Pyhän puun marjat

Pihlaja on ensimmäinen puu, joka tulee istuttaa uudisrakennuksen pihalle onnea tuomaan. 

Kotipihlaja on suomalaisten pyhä puu, ja yleinen maaseudun pihapuuna. 

Erityisen pyhinä puina 

on pidetty puita, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun rungosta tai kallion halkeamissa. 

 Pihlaja estää mahdollisten vesisuonten haitallista heijastusta. Pihlajaa voidaankin käyttää varpuna,

katsottaessa talon kaivon paikka. 

Pihlaja suojelee myös pihalla 

olevia omenapuita ja omenasatoa

pihlajakoilta. 

Pihlajan marjassa on viiskanta, jota virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet onnea tuovana symbolina.  

Eurooppalaisessa kansanperinteessä pihlajalla on vankka asema pahalta taikuudelta suojelevana

kasvina, ja siksi se on ollut yleinen esimerkiksi kävelykeppien materiaalina. 

Monissa tarinoissa velhojen taikasauvoja valmistetaan pihlajasta.  

Kalevalassa pihlajasta ennustettiin hyvät vuodet, naimaonni ja tulevat sodat. 

Pihlaja oli Kalevalassa Ukko ylijumalan oletetun vaimon maan jumalatar Raunin puu. 

Pihlajan tiivis puuaines soveltuu puukäsitöiden ja puuastioiden raaka-aineeksi sekä huonekalujen

valmistamiseen. 

Taipumista kestävänä pihlajaa on käytetty lisäksi muun muassa haravan piikeissä,

seiväshypyssä seipäänä, tuuli- ja vesimyllyjen rattaiden hampaina, kärryjen akselina, puujousena ja

reen aisoissa.

 Pihlajaa voidaan ”lahottaa” pari vuotta kosteassa, jolloin se saa erittäin kauniin

puukuvion mustine raitoineen. 

Pihlajan kuori soveltuu nahan parkitsemiseen sisältäen runsaasti parkitsemisaineita.

Tänä kesänä ei ollut paljoakaan haitallisia 

pikkuilkiöitä, ötököitä, kirvoja ja kuoriaisia 

kasvikunnan riesana, koska kevät oli niin viileä. 

Tosin eipä samasta syystä 

ollut hyötyhyönteisiäkään 

marjasatoja pölyttämässä, mutta 

tuulipölytteiset kasvit pärjäsivät hyvin.  

Tuulta kun riitti ja riitti...

Viime vuonna meilläpäin ei ollut 

lainkaan pihlajanmarjoja. 

Tänä vuonna niitä ovat puut pullollaan. 
Eli jonkun verran siis keväällä lenteli 
hyönteisiä, koska pihlaja on 
hyönteispölytteinen... 

Jo niitä ovat räkättirastaat käyneet 

katselemassa sillä silmällä... 

Pihlajat näyttävätkin erityisen suloisilta tänä syksynä. 

Saahan jo sanoa syksyksi tätä aikaa, kun maanantain ja tiistain 

vastaisena yönäkin oli vain kolme astetta lämmintä!?  

Punamarjat ovat hyvin herkullisen näköisiä! 

Vai mitä olet mieltä? 

Kuin miniomenoita! 

Myös terttuseljassa oli kuvaushetkellä 

punaisia marjoja, mutta varpuset söivät ne pois. =)

Tässä edessä terttuseljan ja taaempana 

pihlajan marjojen punaa vihreyttä vasten. 

Vastavärit täydentävät toisiaan.

Keräsin sunnuntaina ison kulhollisen 

pihlajan marjoja...

Pihlajan marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.

 Marjoja käytetään hillojen, 

hyytelöiden, makeisten ja alkoholijuomien raaka-aineena. Kansanlääkinnässä 

pihlajan marjoja on käytetty reumatismin ja keuhkovikojen hoitoon. 

Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä. 

Puhdistin ja pesin ne, laitoin pakastepusseihin ja 

sujautin pakastimeen odottelemaan tuleeko 

niistä marmelaadia vai karkkeja, vai molempia. 

Talven tullen on mukava tehdä niistä sitten jotakin. 

PS: 

Pakastaminen 

tekee pihlajan marjoista makeampia.

