Parvekkeella

Uuden kodin lasitetulla parvekkeella 

on hirvittävän kuuma ja osa tänne 

laittamistani kasveista onkin jo 

siksi menehtynyt. 

Nämä ovat jäljellä... 

Pelargoneja pitää tietenkin olla. Aina...

En kehdannut entisen kodin kukkapenkistä 

ottaa yhtään alkua mukaani sitä somaa ja rakasta 

tähkälaventelia. 

Tämän yhden hieman erilaisen version 
löysin Lahdesta ennen muuttoamme 

Tavaratalo Kärkkäisen pihan löytönurkasta 
ihan kuivettuneena, kahdella eurolla. 
- Eivät uskoneet sen selviävän, 
mutta sehän piristyi ja selvisi. 

Sääkukat, eli/tai tähtisilmätkin ovat sieltä. 
Nekin jo meinasivat läkähtyä kuumuuteen, 
ennen kuin keksimme asentaa verhot parvekkeelle. 

Lankaköynnöstä löytyi Orimattilan 

Tokmannilta juuri ennen poismuuttoamme 
siitä kylästä...  

Viime vuonna lankaköynnöksetkin (mm) 

 kasvoivat niin upeasti terassillamme, 

että niitä piti nytkin saada, 
vähän niin kuin lohdutukseksi... 

Matkamuistomuratti ilahtui päästessään 

ulos jälleen, pitkän talven jäljiltä. 

Saapa nähdä miten ihmeessä saan sen taas 

talvetettua, kun nykytaloihin ei 

tehdä edes ikkunoille kukkalautoja... 

Pitää kehitellä jokin kukkapöytäviritys... =D

Tässä siitä erilaisesta tähkälaventelista 

hieman kuvia. 
Se tuoksuu herkän hempeälle. 

Jouluksi Murusilta saatu joulutähti innostui 

päästessään parvekkeelle. Sillä on yhä 

punaisia lehtiä piilossa vihreiden takana...

Se tekee hurjana uusia lehtiä koko ajan. 

Sen juurelta pitää napata pieni 

sitruunanalku omaan ruukkuunsa... 
(Done...) 

Mehiruusukkeet ostin Viron 

reissulta keväällä. 

Joulun jälkeen alesta hankittu 

huonekuusi on tehnyt kokonaan uuden 

latvuksen ja paljon uutta vuosikasvustoa. 

Kun vertaan tammikuun kuviin, se on 
kasvanut hurjasti! 

Kirjavan, kiharalehtisen rönsyliljan 

hankin keväällä Virosta. Se on saanut 

 saanut aikaan poikasia. 

Mintun otin matkaani entisen 

kodin yrttipenkistä. 

Terassi on yhä ihana

Synttärisitruunapuu tykkäsi olla ulkona 

ja kasvatti uusia komeita oksia 

ja kukki kesällä innokkaasti.  

Nyt se on jo tosin viety sisätiloihin 

koska yöt ovat olleet jo niin viileitä. 

Se kasvattelee muutamaa sitruunaa. 

Niistä ensimmäinen pitäisi valmistua jouluksi. 

Sitruuna kestää kypsyä yhdeksän kuukautta. 

Pelakuut kukoistavat yhä 

mukavasti. 

Harmi kun sisällä ei ole tilaa 

niiden kaikkien talvetukselle... 

Lankaköynnöksistä osa saa jäädä 

talven koristeiksi ja ainakin yhden niistä 

ajattelin viedä sisäkasviksi. Kokeilumielessä. 

En ole koskaan ennen nähnyt näin 

muhkeita lankaköynnöksiä!

Matkamuistomuratit kasvoivat myös 

muhkealehtiksiksi. Niistä otan latvuksia 

jälleen multapurkkeihin sisätiloihin... 

Tiesitkö että keijunmekkokin pärjäisi sisällä 

talven? Olen kerran talvettanutkin sellaisen 

mutta nyt en tiedä minne nämä kaikki 

saisin mahtumaan... 

Terassilta pääsee paljuunkin nykyään. 

Palju oli kesän paras paikka. 

Tuo purje tuo varjoa terassille. 

Olisi pitänyt näin jälkeenpäin ajatellen 

laittaa pelti terassin kattomateriaaliksi, 

eikä läpinäkyvää muovia. 

Toisaalta katon ansiosta kukat kukoistavat. 

Ulko-oven pielessä on vielä yksi pursuileva 

kukkalaatikko jossa kasvaa murattia, 

lankaköynnöstä ja pelargoneja, 

sekä alakuvassa paremmin näkyviä 

valkoisia orvokkeja. 

