Värejä teiden varsilla

Mitä kaikkea voi nähdä ajellessaan pitkin 

Suomen maanteitä heinäkuisena päivänä? 

Jossain kohdin tienvarret ovat hempeän punaisina 

maitohorsman viimeisimmistä kukista. 

Ne aloittivat kukintansa tänä kesänä todella 

aikaisin...

Ihan ylimmät kukat ovat enää jäljellä 

kukkatertuissa. Kauniit sellaiset. 

Tienpenkat voivat olla myös keltaiset...  

Syysmaitiainen on aloittanut 

niin ikään aikaisin kukintansa tänä kesänä. 

Jotkut maitiaisen kukat ovatkin jo 

kasvien viimeisimpiä. 

Ihan pian senkin kukinnot ovat hahtuvapalloja, 

jollaisia kukkineet ohdakkeiden entiset 

kukatkin jo ovat.

 Keltainen pietaryrttikin kukoistaa 

komeana ja pystypäisenä siellä täällä.

Punaiset pellot puolestaan ovat tulvillaan 

 puna-apilaa, jota käytetään 

viherlannoituskasvina, parantamaan 

peltomaan ominaisuuksia.

 

Niidenkin kukinta on jo pian kukittu. 

Apilapellot tuoksuvat makealle 

ja näyttävät ihanille. 

Voisin kuvitella että lähistön mehiläistarhurit 

saavat tältä kesältä ihanaa kukkaishunajaa!

Arvaatko mikä tämä violetti pelto sisältää? 

Siinä kasvoi mitä luultavimmin ruisvirnaa, joka on kovasti hiirenvirnaa muistuttava rehu- ja viherlannoituskasvi. 

Niiden seassa tukikasveina seisoskeli auringonkukkia, 

jotka sentään eivät vielä olleet kukassa, 

mutta ihan pian nekin aloittavat 

keltaisten aurinkojensa hehkun. 

Myös peltosauniota näkee useilla pelloilla. 

Sitä toki kasvaa myös teiden varsilla ihan viljelemättä. 

Ja ne pellot... 

Osa näyttää jo ihan tuleentuneelta 
ja suorastaan puintikelpoisilta! 

Tässä kukoistaa vehnä. Vai...? 

Nämä tähkät olivat hyvin kauniita. 

Tässä puolestaan ehkä ohrapelto.  

Vai ruis? Miten erotan ne toisistaan? Apua!
Kyllä mie ne ennen lapsena, maalla asuessani tunnistin... 

Onko minusta tullut liian kaupunkilainen?

Tämä ainakin on ihan vaan kaunista heinää...

Puukujat viilentävät tielläkulkijaa. 

Ehkä joihinkin jokiinkin voi jopa pulahtaa? 

- Jos on uikkarit mukana. =) 

Naistenviikolla sataa aina

Sateen tuoksu
 
  johtuu tutkimusten mukaan siitä 
- ei kovin romanttisesta seikasta - 
että bakteerit kastuvat, 
mutta minä
pidän silti sateen tuoksusta 
ja kaipaan sitä juuri nyt.


Superhelle saisi jo riittää... 

Nyt olisi -asiasta toiseen-
luvassa lukemattomia nimipäiväkahveja ja 

-kakkuja, koska sattuu olemaan ajanjakso, jolloin 

kalenterissa on viikon ajan vain naisten nimiä. 

Tällä viikolla juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Mariaa, 

Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa  
ja Tiinaa lukemattomine nimimuunnoksineen. 

Harmilista ettei nimipäiviä vietetä enää yhtä innokkaasti
kuin ennen, jolloin nimipäivä oli hyvä syy poiketa
kahveelle, vaikkapa kukkapuskan kanssa.

Entisaikaan naistenviikolla seurattiin erityisen tarkasti säätä, sillä viikko ajoittuu heinäntekoaikaan. Vanha kansa sanoi ettei naistenviikko ei mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään.

Syy sateeseen laitettiin kunkin nimipäivänviettäjän tiliin, 

ja syntyi kaikenlaisia sanalaskuja, esimerkiksi "Mataleena itköö mielellään" 

tai "Reeta pissii pirahuttaa". Syynä käsitykseen naistenviikon sateisuudesta 

lienee se, että heinäkuun loppupuolisko on tyypillisesti sateista aikaa. 

Otsikon Naistenviikolla sataa aina, on 

todennut monesti oma mummoni 

sekä äiti-mamani. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan täysin poutaisia naistenviikkoja on 

keskimäärin kerran 10 vuodessa ja saman verran on naistenviikkoja, 

jolloin sataa kuutena tai kaikkina seitsemänä päivänä. Tyypillisintä on, 

että naistenviikolla sataa kolmena tai neljänä päivänä. 

Pidätkö enemmän juustokakusta 

kuin täytekakusta? 

Itse tykkään ehkä enemmän 

kunnon täytekakusta.

Asiasta ihan toiseen, 

tänään on myöskin Nelson Mandelan -päivä. 
On 100 vuotta hänen syntymästään.