanut vaahteranlehtiä. 

Toisinsanoen, koko puuta!

  ♥  

  ♥  

♥

Miten pienestä kaikki alkaa

Tarvitaan tuulta tai eläimiä viemään puiden 

siemenet sopivalle paikalle jossa ne saavat 

kasvaa ja kehittyä, jos maaperä ja ravinteet 

sekä vesi ovat sopivassa suhteessa. 

Vuosikymmenien kuluessa niistä kasvaa 

lehti- tai havupuita 

meidän kaikkien iloksi ja hyödyksi. 

Ylimmässä kuvassa on vaahteran kukkia. 

 Alemmissa jo lehtiäkin... 

Sellaisia pehmoisia ja nahkeita. 

Tämä vaahtera on jo hurjan vanha, 

mutta hyvin kaunis.

Keväisin saamme hurmaantua yhä uudelleen 

ja uudelleen kasvun ihmeestä. 

Miten lehdettömiin puihin puhkeaa elämä. 

Tässä omenapuun kukkaan puhkeamista. 

Ja jos hyvin käy, on tarpeeksi pölyttäjiä, 

on valoa, lämmintä ja kosteaa 

ja sataakin silloin tällöin, 

niin syksyllä saatamme saada omenia! 

Pihalla on jo monen monituista 

pensasta ja puuta joita saamme ihailla.

Päärynäpuumme innostui kukkimaan 

ensimmäistä kertaa ikinä. 

Se on istutettu pihaamme jo 

kesällä 2011...

 Saapa nähdä tuleeko 

puuhun yhtään päärynää...

Hurrikaanien rippeet, kirjallisuus, puuro ja maksis

 

 

 Me täällä pohjolassa saamme aina loppujen 

lopuksi niiden kaikkien hurrikaanien 

rippeet ja näin syksyllä ne tekevät selvää 

kauniista puiden lehdistä. 

Voi se on niin surullista! 

 

 

 

Tänään on Suomalaisen kirjallisuuden päivä 

ja samalla Aleksis Kiven päivä 

10. lokakuuta on ollut pitkään Suomessa vakiintunut liputuspäivä. Perinteisiin kuuluu seppelten laskeminen kansalliskirjailija Aleksis Kiven patsaalle Helsingissä ja Nurmijärvellä. 

(Miksi ei Tuusulassa, Kiven kuolinmökillä 
ole mitään toimintaa?) 

Kirjailija Kivi on hyvä esimerkki siitä miten vasta kuoleman jälkeen suuri yleisö alkaa antaa arvostusta köyhyydessä elänyttä taiteilijaa kohtaan. Samasta asiasta on monia monia surullisia esimerkkejä kaikilla kädentaitojen aloilla. 

Haa, tänään on myös
Kansallinen Maksalaatikkopäivä!
Saarioisten laatikko on parhainta!
Rusinoilla tietenkin!

On kuulemma myös
Puuropäivä.
Riisipuuro. Nam.
Kaurapuurokin on ok, mutta
riisipuuro on juhlaa.

Jos olisi kuutamo... ja nitromorsia

En ole muistanut esitellä vaahteranlehtiäni 

joita keräsin joitakin päiviä sitten.

Lehdet ovat kihlajaislahjaksi Hanin isältä
saamassamme, omatekemässään puisessa kulhossa.
Olin nähnyt kulhon alkuperäisessä puupintaisessa
muodossaan joskus aiemmin apen verstaalla ja ihaillut
sitä. Appi käytti oikeaa vaahteranlehteä kuviomallina.
Hän antoi sitten kuutisen vuotta sitten meille kulhon.
Oli vaan mokoma mennyt maalaamaan sen valkoiseksi
jolloin kaikki ihanat puunsyyt peittyivät.

Loukkaantuisikohan hän jos poistaisin nuo
maalikerrokset vadista?
Lähtisiköhän maali Nitromorsilla? =)

Koetin sitten rutistella vaahteranlehdistä ruusuja
mutta en onnistunut kovinkaan hyvin.

Tuo patsas kuvaa fiiliksiäni kurjasta 

vaahteranlehtiruususta.
EVO =D 

Jos vielä olisi kuutamo, 

niin tänä yönä voisit Ulvoa kuuta 
kanssani, 

taitaa olla vaan jo kuoleva kuu...