Päijät-hämeen talvea

 

 

 

 

 

Kuvia joulukuulta Hollolan, Lahden ja Asikkalan seutuvilta
eräänä aurinkoisena talvipäivänä.

Nämä suloiset terijoensalavat aloittavat kuvakavalkaadin.
Ne sijaitsevat Hollolan Messilässä, Vesijärven rannalla.
 

Järvenranta olisi kaunis puistoalue, jos siitä saisi slummin, eli kaikki asuntovaunut ja -autot vaikkapa Pirunpesän lähelle metsään. 

Jotkut näkyvät asuvan asuntovaunussaan läpi vuoden... En halua edes kuvata niitä rumiluksia. 

Nurmikkoa ja kukkia niiden vaunujen tilalle ja penkkejä ja suuri, ihana uimaranta esiin. 

Voisihan siellä rannalla olla vaikkapa suuri sauna pukkareineen 
ympärivuotisesti, sekä avantouimareille
että sulakauden uimareille. 

 

Ja juhannuksena siellä olisi haitaristi, viulisti, laulaja,  tanssilava ja kokko... 

💙 

 

 

Näiden muutaman puukuvan takana pilkottaa Hollolan keskiaikainen
kivikirkko, Pyhän Marian kirkko. 

On jännää ajella näissä lapsuuden maisemissa...

Pakkaspäivään sisältyi kirkasta säätä ja sumua vuorotellen.

Päivä oli nopeasti ohi ja kun ajelimme Asikkalan seudulla, 

aurinko päätti jo reittiään... 

 

 

 

 

Joulu oli ja meni

Vietimme joulua Asikkalan Kalkkisissa 

ja täytyy todeta että se oli sielulle autuutta se 

hiljaisuus ja rauha ja lumipeite 

kruunasi joulumme. 

Lumiraja meni itseasiassa
aatonaattona juuri
Asikkalan etelärajan tienoilla. Sen rajan
ylitettyämme pääsimme joulumaahan.

 

Osa Murusista oli siellä osan 

aikaa kanssamme ja muualla maailmalla 

ollut puuttuva Murunen saatiin 

 puhelimen kaiutinavustuksella 

mukavasti myös hetkeksi, ihan kuin 

samaan tilaan iloksemme! 

♥♥♥♥

Joulupukkikin kävi 

ja toi ainakin minulle 

ihania lahjoja!!! 

Voi sitä pukkia!!!! 

Kiitos vielä! 

♥♥♥

 Kiitos myös viehättävän mökin lainasta! 

Olipa ihanaa yli puolen vuoden tauon 

jälkeen päästä saunaankin, oikein 

puulämmitteiseen sellaiseen. 

Puulämmitteinen on kyllä 

ihanampi kuin sähkökiuas... 

♥

♥

 ♥

 Kalkkisten kyläkaupalla on 

vuosien jouluperinteenä tämä 

hieno jouluseimi. 

♥

♥

♥

 

♥

 

♥

 

 Kävelimme räntäsateessa 

siellä täällä... 

♥

♥

Pääsiäisen ajeluja

Pääsiäisenä, 19.4.2019, kävimme Päijänteen rannalla katsomassa kuinka jäät lähtevät. 

Tähän päivään mennessä varmasti koko Päijänteeltä ovat jäät kadonneetkin, 

niin kuin tänään lähtivät mm Lahden Vesijärveltä. 

Se on oikeaa kevättä 

kun jäät lähtevät. 

Näissä kuvissa ollaan edelleen Asikkalan puolella, 

kun piipahdimme katsomaan J. R. Danielson-Kalmarin 

huvilaa ja huvilan pihaa, jossa aika on pysähtynyt. 

Ihana katseilta kesäisin suojaava syreenikuja

kasvaa talon eteläseinustalla. 

Koristeomenapuita kasvoi siellä täällä sievissä riveissä. 

Viime kesän muistoja 

oli yhä näkyvissä... 

Johan Richard Danielson-Kalmari, 7. 5. 1853 – 23. 5. 1933, oli suomalainen historiantutkija, professori, vanhasuomalainen poliitikko ja valtioneuvos. Hänet muistetaan suomalaisen valtiollisen historian tutkimuksen uranuurtajana, autonomian puolustajana, poliitikkona, Suomen akateemisen ja poliittisen elämän ”grand old manina” sekä J. K. Paasikiven poliittisena oppi-isänä. /Wikipedia

Onneksi jossain päin Suomea osataan ja halutaan 

säilyttää vanhaa historiaa, eikä vain pureta kaikkea 

vanhaa pois uuden tieltä.  

Todennäköisesti tämä talo on 

terveempi kuin moni ihan tuore... 

Ennenvanhaan rakentajat osasivat 

asiansa. He eivät olleet niin irtautuneita 

luonnosta, vuodenaikojen vaihteluista 

ja sääilmiöistä kuin nykyihmiset... 

Tämäkin huvila sopii hyvin uudenaikaisten sieluttomien 

kerrostalojen kainaloon, muistona hitaammista ja 

ehkäpä onnellisemmista ajoista. 

Asikkalasta löytyi keväänmerkkejä

Metsässä oli kuin kukkakimppuina 

näitä ihania sinivuokkoja 

valtatien varrella asikkalassa. 

Miltei Anianpellon markkinapaikalla... 

Katso miten sinivuokoilla 

on kruunu päässään... 

Kaikki nämä sinivuokkopuskat 

kasvoivat lehtiensä kehystäminä 

kimppuina. 

Päijänteestä oli joistain paikoista 

jo jäät lähteneet mutta joissain 

pohjoisrannoilla jäät vielä 

viivyttelivät... 

Esimerkiksi tällä Karisalmella... 

Kohta ne lähtee... 

Kun kävelimme Hanin kanssa 

pienen niemen kärkeen, löysimme 

myös sulaa vettä. 

Löysimme myös runollisen kauniita 

kaisloja ja joutsenen höyheniä ja hei, mikä 

ihmeen sininen pisara tuolla vedessä on....?

Ou nou! Sehän on verkonpaino ja 

itseasiassa koko verkko lojui vedessä...! 

Kannoimme koko 

verkon kuivalle maalle rannalle. 

Menepäs omistaja hakemaan 

se sieltä ennen kuin siihen 

jää viattomia eläimiä...

Suomalainen on sellainen joka 

vastaa kun ei kysytä ja 

tekee kaiken tietenkin päinvastoin 

kuin pitäisi... 

Jos siis seudulla on metsäpalovaroitus 

niin toki sinne saa isot kokot sytytellä...