Kesävieraani tuoma tuoksuva tupsulaventeli 

alkoi tehdä uusia tupsuja, 

leikattuani sen edelliset kukkineet pois. 

Tämä kuva ei ole meiltä mutta se on siksi tässä 

että tämä vain puuttuu, riippumatto. 

Miten ihana siinä olisikaan loikoilla. 

Tänään on Vesuviuksen päivä.

Koska tämä on myös puutarhablogi

Niin, täytyyhän reissupostauksessa 

olla kasvejakin. 

Aloitetaan eräässä Milanon kadun 

varressa kasvaneilla 

vaaleanpunaisilla ruusuilla.

Tämä viehko parvekenäkymäkin 

on samaisesta kaupungista. 

Samoin haalea ruusu. 

Siellä bongaamani punaiset ruusut ovat 

siitä kaupungista kertovassa postauksessa. 

Upea parveke! 

Reissulla näin tosiaan 

mitä upeampia parvekkeita! 

Toiset niistä kukoistivat vielä 

joulunakin kuten vaikkapa tämä. 

Valkoisia syklaameja 

vaalealla seinämällä. 

Joskus pelkkä ikkunalauta riittää 

kukkienrakastajalle. 

Myös talojen katot oli valjastettu 

kaiken maailman kasveille. 

Tässä ihanasti kattoterassilta roikkuu 

kasveja kuin vihreänä verhona, 

romanttisena ikkunanäkymänä. 

Puistossa tapasin tällaisen viehkeän 

mutta hieman piikikkään 

syysruskaisen köynnöksen.

Muratteja tosiaan on kaikkialla 

ja minä otinkin mukaani muutaman 

oksan italialaista murattia, espanjalaisteni 

seuraksi. Saapa nähdä tappelevatko ne 

keskenään... 

Kukkakaupoissa oli myynnissä 

mm  syklaameja, jouluruusuja, 

rukkuruusuja, atsaleoita ja orvokkeja. 

Koska oli jouluviikko, myynnissä 

oli myöskin mm söpöjä ruukkukuusia. 

Orvokkeja tosiaan istutellaan jo 

jopa tuolla pohjoisessa kaunistamaan 

kukkapenkkejä ja ruukkuja. 

Tämä ikkuna on tässä siksi 

kun se oli niin kaunis. 

Jokin keltakukkainen puu yrittäisi 

jo kukkia jos vain saisi... 

Näiden portaiden tuoksuttajana 

on kesällä iki-ihana tähkälaventeli. 

Samaa ihanuutta on kukkapenkissäni. 

Ei tosin noin elinvoimaisena ja 

kookkaana pensaana, koska talvi... 

Tuija-aitakin olisi mukava 

jos se meidän pihassa kasvaisi. 

Se ei taida pitää savimaasta? 

Nykyaikaisillakin parvekkeilla 

harrastetaan kukkien ja kasvien kasvatusta.

Niistä saa samalla varjoa ja suojaa 

auringolta sekä näkösuojaa 

ja yksityisyyttä parvekkeelle. 

Ja meille muille silmänruokaa. 

Vuoriston villejä laventeleita

Ajelimme ristiin rastiin Costa del Solilla halki vuoriston ja vuoroin pitkin rannikkoa. Meillä oli usein mukana eväinä edellisiltä reissuilta tuttua banaania, pullovettä ja suolapähkinöitä.

Niitä kun popsii välillä niin taas jaksaa jatkaa matkaa.

Leiriydyimme erään kerran pinjamäntyjen alle

ja kiipesimme tuonne töyräälle ihailemaan muhkeita vuoristomaisemia. 

Pinjojen alla on paksu kerros neulasia, joiden läpi ei juuri kasva mitään. Näin mänty itse saa kaiken mahdollisen maahan satavan veden juurilleen ilman kilpakasvukumppaneita.

Keräsimme muutaman maahan pudonnen 

kävyn muistoksi.
Muutoin pyrimme aina kulkemaan niin,
ettei meistä jää mitään jälkiä saati sotkuja
minnekään. Niin kuin pitääkin. 

Sielläkin kasvoi näitä keltaisia kevään airueita? 

Ensimmäisen perhosenkin bongasimme sieltä 

korkealta rinteeltä. Sen siivet sopivat sävy sävyyn kukan kanssa.

Seuraavaksi hihkuin innoissani, 

havaitessani rintellä kasvavan monina 

pikku puskina villejä tupsu- eli

perhoslaventeleita!

Oo, mää olin ihan hurmaantunut!

