Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulppaaneja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulppaaneja. Näytä kaikki tekstit

18.1.2025

Tulppaanipäivää!

 








Kimppu kukkia
on aina ihana idea!


 

Tulppaanipäivää vietettiin ensimmäistä kertaa Hollannissa vuonna 2012 eli nyt on jo kolmastoista tulppaanipäivä ikinä.

Tulppaanit eivät maksa paljonkaan, mutta tuovat hyvää mieltä & silmäniloa. 


🌷


Kirjoitan sinulle kukkakimppureseptin: 


Yksi tai kaksi kimppua 

piristämään arkea

& nostamaan suupieliä 

Noudetaan kaupasta 

aina tarvittaessa 


- Una Reinman 



🌷


Tulppaanipäivää voi viettää tietty, vaikka joka päivä, niin kauan kuin niitä on saatavilla. 






Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään kukkien takia. Ne ovat keväällä kukkivia monivuotisia ruohomaisia ​​bulbiferous-geofyyttejä. Niiden kukat ovat yleensä suuria, näyttäviä ja kirkkaanvärisiä. Kukissa on usein erivärinen täplä terälehtien tyvessä sisäpuolella. Populaatioiden sisäisen vaihtelun ja pitkän viljelyhistorian vuoksi luokittelu on ollut monimutkaista ja kiistanalaista. Nykyään tulppaani kuuluu liljasukuisiin kukkiin.

Luonnollisessa tilassaan tulppaanit ovat sopeutuneet aroille ja vuoristoalueille, joissa on lauhkea ilmasto. Tulppaanit kukkivat keväällä, muuttuvat lepotilaan kesällä, lakastuvat syksyllä ja nousevat maan yläpuolelle maanalaisen sipulin versona jälleen aikaisin seuraavana keväänä.


Nimityksestä epäselvyyttä 


Tulppaanit tulivat pohjoiseurooppalaisten tietoon 1500-luvulla, jolloin ottomaanien hovin pohjoiseurooppalaiset diplomaatit raportoivat niistä. Sana tulppaani mainittiin ensimmäisen kerran Länsi-Euroopassa vuonna 1554 tai sen tienoilla.

Matkakertomuksiaan kirjoittanut Ogier Ghiselin de Busbecq väitti turkkilaisten käyttävän sanaa tulppaani kuvaamaan kukkaa. Tätä nimeä kuulemma käytettiin, koska tulppaanin kukan muoto muistutti turbaanin muotoa. Nimitys saattoi kuitenkin johtua käännösvirheestä varhaisina aikoina, jolloin Ottomaanien valtakunnassa oli muotia käyttää tulppaaneja turbaaneissa. Kääntäjä saattoi sekoittaa kukan turbaani-päähineeseen. Turkkilainen sana tulppaanin kukkaa varten on lale

Tästä johtuu, että tulppaani on turbaaneihin viittaava käännösvirhe ja sanan etymologia on kyseenalaistettu. Busbecqillä oli Euroopan matkallaan oppaana unkarilais-turkkilainen opas. Tulppaani onkin itse asiassa unkarinkielinen sana, joka on viittaus kasvin kukkaan ylösnousemuksen symbolina.


Tulppaanin historiaa 


Suuressa osassa Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa villinä kasvaneita tulppaaneja viljeltiin Iranissa (Persia), luultavasti jo 1000 - luvulla. Varhaisten lajikkeiden on täytynyt syntyä hybrideinä puutarhoissa luonnonvaraisista kerätyistä kasveista, joita sitten suosittiin mahdollisesti kukkakoon tai kasvuvoiman vuoksi.

Myös Maurien aikaan Espanjan Andalusiassa makedonialaista sipulia viljeltiin koristekasvina puutarhoissa. 

1400-luvulla tulppaanit olivat arvostetuttuja kukkia, joista tuli ottomaanien ja myöhemmin Turkin virallinen symboli. 1495 kirjoitetussa turkkilaisessa tekstissä Chagatay Husayn Bayqarah mainitsee tulppaanit. Hän saattoi itse asiassa viedä ne Afganistanista Intian tasangoille, kuten hän teki melonien ja viinirypäleiden, kanssa

Vuonna 1515 tutkija Qasim tunnisti sekä villi- että puutarhatulppaanit (lale) vuokoiksi. 

Vuonna 1554 Itävallan keisari Ferdinand I:n, suurlähettiläs Ogier Ghislain de Busbecq, kertoi tuoneensa tulppaanin Eurooppaan. Se, että tulppaanin ensimmäinen virallinen matka länteen vei sen hovista toiseen, on voinut myötävaikuttaa sen nousuun.