Lainaukset Wikipedia


Edit:
Sain viestin jossa kyseltiin saako pihlajanmarjoja kerätä
jos ei ole omaa pihaa. Löysin mm tällaisen hyvän vastauksen:

Älä poimi pihlajanmarjoja 

toisen pihapuusta

Pihlajanmarjasta tehdyt hyytelöt ja hillot vilkkuvat monen marjastajan mielessä, kun puut notkuvat tänä vuonna punaisenaan. Saako marjoja kuitenkaan mennä poimimaan mistä vaan?

– Kenenkään pihalle tai viljelyksessä oleville maille ei saa mennä poimimaan, mutta muuten pihlajanmarjoja voi käytännössä poimia yhtälailla kuin esimerkiksi mustikoita tai puolukoita, sanoo erityisasiantuntija Miliza Malmelin ympäristöministeriöstä. 

Pihlajanmarjojen kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, vaikka moni mieltääkin puun lähinnä koristekasviksi.

 Isoimmat yksilöt tosin sijaitsevat usein tonttien, hakkuualueiden ja puistojen laitamilla.

 Malmelin jättäisi kuitenkin rauhaan myös ne puut, jotka selkeästi sijaitsevat esimerkiksi asuintontin rajoilla.

Kaupungeilla voi olla myös erikseen rakennetuille puistoalueilla omia kieltoja, jotka on hyvä huomioida. Muun muassa Helsinki tai Espoo ei rajoita pihlajanmarjojen poimintaa kaupungin alueilta mitenkään, mutta keräyspaikka kannattaa silti valita huolella.

– Kaupunkialueilla kannattaa pitää mielessä, että ihan vilkkaimpien liikenneväylien varrelta marjoja ei kannata saasteiden vuoksi poimia, kuten ei muutakaan syötäväksi tulevaa, sanoo ympäristönsuojelusihteeri Aia Katrin Espoon kaupungilta.

Toimi ennen tilhiä

Vanhan ohjeen mukaan pihlajanmarjat tulisi kerätä vasta syksymmällä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Silloin marjan kirpeys ja happamuus hieman pehmenee. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan marjastajan ei kuitenkaan kannata odottaa liian kauan.

– Poimimaan pääsee hyvin jo nyt. Pihlajanmarja pilaantuu melko nopeasti, eli jos odottelee sinne syyspakkasiin saakka, niin osa marjoista on saattanut jo pilaantua. Tilhet ja muut linnut ovat myös silloin jo ehtineet verottaa sadosta osansa, sanoo Moisio.

Birdllifen mukaan pihlajanmarjat maistuvatkin

. Marja-ateria kelpaa tavallisten marjalintujen, kuten tilhin ja räkättirastaiden, lisäksi esimerkiksi myös kottaraisille, tikoille ja käpylinnuille.

Moision mukaan heidän kotitaloudessaan  marjoista on jo tovi keitelty hilloja odottamaan talvea. 

Saija Nironen/Yle uutiset/2016

 

Kadonneet marjat

Tämä, ihan jouluisen tuntuinen näkymä 

odotti terttuseljassa vielä jopa kuukausi sitten 

mutta linnut, pääosin harakat, 

söivät marjat pois. 

Myös pihlajanmarjoista on enää 

rippet jäljellä ja niitä syövät 

innokkaimmin rastaat. 

 

Harmi. 

Kauniita olisivat punamarjat 

olleet joulukuisessa 

maisemassakin, 

mutta onhan se hyvä 

että linnuilla on ruokaa. =) 

 

Pyörähdys pihalla

Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 

ennen kuin ne antoivat anteeksi 

että menin puuttumaan niiden asioihin...

Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.

 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.

Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.

Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 

Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.

Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö

Punainen ja vihreä 

pistävät silmään 

sopivasti vastaväreinä.

Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.

Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan

vei mukanaan

valkoisen

särkyneen sydämen 

Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.

Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.

Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen

se on keväällä kukkiessaan keltainen. 

Tällainen, tuulessa kuvattuna.

Tässä muutama tulppaanituttavuus 

jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 

mutta yhä keväisin 

kovin pirtsakoita. 

Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.

Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...

Hauska Marianneraitatulppaani.

Kuvaan sen sitten vielä

kun se aukeaa

kokonaan.

Ellei tuuli ehdi viedä

sen terälehtiä

ennen kuin huomaankaan...