Monituiset harmaanvihreät vaatimattomat puskat 

ovat jossain vaiheessa täynnään villilaventelin 

violetinsinisiä kukintoja, mutta nyt

kukkia oli niin vähän että joudun lainaamaan
viime keväältä tämän sivun kuvan niistä kukista.

Töyräältä oli muhkeat näkymät. 

Kelpasi siellä syödä eväitä 

ja katsella vuoria. 



Tällaista matkailu meidän mielestämme on parhaimmillaan, vaellusta, pikku kyliin ja luontoon tutustumista ja maisemien ihailua.

Takan päällä tuoksuu laventeli

Miltein myöhästyin laventelien keruun kanssa. 

Tuolla ne toistaiseksi tuoksuvat kunnes keksin, 

mihin niitä tänä syksynä laitan.

Ihanaa laventelia on jo edellisistä vuosista ja laventelisadoista, 

- tällaisista ihan pikkuruisista, -

kerättynä purkkeihin, ja tuoksupussukoihin.

Laventelia voi käyttää mausteenakin vaikka missä.

Vähän violettia

Lavandula angustifolia 

Että minä tykkään näistä 

tähkälaventeleista ja niiden hurmaavasta
rauhoittavasta, makeahkosta tuoksusta. 

Kuivattua laventelia voit käyttää niin liharuokien 

kuin vaikkapa vaniljajäätelön mausteena. =) 

Joka kesä kannattaa kasvattaa uusia laventeleita 

ainakin Suomen korkeudella, 

sillä talvi aina tekee tuhoaan laventelien joukossa. 

Valitettavasti. 

Siitä keväällä hankkimastani 

minikasvihuoneesta 

ei lähtenyt kasvamaan kuin yksi ainoa 

laventeli. Mutta sekin on yksi lisää. 

Ensi kesänä se jo kukkii. 

Tänä kesänä kukkivat viime kesän uudet kasvustot. 

Kuvassa olevat kuuluvat vanhimpaan 

laventelipuskaan jonka olen ekana kesänämme 

tänne pihaan istuttanut. 

Laventelisydän

Rakastan laventelin tuoksua. 

Tällaisia laventelisydämiä piti tehdä jo viime syksyn juhlallisuuksiin, 

mutta viime vuoden laventelisatoni oli aika minimaalinen.

Laventelit olivat kärsineet kovan kadon edellisen talven johdosta, 

eikä hellekesä paljoa auttanut loppuja selviytymään ja kukoistamaan. 

Kastelusta, hoidosta ja huolestuneista katseistani huolimatta 

laventelisato jäi surkeaksi.

Olen tilannut kokoelman erilaisia 
kuviosaksia, mutta ne kuulemma saapuvat 
luokseni vasta touko - heinäkuussa... 
Sitten saan leikattua kauniita reunoja. 
-- Ja parsinneulani kärki oli tosi tylsä! 
Pitänee ostaa niitäkin uusia... =) 

Tuo kimppu on oikeastaan kaikki, mitä viime vuonna pihalta 

sain kerättyä laventelinkukkia, Lavandula angustifolia.
Tässä niitä ovat kuivattuina 

ja osittain jo riivittynä.

Laventelinkukista piti tehdä jokaiselle 
juhliin osallistujalle oma huopainen sydän, 
jonka voi laittaa vaikkapa vaatekaappiin 
tai villavaatelaatikkoon 
karkottamaan ötököitä. 

Vaikka eipähän uusissa asunnoissa mitään ötöjä ole. 

Näissä vanhoissa taloissa sitä vastoin saattaa sellaisia jostain 

vanhoista purueristeistä joskus yllätyksellisesti esille kömpiäkin.

Otetaan esille Salli-mummon sydänpiparimuotti,
ja huopaa ja leikataan violetista huovasta kaksi sydämenpuolikasta.
Seuraavaksi pistellään pari nappia toisen sydämen koristeeksi,
  parsitaan pari neulanpistoa jolla yhdistetään miltein koko sydän, 
paitsi jätetään täyttöaukko, johon laitetaan täytteeksi
pikkuinen keko laventelin kuivia kukkia,
ommellaan sydän kokonaan kiinni 

ja tuoksusydän on valmis. 

Jotta laventelia olisi hieman enemmän 
tulevana syksynä, olen ostanut Lidlistä
tällaisen pienen annoksen lisää laventelin 
siemeniä kera minikasvihuoneen. 

Laitoin kasvamaan ne tänään,
koska laventeli itää hiiiiitaaaaaaasssssti.

Nimimerkki: NYT MUISTAN SEN,
viime vuonna hieman hötkyilin...