Pietro Andrea Mattioli kuvitti tulppaanin vuonna 1565, mutta tunnisti sen narsissiksi.

Carolus Clusius istutti tulppaaneja Wienin keisarilliseen kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1573. Clusius oli lääkäri ja uraauurtava kasvitieteilijä, ehkä vaikutusvaltaisin kaikista 1500-luvun tieteellisistä puutarhaviljelijöistä. Hän sai valmiiksi ensimmäisen suuren tulppaaneja koskevan työnsä vuonna 1592 ja pani merkille niiden värivaihtelut. Kun hänet nimitettiin Leidenin yliopiston Hortus Botanicus -puutarhan johtajaksi, hän istutti sekä opetuspuutarhan että yksityisen puutarhansa tulppaaneja vuoden 1593 lopulla. 

Näin ollen vuotta 1594 pidetään tulppaanin ensimmäisen kukinnan päivämääränä Alankomaissa, vaikka on olemassa tietoja tulppaanien viljelystä yksityisissä puutarhoissa Antwerpenissä ja Amsterdamissa jo kaksi - kolme vuosikymmentä aikaisemmin. Nämä Leidenin tulppaanit johtivat lopulta sekä tulppaanimaniaan että tulppaaniteollisuuteen Alankomaissa. Kahden ratsian aikana, vuosina 1596 ja 1598, Clusiuksen puutarhasta varastettiin yli sata sipulia.

Tulppaanit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa 1600-luvulla. Tämä sopi hyvin aikakauteen, jolloin luonnon erikoisuuksia vaalittiin erityisesti Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, missä Itä-Intian kanssa käyty maustekauppa oli tehnyt monet ihmiset varakkaaksi. Ihmiset omaksuivat eksoottisten kasvien markkinat, etenkin Alankomaissa, missä puutarhat olivat tulleet muotiin. 

Sipulihulluus kasvoi pian Ranskassa, jossa 1600-luvun alussa vaihdettiin kokonaisia ​​kiinteistöjä maksuna yhdestä tulppaanisipulista. Kukan arvo antoi sille mystisyyttä.

Vuonna 1660 kirjoitettu Ibrahim Ibn ülhaç Mehmetin puutarhanhoitokirja Puutarhan kauneus, ei mainitse tulppaania ollenkaan, mutta sisältää neuvoja hyasintien ja liljojen kasvattamiseen. Terminologiassa on kuitenkin huomattava sekaannus, jossa tulppaanit on saatettu sekoittaa hyasintiin. 

 

Tulppaanimania  


Tulppaanien kauppa ajautui hitaasti ranskalaisilta hollantilaisille.
Vuosina 1634–1637 innostus uusiin kukkiin Hollannissa laukaisi spekulatiivisen kiihkon, joka tunnetaan nykyään tulppaanimaniana, joka johti lopulta markkinoiden romahtamiseen kolme vuotta myöhemmin.
Tulppaanisipulit olivat tulleet niin kalliiksi, että niitä käsiteltiin eräänlaisena valuuttana, mikä pakotti Alankomaiden hallituksen asettamaan sipulien kauppaa koskevia rajoituksia.  

Tänä päivänä tulppaanit yhdistetään Alankomaihin, ja tulppaanin viljeltyjä muotoja kutsutaan usein "hollantilaisiksi tulppaaneiksi".

Maljakoita ja kukkakimppuja, yleensä myös tulppaaneja, esiintyi usein hollantilaisessa asetelmamaalauksissa. Myös Rembrandt maalasi usein tulppaaneja. Nykyään on yhä olemassa tulppaanilajeja jotka kuuluvat Rembrandteiksi kutsuttuun ryhmään. 

 

 

 


Alankomaat on maailman suurin kaupallisten tulppaanikasvien tuottaja, joka tuottaa jopa 3 miljardia sipulia vuodessa, suurin osa menee vientiin. 



Tulppaaneja voidaan lisätä sipulien,
siementen tai mikrolisäyksen avulla


Siemeniä käytetään useimmiten lajien ja alalajien lisäämiseen tai uusien hybridien luomiseen. Siemenistä kasvatetut tulppaanit tarvitsevat usein viidestä kahdeksaan vuotta ennen kuin kasvit ovat kukintakokoisia.  

Monet tulppaanilajit voivat ristipölyttyä toistensa kanssa ja muodostaa sekapopulaatioita. Ristipölytyksen estämiseksi, sipulien kasvunopeuden lisäämiseksi ja koon lisäämiseksi kaupallisilla tulppaanipelloilla kukat ja varret leikataan. Kukkasipulit korjataan loppukesällä ja luokitellaan eri kokoihin; suuret sipulit lajitellaan ja myydään, kun taas pienemmät sipulit istutetaan uudelleen.

