Jos rakkaasi
lepää liian kaukana
laita kaipaavan
kynttilä palamaan
hänelle pihallesi
parvekkeellesi
ikkunallesi
tai pöydällesi
Hän näkee sen
kyllä sieltäkin
- Una Reinman
Jos rakkaasi
lepää liian kaukana
laita kaipaavan
kynttilä palamaan
hänelle pihallesi
parvekkeellesi
ikkunallesi
tai pöydällesi
Hän näkee sen
kyllä sieltäkin
- Una Reinman
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Jossain päin maailmaa
tämä aika on varsin riehakasta.
"Juhla pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä,
maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan
uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin.
Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja
yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon
kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää
houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.
Jotkut saattavat viettää nyt myös
Kekriä, joka oli jopa vielä 100 vuotta sitten
joulua ja pääsiäistä suurempi sadonkorjuujuhla.
Kekrin pitopöytä voisi tänä päivänä näyttää tältä.
Kuolleiden päivää (Día de Muertos) joka on myöskin vainajien muistopäivä, vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja muissa Keski-Amerikan maissa, osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.
Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti.
Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki.
Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille.
Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan
Suomalainen perinteinen vainajien päivä,
eli Pyhäinpäivä on marraskuun alussa.
Aikaisemmin tämän juhlapäivän nimi oli pyhäinmiesten päivä. "Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa."
Pyhäinpäivänä, kuten joulunakin,
kun rakkaiden haudoille viedään kynttilöitä
ovat hautausmaat hetken kauniita.
Wikipedia
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.