Useimmat kaupalliset tulppaanilajikkeet ovat monimutkaisia ​​hybridejä ja usein steriilejä. 


Tulppaanifestivaalit

 
Tulppaanifestivaaleja järjestetään ympäri maailmaa, esimerkiksi Alankomaissa, Keukenhofissa, on maailman suurin pysyvä tulppaaninäyttely. Festivaaleja järjestetään myös Englannissa ja Sveitsissä ja joka kevät myös Pohjois-Amerikassa. 

Tulppaanit ovat suosittuja myös Australiassa ja useita festivaaleja järjestetään eteläisen pallonpuoliskon kevään aikana. 

Intiassa, Indira Gandhi Memorial Tulip Gardenissa järjestetään vuosittain tulppaanifestivaali, joka herättää suurta huomiota ja johon osallistuu satoja tuhansia ihmisiä. 




  Kasvatus Suomessa 

 

Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden ympärille maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.

Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Tulppaanin sipulit talvehtivat hyvin kuohkeassa, vettä läpäisevässä maassa. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, myöhäisintään kesäkuun alussa. 

Kukinnan jälkeen siemenkodat katkaistaan pois, mutta lehtien annetaan lakastua rauhassa, sillä ravinteet varastoituvat sipuliin lehtien kautta. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. Jos haluaa, että sipulit kehittävät sivusipuleita ja kukkivat seuraavinakin vuosina, sipuleita kannattaa lannoittaa kesällä esim. kukkasipulilannoitteella tai luujauholla.

Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi. 



Tulppaanit leikkokukkina 


Tulppaanit myydään yleensä kuiviltaan muovikääreiseen pakattuna. 

Älä kuitenkaan pelästy kuivassa astiassa myytäviä kukkia. Tulppaanit kestävät hyvin kuivassa kuljetusta, kunhan niiden tyvestä leikataan pari senttiä pois ennen veteen laittamista. Näin putkisolukoihin kertynyt ilma ei estä veden imeytymistä.  

Jos haluat ryhdikkäitä tulppaaneja, anna kimpun imeä muovikääreessään viileää vettä noin puolisen tuntia. Näin varsien nestejännitys palautuu ja kääre antaa tukea varsille. Luonnolliseen kimppuun sopivat eläväisemmät, kaartuvat tulppaanit, jolloin nestejännityksen ei tarvitse olla niin vahva.

Jos kestävän kukkakimpun valitseminen tuntuu hankalalta, suuntaa kukkakauppaan. Siellä koulutetut ammattilaiset ovat aina hoitamassa kukkia ja neuvovat sinua alusta loppuun.

Maljakkovesi on hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa ja veden vaihdon yhteydessä varsia voi lyhentää. Uuden imupinnan avulla kukka saa paremmin vettä. Tulppaanikimppu ilahduttaa maljakossa noin viikon. Tulppaani kestää hyvin viileyttä ja se säilyy pidempään jos kimppua voi pitää välillä viileässä.

 

Suomalaisten suosikkikukka  


Tulppaaneja myydään Suomessa yhteensä noin 71 miljoonaa kappaletta vuodessa. Suomalaiset ovat innokkaita tulppaanien ostajia: olemme yksi maailman ahkerimpia tulppaaninostajamaita väkilukuun suhteutettuna. Tulppaani on tammi–helmikuun ostetuin kukka. Suomalaisten suosikkeja ovat punaiset, valkoiset,  keltaiset, vaaleanpunaiset ja oranssit tulppaanit. 

Tulppaanikausi alkaa jo ennen joulua, ja viimeistään juhlapyhien lähestyessä valkoiset ja punaiset tulppaanit täyttävät kukkakylmiöt. Päätuotantokausi ajoittuu kuitenkin tammi-helmikuulle ja saatavuus jatkuu pääsiäiseen saakka, jolloin tulppaanit piristävät kevätkotia yhdessä narsissien ja muiden sipulikukkien kanssa.

 

🌷🌷🌷🌷🌷


Viherpeukalot.fi.

Kauniisti kotimainen.fi. 

eKukka.fi.

Wikipedia

 DOTY

 



5.3.2019

Kukat piristävät






 Syntymäpäiväkukkiani. 




Kukat 
ovat sielujen 
laastaria  

-Una Reinman




 Toisistaan tietämättä 
poikaset toivat paljon samanlaisia 
tulppaaneja! 
Ne täyttivät ihanasti tämän 
suuren lasimaljan. 




Jaloleinikit ostin itse 
itselleni lähikaupasta... 




Hani osti tämän ihanan 
runsaskukkaisen orkidean minulle, 
kun hieman neuvoin, mikä 
kukka olisi minulle mieleinen. =) 

Kaikki 10 entistä orkideaani kuolivat kun vuosi sitten Plantagenista hankitussa sitruunapuussa oli villakirpikirvoja joita koetin luonnonmukaisesti häätää, sillä seurauksella että villakirvat menivät piiloon sitruunan multaan ja osa hyppeli orkideoihin, ja ne inhottavat otukset näännyttivät ne kaikki kasvit, myös lopulta sen ihanan sitruunapuun... Nyyh... 






Teemapäivissä on pannukakku- eli lettupäivä... 

Ja laskiaispullapäivä. 
Ja hernekeittoakin jotkut keittelee... 
(Not me!) 

Laskiaispullat ovat tietenkin täytettyinä hillolla ja kerma-
vaahdolla, ja nautitaan kahvin kera. Nam. Suomalaisittain. 
 

 


Teemapäivissä on tänään mm Sivupersoonapäivä 






5.2.2019

Kukkia pakkasella






 
Hanin synttäripäiväkin oli jälleen 
tammikuussa. Tässä hänen synttärikukkiaan 
oransseja tulppaaneja ja kimpussa mukana 
nuppuina näitä alempana esiintyviä ihanuuksia.  





Viimeiset jaloritarinkukat elikkäs amaryllikset 
Kolmesta kukkasipulista nousi näin ihania 
ja runsassatoisia kukkaputkia! 


(Linkissä on näkyvissä neljä ruukkua, 
mutta se yksi on jo kukkinut, se oli 
se Bulbs'in valkoinen ja kaunis jouluamaryllis.)  


Hauskoja polkkakarkkiraitoja oli tässä 
Minerva amarylliksessä. 





Olen aina pitänyt amarylleistä.  


Tässä nuppuvaiheessaan olevia 
jaloja ritarinkukkia. =)

Sipulissaan ja ruukussaan 
ne joskus jopa kaatuilevat 
omien kukkiensa painosta, 
ja siksi painava maljakko on niille 
leikkoina turvallisempi paikka.  







Tässä viimeisimmät kukat: 
kaksi valkoisen 
amarylliksen kukkaputkea.




Tässä valkoinen on vielä 
baby ja ruukussaan. 

(Muut kukinnot on jo leikattu 
maljakoihin...) 

Nyt sipulit saavat kukoistaa ruukuissaan. 
Kasvattaa lehtiään ja kerätä sipulille voimia. 
Keväällä siirrän ruukut ulos ja syksymmällä 
jälleen sisälle, ja laitan ne pimeään josta 
siirrän sipulit uuteen multaan ja/tai ruukkuun 
sitten viimeistään marraskuussa ja 
odottelen jaksaisivatko ne taas kukkia.





Tässä sama valkoinen amaryllis aikuistuneena 
eli jo kokonaan avautuneena. =)  








Joulutähtenikin on yhä kaunis.  

Vai mitä? 



Tänään teemapäivissä on ainakin 
Meteorologien päivä
Monarkkiperhospäivä 
sekä
Suklaafonduepäivä





                











23.5.2018

Kukassa juuri nyt






 Kirjopikarililjoja ilmaantui esiin tänä 
keväänä yllättävän vähän vaikka syksyllä 
istutin niitä jopa lisää kukkapenkkeihin. 




 Jokin kato aina käy sipulikukissa... 







 Kesäpikkusydän puolestaan leviää ja 
valloittaa villisti uusia alueita kukinnalleen. 




Särkyneestäsydämestä osa näyttää 
paleltuneen kuoliaaksi talven pakkasissa. 
Harmi, koska pidän siitä. 

Sitä valkoista versiota olen monesti 
uudelleen ja uudelleen istuttanut pihaamme 
mutta aina talvi vie senkin... 






Näitä oransseja tulppaaneja istutin myös 
monta kymmentä! 

Mutta esiin nousi vain kolme kappaletta... 



 Tällaisia aurinkoja ne olisivat kaikki olleet 
jos olisivat elää saaneet... 



Lemmikkejä meillä kasvaa 
tuota noin vähän joka puolella! 
Tunnustan. Syy on minun. 
Olen niitä innoissani joka paikkaan 
levittänyt, jopa naapurin puolelle 
ihan vahingossa... 

Kukkapenkin vahvassa mullassa 
ne suorastaan rehottavat! 

Mutta kun ne ovat niin kauniita.  




Ihme että nämä nelisenkymmentä valkoista 
tulppaania ilmestyivät maan pinnalle. 
Ne olivat tosin kauhean lyhytikäisiä. 
Kukkivat ja lakastuivat 
ihan vaan muutamassa päivässä.  

Aurinko lie näännytti?  
Tämä kuuma kausi näännyttää 
kenet ja minkä tahansa. 
 




Nämä kaksi tulppaania ovat sitkeästi 
aivan ensimmäisten 
tänne istuttamieni peruja.  

Ne kasvavat nyt melkein 
syreenin alla, suojassa paahteelta. 




 Näitä piti olla puolen sataa ja 
vain yksi ainoa ilmaantui paikalle... 

Meillä ei ole edes myyriä...? 
Kai se on tuo julma talvi 
pakkasineen joka nämä aina tuhoaa? 






Nämä sitkeät senjoritat olen siemeninä 
tuonut mukanani Espanjasta, istuttanut multiin 
viime keväänä, ihaillut koko kesän niiden 
innokasta kasvua ja tosi suuria kukkia, 
siirtänyt syksyllä ruukustaan kukkapenkkiin 
ja !hola, siellähän ne yhä ole`! 

Ihania matkamuistoja! 










Helmililjojen aikakin on juuri nyt. 



 Tämän ainavihreän toin 
mukanani Mamani mökiltä.




Pensasaidanteemmekin kukkii. 
On se hieman kasvanutkin. 



 Omenapuut kukkivat, 
kirsikkapuut kukkivat, 
syreenit kukkivat, 
niin ja voikukat... =D



 Ehdinkin jo kertoa että vihdoin 
päärynäpuummekin kukkii! 
Jei!




Näistä narisseista heräsi 
tähän kevääseen vain tämä 
yksinäinen... 



 Hän on yhtä yksinäinen 
hieman erilainen narsissi... 


Huoh.
Olemmekin ajatelleet siirtää 
suuremman kukkapenkin paikkaa, 
jossa tätä talvituhoa koetaan. 
Jospa se auttaisi? 





Metsä- aho ja kuukausimansikat kukkivat, 
mutta ne entiset komeat kasvimaamansikkamme 
(kin) paleltuivat, joten ostin uusia taimia. 
Eihän kukaan voi elää 
kesäänsä, 
ilman makeita mansikoita.







10.2.2018

Tulppaanikimppu






Tammikuussa vanhojen sohviemme 
(ne oli ostettu käytettyinä) 
tekninen käyttöikä kertakaikkiaan 
tuli tiensä päähän ja hankimme ihan uuden 
sohvan joka vie vähemmän tilaa olohuoneesta 
ja harmaana se sopiikin jotenkin mainiosti 
huoneen väreihin.




Kimppu tulppaaneja oli kuin 
piste ii:n päälle. 







Kun kimppu oli viittä vaille 
menossa jo pois, nostin sen 
terassille pakkaseen jossa kukat 
kukoistivat pakastettuina 
vielä monta päivää.


 








5.3.2017

Aika kuluu







Vuosi tuli jälleen lisää 
omaan elämänpyörään. 
Minun pitäisi kohta olla 
jo viisas ja aikuinen. =) 


Sain äidiltäni lahjaksi kimpullisen vaaleanpunaisia 
ruusuja, paksun kirjan sekä suloisen kortin. 
Hiljattain havaitsin postikorttilaatikkoani tutkiessani 
minulla olevan tallessa kortteja lapsuudesta saakka... 
Kortit ovat tärkeitä virstanpylväitä. 



Pikkusisko lähetti postise ihanan sisustuslehden 
ja monta pussia kukkien ja yrttien siemeniä. 




Kakkua jäi yli näin paljon 
joten annoin sen pihalinnuille. 
Ne olivat hetken iloisia. 

Juu, tiedän, ei se nyt ihan 
linnuille sopivaa ruokaa ollut mutta 
löytäväthän ne muutenkin 
kaikenlaista... 

Tämä oli gluteeniton ja 
laktoositon joten siitä 
ei pitäisi tulla vatsavaivoja 
edes pihalinnuille. =D 







Lauantaina kaksi Murua kävi 
esittelemässä lentohärveliä 
ja toivat suloisia tulppaaneja. 



Nyt tässä talossa on hetken 
ihanasti kukkia. 


Hanin joulu-, synttäri-, jne lahja on vielä jonkin aikaa
suuri varaus ja lupaus... =D



Kukista tulee kesänkaiho, 
muiden kaihojen rinnalle, 
mutta kesänkaiho on 
kevyt kantaa ja ajatella.